ginny

Siitähän tässä ketjussa on kyse. Äideistä, joille on tärkeää imettää, mutta imetyksen kanssa on ongelmia. Minä lähinnä pohdin tuota läheisyysaspektia, että myös minulle on imettämisessä se läheisyys tärkeää. Jos kerran minulla aikuisena on tarve saada imetyksen kautta läheisyyttä lapselta, niin en vähättelisi lapsen tarvetta läheisyyteen imetyksen kautta. Siksi minusta moni asia puoltaa imetyksen tuomaa läheisyyttä eikä pulloruokinnalla voi saada samanlaista läheisyyttä. Ymmärsin tekstisi niin, että pulloruokinta olisi jopa läheisempää kuin imetys. Mä usein koen että näin on, ja kumpaakin meillä tehdään. Pulloruokinnassa vauva on sylissä, kainalossa tiiviisti, koko kropallaan. Imetyksessä (mulla) vauva makaa tyynyn päällä tai sängyssä, eikä ole niin tiiviissä läheisyydessä kuin mitä pulloruokinnassa. Varsinkin makuulla imettäessä, mulla on 1-2 omaa kättä tississä kiinni, ja yhdellä pitää vielä tukea itseä, eikä siinä vauvaan juuri koske muu kuin se nänni. Halusin tuoda tämän näkökannan esiin. Mutta tapoja on monenlaisia, ja kokemukset yksilöllisiä

Mä olen tätä samaa asiaa (hiljaa mielessäni) ihmetellyt myös. Meillä on käytössä sekä pullo, että tissi, ja monesti kyllä tuntuu että siinä pullolla vauva on läheisemmässä kontaktissa! Ehkäpä tällä kontaktilla tarkoitetaan sitten suukontaktia.

Rauhallinen poika vatsassa - rauhallinen vatsan ulkopuolella. Potkuissa oli kyllä voimaa, ja on edelleen, mutta yletöntä riekkumista ei ole, kuten ei ollut mahassakaan.

Mittojen päivittelyä, saa päivitellä syntymä 3615 g/49,5 cm 1 kk - 4810 g/54,9 cm 2 kk - 6490 g/59,8 cm 3 kk - 7760 g/62,7 cm 4 kk - 8910 g/64,5 cm

Mäkin voisin avautua imetykseen liittyvästä ahdistuksesta. Ennen raskautumista/vauvan syntymää imetys tuntui aiheena ällöttävältä. Mä päätin, etten ota asiasta paineita, vaan että katsotaan miten koko homma menee. Sairaalassa vauvan syntymän jälkeen imetys olisi tuntunut luonnolliselta, mutta minkäänlaista opastusta en asiaan saanut. Juttu meni omalla painollaan niin, että hoitajat veivät vauvan ja ruokkivat pullosta, mä olin leikkauksen jälkeen niin pökkerössä, etten tajunnut asiaan edes mitenkään puuttua, vaikka olisin halunnut imettää. Sitten vauva joutuikin lastenosastolle, siellä yritin imettää muutaman kerran, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Maitoa ei tullut, ja oli tärkeää että vauva saa ravintoa. Lisäksi yksi lastenosaston hoitajista "opasti" yhdellä kertaa tissiä ja vauvaa repimällä, ja sen jälkeen en sitten siellä yrittänytkään imettää. Kotona yritys jatkui, mutta rinnat olivat niin kipeät, imetys sattui ja muutaman päivän päästä kaivoimme miehen kanssa esiin varmuuden vuoksi ostetun korvikepakkauksen. Pulloonhan vauva oli jo sairaalassa tottunut. Ihmisten ilmoilla en halunnut imettää, enkä vieraiden aikana, eli tällaisissa tilanteissa sai aina korviketta. Ylimääräistä maitoa multa ei tullut, pumppausyrityksistä huolimatta. Yleensä korviketta tuli annettua 1-3 kertaa päivässä, lähinnä iltaisin, kun tissimaito alkoi olla finaalissa. 3 kk iässä ns. tiheän imun kausi niittasi viimeisetkin yritykset. Tissimaito ei vain tuntunut riittävän. En halunnut huudattaa vauvaa tissillä tuntikausia, vaan tyydytin nälän mieluummin pullosta, olimme molemmat tyytyväisempiä näin. Nyt vauva on 4 kk, ja imetys alkaa ällöttää, haluaisin siitä ihan mielellään eroon. Tosin tiheän imun kauden jälkeen imetys on vähentynyt radikaalisti, taitaa saada jo enemmän korviketta kuin tissimaitoa. Imettäessäni tunnen itseni lehmäksi, enkä nauti tilanteesta. Imetysasennot ovat huonoja, varsinkin öisin selkä on tulessa kun yrittää vääntää itsensä imetysasentoon. Toisaalta yöimetykset mä koen näppärimmiksi, kun ei tarvitse nousta lämmittämään maitoa. Mä luulen että tämä hiipuu tästä itsekseen viimeistään parissa kuukaudessa - ja hyvä niin. Sitä paitsi, mä olen onnellinen siitä, että vauva syö niin pullosta kuin tissistäkin hyvin. On mukavaa että mies (tai kuka tahansa) voi syöttää vauvaa. Mua ahdistaisi olla ainoa ruoanlähde! Eli koen että kaikki on mennyt hyvin, enkä tunne syyllisyyttä korvikkeen annosta tai mistään muustakaan.

Laitanpa meidänkin mittoja vertailun vuoksi: 0 kk: 3615g / 49,5 cm 2 kk: 6490 g / 59,8 cm 2 kk 3 vk: 7250 g / 61,9 cm Iso poika on, menisi 4 kk ikäisestä ellei vanhemmastakin. Ja lähtöpaino on kuitenkin kohtuullinen.

Ok, kuulostaa ihan järkeenkäyvältä kyllä

Täällähän saa esittää tyhmiä kysymyksiä, siispä: Mikä funktio on vauvan yöpuvulla? Jos vauva nukkuu 6-8 unet vuorokaudessa, niin kukaan tuskin vaihtaa erikseen yöpukuun joka kerta. Miksi siis öisin pitäisi vaihtaa?

Rv 38 arvio ultrassa oli 3200 g, seuraavana päivänä punnittiin 3600 g.

Ei ole kiire, vaihdellaan sitten kun saat pakkauksen Täytyy vaan laittaa muistutus kalenteriin etten unohda koko asiaa, kun jää "roikkumaan"

Mä voisin vaihtaa 2010 kevyt vanuhaalarin (vaaleansini-kuvioinen) 2011 kevyt vanuhaalariin (kelta-beige-kuvioinen).

Ensi viikolla on seuraava aika, täytyypä ottaa taas puheeksi. Toivottavasti saan erilaisen vastauksen tällä kertaa.

Missä vaiheessa teillä on tuohon perätilaan puututtu? Mä kysyin neuvolassa asiasta 32 viikolla, mutta sain hyvin epämääräisen vastauksen ja kehotuksen olla huolehtimatta.

Miksi kiduttaa itseään sokerittomalla rahkalla, kun on paljon maukkaampiakin vaihtoehtoja? Ennemmin sitten vaikka sitä turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia, jossa on hiilareita vähemmän kuin rahkassa. Munat ja pekoni ei tosiaankaan ole ainoa korvaava aamiaistuote, kannattaa käydä tutustumassa www.karppaus.info -sivustoon, sieltä löytyy niitä leivän korvikkeitakin. Mun "ongelma" on edelleen se, että aamiainen ei maistu. Siispä jätän sen syömättä niin kuin ennenkin. Sokereihin se ei vaikuta millään lailla, mutta diabeteshoitajan mielestä olen varmasti vastuuton ja ties mitä.

Vähähiilarisia aamiaisvaihtoehtoja löytyy toki muitakin kuin paistettu muna ja pekoni. Leivän korvikkeeksi vaikka juustoleipäsiä tai minuuttisämpylää, ja sokeri-flakesien tilalle vähähiilarista jugurttia + marjoja/hedelmiä/mehukeittoa, jotain mainitakseni. Mulla taas kiinnostus mittailuihin hiipuu koko ajan enemmän koska arvoissa ei ole vikaa. Yksi ilta söin miehen kanssa ihan VALTAVAN jätskiannoksen kaikkine lisukkeineen, eli liekitettyä banaania ja kiiviä, sekahedelmiä, murskattuja amerikanpastilleja ja kermavaahtoa Tunnin jälkeinen tulos oli 6,0 ja miehellä pari pykälää pienempi (piti ottaa vertailuarvo, koska olin varma että sokerit on ihan pilvissä tuollaisen annoksen jälkeen). Mä en tiedä mitä ajatella koko sokerirasituksesta, mutta tähän mennessä ei ole kovin positiivista sanottavaa.