Täällä kans yksi alakuloinen odottaja. Masennukseen sairastuin 2008 ja siitä asti mulla on oikeestaan ollu lääkitys. Terapiassa oon käyny nyt 2 vuotta ja vielä vuosi Kelan tukemaa terapiaa jäljellä, onneksi. Kaikkein vaikeinta mulla on pahempina kausina töissäkäynti. En edes pysty menemään työpaikalle. Työpaikkaa vaihdoin vuosi sitten ja alku uudessa työssä sujui ihan hyvin, mutta nyt oon samassa tilanteessa. Oon myös koko elämäni pelännyt, että en voi saada lapsia, mutta nyt siis olen raskaana eikä mitään vaikeuksia raskautumisessa ollu. Uskottelin itselleni, että jos vain tulen raskaaksi, niin sitten pystyn/ jaksan reippaasti käydä töissä äippälomaan saakka. Mutta eipä tämä odotus tuonutkaan mukanaan odottamaani auvoista aikaa.
Kotona mulla on hyvä olla ja asiat muutenkin hyvin. Mies "ymmärtää" ja hänen kans voi asioista puhua. Ei hän tietenkään ihan täysin voi käsittää, miten töihin meneminen voi olla niin vaikea asia. Tai miksen voi olla murehtimatta ja ajatella ilosempia asioita. Mutta tiiän, että parhaansa yrittää mua auttaa ja piristää. Masennus aiheuttaa mulle myös paljon fyysistä sairastelua, jonka takia poissaoloja on tullu paljon ja en missään vaiheessa oikeen pääse työtahtiin kiinni. Lisäksi uudessa työssä on hirveesti tavotteet ja vaatimukset kasvaneet ja niistä esimies kyllä koko ajan muistuttaa. Myös se stressaa, että pian putoan sairaspäivärahalle ja vaikuttaa sitten meidän talouteen jonkin verran.
Eniten mua harmittaa ja itkettää se, että vaikka oon tosi onnellinen, niin miksi oon kuitenki tämmönen. On mulla paljo pahempiaki kausia ollu, mutta haluaisin pystyä nauttiin enemmän tästä raskaudesta. Ja koko ajan mua huolettaa, että onko vauva vielä hengissä, (en siis vielä tunne liikkeitä ja sekin stressaa) ja mites sitten, kun vauva syntyy, niin jaksanko hoitaa sitä yms. Ja kaiken lisäksi tunnen vielä huonoa omaatuntoa siitä, että olen töistä pois, missä ei nyt ainakaan oo mitään järkee.
Toivottavasti tänne joku jaksas kirjotella, aika hiljasta näyttäs olevan. Vaikka en siis tietenkään toivo kellekään masennuksen tai alakulon tunteita
