Aurora

Macilla, voitko selventää? Mikä on sun mielestä suurin ongelma tilanteessa, jossa syntyy sairas lapsi? Se, että lapsi itse kärsii vai se että hänen mukanaan perinnöllinen sairaus siirtyy uudelle sukupolvelle? Kirjoituksissasi molempia teemoja on sivuttu (yksilön kärsimystä ja ihmislajin terveyttämistä). Eli ajatteletko sä ensisijaisesti yksilön kannalta vai ihmiskunnan kannalta?

:lol: Mun henkilökohtaiset kokemukset on arvottomia kummikeskusteluun ("Vaikee on kyllä ihan vaan oman kokemuksensa pohjalta lähtee veikkaileen, että muiden odotukset olis "idealistisia ja liioiteltuja""). Mutta sun henkilökohtaiset kokemukset riittävät kumoaan väitteeni. Tämä keskustelu voisi olla hedelmällisempää, jos sä suostuisit näkemään, että sun läheisistä kummisuhteista huolimatta, varsin monen kummisuhteet ovat enemmän nimelliset. On etäisiä ja läheisiä kummisuhteita, mutta mä väitän, että useammat kummisuhteet ovat etäisiä kuin läheisiä. Mä en siis omasta katsontakannastani käsin näe mitä mieltä on kohkata kummin valinnasta ja tehdä valintoja joiden tietää loukkaavan, kun kyseessä ei ole mikään elämää suurempi valinta joka ratkaisevasti vaikuttaisi lapsen elämän suuntaan tai onnellisuuteen. Ihan kuin "ylimääräinen" puolisokummi olisi kolmastoista haltijatar, joka toisi mukanaan kiroukset ja vaivat. Mä en vaan vieläkään ymmärrä mitä haittaa siitä puolisokummista olisi. Jokaisella on tietysti oikeus päättää lapsensa kummeista. Musta vaan tuntuu, että joskus mittasuhteet karkaa käsistä.

Mulla itselläni on viisi kummia: enoni, kaksi isäni naisserkkua, setäni ja hänen avovaimonsa. Lapsena olin hulluna kaikkiin kummeihini. Totuus on kuitenkin se, että tapasin kummejani varsin harvakseltaan. Kaikki viisi toteuttivat kummiuttaan lähinnä lähettämällä kortteja ja ostamalla lahjoja merkkipäivinä ja jouluna. Koen että minulla oli hyvät kummit. Oman kokemukseni pohjalta tässä ketjussa esitetyt vaatimukset kummin sitoutumiselle ja kuvaukset kummisuhteen pyhyydestä ja kiinteydestä tuntuvat lievästi sanottunan idealistisilta ja liioitelluilta. Uskoisin että kummin ja lapsen suhde on harvoin erityisen läheinen. Siksi tuntuu vaikealta käsittää miten jotkut kohottavat kummiuden kriteerit taivaisiin. Uskon että moni saa noilla kriteereillä pettyä huolellakin valitsemiinsa kummeihin.

Mä luulen, että suurin osa ihmisistä nauttii olemassaolostoon huolimatta vammoistaan, sairauksistaan ja muista puutteistaan. Me epätäydelliset ihmiset olemme rakkaita ja tärkeitä toisille epätäydellisille ihmisille. Joillakin meistä on julmat ja rakkaudettomat vanhemmat, kurja lapsuus, monenlaisia vaikeuksia ja silti ihmiset selviytyvät ja haluavat elää. Fyysinen sairaus ei siis ole ainoa kuorma, jonka ihminen voi saada kantaakseen. Tulkitsen että Macillan mielestä fyysinen ja psyykkinen terveys ovat niin tärkeitä asioita ihmisen elämänlaadulle, että jokaisella pitäisi olla oikeus syntyä terveenä ja ihmiskunnan pitäisi tehdä kaikkensa jotta sairauksien aiheuttama kärsimys vähenisi. Oikea tapa vähentää inhimillistä kärsimystä on tehdä tutkimusta, hoitaa sairauksia, etsiä parannuskeinoja ja lääkkeitä, valistaa ja ennaltaehkäistä. Oikea tapa ei ole jaotella ihmisiä A ja B-luokkiin sen mukaan kuka on sopiva jatkamaan sukua ja kuka ei. En haluaisi elää maailmassa, jossa tavoitellaan ihmislajin täydellistymistä ja jossa epätäydellinen ihminen saa tuntea itsensä epäkelvoksi.

Jos kummius todella merkitsee noin aktiivista osallistumista lapsen elämään, on vieläkin käsittämättömämpää että pariskunnasta vain toisesta tehdään kummi, kun kuitenkin naperon elämässä mukana tulee olemaan myös puoliso. Vai onko tämä ei-toivottu puoliso aina kotona, kun kummi on kylässä kummilapsen luona? Ja kun kummilapsi on kummilassa, puoliso lähtee reissuun?

^Eihän tässä ole lainkaan kysymys siitä, että ihmiset sankoin joukoin hinkuvat kummiksi vaan siitä, että ihmiset loukkaantuvat kun pariskunnan molempia osapuolia ei pyydetä kummiksi, vaan annetaan ymmärtää että me tykätään vaan toisesta teistä. Etkö itse loukkaantuisi jos sinulle tehtäisiin selväksi, että ystäväpariskunta tykkää miehestäsi, mutta sinä olet pakollinen paha, etkä ainakaan riittävä hyvä ihminen kummiksi.

Mä en vaan ymmärrä sitä, että jos on yleisessä tiedossa että suurin osa pariskunnista pahoittaa mielensä, jos vain toista osapuolta pyydetään, miksi jotkut vanhemmat haluavat ehdoin tahdoin tehdä jotain sellaista, joka suurella todennäköisyydellä aiheuttaa pahaa verta. Vaikka teidän mielestänne kummivalinnasta ei pitäisi loukkaantua, niin ihmiset loukkaantuvat -verisestikin. Ne loukatut tunteet eivät häviä mihinkään siitä, että toistellaan että vanhemmilla on oikeus päättää kummeista. Varsinkin kun vanhan tavan mukaan molempia pariskunnan jäseniä pyydetään, tämän säännön vastaisesti toimiminen nöyryyttää ihmisiä. Miksi minä en kelvannutkaan? Kummius kun ei tosielämässä ole mikään elämää suurempi juttu vaan useimmiten pelkkä synttärikortti ja joululahja, jos sitäkään, niin mitä ihmeen väliä sillä on että siinä kortissa lukee kahden kummin nimet?

Tyhmä kysymys: kun kirkko ei aseta kummien määrälle rajaa, miksi vanhemmilla on niin tarkat omat rajat siitä montako kummeja pitää olla. Miksi kuusi kummiperhettä olisi huono juttu kolmeen kummiperheeseen verrattuna? Miksi kummeja pitää olla juuri kaksi eikä esimerkiksi neljä? Mitä kielteistä kummien määrän kasvattamisesta seuraa kun niin moni tuntuu pitävän sitä pahana? Mun korvaan tollanen kuulostaa samalta kuin tämä: Mä haluan että mulla on vain kaksi ystävää. Jos joku kolmas pyrkii mun ystäväksi, mä sanon sille, että sori vaan, mun ystäväluku on jo täynnä. Kaksi on hyvä luku, kolmessa on jotain epäilyttävää. Jotenkin sitä ajattelisi, että niin kummeissa kuin ystävissä useampi tuo jotain lisää elämään, ei vie pois.

Mä olen ollut niin lapsellinen, että olen luullut, että vaikka pariskunnasta vain toinen pyydettäisiin kummiksi, asiassa ei ole mitään henkilökohtaista sitä vastaan jota ei pyydetä. Mutta tästä ketjusta mä opin, että syynä ohittamiseen on yleensä se, että tästä toisesta ei pidetä. Toisin sanoen kun siivutettu osapuoli loukkaantuu, hänellä on täysi syy loukkaantua, koska oharien kautta vanhemmat tekevät selväksi ettei hänestä tykätä. Mä pyytäisin kummiksi pariskunnan molemmat osapuolet. En halua loukata ketään ja en varsinkaan minulle rakkaan ihmisen puolisoa. Koska kummeja voi olla rajaton määrä, ei ole mitään järjellistä syytä sivuuttaa puolisoita. Mitä se nimi siellä kirkon kirjassa haittaa, vaikka puoliso ei läheisin ihminen olisikaan? Kummin velvollisuudetkin on molempia pariskunnan osapuolia koskettavia: synttäreille lähtee molemmat, lahjat ostetaan yhteisestä kukkarosta, jos lapsi tulee kummilaan vieraisille hänestä on vaivaa koko perheelle, ei vain kummilleen. Kun kummiuden takana on joskus ollut ajatusta siitä, että kummi voisi ottaa lapsen huollettavakseen, tuntuu kummalliselta valita kummiksi perhe, jonka toinen aikuinen ei vanhempien korvikkeeksi kelpaakaan. Ehkä pitäisi sitten valita kokonaan toiset ihmiset?

Mä haluaisin ymmärtää sua blue.eyes, mutta en ymmärrä. Luin tuon artikkelin nyt toisen kerran läpi, mutta en vieläkään käsitä miksi se loukkaa sinua. Artikkelilla on kaksi pääsanomaa: 1) hyvä isovanhempi, koeta tajuta että nykyään annetaan erilaisia suosituksia lapsen hoitamisesta kuin ennen ja 2) rintaruokinnalla on monenlaisia etuja niin lapselle kuin äidille. Mitä loukkaavaa on rintaruokinnan etujen luetteloimisessa? Suositukset on ja pysyy, vaikka kaikki ei pystyisikään niitä noudattamaan vaikka kuinka haluaisivat.

Minusta "imetysopas isovanhemmille" kuuluu ketjun aiheeseen, koska se on selvästi kirjoitettu silmällä pitäen tilanteita, joissa tuoreet vanhemmat tarvitsevat jotain kättä pidempää vakuuttaakseen omat vanhempansa siitä, että näiden hyvää tarkoittavat neuvot ja tavat ovat aikansa eläneitä. Tuosta artikkelista saa argumentteja joilla vastata vaikkapa sokeriveden tuputukseen tai imetystiheyden ihmettelyyn.

Mä voisin hyvin kuvitella, että mäkin kävisin plussan jälkeen tuon vaiheen läpi.

Niin, onhan se totta, että varsinkin raskauden alkuun liittyy paljon epävarmuutta ja siitä tuo toivotus kumpuaa. On kai helpompaa puhua vaikeasta asiasta kiertoilmauksin. Helpompi toivoa tarrasukkia kuin puhua asioista oikeilla nimillä. Ehkä mä ymmärrän sen paremmin sellaisessa yhteydessä kuin "olen raskaana, kunpa olisi tällä kertaa tarrasukkia mukana" kuin onnentoivotuksen perään sanottuna. Vaikka täytyy myöntää, etten ole ilmauksen suuri fani ylipäänsä.

Luonnollisesti ei ole mitään täydellistä vauvaperheasuinpaikkaa, joka sopisi jokaiselle. Me emme vain vielä tiedä mitä me haluaisimme ja siksi kyselen kommentteja ja kokemuksia päätöksenteon avuksi.

Meidän perheessä tytöillä on suht tavalliset nimet, mutta veljen kaikki nimet ovat pitkiä ja aristokraattisia.

Miksi foolihapon saanti on tärkeää? Foolihappo on vesiliukoinen vitamiini, joka lasketaan kuuluvaksi B-vitamiineihin. Elimistömme tarvitsee sitä mm. verenmuodostukseen. Raskauden aikana foolihapon tarve kaksinkertaistuu. Tämä johtuu siitä, että alkion ja sikiön kehityksessä tapahtuu nopeaa solunjakautumista, johon foolihappoa tarvitaan. Foolihappo vähentää sikiövaurioita, kuten esim. selkärankahalkiota (spina bifida ) ja se estää myös syntymävikoja, kuten vastasyntyneen aivojen puuttumisen (anenkefalia ). Tämän lisäksi foolihapon riittävä saanti raskauden aikana (suositus 0,4 mg vuorokaudessa) auttaa ehkäisemään liian aikaista synnytystä. Foolihappo auttaa suojaamaan hermokanavaa, kunnes se sulkeutuu 25-30 päivän kuluttua raskauden alkamisesta, jolloin selkärangan ja aivojen kehitys voi jatkua. Riittävä foolihapon saanti olisi hyvä varmistaa jo ennen raskautta. Raskaana olevien ja imettävien äitien lisäksi foolihappoa suositellaan muillekin hedelmällisessä iässä oleville naisille. lähde: http://www.kookas.fi/articles/read/837

Mä olen joskus kuullut, että on syytä epäillä ongelmia raskautumisessa, jos raskaus ei ala vuodessa kondomiehkäisyä käyttäessä. Onko joku kuullut samaa?

Pitäisin todennäköisenä, että lapselle tulee kolme nimeä, vaikka suvuissa on annettu vaihtelevia määriä etunimiä.

Testailua, testailua.

Kylläpä tätä päivää on odotettu! Kivaa päästä kirjoittelemaan toisten samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa.