Ensimmäisen kerran itkuherkistelin kiinalaisessa ravintolassa koska sain pahaa keittoa. Istuin poikaystävääni vastapäätä ja tuijotin pää kumarassa keittoani kamalan pettymyksen vallassa. Asiaa ei auttanut poikaystäväni huomaavaisuus ja huoli siitä kun vain pyörittelin keittoa lautasella. Itketti vielä enemmän. Tällä kerralla kuitenkin selvisin vain muutamalla niiskutuksella ja itsehillinnällä. Lähinnä hoin itselleni jatkuvana mantrana että se on vain keittoa, se on vain keittoa,se on vain keittoa.
Toisen kerran parahdin lopulta itkuun kun istuimme leffailtaa kotona ja suuntasin pakastimelle hakemaan mehujäätelöä. Poikaystäväni tiesi mehujäähimostani ja huomautti että onkohan päivittäinen mehujäänsyönti minulle ihan hyväksi kun olen valitellut sitä turvotustakin enkä yleensä välitä syödä mitään makeaa. Itkeä paruin loukkaantuneena ja pettyneenä koska halusin todella kovasti sen jäätelön. Sain lopulta jäätelön (jonka poikaystäväni jopa lopulta itse haki minulle) ja niiskuttelin tyytyväisenä poikaystäväni kainalossa loppuleffan jäätelö huulessa Tunsin oloni ihan viisivuotiaaksi.
Viimeisin itkuni aihe oli kun joululomat oli lusittu. Itkin poikaystävälleni että minulle tulee häntä seuraavana päivänä ikävä .
On itketty ja itkuille naurettu