Hibi

Aktiivijäsen
  • Content count

    405
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Hibi

  1. Juu, mut se on mainos, joten siihen en ihan luottaisi.
  2. Se, että sisarukset tuntuu koulussa monista jotenkin "noloilta" on ihan normi kehitysvaihe siinä missä sekin että omat vanhemmat tuntuu noloilta. Tuossa vaiheessa tuskin pahempaa on kuin että isosisko tulis puuttumaan julkisesti koulun pihalla johonkin kahakkaan tai kiusaamiseen. Meillä on ollut aina välit kunnossa siskon ja veljen kanssa, mutta läheisiä ei olla. Syinä mm. että kiinnostuksen kohteet on olleet aina erit ja elämäntilanteet tulleet ja menneet aivan eri rytmissä vaikka ikäeroa on pikkuveljeen vain 3 ja isosiskoon 2 vuotta. Meidän äiti ja isä ovat tosi erilaisia luonteiltaan ja sitäkon kautta ehkä meissä lapsissa on paljon selkeitä eroja. Ja yksi syy lienee myös se etten itse ainakaan ole koskaan kokenut että se verisiteen takia pitäisi erityisesti pitää yhteyttä tai läheisiä välejä vaan ystävät ja sukulaiset on itsellä olleet aikalailla samalla viivalla. Ts. olen tekemisissä niitten ihmisten kanssa jotka kulloinkin luontevasti elämään kuuluu. Lapsena oltiin kyllä kuin paita ja peppu koko porukka ja oikeastaan siihen saakka kun lukio alkoi. Siinä se itsenäistymisentarve kaikesta kun muutenkin vahvistuu. Itse en siis koe että omilla lapsilla pitäisi asiat mennä sen erilaisemmin tai että mun pitäis jotenkin kasvatuksellisesti hirveästi heidän suhdetta tukea. Tällä hetkellä ovat tosi läheisiä ja suojelevat toisiaan kuin leijonaemot, tulevaisuudessa saa mennä omalla painollaan. Mutta kyllä se tasapuolisuus on aika tärkeä juttu. Kaikki merkittävästi pielessä olevat sisarussuhteet jotka tiedän liittyy aikalailla eriarvoisuuteen perheessä. Osa on ehkä ajattelemattomuutta, eli esi. yksi lapsista vaan on muita röyhkeämpi ja pyytää kaikenlaista vähän väliä eikä aikuiset tajua pitää tasapuolisuudesta kiinni kun muut ei näytä vaativan. Sitten on näitä että yhdellä on aikaa ja rahaa vievä harrastus jonka ympärillä alkaa koko perheen elämä pyöriä. jnejneje. Meillä kotona noudatettiin tasa-arvoisuutta konkreettisissa asioissa välillä jopa naurettavuuksiiin saakka, mutta se lienee syy miksei meillä ole ollut koskaan kateustaisteluita tms.. Lisäys- Mulle siis läheisyys merkkaa sitä että voin olla 110% oma itseni ja jaan aika pitkälle huoleni ja murheeni. Tätä teen muutaman läheisen ystäväni kanssa, mutta sissarusteni tai vanhempieni. Kuitenkin oon yhteyksissä näihin kaikkiin viikottain ja lähes joka viikko treffaankin siskoani. Mutta minkä sitten kukin luokittelee läheiseksi ja mitä ei...
  3. Sen takia en arvosta tätä turvallisuuden kilpavarustelua koska esim. laskettelurinteissä on ihan tutkitusti vauhdit kasvaneet merkittävästi samalla kun kypärät on tulleet yleisesti käyttöön. Toki curvingitkin tähän ovat vaikuttaneet mutta myös se alitajuinen asenne että kun suojavarusteet lisääntyy niin turvallisuus lisääntyy. Se on johtanut siihen että raajaonnettomuuksien määrä on huimassa kasvussa. Kypärä kun ei myöskään auta yhtään siinä tilanteessa kun lentää niskojensa päälle laskettelurinteessä. Ihan sama logiikka kuin työpajateollisuudessa jossa vakavien tapaturmien määrä on merkittävästi laskenut suojamekanismien myötä mutta samalla huolettomuus on moninkertaistunut, mikä näkyy taas toisenlaisina tapaturmina niissä tilanteissa tai tehtävissä jossa samaa suojausta ei voida toteuttaa. On se vähän hullua käsittää kun ei meidänkään autossa takapenkillä ollut minkään sortin turvavöitä 25 vuotta sitten. Ja vaikka itsekin oon 100% ehdoton mitä tulee auton liikkumiseen ja turvavöiden käyttöön niin silti tuntuu jokseenkin hölmöltä tämä vuosi vuodelta lisääntyvä turvatehtailu. Veikailisin että parinkymmenenvuoden päästä konttauskypärän käyttämättömyydestä tulee huostaanottouhkaus
  4. Käytetään molemmat aina, tosin ainakin itse käytän ainoastaan esimerkin vuoksi enkä suojatakseni päätäni. Oon itsekin ollut pyöräilyonnettomuudessa jossa kypärästä olis ollut hyötyä. Oon ollut myös auto-onnettomuudessa jossa ralliauton turvakaarista olis ollut iso hyöty, eli riskiä elämässä on aina enkä siksi osaa pitää ilman kypärää pyöräilemistä mitenkään tyhmän ihmisen touhuna. Itseasiassa minusta on hirveää se että kulttuuri muuttuu aina nopeasti ja ihmisetn mielipiteiden pitäs jotenkin automaattisesti muuttua aidosti samaa vauhtia. Ts. että aika tyhmästi arvostellaan mm. kypärättömyydestä vaikkei edes auton turvavöitä ole ollut olemassa kuin muutama kymmenen vuotta. Omille vanhemmille on ollut tosi vaikea sisäistää sitä että jos lähdetään esim vauvan kanssa johonkin niin se on siirrettävä turvakaukaloon silläkin uhalla että se herää kesken unien kun turvakaukaloa on käyettävä kun heidän pikkulapsiaikaan vauvat matkusti tyytyväinen vaunukopassa
  5. Niin no kuinka monella alle 3-vuotiaalla on muutenkaan sisaruksia eli onko ihan pikkutaaperollakin jo niin kova kiire oppia se ryhmätyöskentely että pitää pelkästään sen takia kerhoon lähteä? Itse en usko kyllä ollenkaan siihen että sisarukset jotenkin lisäis ryhmätyötaitoja tai sosiaalisuutta, tosin en usko päiväkodinkaan siihen radikaalisti vaikuttavan. Toki kaikki vähän varmaan avittaa suuntaansa mutta ujo lapsi on silti ujo ja yltiösosiaalinen on yltiösosiaalinen. Itse nostan hattua yksilapsisille perheille koska siinä on kyllä paljon enemmän työtä kuin kaksilapsisena perheenä. ITsekin sellainen luulin olevani kunnes päätimme toisin ja nyt tuntuu että pääsee niiiiin paljon helpommalla kun niitä on kaksi etten ymmärrä ollenkaan niitä perusteluita että halutaan olla yksilapsisia koska niistä on vaivaa tai hulinaa on liikaa jne Siitä lähtien kun nuorempi rupesi konttaamaan niin on saanut kyllä olla aika rauhassa kun lapset keksii omat leikkinsä. Sitten kun esikoinen on kavereidensa luona niin pienempi roikkuu lahkeessa ja ärsyttää Meillä oli lapsena kamalat tappelut mökille lähtemisestä vaikka meitä oli kolme sisarusta ja sielläkin kavereita ja hevosia. Että eipä sitäkään asiaa kannata surra välttämättä niin hirveästi.
  6. Me on oltu yhteensä kuudella aamiaisella brion ns. hyökkäysvaunujen kanssa eikä koskaan ole saatu minkäänlaista huomautusta eikä edes katsetta. Tosin aina mukana on ollut oikeasti vauva, ei mikään lapsi joka menis paremmin jo syöttötuolissa. Näistä osassa vauva on ollut edelleen yöunilla vaunuissa eli ei me ole edes harkittu mitään muuta vaihtoehtoa. Itse ei muutoin kyllä vaunuja laivalla käytetty vaan kuljetettiin liinassa ja repussa. Meillä oli tavallinen c tai b-luokan 4 hengen hytti mutta pari kertaa on osunut sellainen jossa toinen alasängyistä on irtonainen jaloilla seisova niin että on saatu tehtyä parisänky siitä, se oli hyvä kun oli isompikin lapsi mukana niin mahtui koko perhe samaan sänkyyn. Vauvat on aina nukkuneet yönsä vaununkopassa mutta toki yöllä käyneet syömätauolla vieressä. Leikkipaikalta on yleensä löytynyt mikro, mutta meilläkin on menty vaan imetyksellä. Ens viikolla menossa testaamaan gracea ja tullaan kilpailevan firman galaxyllä pois joten sitten voin kertoa tuoreempia juttuja.
  7. Yleensä helsingissä ei saa portille asti viedä, mutta joskus saa. Me ei kertaakaan olla saatu (10 lähtöä lasten kera helsinki-vantaalta tehty). Laina-rattaitakaan ei meille ole koskaan riittänyt, niitä ostoskärrytyyppisiä kylläkin olis tarjolla. Kantorepulla on menty.
  8. Itse en taas ymmärrä tota autojuttua mikä siinä nyt oli niin kaamean kamalaa. Ei nyt hirveästi tarvii aivoja että osaa itsekin rikkoa etuikkunan jos tarve vaatii. Lisäys, siis kun monesti esim. talvella pitkän matkan ajoon lähtiessä puen lapset kevyemmin ja laitan auton etukäteen käyntiin ja pakkaan kamppeet ja sitten vasta vien lapset autoon. Yhtälailla jos tuossa tilanteessa auton ovet menis lukkoon niin pakkohan se auto olis jotenkin saada sammutettua vaikkei lapset siellä sisällä oliskaan.
  9. Lontoo on siitä hyvä että sieltä nyt tosiaan voi käydä usein kun on halvat lennot ja palkkataso siellä sen verran korkea, että lienee varaakin käydä usein. Mutta lähinnä lapsen ja isän suhdetta ajatellen mua pelottais tuo erossa olo todella paljon koska lapsi tuskin niinä vuosina olisi isänsä kanssa yhtään kaksistaan ja parin vuoden etäinen suhde jättää varmaan jälkensä myöhempäänkin suhteeseen. Sit taas jos lähtis mukaan niin sieltä pääsee aina pois ja toki mieskin voi aina irtisanoutua. Toki asettuminen on ihan työtä eli pitää olla yritystä ja halua sopeutua jos ylipäätään lähtee kokeilemaan. Mutta Lontoossa on kyllä paljon kotiäitejä (suomalaisiakin) eli seuraa jos on kotona ja vaikka uudelleen raskaana Toisaalta paljon ulkomaalaisia niin että on siinä mielessä myös itselle työllistymismahdollisuuksia. Rohkaisisin rohkaistumaan! Työasia tulee niin helposti isoksi raskaaksi kiveksi parisuhteeseenkin monikulttuuriperheessä. Ja toisaalta varmaan noita vaikeita ratkaisuja voi tulla elämässä myöhemminkin lapsen kasvaessa jos isä esim. haluaa tutustuttaa lapsen omaan kulttuuriinsa jne...
  10. Samaa mieltä, eli meillä lähtisi kyllä ehdottomasti koko perhe tai ei kukaan. Puoli vuottakin olisi liian pitkä aika että kumpikaan lähtisi yksin vaikka pääsisikin käymään puolin ja toisin. Ehkä 3kk reissuun vois mies lähteä yksin. Me eletään tätä päivää eikä kumpikaan missään tapauksessa etenkään lasten ollessa pieniä haluaisi elää jotain odotusaikaa vuoden tai parin vuoden päähän kun isä tulee takaisin maailmalta. Eli en osaa ajatella edes että kuinka usein pitäs nähdä kun erillään eläminen ei olis meille vaihtoehto, sitä on jo eletty aikoinaan 6 vuotta, ilman lapsia tosin. LIsäksi tommoset reissut kyllä antaa paljon koko perheelle ihan varmasti vaikka ulkomailla yleensä tekeekin pitkää työpäivää. Jos asuntoa ei millään saa järkättyä suomesta käsin niin vois olla että isä menis edeltä, mutta muutoin koko porukalla. Sopeutuminen on kuitenkin helpompaa kun se tehdää alusta asti yhdessä eikä muutenkaan synny kirittävää ikävää.
  11. Tuo on muuten varmaan aika käytetty tekosyy miesten keskuudessa tuo pehmustettu työtuoli tai muuten vain korvaamattomuus töissä. Yrittäjissä on ihan sama juttu että naisyrittäjät lisääntyy siinä missä muutkin mutta yrittäjäisät pitää aniharvoin vapaita. Oma isäni oli ja on erittäin korkeassa johtavassa asemassa ja tehnyt aina reippaasti yli 60 tuntista työviikkoa mutta kyllä se näpsäkästi peruutteli kokouksia ja lento- ja hotellivarauksiaan sillon kun tarvis jäädä kipeitä lapsia hoitamaan tmv. oli jonkun palkattoman pätkän pois töistäkin kun sillon ei mitään nykyisiä isäkuukausia tai muita ollut ja muutoinkin aina meidän saatavilla jos oli tarvis. Eli kun tärkeysjärjestykset on kunnossa niin kyllä työelämä joustaa ihan varmasti. Oma mieskin on tehtävässä jossa lähtiessään jättää työnantajansa pulaan mutta sehän ei ole palkollisen vika jos työnantaja on niin tyhmä ettei tee varojärjestelmiä ei asioille. Työntekijöistä kun voi ihan kuka tahansa ottaa lopputilin tai vaikka kuolla varottamatta. Tyhmä on minusta se joka työnantajan näkökulmaa liikaa miettii koska elämänkulku on kyllä jokikisellä työnantajalla tiedossa eikä kukaan työnantaja oikeasti voi olla niin tyhmä että luulee työn menevän oikeasti tärkeysjärjestyksessä perheen edelle.
  12. PK-seudun ulkopuolella asutaan, mutta isossa kaupungissa kylläkin. Kyllä munkin mies on käynyt muskarissa ja avoimessa kerhossa, mutta aina ainoana miehenä. Jep on meillä molemmilla ystäviä toisesta sukupuolesta yhtälailla, mutta väittäisin silti että olis hieman eri käydä noissa paikoissa jos molemmat sukupuolet olis yhtälailla edustettuna. Ei miestä ainakaan hirveästi mitkään vaatekutsut, kirpparit yms kiinnostanut mitä kerhoissa oheistoimintana yleensä on. Mulla on molempien äitiyslomien aikaan ollut monta kaveria yhtäaikaa lomalla joiden kanssa on voitu treffailla myös. Miehellä ei ole ollut ainoatakaan tuttua. Naisille vertaistukea nyt on tarjolla joka tuutista, toki kaikki ei sitä kaipaakaan. Kyllä se 6+6+6 malli valtiolle kalliiksi tulee vaikka sen miten laskisi. (lis. jossain valmistelupöytäkirjassa oli muistaakseen että kustannus olisi 1,5-kertainen nykyiseen 9kk järjestelmään verrattuna) Siis jos vain rahallista puolta ajatellaan. Sehän se syy on että toteutuminen vie niin kauan. Jos itseäni ajattelisin niin toki haluaisin kiljuen tuon mallin nykyisen vanhempainvapaan sijaan, mutta kuten kirjoitin niin mielestäni valtion rahoja tarvitaan enemmän muualla.
  13. Itse en kannata 6+6+6 systeemiä koska se tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi ja minusta ei ole perusteita sille että noin pitkään maksettaisiin ansiosidonnaista kotiin. Näen että lapsiperheet ei ole tässä yhteiskunnassa ahtaimmassa kolossa tällä hetkellä. Itse säilyttäisin siis nykyisenpituisena vanhempainvapaan. Isäporkkana olisi sinänsä ihan hyvä, en tiedä voisiko se toimia sitten esim. sellaisena että jos isä pitäisi vanhempainvapaata niin sen ansiosidonnaisprosentti olisi äitiä korkeampi. Ehdottomasti puollan vapaaoikeutta 3-vuotiaaksi mutta jos asiat siitä on kiinni niin sen kodinhoidontuen voi vaikka mun puolesta lakkauttaa kunhan oikeus töistä pois olemiseen säilyy. Vaikka kirjoitin että omassa mielessä päiväkoti näyttäytyy lähinnän säilytyspaikkana ( tai näyttäytyi sillon kun lapsi siellä oli) niin jollekin muulle paikka näyttäytyy jonkinlaisena muuna eikä sanan ollut tarkoitus mollata hoitoa tai muiden valintoja vaan kuvata sitä ettei hoito antanut meille mitään muuta kuin sen että lapsi oli pois käsistä kun oltiin töissä. Itse vaan en osaa arvostaa ns. varhaiskasvatusta jos puhutaan alle 3-vuotiaista, koska mun mielestä lapset ehtii oppia asioita ajallaan eikä ole mikään kiire opetella 2-vuotiaana ryhmätyötaitoja kun lapset pääosin on vielä rinnakkaisleikkivaiheessa. Se on erittäin hyvä jos ne vanhemmat joiden lapset siellä käy kokee että päiväkotitoiminta on lapselle hyväksi. Meidän lapselle se ei antanut mitään. Oppi käyttämään siellä saksia joita ei ehkä oltas kotona vielä 2,5 vuotiaalle otettu käyttöön mutta oliko se nyt sitten siinä vaiheessa niin tärkeä taito osata? Lisäksi se oppi ripustautumista koska oppi ettei turvalliset aikuiset olekaan aina läsnä. Mun mielestä sen ei olis tarvinnut vielä 2,5 vuotiaana oppia sitä... Meillä mies on aina halunnut olla lasten kanssa kotona oman osuutensa. Ymmärrän kuitenkin että miehelle se on paljon vaikeampaa. En tiedä viihtyisinkö itse miehenä yhtään kotona koska miehille ei ole mitään toimintaa eikä minkäänlaista vertaistukea. Yksinään kotona lasten kanssa en itsekään viihtyisi. Joten se että miesten kotona oleminen yleistyisi reilusti ruokkisi varmasti itsessään miehiä jäämään kotiin yhä useammassa perheessä. Mieheni töissä on myös suhtauduttu erittäin karvaasti vanhempain ja hoitovapaisiin sekä lasten sairaspoissaoloihin miesten osalta, ilmeisesti siksi että ovat aina olettaneet että nainen pitää ne ja ovatkin tosi pettyneitä kun tuleekin kuluja miesten kautta. Ilmeisesti rekrytoinneissakin jonkinverran suosineet miehiä luullessaan ettei näitä "ongelmia" sitten olisi.
  14. Tulee mieleen ainakin - äitiysloman ekat 3kk on palkallista josta kela korvaa vain osan - harvassa työssä töiden siirto onnistuu niin että sijaisen ei tarvitse olla yhtäaikaa varsinaisen työntekijän kanssa opettelemassa - äitiyslomalta kertyy normaalisti vuosilomat eli työnantaja joutuu maksamaan periaatteessa 5 viikkoa tienaamatonta palkkaa - varmaan puolet äideistä jää ennenaikaiselle sairaslomalle äitiyslomallaan ja muutkin saattavat pitää sairaslomapätkiä - tällaiset yllätykset vaatii yleensä yhtäkkisiä paikkaamisia jotka tulee kalliiksi etenkin jos pitää esim. vuokrafirmoja hyödyntää - kaikkiin töihin ei niin vaan löydy riittävän osaavia sijaisia koska hyvät on vakinaisissa tehtävissä - puhumattakaan opettelevan sijaisen työtehosta, virheiden määrästä jne.. tehtävästä riippuen
  15. Bruttotuloista minäkin puhuin eli verottaja käy kyllä kylässä Kyllä mä oon huomannut jo opiskeluaikana että meillä on vaan elämäntapa vähemmän kuluttava, monet ei tajua kuinka paljon sitä rahaa valuu sormien välistä, sillon sitä on tosi vaikea selittää. Tuo ticketti kuvaa sitä jollain tavalla koska se homma ei ulotu siihen pelkkään haalariin vaan yleensä kaikkiin vaatteisiin ja lastentarvikkeisiin. Ostettiin edellisen kauden briot esikoiselle 300 eurolla uutena. Ne mustit Emmaljungan vaunut olis maksaneet lähes 1000 euroa. Kyllä sillä 700 eurolla saa aika paljon käyttörahaa kitukuukausille Siinä vaiheessa kun saa herätä rauhassa lasten kanssa maanantaiaamuun, ei haittaa yhtään vaikkei ole saanut uuden kauden haalaria tai lapselle käyttämätöntä upouutta polkupyörää. Kyl se avain taitaa olla siinä ennakoinnissa. Eli kun on vielä töissä ja ostaa vauvakamaa niin on rahaa käytettävissä ja tuntuu kivalta jopa tuhlata vauvanvaatteisiin, sittereihin jne.. Jos ostaa harkiten ja luopuu monista kutkuttavista hankinnoista niin saa helposti säästettyä satoja ellei paljo enemmän. Mutta ne nyt mitä voi sanoa niin Tjottailu-, yritys- ja raskausaikana ja taidettiin itseasiassa äitiysloman ansiosidonnaisista laittaa joka kuukausi 200-1000e säästöön. Vaikka sais säästettyä vaikkapa 1500 euroa niin sekin tekee vuoden ajaksi yli 100e/kk lisätuloa. Me saatiin säästettyä useampi tuhat euroa, joiden avulla on sit tehty ulkomaanmatkaakin lasten kans. Lisäksi me on puolitettu asuntolainan lyhennykset siksi aikaa kun toisen tulot on vaan sen 300 (eli ei äitiysloman ajalta) paitsi ekalla kierroksella taidettiin pitää lyhennysvapaatakin. Ja ei ne tulot sitten toisen lapsen jälkeen niin maireat ole vaikka töisssäkin olis kun kahdesta lapsesta maksaa sen 500euroa hoitomaksuja ja sit vielä menee työmatkoihin rahaa, monesti tarvii hankkia vielä toinen auto jne..
  16. En itse ymmärrä ollenkaan sitä että haukutaan kotihoitoa laaduttomaksi ja muistutetaan että jotkut on jopa heitteillä kotona. Heitteillejättöä kun ei ratkaista sillä että lapset laitetaan päiväkotiin päiviksi vaan kyllä se on sit ihan lastensuojelun juttu kokonaan. Otamassa mielessä päiväkoti on ennen muuta säilytyspaikka (ja oma lapsikin on ollut 5kk ja itse olen työskennellyt 3kk) ja ihmeitä ei tarvita että saa samat virikkeet lapselleen kotona. Vaikka itse en ymmärrä sitä ollenkaan että joku ohjattu toiminta vain mielletään virikkeiksi tai askartelu tai jotain. Omassa arvomaailmassa on ihan yks hailee oppiiko lapsi käyttämään saksia 2, 4 vai 6-vuotiaana, sillä ei ole siis mitään valtakunnan merkitystä. Eikä silläkään ole merkitystä onko päivähoitoo laadukasta tai onko kotihoito laadukasta, ei me minkään hoidon takia lapsia kotona pidetä vaan turvallisuuden tunteen, stressittömämmän ja aikatauluttomammam elämän. Se on meidän mielestämme lapsuutta isolla L:llä. Aikatauluihin ja stressiin ehtii tottua myöhemminkin. Sen huomaa kyllä että päivähoidossa käyvien lasten vanhemmat tuntuut hirveen suojelevilta monissa sellaisissa asioissa, jotka meidän mielestä taas on ihan sopivan kokoisia pettymyksiä tommosille leikki-ikäisille. Surullisinta tässä ketjussa on että vaikka ketju sijaitsee äiti-palstalla niin tässäkin ketjussa on käytetty useampaan kertaan sanoja kotona lusmuilu kun on puhuttu kodinhoidotuen käytöstä. On kaamea että äidit (jotka ilmeisesti itsekin ovat oikeasti halunneet äidiksi) pitävät pahana asiana sitä että osa oikeasti haluaa olla niiden lastensa kanssa paljon. Meillä lapsi käy kerhossa ja käydään perhekahvilassakin. Kerho kestää 3h ja siellä on jo toista vuotta pääosin samat lapset ja toki ohjaajat. Perhekahvilassa taas on äiti/isä mukana. Jos joku oikeasti ei ymmärrä miten tämä eroaa päiväkodista niin huhhei.. Harrastuksia varten ei tarvii herättä lapsia aamulla, saati hoputtaa. Niihin ei tarvii lähteä jos ei huvita tai jos on jotain hauskempaa mielessä tai jos väsyttää ja sieltä voi lähteä kotiin sit kun ei enää huvita. Niiden ainut tehtävä on tuoda lisää iloa arkeen. Ja kun äiti/isä on mukana niin kiintymysvanhemmuus toteutuu täysin. Lapsi saa istua sylissä vaikka koko reissun jos ei uskalla muuta touhuta, touhuaa sit kun uskaltaa. Ja pitikös sitä sitten miettiä sitä lapsen etua vai eikö pitänyt. Jalustalle nostetaan äiti joka opiskelee tai tekee osa-aikatöitä tai mielellään molempia hoitovapaalla ollessaan (kyllä mäkin nyt olen ylpeä kun kuulun tähän joukkoon!!). Yleensä tämä (meillä ainakin) johtaa kyllä just siihen hoidontason huonontumiseen kun äiti lukee tenttiin lasten syödessä ja hyödyntää tavallista enemmän lasten aamuohjelmia telkkarista Itse en siis suinkaan olis nostamassa hattua sille että hoitovapaa pitäs jotenkin käyttää tehokkaasti, kyllä se mun mielestä on ensisijaisesti niin että lasten takia ollaan kotona jos ollaan. Kyllä mäkin pääosin iltayöstä opiskelen, mutta kyllä se univelkakin sit lapsissa näkyy eli emmä nyt sitä opiskelua todellakaan minään hyveenä ja tavoittelun arvoisena niin pitäs. Me ei eletä erityisen pihisti, mutta kyllä meillä toinen vanhemmista olis kotona ilman kodinhoidontukeakin vaikka molemmilla on sellaset keskitason just ja just kolmosella alkavat tulot. En siis ymmärrä sitä ainaista lässytystä siitä taloudellisesta pakosta. Jos mies tienais alle 2000 niin sit olis varmaan taloudellinen hankkia lisärahaa jollain systeemillä muttei se sittenkään olis mikään täyspäiväinen työ. Meillä siis arvovalintana on kyllä selvästi että lapset on kotona jomman kumman vanhemman kanssa, sillä ei ole niin väliä kumman mut mieluumin molempien ajallaan tietysti. OK-talosta lainaa tietenkin on, mutta lapset ei kulje ticketeissä, ei se sen kummempia ratkaisuja vaadi. Näissä politiikkakeskusteluissa unohdetaan lisäks yks tärkeä pointti. Nimittäin se että nykyään monikaan ei halua tehdä samaa uraa ja työtä koko elämäänsä vaikka mikä ois. Itsekin olen akateemisesti koulutettu ja 10 vuotta asiantuntija-uraa takana mutta ei mua huvita koko elämäää samaa alaa koluta, että en minä ilman lapsiakaan olis koko ajan töissä ollut.
  17. Kehitysmaa on häilyvä käsite. Onhan esim. jo Thaimaaseen matkustaminen sairastumisen tai ruokamyrkytysten osalta vauvalle aikamoinen riski, mutta silti on hyvin mielin matkustettu kaksikin reissua vauvan kanssa. Kyllähän se calmette lopetettiin sen vuoksi että rokote vaihtui kun edellisen rokotteen valmistus lopetettiin. Uusi rokote taas aiheutti oiskohah ollut kymmenkertaisen määrän haittavaikutuksia esim. niitä lonkkatulehduksia kuin se vanha joten päädyttiin ratkaisuun että aletaan rokottamaan kaikkien sijaan vain riskiryhmiin kuuluvat. Kyllähän se suhteellisen yleistä oli sillon about 15 vuotta sitten että tuli sivuvaikutuksia. Itselläkin lähipiirissä kaksikin tällä hetkellä teini-ikäistä joilla ikuinen vamma ko. rokotteesta. Mutta rokotteessa kuin rokotteessa on riskinsä yksilölle ja aika vakavatkin sellaiset etenkin kun mistään allergioistakaan ei ole vauvan kanssa tietoa.
  18. Mä en kans ymmärrä miksei lapselle voi kertoa että isä ja äiti haluaa välillä olla ihan kahdestaan.Kyllä meillä ainakin 4v jo hyvin ymmärtää sen koska itsekin usein ehdottaa että haluaa tehdä jonkin asian vain äitin kanssa tai vain isin kanssa tai mennä mummolaan ilman siskoa jne.. Vaikka tulis huutoakin niin musta nää on niitä elämän pettymyksiä, jotka on jo ihan sopivan kokoisia leikki-ikäisen kestää. Kouluiässä tulee paljon isompiakin kestettäviä pettymyksiä.
  19. Mun lempinimi on Raakel, mutta mies ei suostu siihen mitenkään päin Raakel Liekin takia.
  20. Ei ollut varsinaisia pakkasrajoja, mutta ulkoiluja kyllä lyhennettiin kylmillä ilmoilla. Pakkasrajan olemattomuus on minusta hyvä asia siksi että 15 asteen pakkanen voi muista seikoista riippuen tuntua 15 tai -30 asteelta. Fiiliksen mukaan on siis parhain. Riippuen kokonaisolosuhteista ja lasten leikeistä sisällä ja energiatasoista jne. On minusta hyvä että lapset aikuiset joutuvat varautumaan aamulla siihen että lapsi tarkenisi ulkona säässä kuin säässä. Järkyttävä on huomata että monet vanhemmat ei laita lapselle yhtään valivaatetta lisää matkaan vaikka pakkanen kiristyisi 20 astetta. Monet lapset ovat menossa -25 asteen pakkasella ulos niissä samoissa rukkasissa ja pipossa ja flecepuvussa kuin -5 asteen pakkasella. Uskon tähän yhden syyn (monen ehkä yleisemmän rinnalla) olevan että kaikki vanhemmat ei edes osaa pukeutua kovaan pakkaseen koska eivät koskaan mene ulos -15 kylmemmässä. Autolla töihin menoa en kutsu ulos menoksi. Meillä kun koirien (ja toisen työmatkojen) takia ulkoillaan joka ikinen päivä lapset mukana niin kyllä sen äkkiä huomaa että Lappia etelämmässä ei lähes ikinä ole säätä ettei tarkenisi ihan helposti tuntia ulkona. Kunnon viima ja pakkanen on pahin mutta sekin osuu samalla päivälle anianiharvoin. Lapset ei meillä ainakaan ikinä ole olleet ekana menossa sisälle.
  21. Meillä on espritiltä ainakin 1-4 vuotiaiden kokojan useampikin ja yks taitaa olla name itiltä. Violetti, tummanpunainen ja aniliininpunainen. Name itin on kyllä ykkönen kun siinä on nepparit ja kuminauharypytys selässä.
  22. Meillä oli 2v8kk eikä missään vaiheessa tuntunut että olis ollut kaksi pikkulasta yhtäaikaa. Oli siis sillä lailla työmäärän kannalta todellakin riittävän pitkä väli, mutta siltikään ei leikkien kannalta aivan järjettömän suuri.
  23. Mullekaan ei oo edes mieleen tuo lämmitys Eli ovat kyllä saaneet siitä 10kk saakka kylmänä. Mistä tulikin mieleen että keskieuroopassa aupairina ollessa oli useammassakin perheessä tapana antaa lapsille (jotka ei siis juoneet maitoa arkenaa ollenkaan) lämmintä maitoa juomaksi sillon kun ne oli kipeitä tai meinas olla kipeitä. Ja meidän perheessä se on taas niiin että maito jätetään käytöstä pois heti jos nuha tai yskä meinaa alkaa koska limaneritys lisääntyy maidon juonnista niin paljon ja toisaalta koen että veden tarve on niin suuri kipeänä että hyvä juoda ihan puhdasta pelkkää vettä.
  24. Meillä esiintyy tuota myös lähes 4-vuotiaalla. On ollut ehkä vuoden päivät. Lähinnä se esiintyy sellaisena että puheeseen tulee täytesanoja, joita sitten toistetaan ja toistetaan. Esim. lauseen keskellä saattaa olla "tuota", jota hokee niin kauan että saa puheen jatkumaan. Meillä esiintyy varsinkin silloin kun on tosi innostunut ja aivot käy nopeammin kuin suu ja ehkä etenkin silloin jos tähän on yhdistettynä vähän jännittävä tilanne eli esim. kuuntelija ei ole ihan perhepiiristä. Ujo lapsi siis kyseessä meilläkin, mutta todella taitava puhumaan sanavaraston ja kieliopin puolesta, taitaa mennä jo meistä vanhemmista ohi eikä meilläkään ole missään syömisissä tai muissa ollut vaikeuksia ja kirjaimista muut löytyy paitsi S on täysin hukassa ja R on alkanut vasta pikkuhiljaa muistuttamaan jonkinlaista sorinaa. Mun käsityksen mukaan on yleistä juuri tässä iässä tai siis että niillä joilla esiintyy ohimenevänä niin nimenomaan tässä iässä. Itse haluaisin tietää voiko tuollainen kehittyä kunnon krooniseksi änkytykseksi vai onko aikuisänkytyksen syyt ihan jossain muualla, kun en siis tiedä mitään puheenkehityksestä yleensäkään. Mietin nimittäin että kuinka paljon pitäisi (lapselta salaa toki) kovistella kerhoa, tuttavia ja kaikkia aikuisia siitä että lapsen lauseet pitää kuunnella rauhassa loppuun eikä yhtään yrittää hoputtaa eikä puhua puolesta. Sen ainakin tiedän olevan se pahin stressin aiheuttaja kun lapsi tietää että on kiire saada asia ulos tai aikuinen ei jaksa kuunnella loppuun.
  25. Meillä se taas on niin päin, ettei mulla ole ollut hermoja hoitaa huutavaa vauvaa ja vielä koliikkisellaista vrt. mieheen. Mutta sitähän se vanhemmuus on, sitä on sitten pikkuhiljaa keksinyt keinonsa hillitä tunteitaan, stressihormonejaan jne.. mitäpä sitä muuta olisi tehnyt koliikkisen vauvan kanssa kun isä on päivät töissä? Mutta äidit vaan on niin paapovia että paapovat jopa miehiään, kun ne keksii hyvän langan mistä vetää En mäkään ole alle 5kuisesta lapsesta juuri ollut erossa, mutta voi sitä kotona olla saatavilla ja silti poissa. Esim. itse olen ollut lukuisia viikonloppuja kotona niin että käytännössä tehnyt omia opiskelu, sisustus ja autotallijuttuja ja käynyt sitten vaan hoitamassa sen tissittelyn - isä on hoitanut 100prosenttisesti kaiken muun. ITse olen ainakin kokenut että vaikka poissaoloni syö sydäntä itseltäkin koska tulee hetkessä niin ikävä vauvaa, niin kyllä sen silti huomaa omassa olossa kuinka paljon läsnäolevampi ja sensitiivisempiä sitä sitten on taas arkena vauvan kanssa kahden Eihän sitä tarvetta ole olla poissa vauvan luota, ikävähän sitä tulee jo päiväunilla, mutta eipähän ole sitten tarvinnut isompanakaan valittaa että lapsi olis liikaa äitiriippuvainen ja isää hyljeksivä tai isä ei osais.