Tiikeriemo76

Ihan vrtaistukena; täälläkin on yksi liki 6½kk ukkeli jonka ravintoa on äidinmaito, päivällä maistellaan lisäksi maissinaksuja ja illalla syödään "puuro" joka on siis vauvalautasen (aikuisen jälkiruokakulhon kokoinen) pohjallinen vettä, 2-3tl riisipuurojauhetta, 2-3tl hedelmäsosetta ja äidinmaitoa hiukan sekaan. Tätä kokonaisuudessaan n 0,5dl sekoitusta menee joskus kaikki, toisinaan pari kolme lusikkaa. Kolmonenkin alkoi syömään kunnolla vasta n 8kk iässä, joten en ole ollenkaan huolissani. Kyllä ne oppii omaan tahtiinsa sose/kiinteän ruuan syömisenkin kun aikaa taitoja ja mielenkiintoa tulee lisää. Ja tosiaan siitä äidinmaidosta kyllä saa kaiken mitä vauva tarvitsee, tarjota voi muutakin mutta vauva määrää tahdin ja määrät.

Onko sulla rintapumppua? Voisit yrittää pumppailla tiheästi siitä "huonommasta rinnasta" että maidontuotanto kiihtyisi. Älä keskity siihen kuinka paljon saalista saat vaan siihen että rinta saa stimulaatiota. Ja jos vauva huolii rinnan hyvin niin kannattaa tosiaan myös aloittaa imetys siitä rinnasta ja jatkaa toisella. On täysin mahdollista "nostattaa maito" tähän rintaan eli että tuotanto vastaa sitä toista. Se vaatii vaan kovasti stimulaatiota. Kerrompa myös sellaisen esimerkin, että toispuoli tissilläkin voi ihan mainiosti imettää. Mulla itsellä on vasen ollut aina huonompi tuottamaan maitoa vaikka on ei raskaana ja ei imetävänä isompi oikeaa. No, kaikki lapset on alkaneet hylkiä tätä vasenta rintaa jossakin vaiheessa ja usein hylänneet sen lisäruokien aloituksen jälkeen. Olen parhaassa tapauksessa imettyänyt 6kk vain yhdestä rinnasta. Eli sekin toimii ihan hyvin. Nyt tuosta "huonosta" imetään ehkä pari kertaa vrk ja muuten oikeaa, lypsän välillä puuromaitoa siitä että saan pidettyä tuotantoa yllä. Että kyllä sitä yhdelläkin tissillä pärjää. Tsemppiä

Voi iskeä. Rintaa voi hieroa lämpimässä suihkussa jos tulee pahkura, tai sitten lypsää, ihan samoin kuin tiehyt tukoksen yhteydessä muutenkin. Maito imeytyy takaisin kudoksiin ja maidontuotanto hiipuu kun kysyntää ei enää ole pikku hiljaa n kuukauden aikana. Mutta puristamalla maitoa voi tulla rinnasta vielä pitkään. Se on aika suuri prosessi mikä on käynistynyt ja sen sammumisessa menee aikansa. Mulla tuli maitoa kolmosen ja nelosen välillä siihen sakka kun tulin nelosesta raskaaksi vaikka imetys kesti 13kk niin maitoa tuli rinnasta puristamalla vielä liki 2v imetyksen lopettamisesta.

Lempeä, pikkuhiljaa tapahtuva vierotus on yleensä paras sekä lapselle että äitille (rinnoille). 7-8kk ikäinen vierottuu helposti tuttipulloon siirrettäessä, jos vain löytyy mieluisa tuttipullo. Se imemisen tarve on kuitenkin aika kova vielä sen ikäisellä. Toki voi tehdä niin että maito annetaan nokkamukista ja imun saa kohdistaa sitten tuttiin. NUK:illa on sellainen silikoninokkainen nokkamuki, josta pystyy imemään aika lailla rinnan omaisesti. Meillä vauva oppi juomaan siitä vettä jo 5-kuisena. Pikku hiljaa vähentämällä imetyskertoja vauva vierottuu rinnalta, ja sitten kun ei enää "muista koko asiaa" ja tyytyy muihin hoivakeinoihin, niin sitten ei enää tarvitse antaa ollenkaan. Usein tämä tapahtuu kun imetyskertoja on ollut se 1-2. Äiti voi joutua senkin jälkeen tyhjentämään rintoja pumpulla esim 1-2 pv välein, varsinkin jos tulee pahkura, siihen maidon tulon tyrehtymiseen menee kuitenkin useampi viikko jopa kuukausi kun imetys on jatkunut noinkin kauan.

Kannattaa muistaa se, että maito on imeväisen (=alle vuoden ikäinen lapsi) pääravintoa ja kiinteiden syöminen on tutustumista "isojen ruokaan" eli maitoa tulisi kaikkien lukemieni lasten ja imeväisten ravitsemusoppaiden mukaan mennä vähintään 500ml vuorokaudessa kiinteiden ohella. Jos niitä kiinteitä menee vähäsen (eli vasta maistellaan) imetetään lapsentahtisesti. Jos taas ruokailuja on jo 4-5 kertaa päivässä niin silloin kannattaa kiinnittää huomiota imetyskertoihin, että niitä tulisi 4-5kpl vuorokauteen. Näistä yleensä vauva saa tarvitsemansa maidon. Itse olen aina imettänyt ensin, ja antanut muuta ruokaa sen jälkeen. Meillä on vasta 2 "kiinteää ateriaa" päivässä, iltapuuro ja lounaalla kasvissose tai maissinaksua. Iltapalaa tarjoan n 30min-tunti imetyksestä, ja sillon sitä uppoaa parhaiten. Nää puolivuotiaat on tosiaan sellaisia touhottajia, että imetyskertoja tulee x päivässä ja niistä osa on vain kunnon imetyksiä, osa pelkkiä maitohuikkia koska kaikki muu elämässä kiinnostaa niin paljon ja yötkin pitää treenata uusia taitoja. Siksi usein puolivuotiaat hilluu yöt ja tarvii tissiä rauhoittuakseen takaisin uneen. Voimia kaikille ja ihania imetyshtkiä T: Tiikeriemo, imetystukiäiti

Semmosen ihan käytännön vinkin haluan kertoa (jos ette ole jo kuulleet muualta) että atopialäiskä tykkää "hauteista". Meillä tuon kolmosen atopia on kaikista pahin ja raapi rikki kyynärtaipeensa tässä kesän alussa ja sen seurauksena läiskä tulehtui ja alkoi jo vähän märkiä ja erittää. Laitoin pari päivää Bacibactia ja Sibicortia REILUSTI läiskään, päälle rasvalappu (saa apteekista) ja harsorullaa paketiksi. Läiskä parani parissa päivässä tosi hyväksi! Eihän se käärinliina tuon 4v menossa mukana päivisin kovinkaan pysynyt, mutta yön ainakin hautoi tosi hyvin ja se rasvalappu piti rasvat paremmin iholla eikä pyyhkiytyneet pois niin äkkiä!

Pyydän vähän anteeksi eilistä kärkästä kommenttiani koskien tutkimuksia ja niiden tulkintaa. Olen itsekkin tosiaan akateemisesti koulutettu, tutkimuskriittinen ihan ammattinikin puolesta ja menossa töihin melko heti vanhempainloman päätyttyä. Meidän lähipäiväkoti on ihana ja tekevät varmasti siellä parhaansa ja meidän 3v8kk käy päiväkodissa 10pv kuukaudessa saamassa kaverikontakteja ja äidin jaksamisen kannalta myös. Vauva on ollut itkuinen ja huonosti nukkuva, joten nämä päivät tulevat kyllä tarpeeseen. Eli minulla ei ainakaan ole tarkoitus haukkua päiväkoteja suohon. Lasten kuuluu sairastaa, se on totta. Ja se tietty infektiomäärä varmasti kaikille tuleekin lapsuuden aikana. Se, että tarvitseeko sitä raskainta lastia ottaa vastaan jo ihan pienenä, haluankin kyseenalaistaa. Vaikka olisi tutkimuksia siitä, ettei korvakierteen sairastaminen vaikuta myöhempään psyykkiiseen terveyteen tai pärjäämiseen elämässä, en siltikään halua sille lastani altistaa. Ymmärrättehän pointin? Kaikkia vastoinkäymisiä ei voi välttää, mutta jos jotakin voi edes vähän lieventää tai siirtää myöhemmäksi sekin auttaa. Esim meillä on kakkosella ollut korvakierre vauvana, sai putket korviinsa 8kk ikäisenä. Se oli ihan hirveää. Huomattavasti helpompaa on sairastaa esim 2 tai 3 vuotiaana kun lapsi edes osaa sanoa että korva on kipeä. Kuten aiemmissa keskusteluissakin olen ainakin yrittänyt tuoda esille, minusta kyse ei ole siitä että vanhempi (äiti) on huono jos vie lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä (koska niinhän itsekkin olen toiminut ja tulen toimimaan) mutta pienten hoito tulisi järjestää pientä mahdollisimman vähän rasittamalla. Ja tämä siis minun mielestäni tarkoittaa yhtä hoitajaa ja pientä lapsiryhmää. Ja kuten edellä onkin kerrottu, varmasti hoitopaikoissa on tosi paljon eroja, ja yksityisissä päiväkodeissa versus kunnan myöskin. Meidän päiväkodissa pienten ruhmiä on jo valitettavasti useita ja pieniä on paljon, ihan liikaa per pyhmä ja per hoitaja mielestäni. Ja minusta on tosi hyvä ja hienoa että näitä asioita tuodaan esille näissä keskusteluissa kuten Elinainen on tuonut. Ettei vaan nyökytellä ja olla samaa mieltä, vaan sitä käytännön elämääkin kerrotaan koska totuus voi olla taruakin karumpaa valitettavasti. Minulla on myös sellainen kokemus päiväkodista, että lapseni 3v oli pihalla ja itki haettaessa, oli yli 38C kuumeessa ja hoitajat eivät olleet huomanneet asiaa.... olisin TODELLAKIN hakenut lapseni pois kotiin sairastamaan mutta asiaa ei oltu huomattu ja pieni joutui vielä pakkasessa värjöttelemään sairaana.

Tutkittua tietoa tai ei, niin kyllähän sen ymmärtää ihan jokainen että jos 9kk ikäinen vauva on erossa äidistä päivässä 9h joka on suurin osa hänen hereillään olo ajastaan, ja häntä hoitaa 3-5 eri hoitajaa vaihtuvasti, ja hänen tarpeisiinsa ei pystytä vastaamaan heti tai yksilöllisellä tavalla, se ei voi olla lapselle hyväksi. Aika monta kertaa itse nähnyt päiväkodin pihalla ne kaikkein pienimmät huutamassa ja odottamassa hoitajaa hätiin, eikä se ole niiden hoitajien vika ymmärrän kyllä sen, ne vaan pukee niitä vauvoja sarjatyönä ja pienimmät ei tosiaan osaa edes kävellä. Mun lapsi ei mene päiväkotiin ennen kuin osaa kävellä ja ilmaista itseään sanallisesti edes jonkin verran, muuten en pysty nukkumaan öitäni rauhassa saati sitten käymään töissä.

Komppaan tätä ajatusta täydellisesti. Minä ainakin haluan, että lapseni kasvavat tasapainoisiksi ja onnellisiksi ihmisiksi, sellaisiksi jotka osaavat pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä, tuntea että ovat hyviä ja riittäviä omina itsenään. Menestys ei mielestäni ole sitä, että ihminen painaa töitä 24/7 ja rahaa piisaa. Vaan sitä ettei ole jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, jatkuvaa kiirettä, jatkuvaa stressiä siitä että pitäisi olla vielä enemmän, vielä nopeammin ja vielä paremmin. Ja oikeasti ne lapset tarvitsee kaikista eniten sitä että joku on henkisesti läsnä. Joku rakas ihminen lohduttaa kun sattuu tai maailma murjoo. Turvaa. Perustarpeiden täyttämistä. Tässä minulla onkin se suurin pelko: pelkään ettei tämä toteudu pienen taaperon/ 9kk ikäisen vauvan kohdalla päiväkotiryhmässä. Pelkään että ikävä, turvattomuus ja tunnesiteiden puute ovat liian suuret. On ihan eri asia puhua 9kk ikäisestä, 1,5vuotiaasta ja 3 vuotiaasta. Minä en ole todellakaan sitä mieltä että äitien pitäisi olla kotona kunnes lapsi on kolmevuotias ettei lapsi saa traumoja. En. Vaan sitä mieltä että ihan pienille muut hoitomuodot ovat varmasti stressittömämpiä vaihtoehtoja. Ja että vuoden ikäinen voi paremmin yhden tutun turvallisen hoitajan kanssa pienessä kodinomaisessa hoitomuodossa. Perhepäivähoitoa ei ehkä kunnan puolesta ole mahdollista kaikille pienille järjestää. Mutta perheet voisivat yhdessä järjestää perhepäivähoitoryhmiä, palkata yksityisiä perhepäivähoitajia jne. Työelämä pitäisi totuttaa siihen, että pienen lapsen äiti voi tehdä osittaista työaikaa lapsen hoitopäivän lyhentämiseksi. Nämä ovat enemmän yhteiskunnallisia ongelmia mielestäni kuin yksilön, mutta toki yksilöllä on vastuu siitä, mihin kaikkeen suostuu ja lähtee mukaan. Kannattaa oikeasti miettiä sitäkin valintoja tehdessään, että onko valmis siihen, että lapsi sairastaa ensimmäisen puolen vuoden aikana päiväkodissa yleensä pari päivää 2 viikon välein? Meille ainakin kävi näin vaikka päiväkotiin meni "isot lapset" 5v ja 2v. Lapset sairastivat elokuusta jouluun mennessä x flunssaa, joista mm 5x korvatulehdus 5vuotiaalla, sikainfluenssan, vesirokon ja mahataudin. Eikä niitä voi sairaana hoitoon viedä, ja silloinhan äitikään ei pääse töihin. Tai isä. Yleensä se meillä ainakin oli äiti. Ja rankkaa oli kun yöt valvottiin kipeiden lasten kanssa ja sitten piti vielä ainakin toisen jaksaa lähteä töihin.

Meillä on aina perhettä ajateltu kokonaisuutena. Meitä on tässä 6 ihmistä joista kaikki ovat yhtä tärkeitä, jokaisella on oma roolinsa ainakin aikuisilla mutta molemmat vanhemmat pystyvät tarvittaessa tekemään toisen puolesta samat asiat paitsi isi ei pysty imettämään Mun miehellä on huonommat tulot kuin minulla. Mutta sen työ on sellainen, että kukaan ei voi paikata sitä sen työpaikalla. Siksi sen on tosi hankalaa olla sieltä pitkään pois. Haluaisi pitää isäkuukauden, mutta ei ole vielä varmaa onko se työtilanteiden puitteissa mahdollista. Meille on itsestäänselvää että meidän talous on yhteinen. Meille molemmille lasten hyvinvointi on myös tärkeintä. Me ollaan eletty sitä oravanpyörää että lapset hoidossa 9h päivässä ja illalla yhteistä aikaa keskimäärin 3h ennen kuin nukkumatti tulee. Se ei ole oikein mistään kotoisin. Meille onneksi on taloudellisesti mahdollista olla osa-aikatyössä ja sen aikaa kun olen koko aikatyössä hoitaja on kotona (mikä oikeasti säästää tunnin ja miljoonasti hermoja päivässä kun liikkuvia osasia on vain se vanhempi). Toki se tarkoittaa sitä ettei me matkustella tai muutenkaan kuluteta rahaa mihinkään ylimääräiseen. Kestävää ja järkevää kulutusta. Mutta kaikkia asioita ei voi rahassa mitata. Yksi niistä on henkinen hyvinvointi. Mutta kuten tämän ketjun alkuperäinen kysymys kuuluu: onko äiti huono äiti jos vie lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä niin minun vastaus on että ei ole, mutta ne hoitomuodot ja ajat kannattaa miettiä tarkoin jotta kaikilla olisi hyvä olla!

Juuripa näin. Ainakin pitää tosissaan panostaa kun palaa sinne työelämään takasin, MONI asia on muuttunut ja uutta on opeteltava ja sisäistettävä PALJON. Se ei hirveästi auta potilaille sanoa että sori, olen ollut tässä lasten kanssa kotona pari vuotta ja en ole kuullutkaan tämmöisestä uudesta lääkkeestä/hoidosta... MUTTA SILTI olen sitä mieltä, että muutama kuukausi työelämässä versus pienen lapsen elämässä on ihan eri asia, eli jos meilläkin olisi sellainen tilanne ettei saataisi kotiin hoitajaa, jäisin kotiin siihen että vauva on 1v, eli n 3kk pidemmäksi aikaa kuin mitä vanhempainloma loppuu. Se ei ole käytännössä mikään hirveän pitkä aika eikä tee työelämään paluusta sen vaikeampaa, mutta pienelle ihmiselle 3kk tarkoittaa ihan eri elämäntilannetta ja valmiuksia olla erossa äidistä ja vielä isossa lapsiryhmässä uusien vaatimusten edessä. Olenkin sitä mieltä että vanhempainvapaata pitäis pidentää siihen että lapsi on vuoden ikäinen, olisi kaikille helpompaa. Jos haluaa mennä töihin aiemmin niin ainahan ne vapaat voi jakaa vanhempien kesken tai sitten sen voisi vaikka katkaista eli tuo 3kk olisi "vapaehtoista vanhempainvapaata". Asenteet työelämässäkään ei muutu niin kauan kuin ihmisten käytännöt ei muutu. Minun mielestä ei pitäisi olla vain vaihtoehtoja 9kk kotona tai 3 vuotta kotona, vaan paljon erilaisia sovelluksia siltä väliltä. Haluan tehdä töitä, mutten lasten ja perheen kustannuksella. Oma ja lasten hyvinvointi on kuitenkin se perusta millä niitä töitä jaksaa tehdä.

Amen. Anoppi se jaksaa jauhaa siitä kuinka sitä kesällä taas harjoitellaan yövaipasta pois. Meillä on 8-v kastelija, ja ei todellakaan ole kivaa kun lasta ahdistellaan asialla. Itse ei tilanteelleen mitään voi. En ole halunnut lääkkeillä lähteä hoitamaan ja koska meillä neiti herää kyllä siihen kun pissa tulee, ei hälytinpatjakaan ole ratkaisu. Aika siis on se joka tekee tehtävänsä. Muutkin lapset ovat hitaasti kuivaksi oppineita. Ykkönen ja kakkonen oppivat päiväkuiviksi 2v10kk, kolmonen päiväkuivistui vasta 3 ja puolivuotiaana, ja edelleen yökastelee. Kakkoselta jäi yövaippa pois n 4 vuotiaana. Itse pidän kuivaksi oppimista asiana, johon ei voi pakottaa. Eli lapselle voi toki esittää potan ja pytyn, näyttää esimerkkiä, käyttää tiheästi pissalla, mutta se oivallus oman kehon toiminnasta tulee vasta sitten kun siihen on keho kypsä.

Olen samaa mieltä, että päiväkotiin en alle vuoden ikäistä tai alle 1,5v lastakaan veisi. Mutta tuo sopiva lapsiryhmän koko (oma ikä +2 lasta) vähän naurattaa koska meillä se ei kotonakaan toteudu kun on 4 lasta Minäkin olen "uraäiti" töihin on "pakko palata" eikä vuosia kotona olo ole mahdollista jos aikoo pysyä tieteen tahdissa kiinni ja ettei taidot ruostu. Mutta siltikin, olen halunnut nämä kaikki lapset ja heidän vuokseen kompromisseja on tehtävä. Omat lapseni ovat menneet hoitoon n 9-10kk iässä vanhempainloman loputtua. Mieheni ei ole koskaan voinut olla kotona pitkään. Lapset ovat olleet perhepäivähoidossa ja viimeksi meillä oli kotona hoitaja, kunnes esikoinen lähti kouluun ja pojat menivät päiväkotiin 2v ja 5v iässä. Perhepäivähoito on niin erilainen hoitomuoto päiväkotiin verrattuna mikäli löytää hyvän hoitajan, ettei sitä voi samana päivänä verratakkaan. Sen verran haluan kertoa, ja nostaa esille että myös päiväkoti/hoitopäivän pituudella on merkitystä. Meillä on ihana päiväkoti, jossa eskarilainen on nytkin kokopäivä hoidossa (ei halunnut vaihtaa ryhmää kesken vuoden, toki joskus haetaan aiemmin) ja kolmonen (3v8kk) käy 10 pv kk eli n 2 päivänä viikossa hoidossa. Jos lapsi on koko päivän päiväkodissa 7:30-16:30 esimerkiksi, on se todella pitkä päivä pienelle ihmiselle, eikä siinä juuri illalla jää aikaa ainakaan lasta ajatellen tarpeeksi että vanhempi voisi antaa kaiken läheisyyden mitä pieni lapsi tarvitsee. Nykyään työnantajat suhtautuvat entistä joustavammin osittaiseen työaikaan ja siihen on kaikilla pienten lasten vanhemmilla myös oikeus osittaisen vanhempainvapaan ansiosta. Minä tein 30h viikkoa vuoden ajan, joka oli todella ihana lasten kannalta. Itsekkään ei ollut niin väsynyt eikä ralli kodin kaupan ja päiväkodin sekä lasten harrastusten välillä tuntunut niin oravanpyörältä. Nyt olemme suunnitelleet että palaisin työhön joko vauvan ollessa 10kk tai 1v. Riippuu siitä mitä työnantaja sanoo ja miten hoito saadaan järjestettyä. Nytkin aiomme palkata kotiin hoitajan ainakin vuodeksi. Tämä siksi että en ainakaan heti voi tehdä osittaista työaikaa ja haluan taata kaikille lapsille mahdollisuuden olla kotona koulupäivän jälkeen ja pienille yhden turvallisen hoitajan jolla on varmasti aikaa ja syliä tarpeeksi. Kolmonen on tässä vaiheessa jo 4,5v joten varmaan käyvät silti kerhoissa ja puistossa paljon jotta kavereita riittää. Mutta olen siis kaikenkaikkiaan sitä mieltä, että yksi turvallinen aikuinen voi pienelle lapselle (alle 1,5v) korvata vanhemman työpäivän ajaksi, mutta suureen päiväkotiryhmään en veisi niin pientä lasta. Ja hoitopäivän pituus ratkaisee myös. En silti arvostele tai syytä vanhempia jotka vievät lapsen päiväkotiin pienenä, jokainen perhe tekee ratkaisunsa itse. Mutta kannattaa miettiä aina lapsen parasta ja etua päätöksissään, mahdollisuuksien mukaan.

Kävimme eilen lastenlääkärillä. Meidän 8 viikon ikäinen pikkumies on pulautellut huomattavasti sisaruksiaan enemmän, vaakatasossa ei viihdy, nukkuminen erittäin pätkittäistä (kaukalossa nukkuu parhaiten) syö todella tiheään parin tunnin välein vähintään... syö "vähän kerrallaan ja usein". Välillä kakoo, haukkoo henkeään ja ajoittain nenästäkin tulee ulos maitoa. Ja vauva on kaiken kaikkiaan sellainen hyvin sylissä viihtyvää sorttia, pystyasennossa viihtyvä, nuku ei itsekseen mm ollenkaan. Meillä syödään vain tissiä tai pumpattua äidinmaitoa pullosta. Yöt syö n 5 kertaa 8h aikana. Äiti on vähän väsynyt. Lääkäri selitti refluksin fysiologisuudesta ja koska vauva on kasvanut hyvin ( painoa +1000g viimeisen kuukauden aikana) ei sinällään pulauttelulle tarvitse tai voikkaan tehdä mitään. Sen sijaan oireelle yritetään nyt lieventää Zantac mixtuuralla 1ml 2 kertaa vrk. Tuo litku on vain sen verta pahaa että nyt kahden antokerran perusteella pienimies on aikalailla lääkevastainen. Lääkärin mukaan nuo oireet voivat olla ihan normaaleitakin ja vauva vain "suuritarpeinen" ja lievästi koliikkinen. Kun ei kuitenkaan suoraa huutoa huuda siis tunteja päivässä, on vain tyytymätön. Niin. Tokihan se huutaisi jos äiti ei palvelisi 24/7 kaikkia tuskia parhaalla mahdollisella tavalla pois. Lääkekokeilu on nyt 2 viikkoa. Jos se ei auta, niin lopetetaan, jos auttaa, saamme käyttää kuukauden. Toivoisin että unet vähän pidentyisivät, jotta saamme molemmat levättyä. Kuulostaako nämä oireet teidän mielestä refluksilta? Meidän pulauttelu ei ole mitään kaaressa oksentamista, mutta ajoittain tulee kokkareisempaa maitoa kyllä. vaatteita kuluu n 3-4 päivässä.

^ Sumu, onneksi raskausdiabetes ei tarkoita läheskään aina sektiota. Mulla on ollut esikoisesta ruokavaliohoitoinen radi, ja pojilta insuliinihoitoinen radi. Kaikki on olleet alta 4kg, mutta synnytykset on käynnistetty 38 viikon tuntumassa. Eli jos vaan tilanne sallii ja synnytys lähtee käyntiin käynnistyksellä on se alatiesynnytyskin ihan realistinen vaihtoehto. Tälläkin kerralla olen menossa parin viikon sisällä käynnistykseen. Ensi viikolla jo arvotaan päivää. Ainahan se jännittää, mutta synnytystä ei voi kuitenkaan etukäteen suunnitella, pakko mennä tilanteen vaatimalla tavalla. Tseppiä