J A W

Aktiivijäsen
  • Content count

    2682
  • Joined

  • Last visited

About J A W

  • Rank
    Addikti
  1. Kyllä kysytään tai vähintäänkin informoidaan niin että on tilaisuus kieltää ennen kuin laitetaan lääkkeitä. Todennäköisesti olet vaan ollut pöllyssä / fiiliksissä / oman pääsi sisällä etkä muista. Mulla oli ekassa synnytyksessä omasta mielestäni ihan kirkas olo koko ajan lukuunottamatta yhtä puolituntista jonka olin ilokaasupilvessä, mutta silti muistikuvat on sen verran hatarat, että olen joutunut paperista tarkistamaan just tota lääkeannosten määrääkin. Supistukset tuntui musta samanlaisilta molemmissa synnytyksissä. Sikäli oli toisessa helpompaa, että tiesin mitä ne on ja mitä on odotettavissa ja sain myös liikkua enemmän, mutta kiputuntemus sinänsä oli aika sama.
  2. Omahoitajan vaihto niin että edellinen säilyy ryhmässä kuulostaa kyllä kurjalta. Toivottavasti aikuiset osaavat tehdä sen mahdollisimman lempeästi.
  3. Sen hoitajan suomenkieli todennäköisesti myös paranee nopeasti kunhan työt pääsee aloittamaan. :-)
  4. Meillä on muutama semmonen lelu jossa on sellainen iso nipsukka tai lenkki, jolla ne saa kiinni juurikin esimerkiksi kantokopan kahvaan. En valitettavasti tiedä mistä ovat peräisin, kun ovat ns. perintökaluja. Mut siis esimerkiksi tyyliin tää: http://www.toysrus.fi/Tuotemerkit/Lamaze/LAMAZE-pehmokirja.aspx?id=622932&vid=411547
  5. Hmh. Onpas kummallista. Pitääpä lukea uudestaan se kohta laista ja sen selityksistä.
  6. Korvikkeista voi käsittääkseni saada korvausta takautuvasti, jos on ollut resepti ja allergia todetaan myöhemmin altistuksessa?
  7. Inhottavaa. En osaa enää muuta sanoa kuin että koittakaa jaksaa. Se vauvan kiemurtelun ja kitinän kestäminen on todella vaikeaa ja inhottavaa puuhaa. Mutta uskokaa pois, tilanne paranee kyllä, selvisi syyt tai ei, vaikkei välttämättä just nyt siltä tunnu.
  8. Kuulostaa ennemmin ilmavaivojen ähräämiseltä kuin kakan, minusta. Teillä lienee joku hoitava lääkäri, kun erityiskorvikkeitakin kokeillaan? Hänen mielipidettään kannattaisi varmaan kysyä ensisijaisesti. Mutta noin yleisesti itse kokeilisin auttaako Cuplaton tai Disflatyl (Apteekista ilman reseptiä). Niiden teho ilmavaivoihin on sellainen, että jos niistä on iloa, sen kyllä huomaa. Esikoinen oli tuollainen 24/7-kiemurtelija, ja Cuplaton auttoi todella dramaattisesti. Kahdessa päivässä lääkkeen aloituksen jälkeen ähräys hävisi täysin ja jos 12 tuntia oli ilman niin alkoi palata. Ei epäilystäkään siis että auttoiko. Hänellä ei kuitenkaan mitään allergioita ollut, eli en osaa kommentoida niiden mahdollista osuutta asiaan.
  9. Joo, siis edelleen korostan, että ei ole mitään estettä sille, että hommat jaetaan niin, että toinen tekee kaiken X ja toinen kaiken Y, jos se sopii molemmille ja molemmat on siihen tilanteeseen tyytyväisiä. Se mitä yritän sanoa on, että "ei se jaksa kun se käy päivät töissä" ei lähtökohtaisesti, ilman muita syitä ole mikään syy sille, ettei tee kotitöitä tai hoida vauvaa, johtuen just siitä, että kyllähän kahden töissäkäyvän, yksinhuoltajan, tai lapsettoman sinkunkin perheessä ne kotihommat pitää tehdä. Muiksi syiksi toki kelpaa esimerkiksi "ei siitä ole mulle mitään vaivaa että teen kaikki kotityöt samalla kun oon lasten kanssa kotona", jos oikeasti kokee että vaivaa ei ole. Mä kyllä pitäisin erikoisena naistakin, joka olisi sitä mieltä, että koska ite käy töissä niin ei sitten tarvii osallistua mihinkään kotitöihin. Tai miestä, jonka mielestä naiselle työssäkäynti olisi niin raskasta, että se ei jaksa sitten lukea iltasatua tai pestä omia pyykkejään.
  10. Mä en tarkoittanut ainakaan, että pitäisi selvittää kumman työ on raskaampi ja sitten sen perusteella jakaa kotityöt. Vaan nimenomaan, että vaikka töiden raskauksissa on eroja, useimmat tavalliset työt on kuitenkin sellaisia, että normaali aikuinen tekee työnsä ja sen päälle hoitaa lapsensa ja kotinsa. Sori jos olin epäselvä. Erilaisia erityistilanteita on, mutta lähtökohtaisesti musta siis päivätyö ei ole yksinään perustelu sille, ettei osallistu lasten tai kodin hoitoon.
  11. Joo, riippuu toki työstä. Mun työ on melko vastuullista ja sellaista, että en voi vapaasti aikatauluttaa, se on ehkä vähän raskaampaa kuin kotonaoleminen. Miehen on siinä mielessä kevyempää, että se on toimistotyötä jossa harvoin on pakko reagoida mihinkään asiaan välittömästi jne. Mä en koe lastenhoidon fyysistä puolta raskaana, mutta sen koen, että koko ajan on oltava skarppina, ei voi vetäytyä puoleksi tunniksi juomaan kahvia ilman että on oltava "hälytysvalmiudessa". Mutta pointtini on se, että minusta töissäolo ei ole omassakaan työssäni kotonaoloon verrattuna sillä lailla raskasta, että katsoisin, että kotonaolijan on tehtävä minunkin osuuteni kotitöistä.
  12. Mun mutu sekä työssäkäyneenä että lapsia kotona hoitaneena on, että työpäivä töissä ja työpäivän mittainen aika lapsia kotona hoitaen on suunnilleen yhtä raskaita. Toisin sanoen, kun se työpäivä päättyy, molemmat osallistuu lasten hoitamiseen ja kotitöihin yhtä paljon. Toki mäkin teen kotona ollessani kotitöitä sen minkä ehdin ja esimerkiksi teen arkena iltaruuat, mutta minusta töissä oleminen ei ole niin paljon raskaampaa kuin kotona oleminen, että töissäolevan vanhemman pitäisi voida vain lepäillä koko ilta. Kun olin töissä ja mies kotona, hoidin edelleen oman osani kotitöistä (esim. mä pesen meillä lasten pyykit) ja mies hoiti omansa (esim. imuroi ja hoitaa huonekasvit).
  13. Mutta ilmeisesti keskustelu sun kotona olosta ei edes alkanut, vaikka korvausta tulee ihan samalla säännöllä. Näinhän se menee.
  14. Ripulin määritelmiä on muutamia, mutta yleensä katsotaan että ihmisellä on ripuli jos löysiä ulosteita on vähintään kolme kertaa vuorokaudessa. Löysän määritelmä taas on pikkuvauvalla "niin nestemäistä että imeytyy vaippaan" ja vähän vanhemmilla sekä aikuisilla "niin löysää, että jos sen laittaisi astiaan, muodostuisi nestepinta eikä kasaa". Pehmeä tahnamainen kakka isommalla lapsella tai aikuisella ei siis sinänsä ole ripulia.