Blanca

Mulla alkoi menkat jo ennen jälkitarkastusta, vaikka imetin. Itseasiassa ensimmäisen kahden kuukauden aikana en tainnut juuri muuta tehdäkään kuin imettää. Imetän edelleen (vauva nyt 6 kk) ja menkat ovat tulleet viimeisen kolmen kuukauden ajan reilun kahden viikon välein! Mulla oli ennen raskautta säännöllinen noin 30 päivän kierto ja nyt kierto on noin 18 päivää. Meillä olisi tarkoitus alkaa yrittämään toista lasta kolmen kuukauden päästä, mutta tuskinpa sitä tällaisella kierrolla voi edes tulla raskaaksi? Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Monellahan ei edes ala menkat, kun imettää. Mietinkin voisiko oudot kiertoni johtua siitä, että vielä imetän vai tuleeko mulla olemaan menkat näin usein sen jälkeenkin kun lopetan imettämisen. Onko muilla ollut epäsäännöllisiä/outoja/liian usein tulevia menkkoja synnytyksen jälkeen vaikka ennen sitä olisi ollut vuosikausia normaali ja säännöllinen kierto? Kaikkea tietoa menkoista ennen raskautta vs. synnytyksen jälkeen otetaan ilolla vastaan.

@AaHoo saa jos on pastöröity. En tiedä onko.

Saisiko kommentteja seuraavista nimistä. Mitä tykkäätte? Mitä mielikuvia ne herättävät? Mikä on sinusta kaunein? Tuleeko mieleen muita saman tyyppisiä? Lilia, Lilja, Lilian, Elsi, Else, Silvia, Silva, Alva, Lumia.

Mä aioin korvata homejuuston ja manchegon valion "mustilla" kolmiojuustoilla eli kreivi, kappeli, ritari jne. Eihän se sama asia ole, mutta on noissa enemmän makua kuin vaikka oltermannissa. Raa-at kalat ajattelin korvata voissa ja tillissä paistetulla kuhalla ja jollain hyvällä kastikkeella. En syö kinkkua, enkä pidä laatikoista ja rosollista, niin on pakko keksiä muuta. Onneksi sentään riisipuuroa saa syödä!

Tunteet on pelokkaat ja pessimistiset. Vuoden sisällä kaksi keskenmenoa toinen keskiraskauden ja toinen alkuraskauden. Viimeisin kaksi kuukautta sitten. Nyt viikonloppuna tein positiivisen raskaustestin. Ensimmäinen ajatus oli saadaanko kolmas lapsi vai kolmas keskenmeno. Laskettuaika on helmikuussa ja niin oli myöhäisen keskenmenonkin. Eli kaikki etapit olisi suunnilleen samaan aikaan kuin ensimmäisessä keskenmenossani. Se herättää jo nyt surullisia muistoja. Käyn ihan samoja raskauden vaiheita käpi kuin tasan vuosi sitten. Viime vuoden kuvotus ja väsymys oli rankkaa ja lopulta turhaa. Toivottavasti en kärsi tätä kesää turhaa, vaan saan parhaan lahjan.

Otan osaa wildlife.

Petrap kysyi keskenmenosta toipumisesta. Mun keskenmeno tapahtui elokuussa 2016. Ei kulu päivääkään etteikö se ole mielessäni. Lasten seurassa olen onnellinen ja töissä on niin kiire ja paljon muuta ajateltavaa, etten ehdi niin paljon ajatella asiaa. Mutta sitten se iskee, ihan yhtäkkiä jossain kesken kaiken. Tulee kaipaus, suru, viha. Mietin minkä ikäinen hän olisi. Meidän sikiö oli terve ja mun on tosi vaikeaa hyväksyä keskenmenoa. Se ei todellakaan tapahtunut syystä. En tule koskaan unohtamaan raskautta, mutta olen kai oppinut elämään näiden tunteiden kanssa. Mulle on ollut tosi kova paikka etten ole uudestaan raskaana. Tai olin hetken, mutta maanantaina alkoi varhainen keskenmeno. Kolme ensimmäistä raskautta alkoivat helposti. Kaksi ensimmäistä toivat minulle suurimman onnen. Kolmas sai surullisen lopun ja ilmeisesti pisti mun kropan sekaisin. Seuraavaan plussaan kesti seitsemän kuukautta ja se meni pian kesken. Pelottaa kauan me joudumme odottamaan seuraava raskautta ja jos tulen vielä raskaaksi, niin miten sen raskauden käy. Toisaalta mietin onko aika huonontanut hedelmällisyyttäni. Olin 27 vuotta kun sain esikoisen ja nyt olen 34-vuotias. Onhan siinä suuri ero biologian kannalta. Mua on auttanut vertaistuki täällä ja muualla. Olen tuolla keskenmenon jälkeen kuumeilevissa. Eniten minua auttaisi, jos saisimme kolmannen lapsen.

Hyasintti, ihana kuulla että sun raskaus on jo noin pitkällä. Todella toivon teille onnellisen raskauden loppuun asti! Täytyy varmaan ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja katsoa löytyykö musta jotain vikaa, jos jonkun tutkimuksen saisi juökisella puolella. Miehessä tuskin on vikaa, kun olen kaksi kertaa vuoden sisällä tullut raskaaksi. Kiitos, kyllä minä lääkärin nimen voisin ottaa.

Kiitos Dottelia ja Hyasintti! Toivottavasti saatte vauvanne syliin asti! Kuinka pitkällä olet Hyasintti. Mitä tuo Klexane-lääke tekee? Oletko olllut hoidoissa julkisella vai yksityisellä? Mulle tuli järkytyksenä, että HUS:n nettisivujen mukaan julkisella ei pääse hoitoihin, jos on NYKYISEN kumppanin kanssa kaksi yhteistä lasta. Ja meillähän on. Eli jos olisin eronnut ja yrittäisin toisen miehen kanssa lasta, niin saisin hoitoja, vaikka olisi ennestään monta lasta. Meillä ei ole varaa yksityisiin hoitoihin, kun on pakko ostaa isompi asunto ja lisäksi pitäisi säästää säästöjä mahdolliseen hoitovapaaseen, jos joskus sellaiselle pääsisin. Mietin onko turha edes kysyä apua julkiselta puolelta meidän tilanteessa.

Paljon voimia ja osanottoni Petrap. No nyt tuli sitten koettua aikainenkin keskenmeno. Seitsemän kuukautta yritimme myöhäisen keskenmenon jälkeen kunnes saimme plussan ja puolitoista viikkoa plussasta alkoi keskenmeno. Olin peloissani ja pessimistinen raskauden alusta asti. No onneksi meni kesken alussa. Silti itkettää ja ahdistaa. Mikä mun kropassa on vikana. Saadaanko me koskaan kolmatta lasta.

Paljon voimia suureen suruun Suskuu88!

Kiitos Flex, Hyasintti ja Elliana <3. Minulle olisi ollut helpompaa, jos sikiö olisi ollut vakavasti sairas. Olisin ajatellut, että hänellä olisi ollut kipuja ja kärsimystä. Olisi ollut helpompaa pitää sitä yksittäistapauksena, koska meillä onneksi on kaksi tervettä lasta. Nyt pelottaa, kun en tiedä mistä keskenmeno johtui. Mulla oli ennen keskenmenos oireeton virtsatietulehdus. Söin siihen antibiootit kun se selvisi labrassa, mutta en tiedä kuinka kauan se ehti olla ja aiheuttaa mahdollisesti haittaa. Neuvolassa sanottiin, että mahdollisessa seuraavassa raskaudessa voitaisiin tehdä sääännöllisesti virtsatestejä.

Saimme patologin lausunnon. Meidän Pieni oli terve ruuminavauksen mukaan. Osasin odottaa tätä kun nt-ultrassa kaikki oli hyvin. Tuntuu todella pahalta. Menetimme terveen vauvan. Mun kroppa petti mut. Pelottaa mahdollinen seuraava raskaus. Ja silti - uutta raskautta toivon niin paljon.

Tutun kuuloisia ajatuksia. Mä en siis ole uudelleen raskaana. Toivottavasto pian olen ja voin kommentoida siltä pohjalta sitten uudestaan. Yritämme vasta raskautta. Mutta jo tämä yritys turhauttaa. Tämä käytiin jo keväällä läpi. Mä tein jo positiiviset raskaustestit, sain hyvät uutiset sekä alkuraskaudenultrasta että nt-ultrasta. Ja kärsin kolme kuukautta pahoinvoinnista ja peittelin raskautta töissä. Ja sitten yht'äkkiä kaikki päättyi. Elän edelleen mielessäni päättyneen raskauden päiviä: rakenneultra, äitiysloman alkaminen, laskettuaika. Jos saan vielä olla raskaana raskaus alkaa alusta. Ensi kerralla varmaan vaan pelottaa enemmän.

EMinulla on niin ikävä Pientä ja mahaani, jossa hän kasvoi. Jälkivuoto muistuttaa joka vessakerralla menetyksestä. Maha alkoi olla jo vähän tiellä töissä työpöydän ääressä. Nyt käyn työpaikan vessassa salaa itkemässä. Tuntuu niin tyhjältä sekä henkisesti että fyysisesti, kun en ole enää raskaana.

Kiitos Elliana ja Hyasintti. Laitoin Hyasintti sinulle yksityisviestin.

Supistuskipu oli samanlaista kuin synnytyksessä. Mutta ei se itse kipu niin pahalta tuntunut, vaan se että se oli turhaa kipua. Sairaalassa sain kipupiikin, joka auttoi. Koko mun raskaus oli yhtä pahoinvointia, väsymystä js pääkipua. Kaikki ihan turhaan. Tänään olis varmaan hyvä pakata raskausvaatteet pois silmistä. Käytin odotusfarkkuja jo kesäkuun lopulta, kum kolmamnella kerralla maha oli niin iso. Siltä varalta, että joku saman kokenut lukee tätä: kauan teillä kesti että täysim ymmärsitte/muistitte että vauvaa ei tulekaan? Minulla välillä tulee hetkiä, että ajattelen tai puhun ihan niin kuin vauva olisi edelleen tulossa.elin raskautta niin täysillä koko kedän ja ajattelin elämää vauvan kanssa, että välillä mieli ei muista keskenmenoa vaan on niissä ajatuksissa ennen viime torstaita.

Kiitos Hyasintti. En jaksanut eilen kirjoittaa. Synnytys käynnistyi eilen aamulla kotona. Lapsivedet meni ja pieni tuli ulos ja roikku mun jalkovälissä sairaalasn asti. Menimme ambulanssilla sairaalaan. Oli kamala kokemus. Onneksi saimme hyvästellä pienen sairaalassa. Jotain pientä raskausmateriaalia kohtuun vielä jäi ja sain neljä cycotecia kotona otettavaksi. Mulla on kaksi kahden viikon antbioottikuuria. Jäkitarkastusta ei olekaan vaikka meille annetuissa lapuissa niin luki. Meinaan mennä kuukauden päästä yksityiselle tarkastukseen. Haluan varmistaa, että kohdussa on kaikki kunnossa. Kolmas lapsi on yhä toiveissa. Mun sydäntä riipaisi kun näin eilen sairaalassa isän ja suunnilleen meidän lasten ikäiset pojan ja tytön (vielä samoin päin kuin meillä että poika oli vanhempi ja tyttö nuorempi). Isä kantoi tyhjää kaukaloa - olivat nenossa hakemaan äitiä ja pikkusisarusta kotiin. Ihan niin kuin meilläkin piti ensi vuoden alussa.

Surullista ja osanotto teidän menetykseen Hyasintti. Sain nukahtamislääkettä ja onneksi sain viime yönä nukuttua. Toissa yönä en nukkunut. Vielä kaksi yötä toimenpiteeseen.

Satiin lomake sairaalasta ja totesin, että mulla on kaikki ne tunteet, paitsi viha, mitä siinä lomaakkeessa luki. Päällimäisenä on suru. Keskenmeno todettiin toissapäivänä 14+4 ja vasta ylihuomenna on tyhjennys. Päivät ei ole koskaan tuntuneet näin pitkiltä. En tiedä koska pystyn katsomaan ultrakuvat nt-ultrasta, jossa hän vielä oli elossa. Pian sen jälkeen hän on kuollut, enkä minä ole tajunnut mitään. Kuvasimme videolle sen kun kerrroimme lapsille vauvasta. He olivat niin onnellisia uudesta pikkusisaruksesta. Sitä videota en varmaan pysty katsomaan pitkään aikaan.

Kiitos teille myötätunnosta. Viime yö meni valvoessa. Havahduin uudestaan ja uudestaan siihen mitä on tapahtunut. Vielä kaksi yötä pitää "nukkua" vauva mahassa. Vaikka olenkin onnekas kun minulla on jo kaksi lasta, niin tulee suru ja haikeus joka kerta kun näen vauvan. Se meidänkin piti saada kokea vielä kerran. Milläköhän fiiliksillä olen vuodenvaihteen jälkeen kun laskettuaika lähenee tai jouluna. Miten mä kestän olla Kättärilä johon liittyy ihanat muistot lapsistamme. Tällä kertaa luvassa on pelkkää kipua ja surua niin ja tietenkin jäähyväiset.

Kovasti voimia sinullekin Magenta!

Menin aamulla neuvolaan rv 14+4. Sydänääniä ei löytynyt, niinpä minut lähetettiin sairaalaan ultraan. Raskaus oli keskeytynyt. Kaksi viikkoa sitten NT-ultrassa kaikki oli oikein hyvin, samoin verikoeseulassa. Olen todella surullinen. Vauva oli erittäin toivottu ja odotettu. Maanantaina synnytys käynnistetään. Mua pelottaa miten se sujuu ja kuinka paljon se sattuu. Meillä on kaksi lasta ja alusta asti mietin, että voinko olla niin onnekas, että kaikki menisi kolmannen kerran hyvin. En näköjäön voinut.

Tänään 14+4 todettiin keskenmeno. Neuvolassa ei kuultu sydänääniä, niin sain lähetteen sairaalaan tutkimuksiin. Olen surullinen ja järkyttynyt. Nt-ultrassa kaikki oli hyvin. Maanantaina on tyhjennys Kättärillä. Siellä ovat syntyneet molemmat lapsemme ja nyt joudun menemään sinne ja synnyttää kuolleen vauvan.

Kiitos Norppa vinkistä! Tein sushiriisiä, jonka päälle laitoin avokadoa, kurkkua ja purkkitonnikalaa. Maustoin sitruunalla, soijakastikkeella ja kevytmajoneesilla. Oli tosi maukasta ja auttoi hyvin sushihimoon!