Maya88

ajattelin täälläkin huhuilla; ei kellään sattuisi olemaan ylimääräisenä viime kevään mallistosta tyttöjen ompputunikaa/mekkoa koossa 74/80 tai sitä mustaa kruunutunikaa samassa koossa? iteltä löytyy nuo ja haluaisin pikkuneidille kanssa. viestiä voi laittaa myös s-postiin maya-88 (a) suomi24.fi

Omassa (pankin) rivitalokaksiossa asustelee kaksi aikuista, kohta 3kk ikäinen neitokainen ja koira. Neliöitä meiltä löytyy 63,5, oma sauna ja ihana piha. Toistaiseksi sovitaan tänne loistavasti, haaveissa sitten isompaa kun neiti tarvitsee omaa huonetta. (tosin nyt jo ongelmia vaunujen ym säilytyksen kanssa..)

Meidän prinsessasta tuli Nella Sofia. <3 Pojalle olisi ollut nimiä mietittynä vaikka kuinka paljon, mutta tytölle nimen keksiminen olikin paljon vaikeampaa. Luimme kalenterin nimilistaa läpi useaan otteeseen ja aina palasimme nimeen Nelli. Miehen vanhempien luona on kuitenkin koira, jolla kyseinen nimi, joten emme sitä voineet/halunneet käyttää. Nettiä selaillessa (omasta raskausaikana kirjoitetusta nimilistasta) bongasimme sitten Nellan ja totesimme että se se on. Ja hetken sitä käytettyämme kuulosti itse asiassa paremmaltakin.. Sofia-nimestä tykkäsimme myös jo heti alusta asti, muttemme halunneet etunimeksi niin yleistä nimeä, joten siitä tuli hyvä toinen nimi.. Etunimen suhteen mulla oli muutenkin tietyt kriteerit: ei saa löytyä lähisuvusta eikä tärkeimmiltä ystäviltä, lyhyt, muttei yleisin nimi, nimessä EI: r-kirjainta eikä kaksois vokaalia... Kolmatta nimeä mietimme myös, mutta kun meillä kummallakin on vain kaksi nimeä, ajattelimme jatkaa samaa lapsillekkin..

Mulla ei kokoarviota tehtykään ennen kuin vasta synnärillä n.3tuntia ennen neidin syntymää. Lääkäri veikkasi, että hyvänkokoinen on, n. 2,5kg ja niinhän se neiti painoi syntyessään 2460g.

Täällä myös yksi ahkera pumppailija. Pumppuna medelan mini electric ja toimii itsellä paremmin kuin hyvin. Neitokainen vietti elämänsä ensimmäiset 9vrk keskolassa juoden pullosta sen minkä jaksoi ja loput meni nenämahaletkulla. Aloitin pumppailun vasta muutaman päivän kuluttua synnytyksestä (koska valitettavasti kukaan ei mulle kertonut pumppauksen tärkeydestä...! odottelin vain sitkeesti että jollain on aikaa mua opettaa, nyt jos saisin sen elää uudelleen, vaatisin aiemmin opetusta..) Maitoa herui sairaalan pumpulle ihan kohtalaisesti (ja ite asiassa olisi herunu enemmän jos joku olis neuvonut että rintaa kannattaa pumpata niin kauan kun sieltä tulee, pumppasin siis vain 5-10min/rinta.. tosin en tiedä olisinko malttanut enempää lypsääkään, aina tuntui olevan kiire pikkaista katsomaan..) Kun sitten kotiuduin kuudentena päivänä, sairaalassa ei ollut pumppuja minulle lainata joten luulin pärjääväni etukäteren ostamallai aventin käsipumpulla.. Yhden illan ja yön itkujen (ja miehen avulla pumppamien pienten määrien) jälkeen marssin prismaan sähköpumppuostoksille ja johan alkoi toimia.. Määrät oli edelleen vähän nafteja neidin syömiin määriin verrattuna, joten neidin kotiutumispäivänä laskeskeltiin ettei määrä ehkä riitäkkään ja annettiin ensimmäisen päivän ajan seassa korviketta (rinnalla oloa oltiin lähinnä vain harjoiteltu, syöttöpunnituksissa mitään ei juuri koskaan näkynyt..) Neidin kotiuttaminen vaikutti kuitenkin positiivisesti maidontuloon joten ekana päivänä jo huomattiin maitomäärien lisääntyneen (ja siitä päivästä lähtien ollaankin saatu pakkaseenkin talteen, alkuun muutamana päivänä viikossa ja nyt päivittäin isojakin annoksia..) Ensimmäisten neuvolapunnitusten jälkeen aloitimme ahkerat rinnallaolot (ekassa punnituksessa tullut muutamassa päivässä 300g) ja alkuun jotenkin typeränä luulin että neitokainen jaksoi rinnalta syödä tarvitsemansa joten siirryimme vahingossa pelkälle rintasyötölle.. (pissavaippoja silti tuli päivässä 6-8kpl ja neiti oli hereillä olot virkeänä..) Seuraava neuvolakäynti kuitenkin osoitti että neiti väsyy liikaa (viikossa tullut vain 60g) siirryttiin takas pelkälle pullolle (tosin välillä hetki tissiteltiin..) ja taas paino nousi hiukan.. Sitten päätettiin tehdä niin että neiti saa syödä n. 10min/rinta ja loput sitten pullosta, välillä söi vain muutaman millin, välillä n.50ml. Monien omien epätoivoitkujen jälkeen päätin ostaa keittiövaa'an, jolla sitten tein omia ns. syöttöpunnituksia, että tiedän kannattaako imetystä enää jatkaa.. Kävikin ilmi että neitokainen sai sieltä hyvin eikä välttämättä lisämaitoa tarvinnutkaan pullosta enää antaa, joten jatkoin sitkeästi imetystä.. (meillä neitokaisen saavutettua 3kg paino oli suuri vaikutus neidin rinnalla jaksamiseen..) Jatkoin silti pumppaamista, koska maitoa tuli yli tarpeiden. Pumppasin myös jos lähdimme kyläilemään tai kaupungille (alkuun jotenkin arastelin imettää jos joku näki.. ja tuntui että neitokainen vaistosi heti oman stressini asiasta joten silloin meillä kiukutteli sekä äiti että tytär..) Nyt ollaan päästy niin ihanaan tilanteeseen, että imettämisellä pärjättäisiin kaikki syötöt (tosin maitoa edelleen tulee niin paljon että saan pakkaseen talteen n.100-200ml/päivä) Meillä on kuitenkin alusta asti ollut käytössä iltaisin ns,tainnutuspullo eli iltaisin iskä syöttää neidille pullosta isomman määrän maitoa (neiti siis itse tankkaa n.puolet suuremman määrän mitä normaalisti joisi pullosta) ja sitten meillä nukutaankin 6-9tuntia ennen seuraavaa syöttöä. Meillä siis pumpun käyttö on välttämätöntä ja ehdottomasti maidontuloa edistävää. Neiti syö edelleen yhtä hyvin pullosta kuin rinnasta, ja syö lisäksi tuttiakin, joten minkäänlaisia hämmennyksiä ei ole ilmennyt. hohoh, olipas pitkästi ja varmasti epäselvästi kirjoitettu, toivottavasti joku ymmärsi mitä tarkoitin...

Neitokainen syntyi torstaiaamuna ja joutui samantien keskolaan. Hoitajat antoivat aluksi ymmärtää että voisi muutaman päivän sisällä päästä osastolle vierihoitoon, joten sitkeesti oleskelin sairaalassa 6päivää. Olisivat varmasti päästäneet kotiin heti kun olisin halunnut, sillä heti olin jo hyvässä kunnossa.. Maanantaina päivällä ensimmäisen kerran vasta kysyivät milloin haluan kotiutua ja koska aamu oli muutenkin täynnä itkua, luulin etten ole valmis kotiutumaan moneen päivään.. (neidillä ei siis missään välissä ollut hätää, harjoitteli vain keskolassa syömistä..mutta itsellä hormoonit alkoi hyrrätä maidonnousun seurauksena..) Maanantai-iltana olisinkin jo halunnut lähteä, mutteivat silloin enää kotiuttaneet, joten odottelin seuraavaan päivään.. Edelleen oleskelin sairaalassa ke-pe n.klo 12.30-22 ja neitokainenkin kotiutui sitten jo lauantaina päivällä

Sama täällä, tosin vain tuon naaman kukkimisen suhteen. lisäks mulla on huono tapa aina repiä finnejä, joten lisäksi naama täynnä rumia arpia ja rupia.. Epäilen myös sen johtuvan hormonitoiminnasta.. Melkien hävettää yleisillä paikoilla kulkea teininaamassa työntelemässä vaunuja..

Paljonko siis kertyi raskauskiloja? n. 5kg (ihan tarkkaa en tiedä, neuvola olisi ollut samana päivänä kuin synnytin ja edellisestä neuvolasta n. 2viikkoa..) alkuun laihduin reilu 5kg ja varmasti olisi tullut enemmän mikäli raskaus olisi jatkunut pidempään.. Miten suhtauduit kertyneisiin kiloihin? Ihan yllätyin kun alkuun lähti putoileen ja sit kun ei sen enempää tullut. Olin jotenkin varma että joku 20kg paukahtais, sen verran on taipumusta tohon lihomiseen muutenkin.. Entä miten ympäristö suhtautui? Eipä oikeestaan mitenkään, eipä sitä paljon edes näkynyt, ennenkun loppuvaiheessa.. Yksi työkaveri luuli jopa että ihan muuten vain oon vähän pyöristyny, n.1kk ennen kun jäin äitiyslomalle sai vasta tietää.. Kuinka neuvolassa huomioitiin painonnousu? Alkuun oltiin sielläkin ihmeissään kun vain putosi, totesi vaan että ihan positiivista, mutta ei saa laihduttaa! Muutenkaan sitten kiloista ei puhuttu sen kummemmin, sano että saakin tulla tollasta tahtia.. Miten pian pääsit kiloista eroon? En heti laitokselta tullessa käyny puntarilla, mut melko pian olin entiselläni ja jopa vielä sen 5kg laihempana minkä laihduin alkuun. (tosin nyt vähän lipsunu kotona ollessa...) Onko kilojen kertyminen kauhea asia vai enemmän asiaankuuluvaa? Mielestäni ihan asiaankuuluva, ja kuten ylempänä sanoin, olin asennoitunu isompaan painonnousuun.. Miten paino nousi missäkin vaiheessa raskautta? Nousiko paino tasaisesti koko raskauden ajan vai humpsahtiko jossain viheessa paino tuntuvasti ylöspäin? No siis alkuun tosiaan laski pikkuhiljaa, joskus puolenvälin tienoilla nousi takasin lähtöpainoon ja siitä nousi sitten vielä sen n.5kg just ennen kun likka syntyi. tuli siis sellaisia ihme pyrähdyksiä että pysyttiin pitkiä aikoja samoissa lukemissa ja yhtäkkiä pompsahti 3-4kg parissa viikossa..

Ei ollut minkäänlaisia ennakoivia oireita. Vettä alkoi yhtäkkiä valumaan ja supistukset alkoi lievinä n. puolentoista tunnin kuluttua (ja siitä sit kovenivatkin nopeesti.) Edellisenä päivänä olin kaverin nimipäivillä heidän vauvaa katsomassa, eikä minkäänlaisia tuntemuksia ollut, enkä osannut muutenkaan odottaa koko synnytystä vielä (rv 35+1).

Eppari tehtiin varmuuden vuoksi, sillä viikkoja vasta 35+1. Ei revennyt lisää ja jo heti muutaman tunnin kuluttua istuskelin suht normaalisti.

Heräsin yöllä n.klo 2 juottamaan koiraa (joka siis makasi pentulaatikossa, pennut tuolloin 3pv vanhoja) ja ajattelin samalla käydä vessassa. Siitä pöntöltä noustessa lorahti ensimmäiset tipat.. Ensin luulin, että se oli vain pissaa, kunnes taas lorahti uudelleen. Samantien soitin miehelle, joka oli työreissussa 100km päässä (rv vasta 35+1) ja mies sai minut vakuutettua että kuvittelin kaiken, koska ei ollkut kipuja.. Kunnes taas lorahti, joten soitin uudelleen miehelle, joka alkoikin sitten samantien pukea päälle ja käski soittaa sairaalaan. Varmistin sairaalan ohjeiden mukaan että lapsivettä se oli ja että ehdin odottamaan miehen tuloa kotona. (soitin kuitenkin varmuuden vuoksi äitini seurakseni..) Mies saapui reilussa puolessa tunnissa ja yhdessä lähdimme suihkun jälkeen sairaalaan. (vielä olin niin epäluuloinen, etten ottanut mukaan kuin neuvolakortin, olin varma, että palataan kotiin odottelemaan...toisin kävi, neiti syntyi klo 9.29. <3)

Spontaanisti käynnistyi rv 35+1 vesien menolla (vedet meni klo 2 ja neiti syntyi klo 9.29). Täytyypi myöntää, että hiukan säikäytti kun ei aiemmin minkäännäköisiä oireita ollut..