Nimar

Aktiivijäsen
  • Content count

    73
  • Joined

  • Last visited

About Nimar

  • Rank
    Tavis
  • Birthday 01/15/98
  1. esikoinen 41+2 spontaanisti supistuksilla alkoi.
  2. 3kertaa. eka nt-ultra, tämän jälkeen rakenne ja omakustanteinen 4D.
  3. no joo, ehdottomasti miehellekin piti kertoa kuinka samanlainen tapaus löytyi...
  4. no jopas on ollut samanlainen stoori kyllä siis mullehan ei tehty minkäänlaista synnytystapa-arviota. kysyin vaan sillon joskus vko:n 36 lääkärikäynnillä, et onnistuuko alatiesynnytys ja hän totesi vain ettei siihen pitäisi olla mitään estettä. onneksi kuitenkin synnärillä oli ihana henkilökunta, joten eipä jäänyt synnytyksestä mitään traumoja vaikka tyttö olikin suurempi. mielenkiinnolla jään odottamaan kuinka on seuraavien lasten kohdalla, mikäli niitä vielä siunaantuu.
  5. kun näin tyttären ensimmäisen kerran, itkin vaan. katsoin tytärtä ja mietin et "siinä se nyt on, meidän tyttö" ja totesin miehelle et kyllä se nimi mitä oltiin mietitty on hyvä. ihastelin vaan tyttöä ja itkin onnesta. iltapäivällä kaverin kanssa puhelimessa kerroin vielä, ettei vauva ollut ollenkaan "likainen" ja verinen, vaan ihan puhdas... kunnes katsoin kuvia kotona ja huomasin, ettei se meidänkään vauva nyt ihan puhdas ollut ja päässäkin näkyi imukupin jättämää jälkeä. niin sitä ei vain huomannut siinä onnen-olotilassa ja lähes-hysteerisessä itkussa.
  6. itselläni oli koko raskaus ajan sf-mitta yläkäyrällä ja vatsakin oli oikeasti VALTAVA (kuvan voi käydä kurkkaamassa odotuspuolelta loppuraskauden kuvista, jos kiinnostaa). monet ihmettelivätkin, että onko sieltä oikeasti tulossa vain yksi. tässä hieman kohdun kasvua: 33+0 sf: 33cm 36+5 sf 35cm 38+5 sf 37cm 40+6 sf 39cm no, neuvola-lääkärin kokoarvio oli "pieni ja siro" ja terkkarin mukaan lapsi tuntui "normaalin kokoiselta". synnärille mennessä sain koko arvioksi 3.8kg ja kun tyttö syntyi olikin meidän pieni ja siro vauva 4390g ja 51cm (41+2). hieman synnärillä ihmettelivät kun minua ei oltu laitettu synnytystapa-arvioon, seuraavien kohdalla kuulema täytyy mennä. virtsassa ei siis ikinä ollut sokereita ja pituutta löytyy 165cm. paino ennen raskautta oli 51kg ja raskauden aikana paino nousi 23kg. (lapsen isä myös pienikokoinen 169cm ja 57kg). jos olisivat tienneet lapsen koon olisi päädytty sektioon, mutta loppu hyvin, kaiki hyvin. tyttö on nyt 13vrk ja syntyi alakautta imukupilla lopussa avustaen (synnytyksen kesto 31h ja ponnistus 1h). paikat hieman äidillä hellinä, mutta onpahan seuraavilla raivattu tilaa syntyä tyytyväinen olen kuitenkin synnytykseen ja kaikkeen, eikä traumoja jäänyt isosta lapsesta ja pienestä äidistä huolimatta. eli täällä kyllä suuri sf-mitta enteili suurta vauvaa, mutta näin ei siis aina ole kuten monet ovat kirjoittaneet... muoks. siis ei tietoa mistä vauvan suuri koko johtui. seuraavien kohdalla ehkä syytä tehdä myös sokerirasitus, vaikkei nyt virtsoissa ollutkaan sokereita.
  7. Ilman ylipainoa tulen kommentoimaan... Älkää ottako itseenne jos lääkäri/th/joku muu on ääliö ja huomauttelee painosta. Kun meidän kaikkien pitäisi kasvaa kaiken maailman käyrillä ja olla tasapituisia ja paksuisia. Tuntuvat välillä kyttäävän hieman liikaa kaikkia kestoverto-käyriä. Vertailuna voin kertoa, että pituuteni 165cm ja lähtöpaino 51kg, nyt raskauden lopussa (rv40+2) paino 73kg. Sain tästä huomautuksen yhdeltä th:lta (oman sijainen), vaikka edelleenkään en mielestäni ole kovin iso, vaikka kyllä kasvanut. Siis hän koki asiaksi huomauttaa painon tulemisesta ja siitä, että sitä on tullut liikaa ja kyseli liikuntatotumuksiani. Ei, sekään ei tuntunut hyvältä. Mutta siis pointtina vaan se, että älkää ottako itseenne ääliö kommenteista, me ollaan kaikki kauniita!
  8. Täällä ehdittiin pitää korua noin vuosi, kun se piti raskauden vuoksi ottaa pois. Helmikuun aikana taisin ottaa korun pois ja edelleen reiästä menee koru helposti läpi. Tosin on kyllä nyt venyttynyt todella ruman näköiseksi, toivottavasti hieman palautuu. Siis alkoi jo pallot painamaan, niin otin pois. Meinasin kyllä raskauden jälkeen laittaa takaisin. -Nimar 38+6
  9. Itseltäni kysyi eräs juurikin puolituttu raskauden puolivälissä, että oliko raskaus vahinko. Vastasin tähän vain, että varmasti kaikki tämän ikäiset tietävät jo ehkäisystä ja aivan yllättävää vahinkoa ei varmasti voi sattua. Jäi siihen sitten hiljaa miettimään, eikä kysellyt asiasta enään enempää.
  10. Totta, no katsotaan... No meistä molemmat polttaa säännöllisesti. Raskausaikanakin olen valitettavasti polttanut (ensin noin 5savuketta/päivä, nyt 3savuketta/päivä ja ennen raskautta noin 15-20savukketta/päivä). Nyt siis meneillään vko38. Rehellisesti olen neuvolassa asiasta keskustellut. Olen nimittäin kuullut, että monet tupakoitsijat kieltävät neuvolassa polttavansa. Mies polttaa tällä varmaankin noin askin päivässä (20savuketta).
  11. Kuulostas ihan normaaleilta kohdun kasvukivuilta... En olisi huolissani, parasta ottaa rennosti, eikä pelätä kaikkea (helposti sanottu), mutta näin vauvakin voi paremmin. Kohtu joutuu kuitenkin kasvamaan nyt kovasti, joten oikeastaan monenlaisia tuntemuksia voi tuntua tästä johtuen. Välillä voi tuntua myös menkkamaista jomotusta ja kovia vihlaisujakin, nekin kuuluvat asiaan.
  12. Täysin normaalisti olen tukkaa värjännyt ja nyt menossa vko 37. Tiedän myös, että oma äitinä on värjännyt tukkaansa minua odottaesaan. En usko, että tästä on mitään ihmeellistä haittaa.
  13. kp 36 (kierrot 34-35). vahvana tuli kaksi viivaa samantien.
  14. samaa mieltä täälläkin. ja varmasti jokainen uusperheen kokenut ymmärtää sua! itse pidän paljon mieheni lapsesta, mutta aina välillä kelaan noita samoja asioita. olen koettanut järjestää pojalle kaikkea kivaa tekemistä ja tehdään niitä kahdestaan ja lisäksi perheenä (mieheni kanssa lapsi ei aikaisemmin juuri tehnyt mitään "erityistä", eikä kyllä äitinsäkään). me ollaan käyty ja tehty asioita, joita poika ei aikasemmin ole tehnyt, mm. käyty teatterissa, elokuvissa, puuhamaassa, seikailupuisto kupittaassa, tehty mökkireissuja yms... yms.... ja sitten tulee hetkiä jolloin sanot/kiellät jotakin ja se marmatus alkaa... ai prkl. siinä sitten koettaa hillitä itseään (erityisesti juuri tuosta ettei vaan sano mitään lapsen äidistä.) me olemme kuitenkin aikuisia. uskon, että aikuisina nämä lapset kiittävät meitä monista syistä.
  15. itse samaa mieltä muiden kanssa. sua ei voida syyttää, nainen ei voi yksin tulla raskaaksi ja jokainen suomalainen aikuinen varmasti tietää, että mikään ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma. sinullekin varmasti helpottaa kun saat puhua asiasta jollekin ja uskoisi miehen arvostavan, että hänelle kerrotaa, eikä pimitetä. ja jos mies haluaakin tulla mukaan ultraan...? ja totta on mitä joku jo sanoi, ettei ikinä ole muka se oikea hetki. aina on jotain, joka pitäisi olla paremmin yms.