Mari_4

Mitä "pehmeitä" pojan nimiä keksitte, tyyliin Ilja, Eelis, Samuel, Leo? R-kirjainta ei tarvitsisi olla eikä välttämättä K-kirjaintakaan. Mielellään kuulisin myös -n loppuisia pojan nimiä.

Meillä vauvauintiohjaaja kertoi tänään, ettei voi suositella mitään merkkiä, koska saman merkin liiveistä osa voi kääntää lapsen ja osa ei. Heillä oli ollut viidet Balticin liivit uimahallilla ja niistä kolmet käänsi ja kahdet ei. Kuulemma muuttuvat nuo liivit valmistajilla usein ja ainoa keino varmistaa liivien toimivuus on testata käytännössä KONTROLLOIDUSTI ennen varsinaista käyttöönottoa. Meillä saa vauvauintiin viedä liivit testattavaksi, nyt on enää yksi kerta jäljellä joten täytynee mennä viikolla ostamaan liivit ja testata vikalla uintikerralla...Kuulemma kaikki valmistajat väittävät toki liivien kääntävän,mutta tosiasiassa näin ei aina ole :-( olisi kyllä kiva tietää, että saako rahat takaisin jos liivejä testaa ja ne eivät käännäkään? Onkohan kellään kokemusta?

En ole varma, onko näille kantovarusteille omaa ketjua, pahoittelen, jos on, mutta en löytänyt, joten tungen kysymykseni tänne: Bongasin tällaisen MaMidean sivuilta: https://www.mamidea.com/webshop/multi-babywearing-coverfootmuff-p-551.html Onko kellään kokemuksia? Tuo taitaa olla melko uusi, joten en ihmettele jos ei kellään ole. Olen himoinnut sekä kantosuojaa että lämpöpussia, ja tuo ainakin paperilla täyttäisi molemmat vaatimukset. Vaan kuinka toimii sitten käytännössä? Pohdin, että onkohan tuo kaukalopussina paljon viileämpi kuin Eisbärchen vai pärjääkö sillä talvisaikaankin? Tuon voisi jo ostaakin, kun vaikuttaa sen verran monikäyttöiseltä, saman verran maksaisi kuitenkin jos ostaa kaukalopussin ja kantosuojan erikseen....

Itse sairastin viikolla 13-14 ärhäkän flunssan, oireina silmätulehdus, kova yskä, nuha, kurkkukipu ja äänen katoaminen. Olin sairaslomalla koko viikon ja lepäsin huolellisesti. Söin vitamiineja ja join kuumaa, tosin enemmänkin olisi voinut juoda, mutta kun ei jaksanut ravata koko aikaa vessassa... Neuvolaankin soitin kaksi kertaa sen viikon aikana. Neuvola antoi ohjeita että höyryhengitystä ja lämmintä juomaa, samaten pitäisi muistaa juoda vettä, neuvolaterveydenhoitaja sanoi, että kurkkua ei saisi päästää kuivumaan. Kielsi myös sokerin syönnin, koska sokeri lisää bakteereille suotuisia olosuhteita. Nenän sain auki kun mies kävi hakemassa apteekista nenäkannun, jolla huuhtelin nenää suolaliuoksella. Se tehosi uskomattoman hyvin ja harmitti, että muistin mokoman vasta viikon puolessavälissä. Öisin kun meinasi yskittää niin kovin, etten saanut nukuttua, kampesin itseni tyynypinolla lähes istuvaan asentoon, siinä sain pahimmat yöt nukuttua. Silmätulehdukseen sain toki silmätipat, lääkäri sanoi, että niiden vaikutus on niin paikallinen, ettei niistä ole haittaa sikiölle ja apteekki vahvisti tämän, tulehdus olisi ollut sikiölle vaarallisempi vaihtoehto. Lääkäri muistutti vain että mahdollisimman tärkeää on pitää hengitystiet auki ja hapensaanti mahdollisimman hyvänä.

Itselläni rinnat aristivat jo ennen raskautta aina ovulaation jälkeen, joten en nytkään ennen plussausta laskenut sitä vielä raskausoireeksi. Plussan jälkeen koko rinnat kipeytyivät kuitenkin paljon enemmän ja heräilin öisin kääntyillessäni tai jos sattui muuten vaan huono asento, kun rintoihin sattui. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen on helpottanut ja aristavat nuo edelleen jos olen mahallani tai muuten huonossa asennossa, mutta ei tarvitse enää heräillä öisin niiden takia.

Minulla oli koko ensimmäisen kolmanneksen ajan vatsa kovin turvoksissa ja jouduin sitä peittelemään isoilla väljillä paidoilla. Housutkin alkoivat kiristämään aina viimeistään lounaan jälkeen. Kärsin myös kuvotuksen tunteesta, en siis oksennellut, mutta jos ruokailujen väli venähti vähääkään niin olo oli huonovointinen. Siitä syystä tuli syötyä hieman "yli tarpeen" kun vähän väliä piti olla syömässä jotain välipalaa jotta pysyi toimintakykyisenä töissäkin. Eli ensimmäisellä kolmanneksella oli iso masu turvotuksen ja parin lisäkilon takia. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tuo kuvotus katosi lähes kokonaan ja olen pystynyt syömään taas normaalisti, ja turvotuskin on laskenut jonkin verran. Viikolla 14 aloin huomata että enää ei näytä siltä kuin koko maha olisi turvoksissa vaan pömppö keskittyi enempi alavatsaan, ja nyt viikolla 15 ensimmäistä kertaa annoin itsellenikin luvan uskoa että kyllä se on vauvapömppöä eikä muuta Työkaverikin sanoi että nyt se alkaa näkyä, ihan sopivasti siis kun viikolla 14 kerroin töissä esimiehelle ja työkavereille.

Itselläni ennen raskautta lämpö nousi aina ovulaation jälkeen joka kuukausi n. 37,0 asteeseen ja laski sitten kuukautisten alettua takaisin normaaliin. Raskaana ollessa se nousi heti oletetun ovulaatioajankohdan jälkeen 37,4 asteeseen jo ennen plussausta. Siinä se on pysynyt, nyt ensimmäisen kolmanneksen jälkeen laski ihan piirun verran mutta 37,3 se taitaa olla enimmäkseen edelleen. (Viikkoja 14 + 6). Normaalilämpöäni en tarkkaan tiedä mutta arvelisin sen olevan jossain 36,5 asteen hujakoilla.

Asun pienemmässä kunnassa Uudellamaalla, meillä kunnan verkkosivuilla lukee, mille viikoille käyntien pitäisi suunnilleen ajoittua ja alkuraskaudessa niitä tosiaan on harvemmin, ensimmäinen käynti oli kun viikkoja oli 8, sen jälkeen neuvolalääkäri viikolla 12, samalla viikolla np-ultra sairaalassa, sitten seuraavaa neuvolakäyntiä pitäisikin odottaa miltei 2 kuukautta, mikä aiheutti ensin itselle hieman harmitusta. Nyt kävin kuitenkin tarkistamassa ja tämä noudattaa tuolla kunnan sivuilla näkyvää aikataulua eli tuon viikon 12 lääkärikäynnin ja ultran jälkeen seuraava käynti on tosiaan vasta viikon 22 jälkeen. Ei tässä kuitenkaan ihan hyljätty olo ole, sairastin ärhäkän flunssan pari viikkoa sitten ja soitin kaksi kertaa viikon aikana neuvolaan, molemmilla kerroilla kysymyksiin vastattiin avuliaasti ja ymmärtäväisesti. Toivuttuani soitin ja ilmoitin, että haluaisin uuden ajan vielä tähän välille, koska olin ollut sairaana ja haluaisin että hemoglobiinit ym. mitattaisiin jo ennen tuota viikkoa 22. Tähän suostuttiin ihan avuliaasti ja sain ajan ensi viikolle, joten eivät nuo suositukset täällä ainakaan kiveen hakattuja tunnu olevan. Terveydenhoitaja oli ymmärtäväinen, sanoi ymmärtävänsä että minua huolestuttaa ja antoi ajan mukisematta.

Rv 11 + 4 taisi olla päiviä kun neuvolalääkäri kuunteli äänet. Etukäteen oli jo neuvolatäti varoitellut että vaikkei ääniä kuuluisikaan vielä niin ei pidä huolestua. Olin henkisesti niin valmistautunut siihen, ettei ääniä kuulu, että en ihan heti tajunnut koko hommaa, kun lääkäri sanoi että "siinä ne ovat".

Viikkoja nyt 14 + 5, en ole värjännyt tähän mennessä. Tosin olin kaukaa viisas viime kampaajakäynnillä, kun raskaus oli jo suunnitelmissa, ja värjäytin yksiväriseksi ja todella lähelle omaa hiusväriä. Nyt on hyvin kestänyt neljä kuukautta tämän juurikasvun kanssa, kun se ei paljoa poikkea latvojen väristä. Toistaiseksi arvon vielä, värjäisinkö ollenkaan raskauden aikana vai en, koska tämän kanssa tuntuisi kyllä pärjäävän loppuunkin saakka. Itselläni tavoite oli etten ainakaan ensimmäisen kolmanneksen aikana haluaisi värjätä ja se aika on jo täynnä.

Ennen plussaa ei oikeastaan juuri ollut oireita, paitsi sellaisia, mitä oli ihan joka kuukausi ovulaation jälkeen, joten en osaa sanoa, mitkä niistä liittyivät juuri raskauteen. Plussan jälkeen oireita kuitenkin alkoi pukkaamaan, onneksi ne olivat suurimmaksi osaksi sellaisia, että eivät vieneet sängynpohjalle. - Lievä lämmönnousu (päälle 37) - Rintojen aristus (eikä mitään pientä, heräilin öisin kylkeä kääntäessä kun rintoihin koski) - Vatsan turvotus (varsinkin kasvisten syönti turvotti) - Itkuherkkyys (television mainoksetkin saattoivat itkettää) - Kuvotuksen tunne (en oksennellut, mutta jos ruokailujen väli venähti, tuli todella huono olo) - Nenän limakalvot kuivuivat ja nenästä tuli helposti verta - Päänsärkyä ajoittain (ei-raskaana ollessa minulla on päänsärkyä todella harvoin) - Ensimmäisten kolmen kuukauden ajan meillä tehtiin ruokaa täysin fiilispohjalta, oli mietittävä tarkkaan että mitä voisin kuvitella pystyväni tänään syömään ja sillä mentiin. Roskaruuan himo oli kova välillä. Jos tuntui, että uusi salaattikastike auttaa saamaan ruuan paremmin alas niin sitä oli ostettava. 12 viikon tultua täyteen on elämä hieman "normalisoitunut" ja pahoinvointi on helpottanut. Omituisia oireita ovat mielestäni edelleen jatkuva yökkäilyherkkyys, eli vaikka oksennusta ei tule niin haukotus, yskiminen tai vaikka ihan vaan kylmästä ilmasta lämpimään siirtyminen aiheuttaa yökkäilyä. Ja kuuma ilma tekee pahaa otsassa, eli saunassa istun kylmä pyyhe otsalla. Sama otsakipu tuntuu jos otan ruokaa uunista ja kuuma ilma osuu kasvoihin.

Minä kerroin, kun odotusta tuli 14 viikkoa täyteen. Maha on ollut turvoksissa koko alkuraskauden ajan, ja olen joutunut käyttämään muutaman kuukauden niitä paria hassua samaa paitaa, jotka kaapista löytyivät, jotka ovat jotenkin piilottaneet pömppöni. Nyt tuntuu että tätä alkaa olla hankala piilotella ja alituinen vatsan sisään vetäminen töissä alkoi tuntua todella epämukavalta. Esimieheni otti uutisen hienosti vastaan, onnitteli ja oli iloinen puolestani. Samalla kerroin lähimmille työkavereille, joista osa on ystäviä ihan vapaa-ajallakin. En ollut heillekään aikaisemmin kertonut, koska mielestäni oli sopivaa, että esimieheni kuulee uutisen minulta itseltäni eikä juoru mene vahingossa jotain toista kautta hänen korviinsa. En myöskään halunnut lähimpien työkaverieni kuulevan asiaa käytäväjuoruilijoilta. Kertomisen jälkeen olen alkanut epäillä, että salaileminen aiheutti minulle jonkin verran stressiä, koska alkuraskauden ajan heräilin öisin enkä sanut enää unta ja kaiken maailman asiat pyörivät mielessä, muun muassa se, kuinka kertoa pomolle. Nyt olen kertomisen jälkeen nukkunut kuin tukki joka yö

Minä itken televisiota katsellessani mit typerämmille jutuille, esimerkiksi katsellessani Masterchef Australiaa, kun mielestäni mukava poika putosi kisasta. Olen myös itkenyt ihan vaan sitä, kun en pysty lopettamaan itkua, itkeä pillitin miehelle olohuoneen matolla että "en halua enää itkeä". Pillitin myös yhtenä päivänä sitä että "me kuollaan molemmat joskus". Miehellä on usein naurussa pitelemistä, mutta en ole siitä ottanut nokkiini, koska tajuan aina itsekin että ei tässä ole mitään järkeä. Jouluaattona rupesin joulupöydässä itkeä pillittämään kesken ruokailun, kun pikkusiskoni ei suostunut valokuvattavaksi. Sellasta meillä...