Lillia

Uskomatonta että meitä on muitakin. Aina olen ollut yksin tämän asian kanssa, yrittänyt saada kroppaan enempi lihasta ja läskiä, mutta ei mikään auta. Ihmiset kummoksuu ja sanoo että voi kun olisin noin laiha, ja samalla saa mut epätoivoon, koska en halua olla _laiha_, haluan olla normaalipainoinen. Nyt saanu kilon taas kasattua, mutta se lähtee yhtä nopeesti mitä se on tullutkin. 45-49 väliä mää ramppaan kokoajan, ja tästä on tullut jo mulle ongelma. Oon ruvennu jopa yhdessä vaiheessa laskemaan kalorimääriä, että ne varmasti ylittyis, ja tunkenut naamaan mitä minkälaista pullaa ja jätskiä, mutta eihän ne nyt mitään auta, muutaku nostaa kolesterolia ja tukkii mun verisuonet. Pitäis paljo hiilareita vetää ja samalla pitäis huolehtia kaikki muutkin, että mikään ei jää toisen varjoon, ruokailu olis tasapainoista. Terapeutti sanoo että mulla on selvästi tämä ongelma, joten olen myöskin syömishäiriöinen, koska mulla on nimenomaa pakonomainen tarve lihottaa, ja en näe itseäni kauniina tällaisena mitä olen. Mutta mulle suurinpiirtein nauretaan lääkärissä kun meen kertomaan asiasta, eikä terapeutit nyt hirveesti osaa auttaa, muutakuin tasapainottaa ja ennaltaehkäistä.. ehkä sitä pitäis pinkoa jonku ruokavalioexpertin- luo ja jankuttaa sille Tämän asian kanssa kamppailtu jo ala-asteelta, kun mun pienuus oli suurin kiusaamisen kohde. Kiitän onneani että oon vahva persoona.

18.7 ja ylöspäin olis päästävä.. pakonomainen tarve lihottaa, en halua olla näin ruipelo

Oma tuulimunaraskauteni oli erittäin selvä minulle. Olin tullut jälkiehkäisystä huolimatta raskaaksi, ja lähdin käymään ultrassa. Ilmoitettiin että viikkoja oli 7+jotain ja tuulimunaraskaus. Tiesin sen samantien kun menin makoilemaan siihen hökötykseen. Ei mitään oireita, ei mitään hajuakaan että olisin raskaana, kun taas edelliset kerrat kun raskaana ollaan oltu, oireet ovat olleet jo alusta asti varmoja. Nyt pitää vaan päästä siitäkin, että vaikka niitä oireita ei tulis, niin ei se välttämättä ole tuulimuna! Mutta mulla tämä oli selvä, ja tiesin asiasta heti.. Mutta sen sanon että varmasti jos olen oireeton ja rt näyttää negaa, niin epäilen ja olen vähän varpaat maasta. Niinjoo, ja mulla raskaus jouduttiin keskeyttämään ja jouduin olemaan osastolla päivän huonon hemoglobiinin takia. Rankkaa se vaan on.

Minulla vuoto jatkuu edelleen, reilu kolmatta viikkoa jo. Mutta uskon että se vaikuttaa, että mulla oli raskaus sen verran pitkällä, että kaippa tämä nyt on ihan normaalia sitten.. Ensvkosta saadaan tietää tuloksia kaikesta jne.. Kyllä tämä vaan on raskasta.

Olen tällähetkellä itse sairaalassa lääkkeellisen tyhjennyksen kanssa, joten jos yhtään jotain kiinnostaa käydä lukemassa/haluaa tietää tästä jotain enempää, kyselkää! Mulla on päikky kuumeilijoilla, tulkaa sinne pulisemaan myös.

Jos jotakuta kiinnostaa tietää lääkkellisestä tyhjennyksestä, kirjoittelen täällä sairaalassa paikanpäällä kaikki likaiset yksityiskohdat miten täällä menetellään. Päikyn löydät kuumeilijoiden päikky-ketjusta.

vko n. 10+4

Poikaolo tulee minulle konkreettisesti näistä asioista: Mies on alusta asti sanonut, että meille tulee poikalapsi, mikäs siinä, hän se tietää varmasti paremmin kuin minä itse = näin ollen olen juurtanut aivoni tähän käsitykseen että jos mies kerta sanoo, niin sitten on näin! Olin erittäin pahoinvoiva, mutta se tyssähti.. harvemmin oksensin, olo jäi vain etovaksi. Kuulemma tyttöjen kanssa olot olleet pahempia, mutta ajattelin sen näin = Jos tytön kanssa oksennellaan ja "kuollaan" niin poika vaan yksinkertaisesti jää "himmailemaan" siihen välille! Enneunet + ennustukset + testit (ai mitenniin taikauskoinen?) Kaupassa katselen enemmän poikien kuin tyttöjen vaatteita. MUTTA! Sykkeet tosi matalat, joten +-0

Tämä ketju on edelleenkin hyödyllinen niille joilla on sama ongelma! Omaksi onnekseni vauva näkyi ja syke oli, kun kävin maanantaina ultrassa. Eli minullakin näinollen viikot eivät täsmänneet millään tavalla :girl_sigh:Mutta nyt mennään n. 6+ ja 3.1 tiedetään sitten vähän enemmän taas asiasta, kun uusintaultra on taas. Eli kaikki te jotka kamppailette saman ongelman kanssa, älkää luovuttako ! Mä olin menettäny täysin toivoni, ja auta armias oli mahtavaa nähdä se vauva ja syke siinä ruudulla... rakastuminen ensisilmäyksellä on täysin totta.

sitten en ole asiaa huomioinut tarpeeksi Meillä se vaan toimii että sanoo ettei lahjoja tänä vuonna, harmillista että kaikki ei arvosta tämmöistä asiaa - " ei kiitos ". Tässä asiassa komppaan täysin, enkä ymmärrä miksei ihmiset arvosta toisten kasvatusmetodeja.

Raskaustestin tein 2 vkoa menkkojen "odotetusta" päivästä. Mutta tosiaan mun kierto on heitellyt 26-35 pvän väliltä, joten en tiiä yhtään miten ne nyt on sitten mennyt. Menkat alkoi 25.10, mutta erittäin erikoisena, ja jatkuivat hajanaisesti n. viikon verran (yleensä kestää 3-4 pvä). Nooh, nyt maanantaina (muistin että mulla on tiistaina!) nähdään missä mennään, ja haluan ehkä vielä varmistaa asian sitten yksityisellä.. ihan vain varmuuden vuoksi.

Arvasin että kommenttiini hyökätään heti Tarkoitus ei ollut ketään henkilökohtaisesti "arvostella" (minkä kuvan minä nyt ameliina"n viestistä sain) vaan siis ylipäänsä sanoa omaa mielipidettä asiasta, että arvostan lahjaa kuin lahjaa. Tottakai lahja voi olla huono! En minä sitä tässä nyt ajanut takaa, ajoin juurikin noita asioita takaa mitä itsekkin tuossa viestissäsi mainitsit, miten lahjaa arvostaa etc! Älkää nyt ottako niin kamalan totisesti tätä mielipidettä, minusta jokaista lahjaa tulisi arvostamaan (enkä omasta mielestäni ole väittänyt että täällä ei arvosteta O_o) ja jos oikeesti on aivan käyttökelpoinen, miksei antaisi sitä jollekkin joka sitä tarvitsisi. En ole kohdistanut tekstiäni kehenkään, vaan puhunut miten itse teen asiat, sitten pistän kiertoon jos meillä ei ole tarvetta tavaralle. Miksi aina pitää takertua sarkasmiin tai vähänkään eriäviin mielipiteisiin Jos olen näin väittänyt, sitten olen antanut itseni väärinymmärretyksi. Pahoittelen tästä. Pikkaraiset: sain nimenomaa vielä ystävältäni viestin, että vähän turhan iso koira meidän talouteen, en muuten tuota olisi ottanut puheeksi! Mutta hyvä että teille kelpas Hmm, yksi kysymys. Jos ette halua niitä - ei toivottuja - paketteja muilta, miksette sano sukulaisille vaikka, ettei paketteja tänäjouluna? meillä se ainakin kävi joka joulu niin helposti, jos tuntui että niitä villasukkia oli pari kappaletta ylimääräistä Eikö se kaikilla käy niin helposti? (Ja ettei tästäkin lauseesta tule sanomista, niin tämä on ihan vilpitön kysymys.)

Äh kuinka pessimistinen ketju Itse olen (nuoresta iästä huolimatta) aina arvostanut jokaista lahjaa, ja jos lahja on turha, katson saako siitä jotain muuta aikaiseksi, tai hetkenpäästä saako sen lahjoitettua johonkin tai onko jollakin muulla sille käyttöä enemmän. Ymmärrän jokaisen kiukkuisuuden suuria ja turhia leluja kohtaan, ja omalle kohdalleni miettiessä varmasti minuakin ärsyttäisi tavaran paljous.. mutta tuntuu että ihmiset vähän unothaa sen joulun perimmän merkityksen Vaikka tavara on turha, tai iso, tai meluisa, tai aivan siis AIVAN järkyttävän vääränlainen, pitää olla iloinen siitä että lapsia muistetaan, ja heitä yritetään saada iloiseksi antamalla lahjoja (hyi kun kuulostaa kamalalta kiesus-puheelta). Mut on kasvatettu niin, että arvostan paljon asioita. Vaikka olenkin normaaliperheestä, jossa on ollut ihan sopivasti rahaa, silti oon aina arvostanut vähää, ja kunnioittanut paljoa. Tämä ei nyt ole tarkoitus olla moraalisaarna kenellekkään, ehkä vaan vähän silmiä aukaisevaa että jos tavara on aivan täysin käyttökelpoinen ( varmasti niitä isoja pahoja leluja myös käytetään kerran tai pari ) niin sitten pistää eteenpäin! Varsinkin jos on paljon tavaraa, niin tuskin kukaan tulee kysymään missä tietty tavara on, ja tavara unohtuu varmasti parin kuukauden jälkeen (näin ollen ei tarvitse toiselle tuottaa mielipahaa siitä, että on yrittänyt ostaa lapsille jotain kivaa). Mutta oletteko huomanneet, että nämä tyypit, jotka ostaa näitä ns. "turhia" asioita, on joko itse lapsettomia, tai vanhoja ihmisiä? Vanhat ihmiset ajattelevat ostaessaan vaatteita että on paljon kasvuvaraa, ja saa tuplasti päälle niin on lämpimämpää (ahahah) ja sillähetkellä lapsettomat ihmiset ajattelevat ehkä vain että "vau, ostanpa tuon supernallen tuosta" - ehkä saadakseen kivan olon itselle, ja lapselle (koska joskus suuri tuo valtaa, ja ajatellaan että mitä suurempi lelu, sen parempi!). Itse olen tehnyt sen virheen, että suuruudenhulluisuus osui minuun nuolella, lävistäen harkinta-aivoni, ja ostin 2 vuotiaalle tytölle jättikoiran. Heti kun olin lahjan vienyt, ja lähtenyt paikalta, ajattelin että ei helvetti, tuo oli aivan hirveä lahja, ja ilmoitinkin kaverilleni, että oli vähän hätäinen lahja, että jos ei ole käyttöä niin antaa vaikka keräykseen (vei aika paljon tilaa). Sen jälkeen olen miettinyt tuplasti enemmän mitä ostan Ainut lahja, mitä en oikeen arvosta, on ilmaistuotteet joita ei itse tarvi, niin laittaa ne eteenpäin.. ja nämä ihmiset tunnistaa jo kaukaa. Valittujen palojen sukkapidike, yvesin minihuulipuna, apu lehden heijastin.. siis näitä riittää, ja sitten ne pakataan paperiin joka on kalliimpaa kuin moni muu lahja, vaan näyttääkseen hyvältä. Ehkä olen katkera tästä, koska tiedän naisen vaan laittavan krääsänsä eteenpäin, sen kummemmin ajattelematta Tuttuni nimittäin sai häneltä lahjaksi vanhan kirjansa, josta oli sivuja lähtenyt, ja aihe oli kokkaustaidoista, ja tuttuni on surkein kokki ikinä (ja tämä nainen tiesi nimenomaa sen aivan hyvin) ja näin ollen ironisesti laittoi lahjan paperiin ja toivotti nyrpeästi ja kettuuntuneesti iloista joulua. Iloista joulua kaikille, toivottavasti saatte mieluisia paketteja, ja lapset tykkää!

Voi ei! Toivon kyllä samaa itse.. tunne raskaudesta on niin vahva, ja kaikki oireet on tallella (vaikka ne on tuulimunaraskaudessakin) mutta jotenkin tuntuu että jotain toivoa on pakko vielä olla..

Kyllä se on sitten itsekkin pakko käydä vielä yksityisellä tuon ensvkon ultran jälkeen.. en saa mielenrauhaa jos tyydyn vaan siihen ratkaisuun.