Ines

Aktiivijäsen
  • Content count

    135
  • Joined

  • Last visited

About Ines

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Tyttö 2v kompastui iltapäivällä hiekkalaatikossa, kumautti leukansa kunnolla sen reunaan ja sai haavan. Itku tyrehtyi nopeasti, samoin pieni verenvuoto ja haava putsattiin ja laitettiin laastari. Nyt parin tunnin yöunien jälkeen tyttö heräsi itkien (tosi epätavallista) ja laastari oli verinen/vetinen. Otettiin se pois ja haava näytti paljon pahemmalta kuin laastaria laitettaessa, reunat selvästi irti toisistaan. Haava itsessään ei vuotanut juuri verta, jonkin veran jotain eritettä. Tyttö nukahti uudelleen mutta jäin miettimään että missä vaiheessa haava pitäisi viedä näytille ja mahdollisesti tikattavaksi? Itse olin ajatellut että jos verenvuotoon riittää laastari, tikkejä ei tarvita.
  2. Täysimetys ja 4kk synnytyksestä alkoivat.
  3. Samalta kuulostaa, Tiitiäinen . Hyvä niin, ettei äidin mielikuvitus ala kehitellä kaikkea korvatulehduksesta niskakipuihin jne.. .
  4. Täällä on nyt pari viimeistä viikkoa ihmetelty vajaa 9kk ikäisen vauvelin innostusta katsoa maailmaa uudesta vinkkelistä.. Eli selkä suorana istuessaan, yleensä syöttötuolissa, kääntää yhtäkkiä päänsä kallelleen oikealle niin, että korva painuu kiinni olkapäähän ja killittelee siinä eteenpäin hetken. On todella omituisen näköistä, onko tällaista muilla?
  5. Meillä käytetään paljon isompia bodyja kuin housuja eli keskivartalo ja kädet tuntuu tosi pitkältä. Tyttö on 68cm nyt 4,5kk iässä ja painoakin 7700g. Pituudesta huolimatta vieläkin mahtuu yhdet NameIt-merkkiset 50-koon (!!) housut (kutsutaankin niitä hopparihousuiksi, on sen verran väljät) ja muissa housuissa 62 on vielä ihan reilun pituinen, 68 auttamattomasti liian suuri. Bodyjen on kuitenkin oltava vähintään kokoa 68 eikä 74 ole monissakaan merkeissä liian suuri. Tyypillinen suomalainen persjalkainen ?
  6. 40+0 ultra antoi arvioksi 3500g ja synnytyssalissa 40+4 kokenut kätilö veikkaili käsikopelolla pitkää ja hoikkaa, noin 3500g vauvaa. Siinä vaiheessa paljastin että samaa näytti ultrakin. Syntymäpaino oli 3505g ja pituus 52cm eli aika täydellisesti piti molemmat arviot paikkansa!
  7. Täysimetys, korviketta ei ole maistettukaan koska oma maito on riittänyt hyvin. Omaa pakastettua maitoa on tarjottu pullosta jos mulla on ollut pidempiä omia menoja, mutta valitettavan huonosti tyttö syö pullosta. Kiinteiden aloittelu harkinnassa lähiaikoina ja tarkoitus on jatkaa kuitenkin imettämistä toistaiseksi.
  8. Toisen asteen repeämät tuli, mutta epparia ei edes harkittu. Kätilö sanoi, että TYKSissä epparia ei leikata kuin todella erityistapauksissa. Nykyään kuulema mieluummin annetaan revetä, koska repeämät ohjautuu luonnollisempaan suuntaan (tms.) ja paranee nopeammin. Aika pitkään mua tikattiin, kävely oli alkuun aivan tuskaa enkä istunut moneen päivään, mutta yllättävän nopeasti paranin ja noin kuukauden päästä kaikki oli jo täysin kunnossa.
  9. Mulla käynnistettiin synnytys aamulla klo 8 ja vauva oli ulkona klo 23.45. Talon puolesta (TYKS) olisi saanut syödä aina kun teki mieli mutta vain nestemäistä siltä varalta että joudutaan leikkaamaan. Tarjolla oli ainakin jugurttia, kuumakuppikeittoja, mehuja. Niitä söinkin muutaman satsin päivän aikana, kunnes supistukset joskus ennen klo 18 olivat niin kovat ettei olisi voinut enää kuvitella pistävänsä suuhun mitään. Loppuillan ja ponnistusvaiheen aikana kulauttelin vettä omasta jumppapullosta, joka oli mukana kiitos tämän palstan vinkkien .
  10. Me aloitettiin vauvauinti, vauvajumppa (vauvalle) ja äitijumppa (äidin lihaksille). Kaikissa ehditty nyt käydä vasta kerran, mutta kivoja on olleet. Vauvauinti oli tytön mielestä ihan ykkönen. Perhekerhot ei ole oikein jaksaneet kiinnostaa edes ajatuksen tasolla.
  11. Mä luulen että omalla kohdallani se alun järjetön rakkaus ja onnentunne oli aika pitkälle hormonaalista, itse asiassa se tunne palautui muutaman viikon sisällä paljon järkevämpiin mittasuhteisiin. Ja ne hormonithan tunnetusti vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Vauvan toinen elinkuukausi oli hyvin itkuista ja vaikka olin onnellinen, se alun hullu rakastumisen tunne oli täysin tiessään. Aivan uudenlaista äidinrakkautta aloin kokea vasta kun vauva muuttui tuossa 3kk korvilla jatkuvammin seuralliseksi ja varsinaiseksi auringoksi hymyineen ja jokelluksineen.
  12. Tietääkö joku, mitä haittavaikutuksia inkiväärillä voi olla imeväisikäiselle? Vai onko vaara lähinnä teoreettinen? Olen tottunut juomaan flunssajuomana kuumaa inkiväärivettä (= vesi jossa on kiehautettu tuoretta inkivääriä). Nyt huomasin että monessa lähteessä inkivääriä ei suositella käytettäväksi raskauden eikä imetyksen aikana. Muistan että raskauden aikana sitä ei suositeltu mutta että olisi haitallinen syntyneellekin lapselle ja vaikuttaisi rintamaidonkin kautta..??!
  13. Jottei tämä nyt olisi pelotteluketju, täytyy kertoa, että olen tyytväisempi kroppaani kuin koskaan nyt kun synnytyksestä on 3,5kk. Rinnat ovat suuremmat ja pyöreämmät, vyötärö kapea ja selvästi erottuva, lantio hiukan aiempaa leveämpi. Ennen raskautta kroppani oli lähinnä poikamainen lauta, nyt koen sen hyvin naiselliseksi. Enpä olisi uskonut että käy näin päin. Olen niitä onnekkaita, joilla imetys tuntuu toimivan todellisena rasvaimuna ja paino on reiluista aterioista ja herkutteluista huolimatta useamman kilon alempana kuin ennen raskautta (jolloin bmi oli 21). Raskausarpia ei tullut eikä tukkakaan ole vielä ohentunut.. Lihakset tosin ovat lähteneet ja housut roikkuvat, mutta en vaihtaisi aiempaan! Osaan kyllä kuvitella mitä tapahtuu kun imetys loppuu: nämä ihanat rinnat tyhjenevät ja roikkuvat pusseina ja kaikki ylimääräinen herkuttelu jämähtää vyötärön kohdalle
  14. Meillekin kävi niin, että alkuperäinen tyttönimi alkoi tuntua aivan liian pliisulta tytön temperamenttiin nähden ja uusi sopivampi nimi keksittiin vasta muutamaa viikkoa ennen ristiäisiä.