Mä olen "aina" ollut sitä mieltä, että haluan kaksi lasta. Mun oli tämän ensimmäisen jälkeen todella vaikea ymmärtää ja hyväksyä itsessäni se piirre, että saattaisin ollakin ihan tyytyväinen ja onnellinen vain yhden lapsen äitinä. Syitä on monia, jo täälläkin mainittuja: Vauva-aika oli todella rankkaa, en ole varma että jaksaisinko sitä uudelleen ja neiti poti "eroahdistusta" yli kaksivuotiaaksi, samoin nukkui huonosti.
Nykyään on jo niin helppoa - ja yhden jättää helpommin hoitoon isovanhemmille tai kavereille. Matkustaminen on helpompaa, kaupungillakäyminen on helpompaa jne...
Eli tämä on AIVAN puhtaasti itsekäs päätös! Olemme tosin keskustelleet, että katsellaan jos joskus haluammekin toisen lapsen, mutta nyt meidän lapset on tässä. Ja tämän myöntäminen oli mulle itselle todella suuri helpotus. Ei ole "pakko" haluta sitä toista lasta - yhden lapsenkin kanssa voi olla perhe.
....mutta täytyy kyllä myöntää, että vauva- ja raskauskuume on välillä valtava. Mutta tiedän samalla, etten "halua" toista lasta. Vaikeaa.
