Tuippi

Myydään Sofi-ovulaatiotestejä tarpeettomina (raskaus) 30 kpl. 2:ssa testissä parasta ennen -päivä 10/2016 ja lopuissa 7/2017. Ostettu Kotitesti.fi::n kautta, jossa ale-hinta 28 testille on 13,18 €. Nämä saat 10 € (sis. postikulut). Postitus 1. lk:n kirjeenä. Laitan postiin, kun rahat näkyvät tililläni.

Plussasin tänään 8 vuoden yrittämisen + monien hormoninhuuruisten vuosien jälkeen luomuna. Käsittämätön ihme, ja olo on aivan epätodellinen!! Oireitakaan en tunnistanut, enkä yhtään tiedä kuinka pitkällä olen tuon pitkän pco-kierron ja millon sattuu tulevien ovulaatioiden takia, kun en enää laske päiviä ja olin jo täysin luopunut toivosta. Pitää tehdä huomenna viikot näyttävä testi, että saa edes vähän osviittaa ennen neuvolaa... Vatsan turvotus Rintojen arkuus ja turvotus Tukala olo Menkkamaiset tuntemukset ajoittain Yhtenä aamuna oli huono olo, muttei niin paha, että oksentamaan olisi pitänyt mennä Tosi vahvat mielialanvaihtelut. Yllättäen enemmän siihen huonompaan suuntaan Väsymys Jatkuva pissahätä Alkoholi ei maistu, eikä mikään hapokas juoma/epäterveellinen ruoka Muoks. Testi näytti Raskaana 3+ joten aika vahvasti sitä plussalla ollaan.

No juu, ei tolla kauheesti iloita, varsinkin kun tietää ko. testin antavan noita millon sattuu. Mut siitä iloitsen kuitenkin, että joku muukin näki sen viivanalkuasteen, eikä oo vaan mun omien silmien kepposia. Laittelen sit uutta kuvaa, jos syytä on.

Oon pähkäillyt tän asian kans ennenkin ja lukenut erittäin eriäviä arvioita ko. testin haamujen/viivanpaikkojen luotettavuudesta, mut mitäs mieltä te ootte? Itellä ei järin korkeella kyllä oo odotukset, että saa vapaasti tiputtaa... Mun kierto on tosi sekasin, joten en oo varma ees dpoista, mut riippuen tilanteesta nyt on menossa dpo 16 tai dpo 7.

Muoks. Meni väärään ketjuun...

^ Ja mä oisin sun asiakas, jos oisit ollut sillon töissä, kun mä olin vauva! Mut onneks oli hyviä lastensuojeluviranomaisia silloinkin ja sain uuden ihanan perheen jo vauvana.

En, enkä oikeastaan kateuttakaan. Pystyn olemaan vilpittömän onnellinen, sillä se on heidän elämä, eikä ole millään tavalla meiltä pois. Ärsyynnyn vaan ajattelemattomista kommenteista, kuten että "tuli ihan vahingossa, ei edes oikeastaan yritetty" tai "taktikoitiin että saadaan tyttö ja että syntyy kesällä, jolloin saadaan pitkät lomat parhaaseen loma-aikaan". En myöskään soisi lapsia ihmisille, jotka eivät kykene huolehtimaan edes itsestään!

Mä tahtoisin tytön, mies ei osaa sanoa kumpi olisi mieleisempi. Ja siis sanomattakin on selvää, että kumpikin on enemmän kuin tervetullut.

Vuosi ennen yritystä ja ois näemmä pitänyt lopettaa vieläkin aikaisemmin tai oikeestaan olla aloittamatta pillereitä ollenkaan, sillä nyt mulla ei ole säännöllisiä kiertoja ilman lääkkeitä.

Mä oon sallinut itelleni itsetehtyjen vauvajuttujen lisäksi joka (epäonnistuneessa) yrityskierrossa jonkun vauvanvaateostoksen. Tätä menoa vauvalla on kunnon arsenaali, kun joskus ilmoittaa tulostaan. En tiedä onko kuumeiselle hyvä juttu, mutta kun niitä on niin vaikee vastustaa...

24,6 eli ei pitäis enää olla painosta kiinni, mut pitää se vielä jokunen kilo pudottaa silti.

No näinpä. Mulla ei oo Mercilonien jälkeen kierto vieläkään normaali ja lopetuksesta alkaa olla 2,5 vuotta. Parhaimmillaankin luomukierto oli n. 60 päivää. Lääkkeellisesti olen saanut säännöllistettyä kierron. Jos nyt saisin päättää, en tasan söisi e-pillereitä päivääkään. Niiden jäljiltähän mun hormonitasapaino on ihan hukassa ja syytän vain niitä tästä. Ei ollut pcota tai muutakaan ongelmaa ennen pillereitä.

Onhan tossa Lilly ihan selvästi väriä! Onnea vielä tännekin plussasta.

Varmaan on kaikki jo mainittu, mutta tässä mun (mahdollisesti vähän naiivi) lista: en ala hygienia-, ruoka- tai terveysintoilijaksi ja mene äärimmäisyyksiin siinä mikä on hyväksi lapselle ja mikä ei en jaa kasvatusneuvoja ja lapsenhoito-ohjeita muille, ellei niitä erikseen pyydetä. Jokainen hoitakoon ja kasvattakoon lapsensa miten parhaaksi näkee (mutta eläköön myös seurausten kanssa). en anna lapsen rikkoa vanhempien auktoriteettia (kyseenalaistaa toki saa) en anna lasten käyttäytyä huonosti missään ja jos niin kuitenkin tapahtuu, otan täyden vastuun asian selvittämisestä niin, ettei sitä enää toiste tapahdu. en kyseenalaista lapsettomien kasvatustaitoja suoriltaan en pakota lastani harrastamaan jotain vain, koska minulle se olisi tärkeää en aseta sisaruksia keskenään eri arvoiseen asemaan, vaan kehun ja annan huomiotani heille tasapuolisesti en elä lasteni kautta en anna töiden mennä lasteni edelle en odota liikaa lapseltani en unohda itseäni ja parisuhteen hoitamista ja varmaan jotain muutakin vielä, joka ei heti tullut mieleen...

Mä oon yrittänyt pysyä tiukkana, että ei mitään ennen kuin eka kolmannes raskaudesta on ohi, mutta tuntuu lipsuvan jo nyt. Pari viimeistä yrityskiertoa on ollut sen verran kuumeinen olo, että kaupoissa on pakko kiertää vauvatavarahyllytkin ja tekee mieli napata mukaan vaikka mitä. Oon sit yrittänytkin lanseerata miehelle sellasta "vauvatavaravarasto"-ideaa. Siis ihan vaan valmiiks pikkuhiljaa hommailisin kaikennäköistä, vähän samalla lailla kun aikoinaan hommailin omaa kotia varten, kun vielä asuin vanhempien luona. Mut ei se oikeen oo syttynyt. Höh. Sitä se ei kyllä oo ihme kyllä ihmetellyt, että mun tekemiä vauvanvaatteita (teen aika paljon käsitöitä) on aina varastossa, kun pitäis jollekin tutun vauvalle viedä lahjaksi jotain... Ilmeisesti itsetehtyjä ei lasketa tai jotain.

Minäkin aloitin tässä kuussa elämäni ensimmäisen Terolut-kuurin. Viime kierto venyi 124 päiväiseksi, joten tarkoitus oli saada tyhjennys tulemaan ja toivottavasti oma hormonitoiminta jollain lailla "käynnistettyä". Kivasti toimi ainakin tämä alku. Mitään sivuoireita en havainnut kuurin aikana ja vuoto alkoi toisena päivänä viimeisen tabletin ottamisesta. Toivottavasti toimii jatkossakin. Mulle on määrätty lisäks vielä kolmen kuukauden satsi oviksen jälkeen nappailtavaksi (kp 15-24), että kaipa mä nekin sit napsin, jos ei ennen sitä mitään merkittävää (=vauvaa ) ilmaannu.

Oma kerrostaloasunto 3h + k + s + p, 72 m2. "Lastenhuone" on tällä hetkellä vieras/työhuoneena, mutta toivottavasti ei enää kauaa.

Mä ehdin syödä 13 vuotta Merciloneja ennen kuin lopetin parisen vuotta sitten. Eka kierto taisi olla niinkuin pitää, mutta seuraava kestikin sitten puoli vuotta! Kävin gynellä, joka määräsi mulle Terot, mutten halunnut niitä syödä, kun ajattelin, etten sekoita elimistöäni enää yksilläkään hormoneilla, kun nämä ekat jo vetivät kropan ihan sekaisin. Onneksi meillä oli aikaa, sillä ei silloin vielä oikeasti yritetty saada lasta. Ajateltiin vaan, että hyvä, kun saadaan rauhassa antaa mun hormonien asettua tasapainoon ja sitten kun oikeasti halutaan sitä lasta, ei tarvitse siihen kuluttaa aikaa. Odottelin siis seuraavan kierron, joka lyhenikin puolella n. 90 päivään. Sitä seuraava oli taas lyhyempi, kunnes lopulta päästiin 38 päivään. Jossain välissä taidettiin aloittaa epävirallisesti yrityskin. Joka kierron väliin mahtui kaikki mahdolliset raskausoireet, mutten ollut kuin kerran oikeasti raskaana. Sekin osoittautui kemialliseksi. Kun vihdoin kuvittelin, että kaikki on hyvin ja lopetin oireiden tulkitsemisen, kierrot yhtäkkiä pompsahtivatkin taas 124 päivään! :girl_impossible:Ei ymmärrä. Nyt pari vuotta e-pillreiden lopettamisen jälkeen olen luovuttanut ja aloittanut Terot, koska en kestä tätä epätietoisuutta ja haluan elimistöni kuntoon! Ja sen vauvan!

Täällä mies on inhottavan järkevä ja jalat maassa. Tottakai se on innoissaan kun mullekin vihdoin ja viimein on tullut vauvakuume ja joskus intoutuu enemmänkin hössöttämään mun kanssa, mutta jossain kohtaa sille aina riittää. Siinä vaiheessa se alkaa mulle pottuilemaan asiasta ja aina kun mainitsen vaikka jonkun oireen, se vääntää vitsiä, että tätä menoa meidän vauva kohta syntyy jo ennen kun on aluillaankaan! Kieltämättä olen ajoittain vähän mahdoton ja menen asioiden edelle, mutta ärsyttää silti tollanen. Se on kuitenkin meistä se, joka on sitä lasta kauemmin toivonut, joten sen pitäisi olla meistä se malttamattomampi osapuoli!

Mä kyllä juon ja meinaan juoda plussaan asti. Eri asia sitten kun on plussattu ja oikeesti ollaan vastuussa jonkun toisen kehityksestä ja elämästä. Mä luulen, että mun elimistö kyllä kertoo mulle, mikä on hyväksi ja mikä ei. Tosin en oo varma oliko tämä syy vai seuraus, mutta mun edellisen raskauden (kemiallinen) aikana mulla tuli ihan järkyttävän huono olo lasillisesta viiniä, enkä voinut kuvitellakaan minkään vähääkään hapokkaan, kuten oluen tai siiderin nauttimista ilman kammottavaa närästystä.

Työjutut. Projektiluontoisia hommia kun teen, niin ikinä ei ole oikea aika jäädä äitiyslomalle. Aina on joku projekti kriittisessä vaiheessa. Tällä hetkellä nuo projektit on vielä sitä luokkaa, että niitä ei ihan heppoisin perustein lykätä tai keskeytetä. Mulle kyllä on sanottu, että lapset tulee sitten kun tullakseen ja esimieheni on hyvin perhekeskeinen ihminen onneksi, mutta silti hirvittää jättää työkavereita pulaan. Jokaisella meillä on omat asiantuntemusalueet tiimissämme ja sijaisia ei ole. Ulkopuolisen sijaisen palkkaaminen taas vaatisi pitkän perehdytyksen, sillä näitä töitä ei opi kun tekemällä ja niitä ei tehdä muualla kuin meillä. Toinen juttu on se, että ensi syksynä näiden projektien päättymisen lisäksi tapahtuu henkilöstömuutoksia, joihin on pikkuhiljaa valmistauduttu niin, että mun vastuuta on kasvatettu entisestään ja olen perehtynyt asioihin kokonaisvaltaisemmin jo reilun vuoden ajan. Mitäs sitten kun jäänkin pois? Sen tulevan sijaisen pitäisi tulla istumaan mun viereen ja perehtymään jo nyt, jotta tilanteesta selvittäisiin edes jotenkin. Okei, tiedän, etten ole korvaamaton (ei kukaan ole), mutta tuntuu epäreilulta pettää ihmisten luottamus, kun mun varaan on uskottu niin paljon.

Minä 29 ja mies 31. Esikoinen vasta olis haaveissa.

Me ei olla periaatteessa kerrottu kellekään, mutta kyllähän nuo kai arvaa, kun häistä on jo reilu vuosi, molemmilla on vakityöt ja vasta ostettiin isompi asunto. Yritetään kyllä ratsastaa mun työorientoituneisuudella ja ollaan vastattu kaikkiin uteluihin, että eihän sitä nyt ehdi, kun pitää luoda uraa ja nauttia elämästä, kun vihdoin on rahaa esim. matkustella. En tiedä kuinka hyvin on mennyt läpi, ei kukaan ainakaan ole kyseenalaistanut. Toisaalta olen kyllä vähän pehminnyt ja tunnustanut äidilleni ja joillekin kavereille, etten oo syönyt pillereitä kohta kahteen vuoteen ja että nyt on tilanne, että vauva saa tulla kun on tullakseen, mutta ei tietoisesti yritetä sitä saada. Tuo rauhoittaa sopivasti, sillä en halua joutua tilittämään jokaista käännettä ja vastoinkäymisiä kellekään. Niitä vastoinkäymisiä kuitenkin on ollut, joten parempi olla luomatta liikaa odotuksia itselleen ja muille.