Vasara

Myös monien luontonimien riippumattomuus sukupuolten kahtiajaosta on itseäni viehättävä piirre.

Ateistina haluaisin antaa lapselleni kristinuskoon liittymättömän nimen, mutta kuitenkin sellaisen jolla on jotakin merkitystä. Tulevana biologina luontonimet tuntuvat sopivalta tavalta ankkuroida lapsi maailmaan - opin joka päivä uutta elämän ihmeellisyydestä ja tahtoisin välittää tiedon ja tunteen siitä jälkikasvulleni pienestä pitäen.

Millä perustelisit sitten lapsen liittämisen kirkkoon pian syntymisen jälkeen? Tarkoitukseni ei ole mollata luterilaista lapsikastetta. Minua kutkuttelee kuulla perusteltua pohdintaa siitä, miksi lapsi tulisi liittää tunnustukselliseen uskontokuntaan ennen kykyä tehdä uskonratkaisua. Monet seurakunnan palveluthan ovat avoinna lapsille tämän kirkkoonkuulumisesta riippumatta, eritoten jos vanhemmat ovat uskoon kastetut. Uskonnon opetusta on mahdollista saada niin koulussa kuin kotonakin. Tiedän ratkaisun olevan useimmissa tapauksissa perinteen sanelema, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muitakin perusteluja suurinta osaa suomalaisista koskettavalle tavalle.

Ymmärsin kyllä, enkä tahdo liiallisesti kritisoida lapsikastetta. Tahtoisin kuitenkin kuulla ajatuksia siitä, millä tavalla kirkkoon liittäminen on kristillisen kasvatuksen edellytys.

Lapsi syntyy meidän täytettyämme 21 vuotta. Vähän hirvittää kokemattomuus, elämänmuutos ja opiskelun & isyyden yhdistäminen, mutta muutkin ovat kuuleman mukaan siinä menestyksekkäästi onnistuneet. Elämä opettanee.

Nimenantojuhla. Muuten voisi koko juhla jäädä pitämättäkin, mutta se on hyvä tekosyy kutsua sukulaisia käymään vähän pidemmänkin matkan päästä. Vielä tuohon arvotyhjiöasiaaan: onko kirkkoon liittäminen kasteen kautta kristillisen kasvatuksen ehto? Kirkkoon liittyminenhän on myöhemmällä iälläkin helpohkoa. Vaikka aion omalle tulevalle lapselleni selittää maailmaa sekulaaristi en silti aio liitättää häntä vapaa-ajattelijoiden tms. jäseneksi. Halutessaan hän voi sen valinnan kuitenkin tehdä tultuaan tarpeeksi kypsään ikään - ja sama pätee kirkkoonkin.

Toistaiseksi se ainut vaimon mahassa kasvava tuntuu riittävältä. Tähän on kaksi syytä: a ) Ihmisiä on maailmassa liikaa b ) Vasta isäksi kasvavana ajatus yhdenkin lapsen handlaamisesta tuntuu haastavalta, saati sitten kahden taaperon tarpeista huolehtiminen.