Modiana

Aktiivijäsen
  • Content count

    1143
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Modiana

  1. No siis enhän mä niin ajattelekaan että ei meille voi sattua mitään kun ei ennenkään, tuollahan mä sen jo sanoin että aina ei siihen tietenkään voi luottaa. Mutta että tähän asti oon voinut ja joku kerta tulee se kerta kun lapsi herääkin kun oon muualla ja silloin sit kartoitetaan tilanne uudelleen.
  2. Sepä se kun tilanteita ja lapsia on niin monia erilaisia. Mäkin tuolla sanoin että ei tietenkään aina voi luottaa siihen että meilläkin lapsi nukkuis hyvin unensa kuten luulen mutta tähän saakka on ollut vaan hyviä kokemuksia ja siksi edelleen uskallan viedä ne roskat sinne tien toiselle puolen tai pyykkiä ulos kuivumaan. Sittenhän sen joku kerta näkee jos lapsi onkin herännyt mun lyhyen poissaolon aikana mutta en stressaa siitä näin etukäteen.
  3. ^No en mä usko kuitenkaan että kukaan hereillä olevan lapsen jättäis puoleksi tunniksi, se menis jo ihan täysin yli. Me asutaan kerrostalossa ja kyllä mä ne roskapussit tien toiselle puolelle vien lapsen nukkuessa jos tuntuu että hetki on sopiva ja lapsi nukkuu sikeästi. Ehkä mä olen sitten mukavuudenhaluinen mutta mulle tuo toimii paremmin noin ja se 3-5min on ollut pieni hetki pojan unesta eikä mun ulkona oleminen vaikuttanut siihen millään lailla. Viime kesänäkin kun poika oli sen n.1v niin ulkona ripustelin lakanapyykkejä kaikessa rauhassa sen 10-15min ja aina mun tullessa takaisin pojalla oli kaikki hyvin ja oli unessa. Ja samaa teen varmasti tänäkin kesänä kun poitsu on taas vuoden vanhempi. Toki mä tiedän sen että ei välttis aina tule olemaan noin mutta tähän asti mulla on käynyt hyvä tuuri ja oon pystynyt luottamaan lapsen hyviin unenlahjoihin.
  4. Ai katsos, olikin jo valmis ketju. Epämääräisesti yritin muutamasta paikasta katsoa löytyiskö jotain vastaavaa mutta ei osunut silmään niin tein tänne. Mutta kai tänkin voi vielä pitää niin voi keskustella nimenomaan taaperoista ja leikki-ikäisistä.
  5. Kyselen vielä että onko niin että ilman itkuhälytintä ette jättäisi lasta mistään hinnasta? Ja toisekseen, mihin vedätte rajat ajan suhteen? Voiko lapsen jättää esim.nukkumaan puolen tunnin ajaksi kun ite tekee jotain varsinaisen kodin ulkopuolella (lasken tuon autotallin tuohon sillä on erillinen "rakennuksensa") vai onko vain pari minuuttia sallittua olla pois (ilman itkuhälytintä tms)? Meilläkin on lähikauppa tuossa parinsadan metrin päässä ja usein iltaisin saatan huomata että hei jokin ruoka-aines puuttuu ja mies on vielä töissä että jos voisin pikaisesti käydä kaupassa. Jokin kuitenkin estää vaikka reissussa menisi n.20min, kai mä sit ajattelen sen niin että no ei se niin tärkeää sit olis ollutkaan ja improvisoin jonkin muun ruoan.
  6. Me kuulutaan niihin jotka haluavat isomman ikäeron lapsilleen kuin se normi pari vuotta. Yritys näillä näkymin alkaa kesällä 2014 jolloin poika on 3v ja jos raskaudun pikaisesti niin ikäero jää alle neljään vuoteen. Tai sitten menee sen yli neljän vuoden mutta se nyt ei ole mikään murheen aihe. Meillä poika on tarvinnut erityishoitoa kätensä takia ja mä haluan olla jonkun aikaa töissä oltuani kuitenkin ensin hyvän aikaa kotiäitinä ennen kuin meille seuraava tulisi. Enkä mä sitä paitsi jaksaiskaan vielä kun poika vieläkin herää useaan otteeseen öisin.
  7. Mä sain lähetteen pelkopolille rv37+ kun neuvolaterkka oli hieman huolissaan mun pelonsekaisista ajatuksista synnytystä kohtaan. Mun suurimmat pelot oli repeämiset ja muutenkin kipu kun mulla on tosi matala kipukynnys sekä iso vauva ja sektioon vieminen oli kans pelon aiheita. Pelkopolilla käsittelin noita aiheita ihan hyvin kätilön kanssa mutta ei se tietenkään kaikkia noita pelkoja kertaheitolla poistanut. Mun synnytys oli lopulta käynnistetty rv42+0 kun poika ei ollut tekemässä muuten tuloaan ja vauva oli arvioitu isoksi sekä sairaalahenkilökunnan että itseni mukaan. Synnytys olikin sitten kaiken kaikkiaan aivan hirveä, pitkä ja kivulias sillä synnytys lähti nollatilanteesta kun mulla ei ollut omia supistuksia ollenkaan ja avoinna olin tuskin yhtään. Koko sen reilun 19h ajan mitä mun synnytys kesti niin pelkäsin hirveesti, lähinnä sitä kivun määrää säikähdin ja sitä että täytyy ponnistamisen olla sit tosi vaikeeta koko tilanne etenee niin hitaasti ja teki kipeetä heti alussa. Se mitä meidän pojalle kävi synnytyksen päätteeksi niin löytyy mun päikystä, en viitti liikaa tänne pelotella vaan saa lukea jos on valmis kestämään synnytyksessä aiheutuvia yllätyksiä. Seuraavassakin raskaudessa aion mennä pelkopolille sillä vaikka aika kultaakin muistoja niin kyllä jotain on jäänyt mieleen ja niistä haluan vielä kätilön ja lääkärin kanssa puhua ennen kuin synnytyksen aika on.
  8. Mulle annettiin pojasta painoarvioksi 4,5-5kg rv42+0 kun menin toiseen yliaikaiskontrolliin. Laskettuna päivänä olivat arvioineet 4,2-kiloiseksi. Totesivat että mulla on synnyttäjän lantio ja että hyvin mahtuu vaikka se viisikiloinenkin tulemaan. Noh, lopputulos oli täysin eri: poika oli syntyessään 4030g ja 52cm eikä meinannut millään mahtua ulos. Imukupilla ja käsistä vetämällä sekä mun mahasta painamalla saivat pojan viimein ulos, tuloksena Erbin pareesi ja olkavarren murtuma. Mä ymmärrän sen että nuo ultrat ei ole täysin tarkkoja kun ei sitä sikiön todellista painoa voi tietää ennen kuin on syntynyt, mutta silti mä olen katkera. Jopa vihainen. Mulle kun niin kehuttiin että hyvin mahtuu isokin vauva ja kuinka mä oon kuin luotu synnyttämään. Ja vaikka vauva painaiskin sen viisi kiloa niin sokeasti sitten luotin niihin lääkärin sanoihin kun aiempaa kokemusta mulla ei tietenkään ollut, oletin että kun näin lääkäri sanoi niin näinhän se sitten on ja mennään synnyttämään alakautta. Vaikeimman kautta mentiin mutta minkäs teet. Sikiö arvioitiin jo rv35+ ultrassa 3,7-kiloiseksi mutta mä en jotenkin itekään osannut sitä jännittää, ajattelin vaan että no tällasta se on. Laskettuna päivänä kuultu 4,2kg kuulosti sekin vielä ihan ok:lta, 4,5-5kg rv42 kuulosti jo pelottavan isolta, mutta kuten jo sanoin niin luotin lääkärin sanoihin siitä että hyvin mahtuu tulemaan. Ja mistäs mä tiesin minkäkokoinen se mun lantio oikeasti oli. Koska mun tarina on tällainen, ens kerralla tiedän vaativani ja saankin sikiön tarkemman kokoseurannan sekä käynnistyksen tai sektion aiemmilla viikoilla. Mulla meni täysin luotto noihin ultriin vaikka tosiaan ymmärrän sen ettei niihin voi täysin luottaa. Toivottavasti kukaan synnyttämään menevä ei nyt kauheesti säikähdä tätä mun kertomaa mutta näin siis kävi mulle, kylmä fakta.
  9. Merkkaan tän ketjun itelleni että muistan tulla lukemaan enemmän kuin yhden sivun ja kirjottamaan omia ajatuksia aiheesta.
  10. Vain yhdet yhdistelmät on meillä koko aikana käytössä eikä muita kaivata: lahjaksi saadut Cosatto me-Mot.
  11. Ihanaa, Olga ja Tuukka! Tuosta Sarannasta mä en kyllä tiedä kuka se on mutta enpä pahemmin ole BB:tä seuraillut alkuhuuman jälkeen...
  12. Niin just. Itteäni vaan hämmentää ettei ole jäänyt mitään muistikuvia edes siitä ekasta epiduraalista, mun on täytynyt olla TOSI pihalla koska niin moni on sanonut että se on ihan hirveä kokemus jne ja mä en taas muista että niitä on laiteltu ollenkaan. Jospa sitä ens kerralla olis vähän skarpimpi...
  13. Saako synnyttäjälle antaa lisäannoksia epiduraalia ilman lupaa? Siis ilman että kysytään/ilmoitetaan etukäteen että laitetaan uusi annos? Mulle kun on papereiden mukaan annettu 3 lisäannosta mutta mä en mitenkään muista että niistä oltaisiin kysytty että laitetaanko. Tosin olin aika pöllyssä ilokaasusta ja kivusta ja mieskään ei koko aikaa ollut salissa... Että tuuppaako ne hoitajat/lääkärit sitä puudutetta jos vaan näkevät että tuo synnyttäjä ehkä sitä tarvii mutta ei vaan pysty itse vastaamaan? Tai sitten mä olen oikeasti ollut niin pihalla että oon sanonut kyllä kaikkeen enkä vaan muista sitä jälkikäteen.
  14. Väsymys! Ei pystynyt vertaamaan esim. tavalliseen työpäivän jälkeiseen väsymykseen, alkuraskauden aikainen oli jotain ihan järkyttävää.
  15. Tähän voin kertoa vaan sen verran että meidän poika säästyi imukupista ja Erbin pareesista huolimatta minkäänlaisilta neurologisilta häiriöiltä. Pojan aivot kuvattiin n.kahden vuorokauden ikäisenä lähinnä siitä syystä kun napanuora oli kaksinkertaisesti ollut kaulan ympärillä ja poika itse vatsassa/synnytyskanavassa niin pitkään. Imukupista ei jäänyt muuta kuin hassunmuotoinen päälaki pariksi päiväksi, sitä kovasti painottivat meille kun kertoivat tehdystä röntgentutkimuksesta. En toki voi mennä vannomaan (eikä lääkärikään mitään tulevaisuudesta sanonut) etteikö joskus myöhemmin vois näkyä jotain neurologisia häiriöitä/erityispiirteitä mutta kyllä meille on moneen kertaan toitotettu että poika on kehittynyt ikänsä mukaisesti ja välillä jopa että olisi vähän kypsempi muihin ikäisiinsä verrattuna (mene ja tiedä kuitenkaan tuosta...). En siis ole osannut pelätä mitään erikoista sillä uskon että olisi näkynyt jo jos jotain viitteitä olisi.
  16. Mulla ei varmaan ole mahdollisen seuraavan synnytyksen kohdalla mahdollisuutta polikliiniseen kun esikoiselle tuli Erbin pareesi? Kun eikös siihen jotenkin vaikuta se miten aiemmat synnytykset on menneet...?
  17. Meillä 1v 6kk poika on saanut kyllä maistaa vaikka mitä mutta sille (kuten varmasti kaikille aikuisillekin) on kehittynyt ne omat lempparit joita syö ja muut ei kelpaa. Välillä unohdan pistää pojan ruokalautaselle mukaan kasviksia ja silloin kun laitan niin ei aina mene alas. Muutoin syö kyllä sit aamu-, väli- ja iltapalalla hedelmiä tai kasviksia: omena, banaani, klementiini, kurkku ja porkkana uppoavat ja jälkimmäisiä tarjoankin yleensä kasvistikkuina kun tiedän pojan niitä syövän. Porkkanaraaste on semmonen mitä poika ei missään nimessä suostu syömään, kai se on vaan se rakenne mikä ei uppoa. Vaikka tiedän että kasvikset ja hedelmät on hyviä vitamiininlähteitä niin silti en ota stressiä jos poika niistä välillä kieltäytyy. Pakottaa kun ei voi, itelle ainakin on jäänyt lapsuudesta traumoja yhtä sun toista kasvista/vihannesta kohtaan kun niitä on pakotettu syömään.
  18. Kelaanhan kannattaa olla yhteyksissä, täältä löytyy infoa: http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/291007105418HS?OpenDocument
  19. ^Nimenomaan. Itselläni on erbi-poika ja mielelläni voin vastata kysymyksiisi mutta mielummin sähköpostitse.
  20. Viime vuonna oli miehen eka isänpäivä mutta en tainnut muuta tehdä kuin kakun. Tänäkään vuonna en lahjaa hankkinut, tein kuitenkin juuri suklaakakun ja tehtiin pojan kanssa kortti johon sormiväreillä painoin pojan kämmenen kuvan ja vierelle kirjoitin kaunista tekstiä. Eiköhän nuo kelpaa.
  21. Kylläpä on Beyoncén ja Jay-Z:n tytär isänsä näköinen!
  22. scalalle mäkin sanoisin että kannattaa yrittää päästä näytille mahdollisimman pian, varsinkin jos makuuasennossa lapsi ilmaisee että jokin on vialla koska silloin makuullaollessahan paine käy inhottavasti niihin korviin jos ovat kipeät. Leeah: Miten kauan tuota on kestänyt? Jos on vasta alkanut niin mun mielestä pari päivää voi odotella vielä kotona paitsi jos silmä on vaikka muurautumassa umpeen. Imetätkö vielä? Rintamaidolla puhdistaminen voi toimia myös.
  23. Mä en tiedä mitenkä erityislapseksi meidän poika lasketaan mutta sillä oikeassa kädessä siis hermovaurio Erbin pareesi. Tästä vauriosta johtuen käden asento on tarkkaavaisten silmiin erilainen kuin terveen käden ja käden käyttö ei ole kovin taidokasta. Kun tämä on huomattu esim.meidän käymissä kerhoissa ym niin melkein oon pystynyt jakamaan hymyilevät katsojat kahteen kastiin: toiset hymyilevät vilpittömästi ja toiset säälivästi. Ja se mitä en meidän pojalle juurikaan kaipaisi on nuo säälivät katseet. Säälin pystyy todella hyvin erottamaan ja se tuntuu iskuna sydämessä. Tuntuu siltä että kun toiset huomaavat pojan toisen käden vajavaisuuden niin keskittyvät seuraamaan pojan tekemisiä sen perusteella. Pojalla on ollut lasta kädessä 3 kertaa, ensin 2 x 5 viikon hoitojaksoa ja nyt viimeisillään olevan 7 viikkoa. Käsi on leikkauksen jälkeen ollut sivulle taivutettuna n.60 asteessa ja tekee siis pojasta vähän hassun näköisen seisoessaan kun kallistuu sen käden kanssa vähän oikealle. Tämän kun ihmiset ovat nähneet niin vastaan on tullut joko uteliaita tai kauhistuneita katseita. Edelliset joko kysyvät mistä on kyse tai sitten eivät, jälkimmäiset tyytyvät vain katsomaan pyöristynein silmin ja ovat selkeästi ensin sanomassa jotain mutta päättävätkin olla hiljaa. Mä mielummin ottaisin sen että ihmiset vaikka ihan suoraan kysyisivät "mikä tossa kädessä oikein on?" kuin että vilkuilevat "salaa" ja pähkäilevät omassa päässään ties mitä kaikkea ja antavat sen näkyä kasvoillaan. Mä oon kuitenkin näiden reilun 1v 3kk aikana jo tottunut siihen että poikaa välillä tuijotetaan ja joskus mulkaisen vaan sanomatta mitään takaisin jos tuijottaja ei tajua lopettaa katsomistaan tai ei sano yhtään mitään ja mua alkaa ärsyttää. Mä en halua että mun lapsi käsivammansa takia on noin vaan vapaata riistaa arvostelua varten. Ihmetellä saa mutta olisi kiva jos sen voisi ääneenkin tehdä niin voisin kertoa asiasta ja antaa kysymyksille vastauksen. Toisaalta mulle on aivan sama jos ihmiset haluaa pysyä tietämättöminä mutta voisi sen vilkauksen tehdä hienovaraisesti eikä nojautua oikein eteenpäin tuijottamaan... Mä kun oon joutunut raijaamaan tuota meidän poikaa sairaalaan monia kertoja niin on tullut kohdattua erityisesti muita erilaisia lapsia. On erilaisia vammoja mutta niihin suhtaudun nykyään automaattisesti hyväksyvästi ja lempeästi, ennen pojan syntymää en ehkä aina tehnyt ihan samalla. Mutta nyt kun omalla lapsella on jokin poikkeavuus niin osaa suhtautua eri tavalla. Toki jos on jokin hyvin iso ja selkeä vamma ulkoisesti niin sitä saattaa kerran tai kaksikin katsoa tarkemmin mutta katson myös paikalla mahdollisesti olevia vanhempia silmiin. Hymy kannattaa osoittaa mun mielestä myöskin siis vanhemmille jotta he näkevät ettet tee sitä esim.huvittuneisuuttasi. Mä kun uskon että se on meille vanhemmille kovempi pala kuin lapselle itselleen jos sitä tuijotetaan.
  24. ^Sama. Victoriasta oon aina tykännyt ja varsinkin kun tuli vanhempiensa kanssa käymään mun kotikaupungissa vierailulla silloin kun olin lukiossa niin jotenkin tykästyin vielä enemmän. Tuo yhteiskuva heistä kolmesta on jotenkin niin liikuttava, kovin ovat onnellisen näköisiä.
  25. Shakira esitteli vauvamasuaan - nahkaleggingseissä Tiistai 16.10.2012 klo 15.12 Shakiran raskaus näkyy jo selvästi. - Vauvamme ensimmäinen kerta lavalla! Shakira iloitsi ennen esiintymistä Twitterissä. Viime kuussa laulaja Shakira ilmoitti, että odottaa esikoistaan poikaystävänsä Gerard Piquen kanssa. Sittemmin on paljastettu, että tulossa olisi poikavauva. Viikonloppuna tähti esiintyi Azerbaidžanissa. Nahkaleggingseihin ja paljettitunikaan pukeutuneen Shakiran vatsa oli jo selvästi pyöristynyt. - Pian on vauvamme ensimmäinen kerta lavalla ja vieläpä jalkapallotapahtumassa! Shakira iloitsi Twitterissä ennen esitystä. - Mahtavaa olla lavalla! Nautimme kovasti keikasta! hän kiitteli jälkeenpäin. Shakira, 35, ja FC Barcelonassa jalkapalloa pelaava Gerard, 25, ovat seurustelleet vajaan kahden vuoden ajan. Tänään Iltalehdessä. Suloisesti pyöristynyt masu.