Manla

Tätä olen minäkin pohtinut, vain vähän toisenlaisesta näkökulmasta: miksi vielä kolmas, kun nyt on jo kaksi maailman ihaninta ja arki rullaa hyvin? Haaveissani on ollut kolme (tai neljä) lasta, no niin pitkään kuin vain muistan. Miehelleni riittäisi nämä kaksi (plus kaksi edellisestä liitosta) vallan mainiosti. Toisen lapsen syntymän jälkeen meni minullakin varmaan puoli vuotta ennen kuin päässäni edes kävi ajatusta kolmannesta, mutta nyt sitä olen miettinyt enemmänkin. Kaikki järkisyyt puhuu kahden lapsen puolesta (miehen ikä, kaikki taloudelliset resurssit, tämän hetken arki, miehen lääkitykset, oma pco jne.) ja sen kolmannen puolesta oikeastaan vain se, että kun minä haluaisin. Olen myös miettinyt sitä kovasti, että haluanko aidosti sen kolmannen lapsen vai onko se vaan päähän pinttymä. Kolmen lapsen "täysi perhe" liittynee siihen, että minulla itselläni on kaksi sisarusta, joten kolme on minulle luonnollinen luku. Meidän lapset ovat olleet nk. helppoja, iloisia ja aurinkoisia tyttöjä, jotka eivät turhasta kitise. Takaraivossa on tietysti myös ajatus "kohtalolla leikkimisestä", että kaikki ei enää kolmatta kertaa voi mennä niin hyvin kuin mitä tähän mennessä on mennyt. Tietysti yksi suuri syy on se, että mies ei enää haluaisi lasta. Toki ymmärrän hänen kantansa; hänellä on jo neljä lasta ja ikää 40. Mies on myös suoraan sanonut, ettei tiedä, jaksaako enää alottaa vauvarumbaa alusta. Mutta odotan kuitenkin hänen ymmärtävän myös minun haluni saada vielä yksi lapsi, koska olen vasta 32. Nyt asia on vähän hautumassa ja viimeistään ensi kesänä tehdään sitten päätös suuntaan tai toiseen. Suurin pelko minulla kuitenkin on se, että jos nyt päätämme, ettei kolmatta lasta enää edes yritetä, niin viiden vuoden päästä minulle iskee kauhea vauvakuume ja se kolmas on silloin sitten pakko saada. W_85, jos teillä molemmat haluavat vielä kolmannen lapsen niin sitten tehkää kolmas lapsi. Arki ja elämä kyllä muokkautuu sen mitä sen tarvitsee muuttua kolmannen lapsen myötä. Niinhän se on muototunut jo kahden lapsen kohdaltakin. Tulevaisuudessa luultavasti katuisitte enemmän sitä, ettette tehneet kolmatta lasta vaikka halusitte, kuin sitä, että teitte kolmannen lapsen.

Tyttö oli saanut toiseksi nimekseen Anttiina. Arvaatteko, minkä nimiset vanhemmat lapsella on? Kyllä, Antti ja Tiina...

Taas kaste- ja kuolinilmotuksista bongattuja... Hilmeli (n) Loona (n) Vaava (n) Keijukka (n) Miklas (m) Olenko väärässä vai annetaanko tytöille enemmän noita uusia ja erikoisia nimiä kuin pojille? Noistakin nyt tuo ainokainen poika Miklas kuulostaa eniten oikealta nimeltä...

Nattunen, ei meilläkään mitään yhteyksiä Inari-paikkakuntaan ole tytön nimestä huolimatta. Pohjosissa käydään kerran pari vuodessa ja tykätään siellä kovasti olla. Katsoimme voivamme antaa ko. nimen tytölle näillä perustein ja siksi, kun molemmat siitä nimestä kovasti pidämme. Eli ei siis oikeastaan mitään muuta perustetta kuin se, että nimi on kaunis... Kastetuissa oli Miitu-tyttö ja toinen tyttö oli saanut toiseksi nimekseen Auruura. Kuolinilmotuksista bongasin 30-luvulla syntyneen naisen, jonka etunimet olivat Helinä Ylermi...

Kastetuista bongasin nimet Viivia, Jeena ja Taava. Toisten nimien perusteella tyttöjen nimiä. Tuo Taava on kyllä ainakin näin äkkiseltään aika... erikoinen. Viivia on ihan ok, Jeenasta tulee mieleen Leena tai Geena. Inara kuulostaa mun korvaan "väärin sanotulta". Väärältä sillä tavalla kun pitäisi sanoa vasara mutta sanookin savara, eikä ihan heti ymmärrä, missä meni pieleen. Toki voi johtua siitäkin, kun meillä asustelee Inari-tyttönen, jonka nimeä tuo Inara on niin lähellä.

Lehdestä bongattuja, mulle ihan uusia nimiä: Kasimiira (n) Toukomies (m) Noelia (n) Lyylikki (n) Kuulostaa mun korvaan vähän väkisin tehdyiltä nuo kolme ensimmäistä. Tuo Lyylikki taas... No, sen bongasin kuolinilmotuksesta.

Kun mietittiin esikoiselle nimeä, heitettiin huulena, että tietysti isänsä mukaan Jarmiina. Mutta kun ei se ollutkaan uniikki, vaan vrk:n mukaan joku oli sen nimen saanut jo aiemmin, niin jäi anamatta...

Jospa minäkin vilautan meidän tyttöjen nimet... *viuh!* Kyllä niitä on mietitty, mutta lopputulokseen ollaan kaikin puolin oikein tyytyväisiä! Tosin lapsiluku jäänee tähän, sillä jos satuttaisiin vielä saamaan kolmas tyttö, hän jäisi luultavasti nimettömäksi...

^ Nimenomaa! Ja jotkut tietokonenerot ehkä muualtakin internetin ihmeellisestä maailmasta...

Kiitos suuresti Kärpänen! Tietoa löytyy, kun osaa etsiä oikeasta paikasta...

Ja taas missattu... *huokaus* Joko sä Nadda olet liian nopea tai mä aivan liian hidas!

^ Kuin myös! Saisko Nadda uusintana?

Tietäisköhän kukaan, kuka tuohon Johanna Kurkelan ihanaan Ainutlaatuinen-biisiin on tehnyt sanat? Kurkela itse vai joku muu? Yritin etsiä, mutta en löytänyt tietoa mistään...

Eilen bongasin kuolinilmoituksista nimen Ansseli. Ymmäsin, että miehestä oli kyse, kun suluissa oli perässä Anssi.

Kastetuista bongasin Lennan. Kuulostaa minun korvaan tytöltä, mutta toinen nimi oli Albert, joten nähtävästi poika... Paikallislehdessä oli katugallupissa haastateltu Aili-Marjaleenaa.

Heh, hauskaa kun olette pyöritelleet noita nimiä "kaksi tyttöä ja poika, kaikissa samat 4 kirjainta"! Yllättävää kyllä, nimet ei mun korvaan kuulosta edes mitenkään liian samanlaisilta, vaikka niistä mielenkiintosia yhdistelmiä saakin! Irma, Armi ja Amir on mun suosikit! Mutta melkein enemmän mun korvaan kalskahtaa ei niin kivalta, jos nimet ovat tyyliin Timo, Tomi ja Toni (ja iltatähtenä sitten vielä Tino)... Tiedän muuten veljekset (aikuisia ihmisiä jo), joiden nimet on Olli Kalevi ja Kalle Olavi. Komeita nimiä kaikki, mutta noin yhdistettynä jotenkin... hupaisa. Vieläkin hymyilyttää...

Mun mielestä varpajaiset on ihan ok juttu. Toki mielipiteeseeni varmaan vaikuttaa se, ettei mieheni todellakaan lähtisi / lähde baariin vetämään perskännejä vaan kutsuu kaverit meille kotiin saunomaan ja ottamaan muutaman oluen. Näin tapahtuikin esikoisen kohdalla. Olemme olleet mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä enkä ole kertaakaan nähnyt häntä humalassa. Uskon ja luotan siis siihen, ettei hän koe lapsen syntymän jälkeenkään tarvetta siihen. Ja minusta varpajaiset on järkevää järkätä nimenomaa silloin, kun äiti on vauvan kanssa vielä sairaalassa, sillä mitäpä se mies yksin kotona ilalla tekee. Tämä siis, jos ei ole perhehuonetta eikä kotona muita lapsia huollettavana. Kaikki juhlii toki tavallaan, mutta tiedän yhden pöyristyttävän tapauksen, jossa tuore isä löysi varpajaisissa naisen, jonka kanssa nykyään asuu... Ei näin.

Sen verran nyt pitää oikoa käsityksiä, että ovulaation tapahtuessa munasolu irtoaa ja on sen jälkeen hedelmöittymiskykyinen muistaakseni noin 12-24h. Eli hedelmöityminen tapahtuu nimenomaa oviksen jälkeen, ei ennen sitä, jolloin munasolu on vielä follikkelissa. Siittiöt sitten elelevät useampia päiviä sopivissa olosuhteissa. Meillä esikoisen inssissä ei ovista ollut vielä tapahtunut ja tyttö tuli. Toisen kohdalla sama juttu, mutta tietoa sukupuolesta täytyy odotella joulukuulle. Tää nyt on ihan OT, mutta meille muuten on molemmilla inssi-kerroilla lääkäri sanonut, että on ollut hyvä, ettei ovista ollut vielä tapahtunut, sillä siittiöt kypsyvät vielä jollain tavalla kohdussa ennen kuin ovat kykeneviä hedelmöittämään munasolun.

Mulle tuon testin teki työkaveri silloin, kun odotin esikoista. Työkaveri sanoi, ettei kaikilla ole sitä "kykyä", että tuo testi näyttäisi oikein, mutta hänellä tämä kyky on. On "ennustanut" monia osumia oikein. En tiedä pitääkö tuo paikkansa, mutta mulle hän sai tällaisen rivin: tyttö (piti paikkansa!), poika, poika, poika, tyttö, tyttö, tyttö, poika Voin vannoa, että tuo ei tule pitämään paikkaansa. 8 lasta näillä lastentekovehkeillä ja muutenkin... No no! Tosin mietittiin, että voikohan tuo näyttää ne "syntymättömätkin". Tämä testin tehnyt työkaverini kertoi, että hänelle oli ennustettu 16 (!!!) lasta, mutta jää lapsettomaksi neljän hedelmöityshoidon jälkeenkin. Mullakin voisi tällä periaatteella tuo näyttää "oikeaa" tulosta, kun viime inssissä oli 2-4 munista, joista olisi mahdollisesti voinut tulla lapsi ja yksi on vain tulossa.

sera, uskon kyllä tosiaan, että miehesi oikeasti tiesi, mitä perätila tarkoittaa, kun teilläkin jo pari pientä näyttäisi olevan. Ehkä silläkin on vaan joku näistä raskaus-vauva-ajan dementioista... Tää "kakkosen puolelta syntyminen" olikin mun oma mielikuva... Mutta tosta joku stand-upin (mies)koomikko saisi kyllä aivan loistavan jutun ohjelmistoonsa!

*reps* Perätilassa!!! Mitä seran mies onkaan ajatellut ja kuvitellut, kun on kuullut lapsen olevan perätilassa? Että se on syntynyt sieltä kakkosen puolelta? Tää oli niin hyvä...

Mä olen syönyt nyt Obsidania epäsäännöllisen säännöllisesti kesäkuusta lähtien ja hemppa-arvot ovat olleet 118 - 113 - 107... Nyt olen vähän yrittänyt ryhdistäytyä sen syönnin kanssa ja otan joka toinen ilta kaksi tablettia. Joka toinen ilta sen takia, jotta maha toimisi edes välillä... Seuraava neuvola on jo parin viikon päästä lääkärineuvola ja jos tuo hemppa ei ole lähtenyt yhtään nousuun, täytyy kysyä, mitä sille tekee. Vähän meinaa väsyttää...

^^ Ehkä olin muotoillut tuon vähän huonosti, sillä tottakai kaikkia lasta koskettavia asioista miettii pitkälle eteenpäin, niin oman lapsen kohdalla kuin sitten yleisellä tasolla. Tuo minun kommettihan jatkui siten, että asiaa ei tarvitse paljoa miettiä, koska asuinpaikkamme "päättää" asian puolestamme. Mutta olenhan minäkin asiaa sen verran miettinyt, että mihinkään "erikoiskouluun" lapsemme eivät mene, koska matkaa tulisi vähintään 30 km suuntaansa. Tässä vaakakupissa painaa enemmän lyhyt 5 km:n koulumatka. Eli itsehän olemme tuon asian nyt jo, vajaa 2-vuotiaan lapsen vanhemmat, päättäneet. En usko, että kukaan väittääkään, etteikö nk. lähiökoulussa olisi ja sieltä tulisi menestyjiä tai ettei nk. eliittikouluissa ole sitä "epämääräistä ainesta" ja "epäonnistujia". En tiedä, voiko sellaista ihmistä laskea menestyjiin, jos elelee vain sillä, että on sattunut syntymään rikkaaseen perheeseen/sukuun... (Tällä nyt viittaan lähinnä ulkomaiden "turhiin pintaliitäjä-julkkiksiin") Tää nyt menee sitten jo ihan OT, mutta toisaalta, onko sekään menestyksen merkki, että on akateeminen koulutus ja hienolta kuulostava ammattinimike? Minunkin ystäväpiiriin kuuluu tohtori ja useita akateemisesti koulutettuja. Vaikka lähes 9 keskiarvolla minäkin olisin kenties päässyt yliopistoon ja tullut täten akateemiseksi, olen kouluni käynyt Tampereen Hervannassa (siinä ei-yliopisto-tasoisessa) ja työskentelen valtion virkamiehenä. Silti koen menestyneeni hyvin elämässäni.

Itse olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni "korvessa" ja nyt sinne sitten muutettiin takaisin... Välimatkat ovat toki pitkiä, mutta ne ovat mielestäni ainoastaan järjestelykysymys. Meidän lähikauppa on 15 km:n päässä, joten kauppareissut hoidetaan työmatkoilla. Lasten tulevat koulut ovat 5 km:n (alaluokat) ja 15 km:n (yläluokat) päässä, mutta niihin kuljetaan taksilla tai bussilla. Itse ainakin aikoinaan tykkäsin noista matkoista, kun pääsi olemaan ja juttelemaan kavereiden kanssa. Harrastuksiin vanhempien on toki pitänyt paljonkin kuljettaa ja sen olemme myös mieheni kanssa tehneet nyt itsellemme selväksi, että lapsia on sitten aikanaan kuljetettava. Lähempien kavereiden luokse voi kulkea lapsi yksinkin (sitten kun liikenteestä on edes vähän tajua) ja 3 km:n päässä asuva kaverihan nyt on melkein naapuri, jonka luokse pääsee oikein näppärästi pyörällä... (Enkä nyt tarkoita tällä 5-6 -vuotiasta vaan vähän vanhempaa, ehkä 9-vuotiasta ja vanhempaa.) Olen oikein tyytyväinen siihen, että muutimme nyt takaisin maalle, kun esikoinen on vielä pieni ja toinen vasta syntymässä. Koen hyväksi kasvattaa lapseni maalla ja nyt he tottuvat siihen elämään jo alusta lähtien. Ja jo nyt, 4 kk:n maalla asumisen jälkeen, meidän vajaa 2-vuotias tyttö käyttäytyy "kunnon maalaisen" tavoin...

Meillä koulukysymys on vasta monen vuoden päästä edessä, mutta asuinpaikkamme on tehnyt päättämisen helpoksi: lapset menevät meidän "lähikouluun", joka sijaitsee 5 km:n päässä. Itse olen kyllä oikein tyytyväinen tähän tulevaan kouluun, joka on noin 60 oppilaan kyläkoulu, jossa on yhdysluokat. Minusta on oikein hyvä ja ihana asia se, että koulussa kaikki, niin oppilaat kuin opettajatkin, tuntevat toisensa nimeltä ja muutenkin yhteisö on pieni. Toki sielläkin on ongelmia, joita varmasti kaikissa kouluissa on, mutta uskon, että ne on helpompi ratkoa kuin isoissa kouluissa (paitsi henkilökemia-ongelmat, joita ei voi ratkaista rinnakkaisluokalle siirtymällä). Itse olen käynyt saman koulun aikanaan 80-90-luvun taitteessa ja koin sen oikein hyväksi ja turvalliseksi paikaksi kasvaa ja oppia. Muoks. Näin siis luokat 1-6 (+eskari). Yläluokat ovat sitten kaupungin keskustassa 15 km:n päässä. Se on huomattavasti paljon isompi koulu, enkä sen "tasosta" osaa sanoa mitään. Mutta eikö ne kaikki yläkoulut ole sitä samaa hormonihuurua...