InstantKarma

Mä myös pelkään lapsettomuutta, että en pysty saamaan lapsia. Olen 26-vuotias ja mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta muutama kuukausi sitten ja siinä samalla sanottiin myös, että on hyvinkin mahdollista etten ole huonojen arvojen takia pystynyt tulemaan raskaaksi. Sitä ennen oltiin yritetty puolisen vuotta, mutta mun kierrot olivat niin epäsäännöllisiä ja ovulaatiotestit eivät koskaan tuntuneet näyttävän plussaa, että hankalaa oli kaikin tavoin. Nyt tyroksiinin aloittamisen myötä menkat tosin tulleet jo kiertopäivillä 36 ja 34, se on mulle tosi lyhyt aika, kun saattaneet mennä yli 50 päivänkin, että positiivistakin on! Että toivo elää, mutta nyt pitäisi päästä gynegologille, koska mulla on muutamia kuukausia satunnaisesti esiintynyt kovia kipuja orgasmin jälkeen, ja mietin voisiko kyseessä olla endometrioosi tai PCO tms. Ennen menkkoja mahakrampit saattavat alkaa jo melkein pari viikkoa ennemmin, mutta kuukautisten alettua kipuja ei sitten oikeastaan olekaan. Vuoto on myös runsasta ja jatkuu pitkään. Muitakin outoja hormoonallisia oireiluja löytyy. Mulla on syömishäiriötaustaa 13-vuoden ajalta, ja olen siitä päässyt viimevuosina kuitenkin melko hyvin jo eheytymään. Mutta mielessä pyörii, että jos onkin niin että en pysty tulemaan raskaaksi, niin tiedän myös että se on ihan omaa syytäni. Kilpirauhasen vajaatoiminta luultavasti aiheutunut juuri syömishäiriöni takia, vaikka varma en tietenkään voi olla. Mutta se on mahdollista, kuten myös muut hormoonalliset häiriöt. Miten sellaisesta voi päästä yli, jos tiedän että itse olen tämän aiheuttanut itselleni? En ole viime kuukausina käynyt enää vauvapalstoilla, en katsele ohjelmia ja olen melko pitkälti blokannut kaiken pois, koska on liian tuskallista miettiä jos en pystykään tulemaan raskaaksi. Olemme olleet "yrityspaussilla" nyt sen aikaa kun tämä kilppari on ollut hoidossa, koska näillä arvoilla keskenmenovaara lisääntyy vaikka tulisinkin raskaaksi. Ensi viikolla kuulen ovatko arvot parantuneet. Pelkään niin paljon kaikkea, pelkään että menen gynegologille ja hän sanoo että minulla on "tämä ja tämä". Että en edelleenkään pysty tulemaan raskaaksi, vaikka vajaatoimintaa hoidetaankin. Tai molemmat, että tyroksiinilääkityksestä huolimatta en pysty tulemaan raskaaksi vajiksen takia ja samaan syssyyn endometrioosi tai PCO, joten sittenhän se on jo melkeinpä mahdotonta. Häät ovat 2.7. Toivomme että voisimme niiden jälkeen alkaa taas yrittämään, kun olen käynyt myös gynegologilla ja jos kilpparilääkitys on kohdallaan ja arvot ok. Emme ole kovin suurituloisia, joten jos vika on minussa, niin en usko että meillä varaa olisi lapsettomuushoitoihin, koska ne voivat maksaa tuhansia euroja. Adoptoida emme halua. Kumpikaan ei ole oikeastaan aiemmin ajatellut lapsien hankkimista, ennenkuin kuin tapasimme toisemme. Nyt 3 vuotta olemme olleet yhdessä, ja todellakin rakastamme toisiamme, hän on sielunkumppanini ja paras ystäväni. Ja haluaisimme niin kovasti lapsen ja yhteisen, mutta jos emme sitä pysty saamaan, niin olemme myös päättäneet hyväksyä sen. Uskon vieläpä että olisimme hyviä vanhempia. Kummankaan lapsuus ei ole ollut häävi, mutta omalle lapsellemme sellaisen haluaisimme antaa. Ilman pelkoa, vanhempien riitelyjä tai ryyppäämisiä. Tai että sen lapsen tarvitsisi olla muuta kuin oma itsensä, ei mikään olento joka täydentää meitä jotenkin tai jonka pitäisi saavuttaa jotain, että voisimme olla "ylpeitä", yrittää saavuttaa ansioillaan se rakkaus. Vain että saisimme lapsen, ja yrittäisimme parhaamme olla hyviä vanhempia. Joskus katkeruus saapuu ja synkkänä, kun tuntuu että kaikkialla kaikki vain "tulevat" raskaaksi, lapsia laiminlyödään tai käytetään omiin tarkoitusperiin, jopa hyväksikäytetään. Joskus usko Jumalaan meinaa horjua. Päässä soi kysymys "Miksi, mikä tämän kaiken tarkoitus on, mikä tarkoitus sillä on, että on pakko kärsiä ja pelätä ja surra?" Tämä ei ole hyvä päivä. Katsoin juuri leffan, loppui syntymään ja aloin itkemään. Masentunut olo. Oli vain pakko vuodattaa nämä asiat jonnekin. Jo se helpotti että sai ne ylös. Jos vaihtaisi toiseen leffaan ja yrittäisi nousta täällä alakulon maasta pois. Paljon voimia teille muille, jotka myös samojen ajatusten kanssa painitte.

Moi. Mulla juuri hoidossa kilpirauhasen vajaatoiminta, joten olen ajatellut että kierto/vuoto ym. häiriöt olisivat johtuneet siitä. Nyt vain eksyin kattelemaan endometrioosista ja vähän säikähdin. Ja niin, yritys on ollut päällä yli puoli vuotta pitkälti, tauolla nyt muutaman kuukauden tämän kilpparin takia. Ikää 26. En ole koskaan päässyt vielä gynelle, painosanalla PÄÄSSYT kun tässä kaupungissa aikoja ei meinaa saada, jos ei ole jo ollut aiemmin (voi ironiaa), aikaisemmin asuin pohjanmaalla jossa se vielä hankalampaa kun korvessa asui. Joten se sitten jäänyt, pelottanut myös ajatus sinne menemisesttä. Tiedän, olen idiootti. No, ne häiriöt. Mulla ei ole muutamaan vuoteen ollut oikein "kiertoa", muutakuin "sinnepäin" kun voinut vaihdella 25-55kp välillä. Kun ne menkat alkaa niin ne ALKAA, eli super-tamponilla mennään melkein koko aika ja kesto on väh. viikon, 7 päivää noin suurinpiirtein. Mutta hauskuus on pääasiassa n. 1,5 ennen menkkoja: alavatsakipuja alkaa sadella ja hengitysharjoituksilla ne mennään läpi. Pahoja ovat ja maailma pysähtyy, mutta eivät nyt yltiömäisen pahoja. Mutta se kesto, kun tätä kestää ENNEN menkkoja niin kauan että ajatuskin häiriintyy: on olo kuin OLISI jo ne menkat, joten vaikea ajatella seksiäkään kun "henkisesti" on menkat päällä, paitsi ilman niitä menkkoja tietenkin. Kivut helpottavat hieman juuri ennen alkua ja itse menkkojen aikana saattaa krampit hieman pahentua, mutta pahinta on lähinnä tämä "odotteluaika". Myös alaselkä kipuilee paljon, joskus koko selkä. Aina ei ole ollut tällaista, nykyisin tuntuu että elämä on vain sitä että on menkat: ne ovat ehkä loppumassa, ne ovat ehkä alkamassa, tai että nyt ne alkoivat Sitten tämä juttu mihin en ole googlettamallakaan löytänyt mitään samanlaista. Eli toisinaan sen jälkeen kun olen saanut orgasmin, niin siitä saattaa alkaa samantien KOVA KIPU, joka alkaa ensin emättimestä ja siirtyy sitten anukseen. Ja se kipu on pahaa, todella pahaa, joudun kykkimään lattialla ja heiluttelemaan itseäni että jaksan sen. Tämä tapahtuu vain toisinaan, ja kivun laatu ja kesto vaihtelee, yleensä pahin vaihe on n. 10-15min, sitten se lieventyy "inhimilliseksi" ja pystyn tas liikkumaan ja toimimaan. Yhdynnässä en kipua saa, muutaman kerran ulostaessani muistaakseni kylläkin. En ymmärrä miksi se alkaa juuri orgasmista. Kerran kipu oli tosin niin hirveä, että tuntui etten enää kestä, se vain jatkui ja jatkui ja ajattelin jo että soitan ambulanssin koska ajattelin ettei se lopu ollenkaan vaan sen sijaan vain paheni! Tätä kesti kauan, vaikea arvioida aikaa, ehkä puoli tuntia ja vaikka kipukynnys on kova, niin silloin se pamahti rikki. Kipuilua jatkunut nyt muutamia kuukausia, mutta harvakseltaan. Aina sitten taas se painuu unholaan, kunnes se eilen taas tuli orgasmin jälkeen. Ens viikolla tk-lääkäri (aiheena kilppari, mutta aion samalla tämänkin töräyttää). Että jos pääsisi sinne gynelle. Voiko tämä kipu olla oire endometrioosista plus vuoto/kiertohäiriöt? Mitään muuta järkevää selitystä en oikein löydä, tosin en ole kuullut edes siitä että joku saisi tällaisen kipukohtauksen orgasmin jälkeen. Kun se ei ole kramppeja alavatsassa tms. joten googlettamalla tosiaan en löytänyt mitään. Mutta kun endometrioosissa kuulemma kipuilua voi olla myös peräaukossa jos se on sinne siirtynyt myös sinne! (En tiedä liittyykö tämä asiaan, vai onko tämä jo skitsoa pohtimista, mutta mulla on myös mahakarvoitus lisääntynyt. Aina ollut hieman, myös nännipihoissa muutamia, pitkiä ja tummia, mutta nyt alkaa jo muodostua selkeä VANA (jep, kuulitte oikein), n. hieman navan yläpuolelta selkeä linja alas häpykarvoitukseen asti! Sheivaan niitä häpeissäni, samoin noita "rintakarvoja". ) Jossain kulkee raja mitä aiheita voi käsitellä kavereidenkin kanssa, mahakarvoitus ja orgasmikivut menevät mulla sen arean yli joten häiriköin sitten täällä...

Ärsyttää tällähetkellä eniten juuri se että yli puolen vuoden yrittämisen jälkeen löytyi kilpparin vajaatoiminta ---->niillä arvoilla ei kuulemma ollut paljoa toivoa raskautumiseen. Päälle vielä nyt parin kuukauden "yrittämistauko", että saadaan arvot kohdilleen ja keho pelaamaan niinkuin pitää. Nyt testaillaan sitten arvoja ja säädetään lääkitystä ja tehdään muut kokeet (esim. lisämunuaiset, yms.), ettei tule "lisäylläreitä". Vahingossa selvisi tämä kilppari, itse varasin ajan väkisin lääkäriltä puhelimitse ja tulokset tuli että "Hups, pielessä ovat, sulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, alapas syömään Thyroxinea". Toisaalta toivo taas nousee, jos voisi nyt oikeasti tärpätä; toisaalta turhauttaa koko kilppari ja nyt tämä taukokin päälle.

Omat vanhemmat ja miehen vanhemmat, muutama läheisin ystävä. Kun päätös oli tehty, oli pakko saada kertoa läheisimmille. Kovasti mietinnässä on kyllä "tärpin" jälkeen miten kertoa; ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tuntuisi turvallisimmalta kun pahalta tuntuisi jos menisi kesken ja koko lähipiiri siitä sitten tietäisi ----> (neiti ainainen pessimisti) Itseni tiedän sen verran hyvin että silloin kaipaisin lähinnä omaa rauhaa, en koko sukua siihen vielä ympärille. Mutta jos se viiva siihen vielä ilmestyy niin vaikeaa sitä varmaan kyllä on pitää suu supussa, joten saa nähdä..

Siili, meillä on melkein sama homma; itsekään en KOSKAAN ole näin paljon painanut (REIPPAASTI yli painoindeksin) ja joka kuukausi sama homma myös kun täti tulee kylään; valmiina, paikoillanne, LAIHDUTTAKAA! Se tuntuu niin ristiriitaiselta ja hankalalta, motivaatio menee siellä täällä ja omakuva todella outo. Kun vaikkapa mietti mahan kohdalla että "tästä pitäisi saada pois" ja taas sitten että "voi kun tähän tulisi vielä joskus masunen". Mulla nuo häätkin vaanii vielä 7 kuukauden päässä..

Itseä ärsyttää kun PITÄISI ottaa rennosti, kroppa ja hormoonit sekosivat tässä täysin liiasta "yrittämisestä".. Mutta kun: Meillä olis häät tulossa kesällä, 2.7 ja päivämäärä lyöty lukkoon ajat sitten; kummatkin haluaisi ihan vain mennä naimisiin jumalan silmien alla ja aamen (kumpikaan hääkrumeluureista pahemmin välitä), mutta pitää miettiä koko sukua; tuntuu kuin ne häät pitäisi järjestää HEILLE ja rahaa ei ole tuhottomasti --->mieluummin säästetään pikkuista varten! Vain harvat tietävät yrittämisestä (nyt puoli vuotta takana). Tiedän että olisi voitu tuo yrittämisen ajankohta miettiä myöhemmälle, mutta meille aika oli vain sopiva, niin monella eri tapaa. Silläkin tavalla kuitenkin ollaan vanhanaikaisia kuitenkin että mukava olisi aviossa olla ennen lapsen tuloa. Samaan menee myös tämä että ylipainoa pitäisi saada pois häitä varten, n. 10 kiloa ainakin, mutta sitten jos liikaa treenailee ja laihduttelee niin hedelmöittyminenkin saattaa vaikeutua.. Ja tästä tulee hyvin ristiriitainen olo; kun samalla toivoo että vaavi olisi alulla ja sitten olisi vain terveellistä syömistä, mutta siihen asti pitäisi laihdutella ja treenailla tosissaan.. Varauduttu on toki siihen että vielä voi hyvinkin kauan mennä ennenkuin tärppää -jos tärppää ollenkaan. Mutta toisaalta päätetty myös että jos sattuisikin ihmeen kaupalla tärppäämään, niin varmasti päivää voitaisiin aikaistaa ja häistä tehdä HYVIN minimaaliset, luultavasti sukulaiset silloin olisivat hieman ymmärtäväisempiä. Kun tuo häiden siirtäminen olisi taas niin iso haloo, että sekään vaihtoehto ei käy. Myös tauko yrittämisessä olisi tässä vaiheessa liian paljon vaadittu; jo sellainen olo kuin olisi äiti, ilman tuota vaavia masussa En välitä mekoista, kukista, menuista; haluan vain naimisiin mieheni kanssa, haluan avioliiton. Ja tietenkin pikkuisen jos luoja suo, meidän oman perheen.