Nuppu

Aktiivijäsen
  • Content count

    254
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Nuppu

  1. Piippis tilasi tämän tänne, niin pakko tää on laittaa Kuvassa siis esikoinen 8kk lomatunnelmissa
  2. VAS

    Niin tehdään, eikä muakaan heidän imetyskeskeisyys olisi haitannut, jos se maito olisi riittänyt. Se heidän suhtautuminen lisämaitoon oli vaan todella "kuiva", mutta muuttui, kun tajusivat itsekin, että lapsella on koko ajan kiljuva nälkä. Mulla kun ei esikoisellekaan riittänyt, niin tunnistin heti samat oireet.
  3. VAS

    Mä kävin kesäkuun alussa VAS:ssa synnyttämässä ja positiivinen kokemus oli kaikin puolin. Siellä oli edellisenä päivänä syntynyt 2 vauvaa, sinä päivänä syntyi meidän pojan lisäksi 1 ja seuraavana päivänä ei syntynyt yhtään. Meitä oli korkeintaan 4 synnyttänyttä äitiä samaan aikaan osastolla ja saatiin kaikki olla omissa huoneissa. Toisaalta vähän tylsääkin, mutta mä koin sen tosi hyväksi, koska tällä kertaa hormonit löi tosi pahasti päälle samoin tein ja varsinkin iltaisin, kun mies ja esikoinen lähti kotiin mä istuin parkumassa monta tuntia Ainoa negatiivinen asia oli se niiden imetyskeskeisyys. Mulla kun ei tälläkään kertaa oma maito riitä ja huomasin sen jo sairaalassa, niin se lisämaidon pyytäminen oli tosi ahdistavaa. Asenne oli vähän "Nytkö jo meinaat luovuttaa?", vaikka myönsivät sitten itsekin, että niin hanakasti poika kaikki lisämaidot hotaisi, että ei se mun maito riitä. Mutta sitäkin siellä itkin ja ajattelin, että karkaan ja menen kaupan kautta ostamaan korviketta kotiin, jossa saan ITSE päättää mitä omalle lapselleni teen. Ihan niin kuin mun olis ollu pakko siellä olla ja siksi karata
  4. VAS

    Käytiin eilen sillä tutustumis-/valmennuskäynnillä ja kyllä mä sinne pyydän huomenna terkkaa tekemään lähetteen!
  5. VAS

    Mun tekis mieli lähteä Vammalaan, kun nykyisestä asuinkunnasta sinne saa ihan luvan kanssa lähteä Mulla on vaan ajatuksena ollut, että haluan TAYS:iin, jossa vastasyntyneiden teho on seinän takana, koska esikoisen synnytys sai vähän dramaattisia käänteitä ja hänet vietiin teholle. Terkka sai kuitenkin meidät vakaasti harkitsemaan VAS:a ja esikoisen komplikaatioilta olisi ehkä vältytty, jos kätilöillä olisi ollut aikaa.. Me nyt ehkä kuitenkin mennään sinne tutustumiskäynnille silloin rv 35 ja tehdään sitten lopullinen ratkaisu. Tehdäänkö VAS:ssa lainkaan suunniteltuja sektioita? Mulla on istukka tosia alhaalla ja jos se ei nouse, niin tiedossa on luonnollisesti sektio, eli joudutaanko me silloin automaattisesti TAYS:iin?
  6. Mulla on tää herkkyys kääntynyt jopa jonkinlaiseksi itsekkyydeksi ja kylmyydeksi. Esim. nyt tämän Haitin katastrofin yhteydessä mä oon kieltäytynyt lukemasta niitä juttuja, koska mä en kestä niitä pieniä lapsi-raukkoja. Musta tuntuu se jotenkin tekopyhältä. "Meillä on täällä kaikki hyvin, joten suljen silmäni muun maailman ahdingolta!" Vaikka totuus on se, että mä vaan suojelen itseäni, koska en mä jaksa kantaa murhetta vielä niistäkin lapsista. Se on mun mielestä vähän itsekästä...
  7. Mä aina välillä ahdistun ihan hirveästi tästä huolesta ja murheesta, jota mä tuun kantamaan hamaan hautaan saakka. Ahdistaa ajatus siitä, että mä en tuu enää ikinä viettämään yhtään pelotonta päivää ja kun lapsi kasvaa, niin huolet kasvaa!! Onneksi päällimmäisenä on kuitenkin kaikki ne positiiviset tunteet, eikä koko elämä kaiken aikaa ole pelkkää pelkäämistä, vaikka se siellä taustalla koko ajan onkin. Meillä on tässä just lähiaikoina ollut pari sellaista välikohtausta, jotka pahoitti mun mielen. Oltiin hakemassa poikaa päiväkodista ja olivat kovan pakkasen takia sisällä. Poika tietysti innoissaan esitteli meille kaikki nurkat ja lelut ja sitten näki sen kaikista suurimman "idolinsa", joka on häntä puoli vuotta vanhempi poika. Ja meni ihan innoissaan sen pojan luo "Matti, äiti kato Matti. Moi Matti!" johon tää toinen poika sanoo "Mee pois paskapää!" Poika vaan jatkoi iloista jutustelua ja oli ihan onnessaan. Musta tuntui tosi pahalta, että se ei edes ymmärtänyt mitä toinen sille just sanoi. Tai sitten ymmärsi, mutta ei välittänyt!? Ja mun mielestä 3-vuotiaan ei todella tarvitse kutsua muita paskapääksi, vaikka tiedän, että meilläkin tuo vaihe on varmasti tiedossa. Siellä päiväkodissa on myös meidän pojan ikäinen tyttö, jonka kanssa ovat kuin paita ja peppu. Leikkivät hienosti sulassa sovussa jo kotileikkejä, mutta sitten myös kuulemma tappelevat kuin vanha aviopari konsanaan Yhtenä päivänä hoitaja sitten alkoi kertoa, että tämä tyttö oli yhtäkkiä alkanut huutaa ihan hirveästi ja kun hoitaja oli kääntynyt katsomaan, hän oli nähnyt kun meidän poika oli moksinut sitä tyttöä. Poika oli passitettu jäähylle siksi aikaa, että suostui pyytämään anteeksi. Se on mun mielestä täysin ok! Poika kuitenkin osaa pyytää anteeksi, jolloin sitä kyllä itsekin häneltä velvoitan. Poika oli ollut kauan aikaa todella surkea ja noloissaan. Illalla poika alkoi sitten kotona puhua siitä "Niilo pyytää Maija anteei. Maija pyytää Niilo anteei" lopulta alkoi itkeä ja jankutti vaan, että Maija pyytää anteei kantta. Mulle tuli tietysti mieleen, että mitä siellä tapahtui ennen kuin Niilo löi Maijaa? Mun mielestä teoista seuraa rangaistus ja mä tiedän sen, että aina ei voi lla kärryillä oikeista tapahtumista, mutta mun mielestä pojan reaktio oli niin vahva, että mulle tuli tunne, että hän vain puolusti itseään. Kun mä aamulla sanoin päiväkodissa, että Niilo otti tosi raskaasti sen välikohtauksen ja itkeskeli sitä kotona, niin täti tuumas, että onpa hienoa, että tuon ikäinen tajuaa noin hyvin tehneensä väärin! Joo, tapahtunut mikä tapahtunut, mutta... Välillä poika saattaa kotona sanoa "Mee pois, tää on meidän leikki!" ja mun tulee siitäkin paha mieli, koska eihän se osais tuollaista sanoa, jos ei joku oo sille sanonut niin! Yritä siinä sitten jankuttaa, että muita ei saa jättää ulkopuolelle jne. kun tietää, että ei tää maailma kuitenkaan ihan niin toimi. Sitä ei kuitenkaan haluaisi kasvattaa omasta lapsestaan liian sinisilmäistäkään... Sitä tuntee välillä olevansa sekoamispisteessä näiden tunteidensa kanssa..
  8. Tää oli ihan kuin mun näppikseltä! Se tunne on ihan musertava! Mä oon myös itse aina hyvin hanakasti komentamassa lastani ja pidän huolen, että sääntöjä noudatetaan. Esim. kun pallomeressä on kielletty pallojen heittely, niin mä pidän huolen, että mun lapseni ei niitä heittele! Samaan aikaan musta tuntuu tosi kurjalta, koska kaikki muut tekee sitä ja oma lapsi tottelee äitiä, mutta istuu siellä pallomeressä hämmentyneen näköisenä. Tulee tunne, että mä ihan itse aiheutan sen, että mun lapsi jää joissain tilanteissa ulkopuoliseksi. Mä en ikinä kehtaa päiväkodista suoraan kysyä, että otetaanko poika siellä hyvin leikkeihin, vaan yritän sitä kautta rantain udella. Pojalle ne päiväkotikaverit on ihan hirmu tärkeitä ja puhuu niistä koko ajan ja musta tuntuu kamalalta ajatella, että se olis yksipuolista. En mäkään osaa pukea sitä sanoiksi, mutta tiedän hyvin, mitä tarkoitat!! Mä luulen, että se kuuluu asiaan. Toiset meistä vaan on herkempiä ja miettii asioita liikaa ennakkoon! Jaksamista!
  9. Esikoinen oli Nakki ja tämä kakkonen on Pätkis.
  10. ^väsymys oli listattu yleisimpiin haittavaikutuksiin sellaisessa lapussa, jonka sain mukaani rokotuksen jälkeen.
  11. Sain rokotteen eilen joskus klo 17 aikaan. Kättä alkoi särkeä joskus klo 22 aikaan ja nukkumisesta ei oikein tullut mitään, kun mun suosikki nukkumisasennoissta on vasen käsi on aika tärkeässä roolissa Tänään kättä jomottaa, eikä sillä kamalasti mitään nostella, mutta muuten ei mitään erikoista oiretta ole.
  12. Mulle taas lääkäri viime keväänä sanoi, että tuulimuna on viallinen munasolu, joka on hedelmöittynyt. Kaikilla naisilla kuulemma on viallisia munasoluja ja on vain huonoa tuuria, että sellainen hedelmöittyy.
  13. Ihania masuja Tässä oma vajaan viikon takaa, rv 8+1. Pitäis jaksaa ottaa tälle viikollekin kuva...
  14. Tää on ihan suoraan mun näppikseltä! Meillä myös liikaa välimatkaa, kun asumme eri maissa ja näemme 1-2 kertaa vuodessa Muutaman viikon päästä pääsee taas onneksi viikoksi siskon kanssa turisemaan! Myös mulle on sattunut ihanat vanhemmat ja appivanhemmat. Harmi vaan, että välimatkaa heihinkin parisataa kilometriä, joten arkipäivän apuja ei meille ole saatavilla.
  15. Mulla todettiin eilen, rv 9+6, tuulimunaraskaus. Sunnuntaina alkoi tuhrutteluvuoto, joka su-ma yönä muuttui vähän runsaammaksi, mutta ei ihan mahdottomaksi kuitenkaan. Eilen sitten menin lähetteellä TAYS:in naistentautien polille jossa ultralla todettiin. Sain eilen jonkun esilääkityksen ja huomenna olisi aika lääkkeelliseen tyhjennykseen. Näin maalaisjärjellä ajateltuna, kun mietin tämän päiväistä vuotuo, voisin kuvitella, että huomenna ei oo enää mitään tyhjennettävää Eilen jo kirjoittivat mulle mukaan Panacodia ja 600 mg buranaa, mutta ei oo ollu tarvetta. Kivut kesti aamulla sellaisen 2 tuntia...se oli sellainen "synnytys pienoiskoossa", mutta ei silti päässyt lähellekään niitä pahimpia menkkakipuja, joita mulla teininä oli. Katsotaan nyt sitten tarviiko huomenna vielä antaa lääkitystä ja jos, niin minkälainen vuoto ja kipu sieltä on sitten luvassa. Myös minä vaistosin alusta saakka, että jokin on pielessä ja odotin vaan koska jotain tapahtuu. Silti tää meni niin pitkälle, että aloin jo tuudittautua siihen, että mun äidinvaistoni oli ehkä sittenkin väärässä. Onneksi se silti selvisi nyt, eikä ensi maanantaina np-ultrassa, jossa se olis tosi hirveä pommi. Nyt kun se alkoi vuodolla, alkoi itse heti valmistautua pahimpaan. Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu tai pidä mua jotenkin kylmäkiskoisena, mutta jollain tapaa on helpottavaa, että se lapsi ei koskaan ollut lähtenyt kehittymään, joten me ei menetetty lasta, vaan pelkkä ajatus lapsesta. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Myöskään ei tule syyteltyä itseään, kun tietää, että tälle ei kukaan voinut mitään. Jos kyseessä olisi ollut kehittyvän alkion keskenmeno, varmasti miettisi tekikö itse jotain, joka sen aiheutti. Meillä on myös onneksi ihana 1v 7kk ikäinen poika, joka pakottaa jatkamaan arkea ihan normaalilla tavalla ja tuo niin paljon iloa ja rakkautta, että surun käsitteleminen on helpompaa. Me taidetaan nyt ihan rauhassa odotella kesän yli ennen kuin aletaan uutta raskautta yrittää. Mahdollinen uusi raskaus tulee varmaan olemaan aika stressaavaa ja huolestuttavaa, enkä halua ottaa sitä kesälle kannettavaksi. Lisäksi nyt voi vaikka poiketa lämpimällä ilmalla terassille Laihoja lohtuja, mutta lohtuja kuitenkin!
  16. Mä lopetin esikoisen kohdalla plussaan. Päätin, että jatkan mahdollisimman normaalia ja stressitöntä elämää, koska aikaa tärppiin saattaa mennä vaikka kuinka ja kauan. Mun silloinen terkka sanoikin, että luonto on niin fiksusti hoitanut, että niin kauan, kun äiti ei tiedä olevansa raskaana, hän ei voi vahingoittaa lastaan. No plussa tulikin sitten heti ekasta kierrosta ja tupakointi loppui siihen, eikä tehnyt ollenkaan tiukkaa. Aika pian imetyksen loppumisen jälkeen sorruin uudestaan tupakoimaan. Tätä toista raskautta yrittäessä menin samalla periaatteella ja tämäkin sitten tärppäsi taas ekasta kierrosta, mutta nyt on ollut tosi vaikeeta lopettaa. Vaikka tässä välissä tupakointi oli paljon vähäisempää, kuin ennen esikoista, eli arkena en päivisin polttanut ollenkaan. Oon ollu tosi kireä ja "murheissani", en ollut ollenkaan valmis luopumaan tupakasta . Itsestään selvää lopettaminen on kuitenkin ollut ja kun tulee se "ja nyt kyllä marssin ostamaan askin", se on mennyt heti ohi, kun on ihan todellinen syy miksei sitä voi tehdä. Ei tullut mullakaan mieleenkään käyttää mitään korvaavia tuotteita. Haitallisiahan nekin on ja miksi suotta pitkittää kärsimystään Toissapäivänä tuli viikko viimeisesistä savuista ja nyt alkaa olla pahin ohi ja alan nauttia niistä positiivista asioista, joita savuttomuus on mukanaan tuonut.
  17. Juu, mulla katosi raskauden ja synnytyksen jälkeen kuukautiskivut, mutta tilalle tuli ihan armottomat oviskivut!! Mulla on nyt menossa toinen kierto pillereiden lopettamisen jälkeen ja kummassakin aivan käsittämättömät kivut oviksen aikaan. Juuri äsken tuntui ihan kuin olisin synnyttämässä ja harkitsin jo lähtöä päivystykseen. Hetken nettiä selattuani kävi ilmi, että ei ole lainkaan tavaton vaiva. Mulla kesti viime kierrossa tätä muutaman päivän. Alkoi kovalla paineen tunteena alavatsalla ja tärähtelykipuna (esim. istahtaminen sattui) ja sellaista juilimista, sukkapuikkofiilistä ja paineen tunnetta aaltoilevasti jatkui ehkä 4 pv!? Tässä kierossa on myös oksettanut ja kivut olleet kovemmat, kuin viimeksi ja tämä ilta on mennyt aika lamaantuneena sohvalla. Tää on ensimmäinen kierto, kun yritetään raskautua, mutta ihan hirveesti ei tee mieli kyllä peuhata Pitänee kehittää joku muu toimintasuunnitelma, että jos vaan lastin tuuppais sisään Nyt jos joku IRL mut täältä tunnisti, niin joo, toista yritetään, mutta hys hys
  18. Synnytystapa-arviossa 38+0 lääkäri arvoi, että mikäli syntyisi laskettuna päivänä, paino olisi 3600g. Jouduin osastolle 39+4, jolloin toinen lääkäri ultralla arvioi painoksi 3800g. Poika syntyi 40+0 ja painoi 3650g. Eli jos vaikka oli tarkka poikakin, niin oli myös tuo ensimmäisen arvion antanut lääkärikin
  19. Mulla on nyt synnytyksestä 11 kk ja oon ihan parin viimeisen viikon aikana huomannut, että alakerta on jotenkin turta Siis seksissä. On tääkin nyt sitten...kun repeämä lakkaa lopulta kirraamasta, niin sitten hetken päästä menee tunto kokonaan Tähän asti siis homma toiminut ihan normaalisti. Kohtalotovereita?
  20. Pinnasuoja, peitto ja ISO kasa tutteja
  21. Meillä ilmeni eilen yksi tällainen piirre. Mä kun pienenä (ja joskus kuulemma vieläkin ) keskityin oikein kovasti johonkin pikkutarkkaan, mulla oli aina kieli ulkona toisessa suunpielessä ja nyt poika on alkanut tehdä ihan samaa, kun oikein jotain tutkiskelee
  22. Mä tulin ihan vaan kommentoimaan tuota kaiken syömistä... Meillä poika mutustelee pihalla ollessa milloin mitäkin ruusun- tai aronianmarjoja, hiekkaa, kuoriketta ja siinäkös mutustelee. Sen verran katson perään, että ei tuki suuhunsa mitään, mihin voi helposti tukehtua, mutta muuten on kyllä sellainen törkyturpa, että huh huh. Ja olen myös kuullut tuosta tutkimuksesta, että vastustuskyky lisääntyy, kun lapset saa syödä hiekat, mullat ja muut Kummipoika juuri jokin aika sitten söi isoveljen suosiollisella avustuksella tuhkapensaan marjoja ja äidille oli myrkytystietokeskuksessa sanottu, että niitä pitää syödä TOSI paljon, ennen kuin on mitään hätää ja silloinkin vaan menee vatsa kuralle. Toki nyt ei kannata varmaan mitään kärpässieniä alkaa lapselle syöttää
  23. Mulle jäi vatsaan raskausarvet ja löysää nahkaa. Raskauskiloja on vielä joku 3 jäljellä, mutta koska en ennen raskauttakaan ollut mikään hoikka ja kiinteä, en ehkä siksi osaa niin paljon noista panikoida. Rinnat mulla ei kärsineet mitään pahempia sotavammoja, pienet oli ennen raskautta ja pieninä pysyivät, eivätkä mitenkään roiku. Välillä tunnen kateellisen ja ahdistuneen vihlaisun kun näen "barbie-naisia", mutta lähes saman tien jostain silti kumpuaa ylpeys "mun kroppa on kasvattanut sisällään jotain todella kaunista ja ihmeellistä, nää raskausarvet on kunniamerkki siitä". Mä oon aina käyny kamppailua itseni kanssa ja saanut hirveitä itkupotkuraivareita peilin edessä ja teini-iässä sairastanut jonkin asteisen (lievän) bulimian ja nyt raskauden ja synnytyksen jälkeen mä oon enemmän sinut itseni kanssa, kuin koskaan. Jotenkin sitä vaan on oma arvomaailma muuttunut ja kaikki muu on lapsen rinnalla turhaa ja vähäpätöistä. Silti en voi kieltää, ettenkö ihan mielelläni olisi kymmenkunta kiloa pienempi ja kiinteämpi ja ettenkö edelleen saisi niitä itkupotkuraivareita...ne vaan ei enää kaada lähes koko maailmaa tullessaan.
  24. ^ok, itseasiassa meilläkin taisi vasta maito aiheuttaa ilmavaivoja, ei niinkään hapanmaitotuotteet. Meillä kuitenkaan ei mennyt ruikulille. Meille sanottiin neuvolassa, että jos menee ruikulle, niin antaa gefilusmaitoa ja -piimää...
  25. blue.eyes. meillä tuli pojalla alkuun kans aika paljon ilmavaivoja, kun alettiin totutella tavalliseen maitoon ja hapanmaitotuotteisiin, mutta ne menin kyllä ohi ihan reilussa viikossa. Samaa on monet muutkin sanoneet, joten ehkä teidänkin kannattaa vielä kokeilla