SininenHetki

Vastasin korvike ja 3,5kk. Aloitettiin kiinteät kuitenkin 3kk. Olin päättänyt, että 3kk:n neuvolan jälkeen aloitetaan kiinteitä. Neuvolassakin sitten sanoi, että voidaan aloittaa (olisin siis aloittanut ilman "lupaakin"). Korviketta meni yli litra päivässä, niin sen takia. Ja silläkin oli vaikutusta, kun aiemmilla neuvolakäynneillä sijaiset olivat niin huolissaan pojan painonnoususta, kerran käytiin kontrollissa. Oma terkka ei niinkään ollut, koska kasvoi tasaisesti omalla käyrällään.

Jep, sama täällä. Päivät kestoillaan missä vaan, yöt menee kertiksellä.

Poika on vasta päälle kuukauden mutta mulle ei myöskään hoitoon jättäminen ole ongelma, jos luotan hoitajiin. Eli voin hyvillä mielin jättää/viedä pojan molemmille isovanhemmille, isosiskolleni, pojan yhdelle kummille ja kunhan vähän kasvaa, niin myös toisellekin kummille, joka on pikkuveljeni. Huomenna pojan kummitäti(ystäväni) tulee olemaan pojan kanssa sen aikaa, kun mä lähen jälkitarkastukseen ja mies pääsee töistä. On meillä jonkun 1,5h. Eri asia on se, miten saadaan mieheni vanhemmat noudattamaan samaa kasvatuslinjaa pojan ollessa isompi. Omien vanhempieni kanssa ei ole sitä ongelmaa, koska meidän ajatukset menee aika yksiin.

39+5, spontaanisti käynnistyi.

Sairaalassa.

Kiitos kaikille vastauksista! Olen saanut pojan nyt rinnalle, toiselle paremmin kuin toiselle. Tuossa toisessa on pienempi nänni, niin ei varmaan sen takia saa kunnolla otetta siitä. Rintakumit on tuolla kaapissa mutta nuo kaupan kumit on niiiiin liruja, tosi typeriä Lisämaitoa on kuitenkin annettava, sillä vielä ainakaan ei rintamaito riitä pojalle.

Minullakin synnytys nyt sitten koettu. Nyt ainakin tiedän, mitä pelkäsin eniten: kipua. Onneksi otin ja sain epiduraalin, sen jälkeen alkoi autuus. Synnytys meni hyvin, enää en sitä pelkää. Ainoa, mikä minulle jäi vähän niinkuin peikoksi tulevia synnytyksiä ajatellen, on kaikki ne jälkitoimenpiteet, muun muassa tikkien laitto. Se oli koko synnytyksessä pahinta.

Meillä on tuon imetyksen kanssa vähän ongelmia. Poika on nyt vasta viiden päivän ikäinen. Sairaalassa sain pojan itsekin paljaalle tissille mutta kotona se ei onnistu ollenkaan. Poika ei malta ollenkaan keskittyä, on hyvin levoton ja levottomammaksi käy, kun yritän rinnalle. Ei siis yritäkään napata kiinni. Sairaalassa minulta ei juurikaan tullut maitoa (sukuvika) mutta nyt eilen illalla pumpatessa sain tulemaan ja nyt sitä on tullut 20-30ml pumppauskerralla. Miten ihmeessä saisin pojan taas rinnalle? Ei sitä itkua ja huutoa viiti kauaa kuunnella, vaikka minulla kärsivällisyyttä onkin. Onhan se hyvä, että maitoa nyt sitten tuleekin ja jaksan kyllä pumpata, kun tiedän, miten hyvää se vauvalle on mutta ainahan se olisi parempi, kun ei tarvitsisi veivailla pullojen kanssa. Pääasia kuitenkin on, että poika saa syömistä ja kasvaa. Mikä on muuten hyvä korvikemäärä noin pienelle? Tuntuu, ettei poika välillä meinaa täyttyä millään.

Jeejee, viimesiä päiviä viedään! Rv 36 saakka pitää mittailla verensokeria kahdesti viikossa koko päivän mittaukset ja nyt on jo 35+4 Eikä ole ollut yhtään huonoa lukemaa. Mutta meinasin kyllä sillon tällön mittailla tuonkin jälkeen, ihan mielenkiinnosta. Tosin niitä liuskoja ei ole enää montaa jäljellä.

Neuvolaterkka laitto mulle nyt sit lähetteen pelkopolille. Vaikka se jo helpotti, kun sai vähän keskustella neuvolassa asiasta, ehkä hieman lievitti pelkoa. Saa nähä, millon tulee kutsu. Ei ehkä olis tarvinnut ihan tuonne asti mennä, jos olis neuvolassa asiasta keskusteltu enemmän. Muutaman kerran asiasta ohimennen sanoin mutta ei siihen tosiaan sit mitenkään kiinnitetty huomiota. Mut nyt toissapäivänä kun asiasta puhuttiin, niin sekin jo helpotti! Mutta mennään nyt, eihän siitä mitään haittaakaan ole ja saatetaan nähä pikkunenkin siellä! Th sanoi, että siellä ovat yleensä ultranneet. Jenny-Maria, suuret tsempitykset sinulle tulevaan! Toivotaan, että pelkosi eivät toteudu! rv 35+3.

Ja äitiyspäivärahan/vanhempainpäivärahan. Tuo määräytyy tänä vuonna vuoden 2010 verotietojen mukaan.

Nii, ainahan kaikki ohjeistukset muuttuvat. Ite en ole nyt niin ressannut siitä, että just tasan tunnin päästä on mitattava, joskus menee se 1,5h. Juu, ei muakaan ole ohjeistettu, että pitäisi mitata ennen ateriaa. Paasto sekä aamiaisen, lounaan ja päivällisen jälkeiset mittaukset riittävät. Tosin mittailen joskus muullonkin, ihan mielenkiinnosta.

Mihinkähän toi tunnin päästä mittaaminen muuten edes perustuu? Monet terveydenalan ammattilaiset kun sanovat, että verensokeri on korkeimmillaan 1,5-2h kuluttua ateriasta ja niin luki tuolla diabetes.fi-sivulla. Ihan vain pohdiskelua.

Täällä myös eräs, jota tuleva synnytys pelottaa. Nyt mennään jo viikoilla 33+3. Neuvolassa olen muutaman kerran vain todennut, että synnytys pelottaa mutta asiaan ei ole sen enempää kiinnitetty huomiota. Viime lauantaina kävimme miehen kanssa keskussairaalan järjestämässä synnysvalmennuksessa, joka ehkä hieman lisäsi pelkoani. Mua pelottaa se kipu ja ne piikit ja tietenkin se, jos jokin meneekin vikaan. Olen kipukammoinen, hammaslääkäripelkoni on ylitsepääsemätöntä. Sinne en voi mennä ilman esilääkitystä. Mutta kipukammostani huolimatta, olen uskaltanut ottaa tatuoinnin (ja olen siitä ylpeä) Toki näitähän ei voi verrata keskenään. En halua, että minua pistellään, verensokerin mittaaminenkin jännittää aina juuri sen kivun takia. (vaikka eihän se edes satu, useimmiten.) En halua edes miettiä mitään puudutuspiikkejä Olen yrittänyt olla ajattelematta asiaa mutta väkisin se jo alkaa pyörimään mielessä joka päivä, kun viikot vain etenevät/vähenevät. Pelkopolista olen myös kuullut mutta olen semmoinen vähättelijä, että onko pelkoni oikeasti niin iso, että sinne pitäisi laittaa lähete? Lisäys: kuulostaa oikeesti todella hassulta, että olen uskaltanut ottaa tatuoinnin ja sitten jännitän kuitenkin vs:n mittaamista, verinäytteen antamista jne.

Martta, sama juttu mulla. Arvot ovat olleet hyviä. Ruokavaliossa ei kuitenkaan hirveästi muutettavaa, paitsi epäsäännöllisyys. Ihan normaalisti olen syönyt ja nyt raskauden aikana ei ole tehnyt mitään herkkuja mieli samanlailla, kuin ennen raskautta. (paitsi tänään on ollut poikkeuspäivä)