zikita

Heppa kaikille! Oetteko löytänyt Mikko Alatalon suojelusenkeli biisin NUOTTEJA? Sanat sain helposti, mutta nuotteja ei löydy! Kappaleen tahtoisin ristiäisiin mutta nuotit uupuu.. Puuh.. Aappuva!

Heppa kaikille! Oetteko löytänyt Mikko Alatalon suojelusenkeli biisin NUOTTEJA? Sanat sain helposti, mutta nuotteja ei löydy! Kappaleen tahtoisin ristiäisiin mutta nuotit uupuu.. Puuh.. Aappuva!

Minun synntyksestä hieman alle kaksi viikkoa. Tuntui todella kurjalta kun huonetoverini kestitsi sukulaisiaan ja perhettä heti aamusta iltaan asti välittämättä yhtään minusta tai vierailuajoista. Minä pyysin miestäni ja tytärtä lähtemään tunnin vierailun jälkeen kotiin, jotta naapurikin saisi levätä. Juuri kun he poistuivat alkoi ihmisiä virrata huoneeseen.. Tuli suru puseroon:girl_to_take_umbrage2: Näin jälkikäteen mietin että olisi pitänyt sanoa reippaasti että menisivät seurustelemaan esim olohuoneeseen, koska minä haluan levätä. Onneksi pääsin kotiin nopeasti, koska olin todella väsynyt laitoksella. Vaikka kotona ei unta saa, niin ainakaan ei tarvitse olla vieraiden ihmisten takia varpaillaan. Kätilöt olivat ihania ja henkilökunta muutenkin!

:girl_crazy:Hauskoja! Ensimmäisessä raskaudessa kävin usein mäkkäristä hakemassa mansikka pirtelöä. Uskomaton himo oli siihen. Myös ranskalaiset olivat kovaa huutoa ja kun mies käänsi pään olin valmis nuolemaan pellin suolasta.. Suolan himo oli uskomaton! Kun sanoin tästä uskomattomasta suolan himosta neuvolassa, niin sanoivat että kyllä keho tietää mitä tarvitsee! Eikun huippu vauhtia hakemaan pirtelö ja laittamaan uuni kuumaksi randuille! Toisessa raskaudessa himona ollut omenat?! What? En ikinä ole näin paljoa niitä nauttinut. Tämä tulee kyllä halvemmaksi, tai sitten ei..

Täällä myös yksi lakto-ovo ruokavalioinen! Kurjaa, että huomasin tämän ketjun vasta nyt Mielnkiintoisia juttuja, kiitos edellisestä!

Minä nostan hattua kaikille julkisesti imettäville! Itse olen imettänyt muutaman kerran, jos rintaa olisi pitempään huolinut niin varmaan huomattavasti useammin olisin näin toiminut. Kerran kaupan aulassa penkillä imettäessäni vanha patu kommentoi, että lastenhoitohuone on tuolla. Kerroin hänelle että on ihan ok jos hän syö ruokansa paskahuussissa, mutta meillä ei näin toimita. Eipä jatkanut juttua sen pitempään.. Ja toisekseen, jos joku nauttii kun pieni huutaa nälkäänsä niin ok, harvemmin se minua häiritsee, mutta henk.koht olen sitä mieltä että lapsi saa syödä silloin kun nälättää oli se sitten kaupan penkki tai kahvila. Hienoja kommentteja!

Tasan kuusi viikkoa ja kyllä imetin koko ajan, että sen varaankaan ei mitään voi laskea!

Meillä supistusten alusta syntymään 49h, tosin papereihin merkittiin 10 tai 11 koska alussa suppari välit oli 10 minuutista öisiin muutama tunnissa suppareihin. Pääsääntöisesti väli oli 10-15 min välissä. Ne ei tosin ikuna loppuneet, tulivat vaan vähän miten lystäsi. Ponnistus oli 15 min ja sairaalassa kerettiin olla 4h 50 min. Kalvot puhkastiin, kun aloin ponnistamaan. Nyt toista odotetaan, kahtotaan miten käy!

Meillä noin vuoden iässä ( tein siis itse ruoat) soseutin kaikki muut paitsi esim perunat. Pikku hiljaa jätin jotain muutakin soseuttamatta. Tällä tyylillä tyttö oppi pureksimaan, suoraan kun yritimme soseista karkeampaan ruokaan niin oksennus oli väistämätön. Myös ilta- ja aamupuuroon lisäsimme esim. banaanin palasia. Vasta viikko sitten aloimme kunnolla yrittää että söisi itse. Pestään siis lattioita ahkeraan. Lusikka kääntyy ennen kuin päätyy suuhun joten suurin osa on tyhjän lusikan mutustamista.. Tyttö nyt 1v+ 2 vk

Minä olen löytänyt mukavia vaatteita h&m liikkeestä. Tosin paitoja ja hameita on löytynyt myös anttiloista ja muualta ns. tavallisista kaupoista. Ostaa vaan venyviä tai löysiä vaatteita. Lapsimessuilla oli myös hyvin äitiysvaatteita myynnissä, suosittelen sitten ensi vuonna!

Me mieheni kanssa koimme olevamme etuoikeutettuja, kun saamme nähdä pienokaisen kaksi kertaa ennen syntymää. Toki halusimme myös nähdä, että hän voi hyvin ja jos näin ei olisi ollut niin olisimme pystyneet siihen varautua.

Heinäkuussa tehtiin eka testi-----> ilmestyi vaan testiviiva. Elokuun alussa soitin tervariin ja sain siellä tehdä testin, joka plussaa!! Toivottu pienoinen, mutta kun ensimmäistä toivottiin kolme vuotta, emme olettaneet, että tämä tärppäisi näin nopeasti. Neuvolassa laskettiin, että pieni olisi noin 7 viikkoa, mutta ultra varattiin varmuuden vuoksi ja onneksi varattiin, koska sielä paljastui, että viikkoja oli jo 12+4. Onnea kaikille plussanneille ja paljon tsemppiä sitä toivoville

Mun mielestä kummit valitaan sekä lapselle että vanhemmille. Kyllä mä haluan lapselleni sellaiset ihmiset kummeiksi, joiden haluan pysyvän lapsen elämässä ja meidän aikuistenkin elämässä pitkään. Ja synttäreille ja nimppareille kummit saavat kutsun ja muutenkin saa kyläillä mutta mitään sen isompia odotuksia ei ole. Mielestäni hyvin sanottu! Haluan, että lapseni kummit ovat osana elämää ja tärkeimpänä se kun lapsi kasvaa niin hän voi kummeille jakaa ajatuksiaa, soittaa kuulumisia ja pyöräillä mehulle.

Meillä oikeastaan minulla oli koko ajan pelko, että mitä muut ajattelevat kummi valinnoista. Nyt toista odotetaan ja pohdin yhä enemmän tätä. Kukaan ei siis ole itseään tyrkyttänyt, mutta omassa päässä pohdin miten olla loukkaamatta ketään. Sukulaisia en kummiksi pyydä, heillä on jo "tittelit".