Leeni

Kiitti Mimminen, toi vaikuttaa kans hauskalta! Vitsi kun osais itse laittaa taloaan noin ihanan näköiseksi

Kiitti vastauksesta! Kävin kurkkaan ja näyttää kivalta Täytyy perehtyä tarkemmin pian!

Mitä vauva-aiheisia blogeja luette? Suositelkaa varsinkin jos tiedätte kiinnostavia noin 3-8kk vanhojen esikoisvauvojen äitien kirjoittamia blogeja. Nämä löysin jo: http://emilia-itsallaboutava.blogspot.com/ http://varjonkukkaset.blogspot.com/

Haluan nyt ehdottomasti kirjoitella tänne, koska luin itse tätä palstaa suurennuslasin kanssa viime kuussa! Keskenmeno 12/10 viikolla 12 (sikiö vko8). Yhdet menkat odoteltiin. Ne oli niukat ja kesti vain kaksi päivää. Seuraavassa kierrossa tikuttelin oviksen ja se päästiin jotenkuten hyödyntämäänkin. Plussa pärähti ruutuun dpo11, eli viime viikolla. Toivotaan että tällä kertaa pysyy mukana! Hurjasti tsemppiä kaikille, voimia ja jaksamista, ja tietenkin plussatuulia

On tämä kyllä yhdenlaista vuoristorataa. Jälkivuoto kesti viisi viikkoa välillä loppuen ja välillä tosi runsaana jatkuen, kun kohtu ei ollut vielä täysin tyhjä. Sitten viikon tauko ja viime viikolla kai kuukautiset. Vaan "kai" siksi, että yhden päivän vuosi todella paljon, toisen vähemmän ja sitten se loppui. Kipuja ei ollut ja normaalimenkat ei kyllä todellakaan ole noin lyhyet. Sitten taas sen puolesta että ne olisi olleet menkat puhuu se, että veri oli erilaista kuin keskenmenoveri, ei siis riekaleista enää. Lisäksi jälkitarkastuksessa vajaa kolme viikkoa sitten sanottiin, että munasolu on irtoamassa ja menkkoja sopii odotella vajaan parin viikon päästä. Mitä olette mieltä? Toivottavasti ne nyt oli menkat ja tässä kuussa pääsisi yrittämään taas.

Voimia Pikkupippuri

Silli: minulle jälkitarkastuksessa sanottiin, että vuoto loppuu kyllä kun kaikki materiaali on tullut ulos. Eli ehkä kannattaisi antaa valua vaan, jos kaikki on joka tapauksessa saatava ulos? Minulla oli jotain vielä kohdussa 4 vkoa tarkastuksen jälkeen ja edelleen vuotoa jonkin verran tulee. Pitäisi kuulemma loppujenkin tulla ulos viimeistään menkkojen yhteydessä, niitä tässä sitten odotellessa.

Meillä (kkm vko 12) on mennyt melkein kuukausi siten, että mies on tukenut minua. Pari viikkoa olen voinut jo vähän paremmin, mutta kun fyysisesti asia on vielä kesken (mahd kaavinta edessä) niin mies on ollut hurjan huolissaan minusta. Että onko kaikki fyysisesti hyvin ja kestänkö tämän. Olen puhunut paljon kavereiden kanssa ja olo on tosiaan jo henkisesti parempi. Mies ei ole puhunut kuin minun kanssani. Nyt ihan viime päivien aikana on tuntunut että hän on todella rikki. Ollaan paljon juteltu ja mietitty sitä, ettei hän ole saanut omaa suruaan käsiteltyä oltuaan minun tukenani. Nyt yritän olla yhtä hyvänä tukena hänelle.

Keskenmenosta kuukausi ja tunteet vaihtelee. Välillä tuntuu, että kyllä tästä selviää ja välillä taas ihan toivottomalta. Tällä hetkellä kurjinta on prosessin pitkittyminen. Välillä on päiviä kun ei vuoda ollenkaan ja välillä verta ja hyytymiä tulee edelleen housuihin asti. Ei oikein tee mieli poistua kotoa kun ei ikinä tiedä, milloin holahtaa. Eilen olin jälkitarkastuksessa ja kohtuun on lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen jäänyt jotain, mutta niin vähän että voi tulla menkkojen mukana ulos. Niitä siis odotellessa. Hyvä uutinen on se, että ne kuulemma alkavat kahden viikon päästä. Ei siis ainakaan enää kuukausikaupalla tarvitse odotella. Jos menkkojen jälkeen vuoto jatkuu niin sitten edessä on vielä uudet lääkkeet ja mahdollinen kaavinta. Tuntuu vaan, että eikö tämä koskaan lopu? Kuinka kauan joka vessareissulla tarvii ajatella tätä asiaa? Ja kuinka monta kuukautta menee ennen kuin oikeasti pääsee taas yrittämään. Kuten ehkä huomaatte, tänään on sellainen vähän huonompi päivä..

Ei se sitten yhdellä kipupäivällä ollutkaan ohi. Neljäntenä päivänä ajeltiin kylmällä autolla kolmen tunnin matka ja siitähän seurasi kohtutulehdus, joka oli kivulias sekin. Nyt on vajaa kaksi viikkoa tyhjennyksestä ja raskausmateriaaleja tulee edelleen ulos. Välillä verta tulee vähän vain ja sitten yhtäkkiä isoja hyytymiä ja runsaasti verta. Silloin jos ei heti pääse vessaan, niin menee housutkin. Joten ei paljon tee kotoa mieli poistua..

Meillä todettiin kkm np-ultrassa viikolla 12 (alkio vko 8). Pääsin tekemään toimenpiteen kotiin. Kaksi tablettia kerrallaan aloitettiin. Ensimmäiset saivat aikaan vain pienen vuodon ja toiset otettiin suun kautta. Niiden jälkeen kivut oli aivan järkyttävät, mutta verta ei tullut. Pari tuntia kiduin ja oksentelin, sitten seuraavat taas suun kautta. Ne onneksi pysyivät sisällä ja käynnistivät tyhjennyksen. Noin kuuden tunnin aikana tuli paljon verta ja todella isoja hyytymiä. Seuraavana päivänä tuli enää vain vähän verta, tänään taas vähän enemmän. Uskon että raskausmateriaali tuli ulos, ainakin riittävästi. Mitään ohjeita ei annettu, toimenpide kuulemma onnistui jos vuoto on jossain vaiheessa ollut runsasta. Jälkitarkastukseen menen kolmen viikon päästä. Kaavinnasta sanottiin, että siihen mennään vain jos lääkkeellinen tyhjennys ei onnistu. Nyt odottelen kropan toipumista, että pääsisi aloittamaan yrittämisen uudelleen. Toivottavasti en enää tyhjennykseen joudu. Jos soudun, niin pyydän kyllä voimakkaampia kipulääkkeitä. Auts.

Minua alkoi kuvottaa kun avasin lonkerotölkin ennen kuin tiesin olevani raskaana. Siitä tiesin että nyt on jotain tapahtunut ja seuraavana päivänä testi näytti plussaa

Olen allerginen puudutusaineille ja ainakaan vielä ei ole kerrottu vaihtoehtoisista tavoista jotka tarpeeksi rauhottaisi mieltä. Eniten kuitenkin jännittää se, jos löydetään jokin puudutusaine jolle mahdollisesti en olisi allerginen ja sitten tuleekin reaktio siihen.

Mullakin meni tunnin verran. Rv 8 oli aika. Mies oli mukana ja otettiin siltäkin verenpaine ja paino =D Seurataan sitten isänkin jännittämistä (oli meinaan paineet koholla;) ja empatiamahan kasvua.. Juteltiin tosi rennosti ja varattiin ajat ultraan. Siitä olin hämmästynyt ettei edes verikokeita tai mitään otettu. Hassua ettei sitä että on raskaana pidä mitenkään "todistaa". Ensimmäinen ultra on kahden viikon päästä. Sitä odotellessa!

Ai niin, on rinnat toki aivan todella arat ja alkaneet jo kasvaa. Hui.