onion

Onhan noita kommandopipoja ja myös avonaisempia kypärämalleja just lasketteluun, kelkkailuun jne.. Urheilutarvikeliikkeissä ainakin

103cm ja 16kg. Jalka ehkä 27. Syntyessään 50,5cm 3580g

Kerttu, miksi välttämättä vetskari? Esim. Rasavilin peukalopotit on pitkävartiset ja älyttömän helppo pukea ja pysyvät hyvin kädessä..

Riippuu kunnasta. Esim. meillä on vaihtoehtona joko kokoaikainen hoito tai 15pvää kuussa, välimuotoja ei ole, ja entinen 10 pvän sopimus poistui kokonaan. (Tai vähemmän tietty saa olla mutta maksu 15 päivän mukaan.) Muistaakseni muutokset pitää ilmoittaa aina toimintakausittain, kesken kauden ei kai saa muuttaa. Mutta tämäkin lienee yksilöllistä ja alkusyksyähän nyt mennään, että kannattaa ainakin kysyä oisko mahdollista.

Kiitos jenni81, vähän kaukana tuo kyllä on, ja tuskinpa haluavat postittaa.. :/ Mut jollei muualta löydy niin ehkä tuolta vois kysyä mitä on jäljellä ja keksiä sitten asiaa sinne päin

Esikoinen on syyskuun vauva. Kivaa oli, että sai nauttia (silloin ihan sopivan lämpöisestä) kesästä rannalla, veneellä, liikkuen.. Tykkäsin pitää kesävaatteita joista vatsa näkyi. Toisaalta kun veneiltiin myös aikaisin aamulla ja viileämmillä säillä, tuli toppavaatteidenkin sopivuutta kokeiltua melkein loppumetreille saakka, ja takki menikin juuri ja juuri kiinni niin kauan kun tarvikin (housut oli sitten vyöllä köytetty kiinni kun vetskari ei enää mennyt). Eli uskoisin pärjääväni talviraskaudenkin kanssa (tietysti seuraavalla kertaa voi vatsakin kasvaa isommaksi). Mitään kovin negatiivista en keksi, tai ehkä se pimeyden lisääntyminen kun muutenkin väsytti yövalvomiset.. Ja sitten seuraavana keväänä ja kesänä oli ihanaa tutkia heräävää luontoa pienen uteliaan kanssa. Toinen on haaveissa ja vaihtelun vuoksi tahtoisin sen syntyvän ihan eri vuodenaikaan kuin esikoisen, eli talvella tai keväällä. Aika monet tuntuvat ajattelevan että sama aika ois hyvä kun käy sitten samat äitiysvaatteet ja synttäreitä voi juhlia yhdessä, mutta mä haluaisin kokea 'ääripäät', koska lapsiluku jää todennäköisesti kahteen, jos siis se toinen meille suodaan.

Meillä meni ohi yllättävän nopeesti, ei tainnut esiintyä kuin muutamia kertoja..

Kerron meidän tarinan silläkin uhalla että joku saattaa tunnistaa.. Meidän 3-vuotiaalla muksulla on leikeissään 'Toukka' ja 'Häkki'. Toukka on koukistettu etusormi ja Häkki sitten toinen käsi, viisijalkainen hämähäkki. Nämä kaverukset on olleet mukana leikeissä tosi pienestä saakka, ennenkuin osasi juuri puhuakaan, noin 1-vuotiaasta varmaankin. Pojan lempiohjelma on Ruohonjuuritasolla, siinähän on siis hauskoja pätkiä ötököiden elämästä, ja sen matkimisestahan nuo leikit varmaan sai alkunsa. Poitsuhan käytti muutenkin paljon eleitä puheensa tukemiseen ennenkuin puhe alkoi kunnolla luistaa. Nythän on jo pitkään puhunut vaikka kuinka ja sanavarasto on tosi laaja, mutta toukat ja häkit pysyy menossa mukana.. Enimmäkseenhän pojan leikit on autoilla, traktoreilla sun muilla työkoneilla ajelua, mutta kuskina on sitten aina toukka tai häkki. Leikit sinänsä ovat monipuolisia ja mielikuvituksekkaita, roolihahmot vaan useimmiten samat. (Välillä saattaa leppis tai kärpänenkin esiintyä tai jopa kahdesta sormesta tehty pikkupoika..) Ja on tuolla lapsiparalla siis ihan oikeitakin leluja.. Alkuun ehkä rohkaistiinkin noihin leikkeihin, kun onhan se aika näppärää jos esim. juhlissa, kaupan jonossa tms. viihdykkeeksi riittää hyllyn takaa kurkkaava sormi.. Nyt on vaan tullut mieleen, että kuinkahan tuolla leikit sujuu kavereiden kanssa, kun ainoona lapsena on touhunnut enimmäkseen meidän ja vanhempien serkkujensa kanssa. Toki vieraillaan paljonkin samanikäisten lasten perheissä, mutta usein lapsilla on sitten rinnakkaisleikkiä ollut vielä.. Nyt vähän on jo havaittavissa kaverinkaipuutakin, mutta poika on itsekin harmitellut, että 'kun ei ne muut lapset osaa sitä toukkaleikkiä..' Päiväkodissa lapsi on ollut 1v3kk lähtien, mutta melko lyhyttä päivää. Nyt on taas edessä hoidon aloitus uudessa ryhmässä ja tietenkin toivon että sais sieltä kavereita eikä jäis ihan yksin toukkinensa..

Onko lapsellasi (ollut) mielikuvituskaveria? Missä iässä hän sen keksi, missä iässä se jäi pois? Onko kaveri mukana joka leikissä vai vain tietyissä tilanteissa? Miten esim. hoitopaikassa suhtaudutaan lapsen mielikuvituskaveriin? Kaikki kokemukset tervetulleita

Oon metsästänyt keväästä saakka ihanan kevyitä Crocs-saappaita lapselle, mutta tuntuvat olevan loppu joka paikasta, myös ulkolaisista nettikaupoista. Lopussa ovat.. Edelliset alkaa olla jo pienet, ja kaikki muut tuntuu inhottavan möhköiltä ja painavilta niihin verrattuna. Käytetytkin kelpais, mutta ei näytä olevan nyt huutiksessakaan myynnissä pojan kokoa (10-11). Jos joku on bongannut noita jossai livenä tai tietää nettikaupan josta löytyisi, niin kiitos kaunis! Tämmöiset:

Meillä oli poitsulla jossain iässä tuollainen vaelteluvaihe, tais olla silloin kun pinnasängystä oli otettu jo laita pois että pääsi ite, muttei vielä oltu siirrytty isojen sänkyyn.. Eli oiskohan tuo ollut sitten alle kahden vuoden. Lähti tosiaan puoliunessa kuljeskelemaan ja saattoi löytyä esim jonkun tuolin alta ähisemästä Tuo vaihe meni sitten itekseen ohi melko pian, ja oppi yöllä tulemaan meidän huoneeseen jos siltä tuntui. (Yleensä viedään takas omaan sänkyyn ja ollaan siellä vieressä se hetki että nukahtaa, pojalla on nykyään sänky johon aikuinenkin mahtuu.)

Sorellina, mä oon lainavaatteet nimikoinu noiden tagit:ien avulla, ovat siis noita muovisia 'nastoja' joista jää aivan millin kokoinen jälki poistamisen jälkeen, eikä välttämättä sitäkään kankaasta riippuen. Helppo laittaa ja poistaa. Päiväkodissa on usein töissä sijaisia, laitosapulaisia, opiskelijoita joiden työtä helpottaa älyttömästi jos niissä vaatteissa on oikea nimi. Voihan sitä kysyä vaatteiden omistajaltakin että pahastuuko jos nimikoi tollai 'varovasti' ettei jää isoo pysyvää jälkee. Toinen vielä helpompi ois varmaan ihan maalarinteippi, tosin saa aina tarkistella onko pysyny paikallaan.

Villervallan ihana tähtitakki on ohutta kangasta (uutena vähän koppura, pehmenee ekassa pesussa). Ei ole kosteussuojattu vaikka nettisivulla jotain vedenpitävyydestä höpistäänkin. Irrotettava huppu. Yksi nettikauppa Suomessa myy, en just muista mikä mutta google löytää

Meidän parkkitalo on lahjaksi saatu joten en tiedä merkkiä (mielestäni siinä ei lue). On kuitenkin aika perusjuttu, muovia, kaksi kerrosta, hissi, laskuliuskat ja lisäksi radanpätkä jonka voi laittaa parilla eri tavalla parkkitalon yhteyteen tai käyttää erikseen. On ollut ihan hitti pojalla reilusta yksivuotiaasta asti (nyt kohta kolme) ja aina vaan jaksaa sillä leikkiä. Tietysti välillä talo on hyllyllä unohduksissa mutta hetken tauon jälkeen kiinnostaa taas.

Tää on sitä aikaa, kun kauppojen edustat ja torit täyttyy marjanmyyjistä. Herkullisia pensasmustikoita, vadelmia, mansikoita.. Muttei tietenkään vielä kotimaisia (paitsi mansikoita alkaa kai jo ollakin). Maku ei ole kyllä ainakaan huonompi kuin suomalaisissakaan, ja itelle tulee oikein himo noihin, mutta uskaltaako tuollaiselle kohta kolmevuotiaalle antaa niitä myös ihan kunnon määriä? Mitä 'vikaa' ulkolaisissa marjoissa kotimaisiin verrattuna on, sekö ettei torjunta-aineista ole niin tarkkaa tietoa tms? Oon pessy marjat niin hyvin kuin ne pystyy, ja pojan kanssa on niitä aika lailla pisteltykin, tuli sitten vaan mieleen että onko se jotenkin 'vaarallista'. Varmaan vähän kakspiippuinen juttu, niinkun sekin, että kalaa pitäis syödä muttei kuitenkaan liikaa kun voi olla kaikenlaisia vesistömyrkkyjä. Ja raskaana ollessa täytys syödä salaattia mutta missään sitä ei uskalla syödä jos onkin huonosti pesty