pupu

Jäsen
  • Content count

    8
  • Joined

  • Last visited

About pupu

  • Rank
    Aloittelija
  1. Vielä yritetään, kymmenes yrityskierto menossa. Ei ole paljon ei, mutta seuraavasta kierrosta tehdään eka inseminaatio koska olen jo 38 v.
  2. Me ollaan hoitorumban alussa, eka inssi tulossa seuraavasta kierrosta. Mieheni on lupautunut ilman muuta tulemaan kaikkiin toimenpiteisiin ja vastaanotoille mukaan, koska tämä on meidän yhteinen juttu vaikka toimenpiteet kohdistuvatkin pääasiassa minuun. Ekan kerran mies näki mua ronkittavan syksyllä munatorvien aukiolotutkimuksessa, eikä ollut siitä moksiskaan vaan piti mua kädestä ja lohdutteli, kun pelkäsin sitä tutkimusta kamalasti. En osaa ajatella näitä tutkimuksia mitenkään niin intiimeinä, ettei mieheni voisi niissä olla mukana. Ymmärrän kyllä, jos joku ajattelee ja kokee toisin, aika yksityisillä alueilla sekä henkisesti että fyysisesti tässä mennään.
  3. Me oltiin oltu yhdessä reilut kaksitoista vuotta ja naimisissa niistä vajaa yksitoista kun päätettiin että halutaan kolmas perheenjäsen. Nyt menossa yk 10...
  4. Menin yksityiselle gynelle muistaakseni nelisen kuukautta yrityksen aloittamisen jälkeen. Olin varma, että meillä tärppää nopeasti, mutta kuinka ollakkaan... Gynekologi kertoi mitä tutkimuksia voidaan tehdä jos halutaan. No mähän malttamattomana halusin heti kaikki perustutkimukset tehtäväksi (sperma-analyysi, aukiolotutkimus, hormoniverikoe). Mitään ongelmia ei löytynyt, mulla on tosin eräs perussairaus johon tarvitsen jatkuvaa lääkitystä joten ehkä se osaltaan aiheuttaa jotain. Gyne sitten laittoi meille lähetteen julkiselle puolelle, koska mitään ei yli puoleen vuoteen tapahtunut ja ikä tosiaan ei tästä vähene. Juu, tulen kuumeilupuolelle kunhan saan tästä 10 viestiä täyteen
  5. Olen 38-vuotias ja esikoista on nyt yritetty aktiivisesti noin kahdeksan kuukautta. Olen tikuttanut ja löytänyt jokaisessa kierrossa ovulaation, mutta mitään ei ole tapahtunut Eihän tuo yhdeksän yrityskiertoa ole vielä kovin pitkä aika, mutta meistä se tuntuu ikuisuudelta. Perustutkimukset (sperma-analyysi, aukiolotutkimus, hormonitason mittaukset jne.) on tehty, muutaman viikon päästä mennään lapsettomuusklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Tähän mennessä mitään vikaa ei ole löytynyt. Tuntuu kamalalta, että raskaus ei ole kaikista yrityksistä ja toiveista huolimatta alkanut - asia on mielessä jatkuvasti.
  6. Meillä alkaa hoidot nyt alkuvuodesta, ja pelottaa miten töissä käy. Tarvitsen aina sijaisen, jos olen pois. Olen osa-aikatyössä, mutta olen ihan varma, etteivät julkisen puolen hoidot osu vahingossakaan vapaapäiviin... En halua kertoa esimiehelleni tai yhtään kenellekään muulle töissä, minkä takia mahdollisesti joudun olemaan pois. Pitää vissiin hommata joku vakisijainen, jonka voin aina hälyttää töihin lyhyelläkin varoitusajalla tarvittaessa - ja mistähän tällainenkin löytyy?
  7. Aika ikävää lukea tällaisia kommentteja... olen 38-vuotias ja esikoista yritetään. No, ehkä nämäkin mielipiteet lieventyvät kun itselle tulee se +35 mittariin. Mitä ihmettä se kenellekään ulkopuoliselle kuuluu minkä ikäisenä kukakin hankkiutuu raskaaksi - elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. En tunne olevani yhtään liian vanha äidiksi, vaan juuri sopivan ikäinen.
  8. Olin tutkimuksessa viime viikolla, etukäteen jännitin aika kaameesti... Olin tietty lukenut täältä kaikki kauhukertomukset. Itse tutkimus oli lähes kivuton, hiukan kuukautiskipumaisia tuntemuksia mutta ei juuri muuta. Mun gyne on toisaalta kyllä maailman helläkätisin ja empaattisin Jälkikäteen oli hiukan veristä vuotoa ja lievä hartiapistoa. Ei siis ollenkaan niin paha juttu kuin pelkäsin. Ja torvet auki!