Modiana

Aktiivijäsen
  • Content count

    1143
  • Joined

  • Last visited

About Modiana

  • Rank
    Addikti
  • Birthday February 10
  1. Meillä Lahessa kuuluu 2-vuotiaalle tuo testi ja kävimmekin siellä kesäkuun alussa. Muutoin olisi hammastarkastus ollut muistaakseni vasta 4- vai 5-vuotiaana. Testitulos oli pikkuriikkisesti plussan puolella ja saatiin valita tullaanko 3-vuotiaana uudelleen tarkastukseen, sitä hammashoitaja sanoi suosittelevansa kyllä kaikille vaikka testi olisi negatiivinen joten ehdottomasti halutaan mekin (tai no ei varmaan poika mutta me vanhemmat ) sitten käydä silloin 3-vuotiaana eli ens kesänä uudelleen.
  2. Ei jäisi, sillä ei ole koti-isätyyppiä. Rakastaa lastaan maailman ääriin, mutta koti-isäksi hänestä ei ole ja se päätöksenteko hälle suotakoon.
  3. Meillä ei mies ole missään vaiheessa jäämässä koti-isäksi (kun ei sellaista tyyppiä ole) jos meille toinen lapsi vielä tulee ja Suomessa vielä asutaan, se täytyy sitten toinen lapsi viskata päivähoitoon aiemmin mitä haluttaisiin.
  4. Mäkään en oikein osaa muuta neuvoa antaa kuin että kuuntele sydäntäsi, se kertoo sulle sen mitä sä ihan oikeasti haluat. Omalla kohdallani mä en voisi joustaa lapsiasiassa, olen niitä aina halunnut ja halusin miehen joka niitä haluaa myöskin. Mun mies on myös ulkomailta ja kulttuurista jossa perhettä arvostetaan todella paljon joten mieskin piti itsestäänselvänä että lapsia pitäisi saada. Sillä tavalla olenkin onnekas että löysin miehen jonka kanssa ajatukset meni yksiin heti alusta lähtien.
  5. Kiva kun ootte kertoneet omia ajatuksianne! Mua vähän ärsyttää sekin kun välillä jotkut sanoo että sitä omaa lastaan ei pitäis esitellä kellekään tyttönä tai poikana, pitäisi kutsua vain lapseksi. Mä oon sitä mieltä että kaikki lapset on aina lapsia oli ne sitten tyttöjä tai poikia, eihän ne sulje toisiaan pois millään lailla. Ei kai kukaan nyt muutenkaan ajattele niin että kohtelee sitä lastaan nimenomaan pelkästään poikana tai pelkästään tyttönä, mä en ainakaan ymmärrä moista ajatustapaa. Mutta mä oon ylpeä yhden pojan äiti ja tuon sitä esille, harvoin puhun "mun/meidän lapsi sitä ja tätä" vaan "mun/meidän poika". Ja uskoisin että noille joiden mielestä lapsi pitäis esitellä vain lapsena niin on varmaan kauhistus kun meidän pojan lempipaidan rinnuksessa lukee isolla BOY. Musta se oli kivanvärinen paita (valkoisia ja eri värisiä raitoja) eikä mua yhtään häiritse että siinä lapsen sukupuoli lukeekin kaikille näkyvästi kun mun mielestä tuosta meidän pojasta kyllä nykyään muutenkin näkee että se on kyllä poika, ei voi erehtyä. Kun se oli pienempi niin ei ollut kaikille mummoille ja mammoille selvää istuuko rattaissa tyttö vai poika vaikka olikin mun mielestä poikamaiset vaatteet päällä ja se tuntui musta jotenkin hassulta, kai mä sitten silloin aloin ajattelemaan että kyllä mä haluan mun pojan näyttävän ihan pojalta. Mun mielestä on jotenkin karseeta kun joissain keskusteluissa heitetään homo-kortti ilmoille heti kun joku sanoo ettei pue pojalleen päälle pinkkiä tai anna sen kokeilla mekkoja ja hameita. Ihan kuin niillä nyt olis automaattisesti jotain tekemistä toistensa kanssa. Jos mun pojasta on tulossa homo niin siitä todennäköisesti tulee se vaikkei koskaan olis päällään pinkkiä hörsylöitä pitänyt. Ja jotkut jopa vetoaa siihen että jos noin kärkkäästi ajattelee että pojan ei sovi pinkkiä päällensä pistää niin ei varmaan hyväksy sitten sitä lapsensa homouttakaan tulevaisuudessa. Mä pyörittelen tommosille kommenteille vaan silmiäni. Vaikka mun ajatusmaailmaan ei sovikaan että poika sais hömpötellä meikeillä ja koruilla ja paljettipaidoilla ja rimpsuhameilla niin silti mä rakastaisin sitä maailman eniten vaikka se pojista tykkäiskin. Ei mun mielestä noilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
  6. Ilmoittakaa jos aiheesta on jo jossain keskustelua! Ei omaan silmään äkkivilkaisulla osunut. Mutta, tulipa tässä tämmöinen nyt mieleen kun viime aikoina tästä aiheesta on ollut paljon keskustelua netissä ja eri lehdissä. Eli siis, mitä mieltä itse olet henkilökohtaisesti siitä että poikien ja tyttöjen vaatteet on lokeroitu erikseen vaatekaupoissa ja ns.unisex-vaatteita on vaikeampi löytää? Vai saako mielestäsi pojat vapaasti pukeutua vaaleanpunaiseen ja paljetteihin ja mekkoihin ja tytötkin esim.kuorma-autokuvioisiin paitoihin ja Spiderman-naamiaispukuihin? Sanellaanko liikaa miltä tyttöjen ja poikien tulisi näyttää jne? Itse äitiyspakkauksen kohdalla olen sitä mieltä että hienosti siitä pyritään tekemään joka vuosi mahdollisimman unisex jotta vaatteita olisi helppo käyttää sukupuolesta riippumatta. Muutoin itse henk.koht. tykkään pukea poikani pojaksi vielä kun itselläni on siihen sanavaltaa. Mulla on päässäni mielikuva jolta haluaisin poikani näyttävän ja näitä vaatteita löytyy vain poikien osastolta. Vaaleanpunainen paita ei ole kauhistus sillä miehenikin käyttää välillä sellaista mutta rajan vetäisin kyllä niihin mekkoihin ja esim.paitoihin jossa on söpö vaaleanpunainen kissanpentu kaikkine muine hempeine kuvioineen. Kotona meillä ei ole valmiina mitään varsinaisia "tyttöjen vaatteita" kun poika on meidän esikoinen, 7kk vanhemmalta tyttöserkultaan on saanut joitain vaatteita käyttöön mutta ovat olleet sitten unisexia (esim.ruskea fleecetakki). Itse en lämpeä ajatukselle ostaa vaatekaupasta mekkoa pojalle vaikka tämä pyytäisikin, yrittäisin varmaankin selittää että kyseiset vaatekappaleet kuuluvat enemmän tytöille. Mutta jos poika kyyneleet silmissä kerta toisensa jälkeen mekkoa pyytää niin en tiedä pystyisinkö edelleen kieltämään. Tämmöistä tilannetta ei ole vielä tullut joten en tiedä miten toimisin. Mukava olisi kuulla mitä muut asiasta ajattelevat!
  7. Käynnistettiin rv42+0, 19h 10min päätteeksi syntyi rv42+1 poika imukupin avustuksella, hartiadystokiasta seurasi Erbin pareesi. Toivon mukaan vähemmällä päästäis seuraavalla kerralla.
  8. Mä nyt kirjoittelen tänne vaikka täällä on pari viime kuukautta ollut hiljaista. Mutta siis, poika täytti tänään 1v 11kk ja mulle tuli itseasiassa eilen illalla fiilis että mitä jos. Mitä jos tämä taival alkaisi olla pikkuhiljaa tässä. Suunnattoman onnellinen ja ylpeä olen että olen saanut imettää tähänkin asti kun alussa oli hieman hankaluuksia. Tänä päivänä vaan pojalla on alkanut olla huono tapa olla keskittymättä itse imetykseen, hössöttää kaikkea muuta samalla, Saattaa irrottaa otteensa ja jopa lähteä pois tullen kuitenkin 10 sekunnin päästä takaisin vaatimaan lisää maitoa. Lisäksi heiluttelee välillä päätään imiessään jolloin mua saattaa jopa sattua joten vähän on pelleilyksi tuo nyt mennyt. Eilen illalla sit nukkumaan mennessä vaan tokaisin että maito on loppu mutta että äiti halii kyllä. Poika yritti esittää vastalauseita ja temppuili minkä ehti mutta meni sitten omaan sänkyynsä kun lempeästi tarpeeksi monta kertaa kehotin. Normaaliin tapaan pistin unimusiikit soimaan ja sinne nukahti poika itsekseen kuten yleensäkin. Seuraavan kerran sai maitoa aamulla, päiväunille mennessä en antanut ja alkuillasta annoin taas ennen iltapalaa. Nyt nukkumaan mennessä sanoin jälleen kerran että maito on loppu, yhtään ei tuntunut hetkauttavan poikaa vaan kiltisti meni omaan sänkyynsä halin jälkeen ja siellä nyt nukkuu. Aamulla sitten saa taas maitoa jos muistaa pyytää. Että tällein pikkuhiljaa mä ajattelin tässä alkaa luopumaan imetyksestä, en kertarytinällä kun tiedän ettei se olis meillä paras tapa vaan näin hissukseen. Ekana hoidan nuo tilanteet joissa poika saattaa yhdistää maidon nukahtamiseen, nyt ne on ainakin näin parin päivän aikana sujuneet ihan hyvin. Hiukan on tietysti kaihoisa mieli mutta jotenkin oon vaan niin ylpeä itestäni että oon jaksanut tsempata imetyksen kanssa ja ollaan pojan kanssa saatu kokea niin paljon ihania hetkiä imetyksen parissa.
  9. ^Täsmälleen sama vastaus mulla kuin edellisellä vastaajalla.
  10. Täällä edelleen odotellaan sitä puhelinsoittoa Lontoosta ja välillä tuntuu että ehkä tässä meni hyvä mahis sivu suun kun ei ole kuulunut mitään. Laittoivat kyllä viikolla viestiä että ovat kiireisiä mutta onhan tässä näitä päiviä mennyt jo. Miehen CV on kuitenkin jatkossakin siellä tietokannassa että jos nyt ei tärppää niin jatkossa voi hyvinkin. Nyt oon jo siis aika innostunut ajatuksesta ja ne keille oon asiasta kertonut irl niin ovat tsempanneet niin sekin auttaa, saa mut tuntemaan että kai tää tosiaan olis hieno mahdollisuus.
  11. Mä kyllä luin jostain suomalaisesta lehdestä että on TopShopin äitiysmallistoa.
  12. En mä tiedä mikä mua loppupeleissä jännittää/pelottaa eniten. Jos meitä olis vaan minä ja mies niin siinä tapauksessa mä en varmaan edes miettisi vaan lähtisin sen kanssa. Mutta jotenkin tuon lapsen kanssa jänskättäisi lähteä. Englannissa päiväkotimaksut kun on kuulemma hirmu korkeita niin pitäis vaan toivoa että semmoseenkin olis varaa jossain vaiheessa. Aluksi mä varmaan olisin pojan kanssa kotona että voidaan rauhassa tutustua ympäristöön ja yritettäisiin etsiä jotain äiti-lapsi -toimintaa mutta kyllä se päivähoito varmaan jossain kohtaa tulis ajankohtaiseksi. Jos mies nyt saa Lontoosta töitä niin olis bisnesalan hommia joten tuskin se palkka ihan huonoimmasta päästä olis mutta mä oon vähän semmonen että stressaan raha-asioita etukäteen. Eikä asuminenkaan tuolla tietenkään mitenkään edullista ole ellei löydä jonkin tosi helmen paikan asua. Mä haluaisin että niin moni konkreettinen asia olis selvää etukäteen mutta se nyt voi olla vähän toiveajattelua, eiköhän ne asiat näe, koe ja opi kantapään kautta kunhan sinne paikan päälle asettuu. Ja joo, en mä usko että pojalle olis mitenkään vaikea sopeutua kunhan me oltais hänen kanssaan ja onhan sillekin jo englanninkieli sinänsä tuttua ja osaa itsekin jo joitain sanoja englanniksi. Mä tiedän että mun vanhemmat tuskin on onnessaan heti jos ja kun meidän muutto Lontooseen tulisi ajankohtaiseksi, mutta täytyy vaan muistuttaa siitä että todennäköisesti me vierailtais heidän luonaan yhtä usein mitä nytkin eli sen noin kerran kahdessa kuukaudessa. Miehellä on Lontoossa paljon ystäviä jo valmiina ja mun ystävät varmaan olis vaan innoissaan jos me sinne muutettais kun sit niillä olis hyvä syy tulla siellä käymään.
  13. No niin, jospa sitä nyt ehtis avata vähän meidän tilannetta. Kyse ei ole siis työkomennuksesta. Ennen kuin meillä edes oli lasta, mies puhui että haluaisi asua jossain vaiheessa ulkomailla jos tuntuu ettei Suomesta löydy hänen koulutustaan vastaavaa työtä. Mies on siis itsekin ulkomaalainen ja valmistui suomalaisesta AMK:sta alalle josta ei tunnu löytyvän hänelle (tai kenellekään muulle hänen ulkomaalaiselle ystävälleen/opiskelukaverilleen) töitä. Siksipä hän on suunnannut ajatuksensa ulkomaille jo jonkun aikaa ja jätti joku aika sitten cv:nsä erääseen lontoolaiseen tietokantaan. On asunut Lontoossa aiemminkin, joten pitää kaupunkia tuttuna. Nyt miehelle sitten rimpautettiin työhaastattelun merkeissä, mutta mies ei ehtinyt sitä vielä hoitamaan joten tätä soittoa odotelleen uudelleen lähipäivinä. Kaikki on sillein vielä auki ettei ole vielä tietoa varmasta työpaikasta ja sitä myötä asunnosta ym. mutta toki ollaan jo alettu miettimään kaikkea. Ja mies tosiaan kysyi että haluanko mä lähteä pojan kanssa mukaan. Sydän huusi heti että joo tietysti mutta pää rupesi jarruttelemaan. Mä en ole muutenkaan käynyt ulkomailla kuin Tukholmassa pari kertaa ja Virossa parissa eri paikassa , ja kyllä mua rupes pelottaa! Minä....ulkomaille? Pienen lapsen kanssa? Hui! Mies haluaisi kokeilla taas työntekoa Lontoossa vuoden tai pari ja mietittiin tosiaan sitäkin vaihtoehtoa että jos jäisin pojan kanssa Suomeen ja mies kävisi täällä kerran kuukaudessa. Mekin voisimme koska vaan käydä hänen luonaan, asunnon vaan pitää sitten olla sellainen jonne mahdutaan. Mutta mitäs sitten kun poika täyttää 3v ja olis päivähoidon aika? Raskaanakaan en haluaisi yksin olla täällä Suomen päässä (kuului siis parin seuraavan vuoden suunnitelmiin), mies jäisi niin monesta asiasta paitsi. Moni käytännön asia puoltaisi sitä että kannattaisi muuttaa miehen perässä sinne Lontooseen mutta jotenkin askarruttaa silti. Kai mä sit oon vaan arkajalka ajatukselle etukäteen, voishan se ollakin ihan hyvä kokemus viettää vuosi tai pari muuallakin kuin kotomaassa. Ja mun vanhempiakin mietin (miehen vanhemmat maapallon toisella puolella), tosin käydään heillä muutenkin n.kerran kahdessa kuukaudessa kun asuvat toisella paikkakunnalla. Samalla tahdillahan me päästäisiin myöskin Lontoosta tänne Suomeen käymään kun lentojakin saa suht edullisesti nykyään. Ristiriitaisia ajatuksia siis, auttakaa! Niin ja kiitos jo aiemmista mielipiteistänne ja ajatuksistanne, niitä on antoisaa lukea!
  14. Tää tilanne voi siis tapahtua meille mutta tulen palaamaan asiaan kun on paremmin aikaa, voi olla että jo tänä iltana tai huomenna. Halusin kuitenkin jo kysellä etukäteen millälailla ihmiset tuollaisen tilanteen ajattelee ja ehdottomasti haluan kuulla enemmänkin mielipiteitä!