eiksa

Aktiivijäsen
  • Content count

    123
  • Joined

  • Last visited

About eiksa

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 09/20/81
  1. Minä tatuoin tyttäreni kädenjäljen alavatsalle. Pian siihen on tulossa toinenkin jälki viereen jahka päätän otetaanko tulokkaalta jalan- vai kädenjälki. Tietty pitää saada tuo masu takaisin kuosiin että siihen viittii mitään ottaa.
  2. Tämä mamma on kohta piipussa.... En jaksanut koko ketjua lukea mutta mitäs tehdään siinä tapauksessa kun lapsi herää tosi usein ja tutin suuhun laittamalla jatkaa uniansa kunnes taas herää. Itsellä ei tule yhtäjaksoista unta paria tuntia kauempaa ja se uuvuttaa. Ollaan oikein keskitytty rutiineihin. Päikkärit on sellaisia puolen tunnin tirsoja ja harvinaista on että hän nukkuu tuntia päikkäreitä putkeen. Iltatoimet on aina samaan aikaan ja nukkumaan menee joka ilta samoihin aikoihin ja nukahtaakin itsekseen. Onko kyse siittä että seurustella ja helliä ja hoivata pitäisi vieläkin enemmän? Iltoja ollaan koitettu venyttääkkin mutta eihän siitä mitään tule kun toinen huutaa kun on väsynyt. Yösyöntejä meillä ei enää ole joka yö mutta sitä tuttia saa kyllä laittaa.. neuvoja otetaan vastaan!
  3. Täytynee sanoa että kyllä asiat on aika paljon muuttuneet lapsen myötä. Elämä on ihanaa tuon pienen palleroisen kanssa ja päivääkään en vaihtaisi pois. Mistään hinnasta en palaisi siihen aikaan kun tuota pientä tyttöstä ei vielä ollut. Kyllä ahdistaa ajatuskin siittä!! Kumma juttu että tuo yksinäisyys kuitenkin kesti vain sen raskausajan. Silloin varmastikkin oli niin tunteet pinnassa ja otti niin voimakkaasti kaikki pienetkin vastoinkäymiset. Nyt jälkeenpäin kun muistelee tuota raskausaikaa niin olihan se aivan ihanaa ja oikeastaan aika haikeinkin mielin. Melkeinpä voisi ottaa uusiksi tässä piakkoin. :girl_haha:Nyt kun lapsi on maailmassa niin monen ystävän kanssa ollaan taas paljon yhteyksissä, vähän niin kuin ennenkin. Itseasiassa todella moni on raskautunut ja loppuvuodelle on tulossa vielä 5 vauvaa lähipiirille. Kyllä ne asiat vaan ihmeellisesti aina järjestyy. Todellakaan ei kannata sysätä lapsentekoa hamaan tulevaisuuteen sen takia että pelkää menettävänsä sinkkukaverinsa. Jos ne lähtee niin ehkä se on sitten tarkoitettukin niin.
  4. Synnytys oli helppo minun kohdallani luultavasti epiduraalin takia. Taisin saada sen juuri oikeaan aikaan koska en oikeastaan missään vaiheessa tuntenut mitään ylitsepääsemätöntä kipua. Ponnistusvaihe kesti 1h 22 min mikä ei sekään ollut paha vaikka pitkä olikin. Ainoastaan olo kuin olisi tehnyt kauhean urheilusuorituksen ja virta oli loppu. Hyvä mieli jäi ja varmasti menen uudelleen..
  5. Mulla nyt synnytyksestä reilu 6 viikkoa ja edelleenkään pissan pidätys ei ole normaalia.. Eli jos ei ajoissa mene pissalle niin varmasti lorahtaa.. Ärsyttää niin paljon!!!! Nyt oonkin sitten reenaillu lantionpohjalihaksia päivittäin ja toivoisin todella että alkaisi näkymään jo tulokset...
  6. Olen huomannut että minusta on kuoriutunut varsinainen järjestyksen ihminen.. Siistiä pitää olla ja imurin varressa alvariinsa. Ennen en todellakaan ollut sellainen. Vauva on vielä masussa ja odottelenkin innolla että minkälaiseksi tämä vielä menee kuhan saatan hänet maailmaan. Onneksi suunta on parempaanpäin! Ehkä silläkin on suuri merkitys että omat ympyrät pyörii melkoisen paljon täällä kotinurkissa nykyään ja onhan siistissä kodissa mukavampaa.. Olen myös huomannut sen että ennen olin erittäin kriittinen ulkonäöstäni ja kropastani. Koko ajan olin menossa urheilemaan ja kauhea morkkis tuli heti jos en päässyt menemään. Välillä tuntui että se ohjaili vähän liikaakin elämääni. Nyt olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja kropalleni. Olen liikkunut sen minkä olen jaksanut enkä ole ottanut siittä paineita. Täytyy olla ottamatta paineita mistään turhista asioista niin vauvakin voi masussa hyvin. <3 Nyt vaan toivotaan että raskaus menee hyvin loppuun saakka ja saisin syliini terveen pienen ihmisen.
  7. Näin ollaan miehen kanssa puhuttu että niin kauan tehdään että molempia löytyy. Mutta jos nyt heti ensimmäiset kaksi on tyttö ja poika niin täytyyhän sitä tehdä vielä pari iltatähtee sen jälkeenkin. Noh katsotaan mihin se kroppa pystyy. eihän sitä ikinä tiedä. Nyt tosiaan vasta esikoinen masussa ja ei jaksaisi odottaa!!
  8. Parhaalla ystävälläni on kyllä lapsia kaksinkin kappalein ja varmasti tietää mitä kaikkeä tässä käydään läpi ja tuki olisi tervetullutta. Naimisiin menimme mieheni kanssa alkukesästä ja paras ystäväni toimi siellä kaasona. Häiden jälkeen tulinkin raskaaksi ja ei olla sen jälkeen kun kerran nähty. Jotenkin tässä kaipaa sellaista pysyvyyttä eikä mitään "nähdään kerran puoleen vuoteen"-touhuja. Eihän sitä osaa enää mitään höpötelläkkään kun ihan vieraantuu toisesta. Mutta eipä minulla olekkaan tällä hetkellä paljoa kerrottavaa kun se millainen oloni on minäkin päivänä. Ehkä hän on ne kuullut niin monesti ja aihe on hänelle jo niin kulunut. Valitettavaa että se vaan menee näin ja ihanaa että olen saanut näin ihania vastauksia. Kyllä tämän asian alkaa hyväksymään kun tietää että se on näköjään ihan normaali ilmiö ja en ole yksin tämän asian kanssa.
  9. Onneksi olkoon synttäreiden johdosta!! Mustakin tuntuu et kun mun puhelin soi niin siellä soittaa aina äiti. Ei siinä tietenkään mitään vikaa ole ja ihanaa että äiti kyselee vointeja ja kuulumisia. Mutta jotenkin sitä odottaa vaan että joku kavereista kyselis mitä kuuluu. Tuntuu että on saanut itse ottaa yhteyttä ja ehdottaa näkemistä mitä ei sitten ikinä ole tapahtunut. Aina sitten tulee kaikenlaista menoa... Olen oikein jäänyt odottamaankin että koska kavereista kuuluu seuraavan kerran mutta tätäkään ei tule tapahtumaan. On kyllä surullista. Olenkin ajatellut että liityn sitten neuvolan järjestämiin juttuihin siinä toivossa että niitä sydänystäviä löytyisi. Onneksi on ihana mies joka jaksaa piristää ja kuunnella marinoitani. Jotenkin vain on elämässä suuri aukko kun sosiaalinen elämä puuttuu.. Ihanaa että muutkin ovat huomanneet samaa ja eipä kai tämä aihekkaan ole mitenkään uusi. Mutta minulle on..
  10. Ajattelin kirjottaa ja vuodattaa tänne kun viime aikoina on ruvennut niin painamaan kun tuntuu että kaverit on ihan hylänny. On minun ensimmäinen raskaus ja kaikki on ihan uutta ja ihmeellistä. Olisi kiva päästä purkamaan tunteita ja kaikkeen asiaan liittyvää kavereille mut jotenki tuntuu et ne on hävinny ku kusi lumeen. Keskenään ne kyllä tekee kaikkee ja istuu iltaa mut mulle ei kutsua tuu mihinkään. Pitäis olla varmaan käymättä facebookissa ihan oman mielenterveyden takia mut jotenkin on vaan kiva tietää et mistä on nyt jäänyt paitsi. Kyllä varmasti menisin iltaa istumaan jonkun luokse limpparipullon kanssa että saisi edes hetken jutella niiden kanssa. Mut tuntuu pahalta et yhteydenpito on loppunut. Toissailtana töistä tullessani mies kertoi kuinka häntä oli pyydetty viikonlopuksi mökkeilemään. Rupesin hulluna itkemään ja tuntui niin pahalta. Miksi minua ei kaverit pyydä mökkeilemään? Kenen kanssa minä voin mökkeillä? Jotenkin se tilanne vaan purkautui siihen paikkaan ja ihan varmasti hormooneillakin on iso osa näissä tunteenpurkauksissa. Tiedän että nyt täytyy sopeutua uuteen elämäntilanteeseen ja olenkin innoissani siitä mutta en olisi osannut kuvitella että luovun samalla kavereistani. Tiedän myös sen että kaveriporukat vaihtuvat lapsellisiin. Mutta näin se varmasti menee, vai kuinka? Olen lohduttanut itseäni että se on vaan pieni vaihe elämässäni ja kyllä se iloksi muuttuu taas. Olen miettinyt sitä pientä lasta joka vatsassani kasvaa ja sitä kuinka kiintynyt olen siihen ja se on tärkeintä. Kertokaa joku mitä teille on tapahtunut! Olisi kiva kuulla jos joku on samassa veneessä kanssani.
  11. Meillä päätettiin jättää e-pillerit häistä pois ja aateltiin että ei oteta mitään paineita lastenteon suhteen. Tulee jos on tullakseen-meiningillä. Olin syönyt pillereitä ainaski sen 10 vuotta ja ajattelinkin että aikaa saattaa mennä ennen kuin tärppää. No eipä niitä ensimmäisiä kuukautisiakaan kerinny tuleen ku plussa jo näkyi raskaustestissä. Että aikas hedelmällisiä tässä ollaan ja tietää jatkossa että ei paljon ilman ehkäisyä olla ellei haluta heti toista perään... Vaikka eipä siinäkään mitään pahaa olisi
  12. Pakko oli heti kokeilla mitä testi minulle kertoi.. Elikkäs tiedossa olis tyttö ja 3 poikaa. Esikoinen on masussa ja rakenneultraa odotetaan jo kovasti jos vaikka se sukupuoli siellä paljastuisi. Minulla onkin kyllä jotenkin vahva aavistus että tyttö se voisi olla.. Jääpi nähtäväksi.
  13. Omakotitalossa asustellaan. Ostettiin hetki ennen naimisiinmenoa 5h+k. Nyt sitten esikoista odotellaan. Ihanaa kun on tilaa ja saa miettiä rauhassa että mistä huoneesta sitä ihanaa lastenhuonetta ruvetaan työstämään.