katya

Aktiivijäsen
  • Content count

    2104
  • Joined

  • Last visited

About katya

  • Rank
    Addikti
  1. Mua ärsytti tossa uutisessa ja siihen liittyvissä suomalaisten asiantuntijoiden kommenteissa se, että jäähyä ei muka saisi käyttää siihen rauhoittumiseen vaan syliä ja kosketusta. Tekis mieli ihan pyytää nämä asiantuntijat tänne katsomaan mitä meillä tapahtuu siitä syliin ottamisesta tai holdingista! Lapsi sekoaa ihan täysin. Jäähyllä taas rauhoittuu muutamassa minuutissa. Ja sen jälkeen on sitten suostuvainen siihen halailuun ja opettamiseen ja tilanteen käsittelyyn. Mä en kyllä näe jäähyä rangaistuksena. Meille se on enemmänkin aikalisä, keino puhaltaa peli poikki tilanteen niin vaatiessa. Ja syy voi sitten olla mitä vaan epäsuotuisaa käytöstä, joka tarvii 1)lopettaa ja 2)josta täytyy keskustella. Mielelläni mä jättäisin sen penkin välistä, ja joskus se onnistuukin, mutta yleensä tuo herra 2,5v ei ole järin vastaanottavainen mun opetuksille ennen kuin on rauhoittunut.
  2. Hämmästyttävän helppoja ja hyvinsujuneita siirtoja tässä ketjussa suurin osa! Olisi varmaan itsekin pitänyt siirtää lapsi aikaisemmin lastensänkyyn, koska meillä varmasti temperamentin lisäksi siirtohankaluuksia pahentaa 2v uhma. Poika oli siis 1v9kk kun tuossa helmikuulla hankittiin lastensänky. Lapsi oli sängystään tosi ylpeä ja mielellään sinne kiipeää itse nukkumaan. Heti alusta pitäen on viikonloppuisin päikkärit nukkunut kiltisti sängyssään, ja silloin yleensä rauhoittuu aika helposti sänkyynsä. On toki aamu-uninen muutenkin, ja tyypillisesti päikkäriaikaan on jo selvästi väsynyt. Yöunet on meillä se suuri ongelma edelleen, 2 kk sängyn hankinnasta. Aluksi koitin mennä asiassa vähän lapsentahtisesti, eli jos ja kun poika ei rauhoittunut lastensänkyyn ja marisi haluavansa pinnikseen, hän pääsi pinnikseen. Saattoi kuitenkin kulua pari-kolmekin tuntia ensin takutessa lastensänkyyn nukuttamisen kanssa, ja sitten pinnikseen päästyään nukahti välittömästi. Kyllästyin tähän, ja purettiin pinnasänky kolmisen viikkoa sitten. Ollaan nyt yritetty mennä pienillä askelilla asiassa eteenpäin, eli ensin tavoitteena oli saada muksu tottumaan nukkumaan sängyssään keinolla millä hyvänsä. Ollaan siis ängetty viereen esittämään nukkuvaa sinne 115 cm sänkyyn. Tämä yleensä auttaakin siihen, ettei tuo lähde karkailemaan sängystä, mutta silti saattaa satujen ja valojen sammuttamisen jälkeen riehua vieressä sen pari tuntia tai kauemminkin. Kyllästyin olemaan muksittavana ja mätkittävänä huonossa asennossa pienessä sängyssä, ja olen nyt siirtynyt lattialle esittämään nukkuvaa, mutta tämä saa pojan heti pomppimaan pois sängystään. Olen yrittänyt olla tarkkana siitä, että hän ei saa enää valojen sammuttamisen jälkeen temppuilullaan ylimääräistä huomiota, eli ei juttelua ja koitan välttää jopa katsekontaktia palauttaessani naperoa sänkyynsä, mutta vaikeaahan noista on aina pitää kiinni jos kolmatta tuntia joka ilta palauttelee lasta sänkyynsä sen pari tuhatta kertaa. Eikä toistaiseksi merkkiäkään siitä, että alkaisi nukutustaistelut kestoltaan lyhenemään. Rutiinit on tarkasti samat joka ilta, ja on ollut ihan aina. Poika näyttää ja tuntuu väsyneeltä, ja usein käy niin, että iltasatua kuunnellessa tuo pilkkii ja silmät lurppaa, mutta heti kun satu loppuu, rävähtää silmät selälleen ja jostain tuo generoi akun täyteen virtaa. Tuntuu, kuin poika välillä ihan väkisin ja tietoisesti taistelisi unta vastaan. Yöllä jos poika sattuu heräämään, niin se juoksee kyllä meidän luokse, mutta yleensä riittää kun sen kantaa omaan petiinsä ja etsii puput kainaloon ja tökkää tutin suuhun, niin jatkaa kyllä sitten uniaan. Alkaa vähän harmittaa tämä siirto pikkuhiljaa. Meillä siis otettiin aivan älyttömästi takapakkia nukahtamisen kanssa, sillä pinnasänkyyn pojan sai pitkän aikaa vain heittää pupujen ja tutin kanssa, ja toivottaa hyvät yöt. Siellä kalterien takana se useimmiten nukahti vartin sisällä itsekseen, joskus saattoi leikkiä höpötellä sen parikin tuntia sängyssään itsekseen, mutta ei ole pitkään aikaan tarvinnut meitä nukuttamaan itseään. Kaikki hyvät neuvot ja etenkin vastaavanlaisen taistelun läpikäyneiden kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Itseltä alkaa tosiaankin usko loppua vähitellen.
  3. Samat sanat. Enkä kyllä ainakaan minä kokenut asiaa niin, että olisit syyllistänyt, ja hyvähän se on että keskustelussa tulee mielipiteitä puolesta ja vastaan. Taisi tulla kirjoitettua vähän töksähtäen tuo oma kommenttini, vaikka kuitenkin ihan samaa ajatusta koitin pukea sanoiksi. Eli että kaikki menetelmät eivät sovi kaikille, ja että vanhemmat sen oman perheensä parhaiten tuntevat ja valitsevat ne kulloinkin parhaiten toimivat konstit.
  4. ^Meilläkään sylissä pitäminen tai joku holding-ote ei rauhoita poikaa vaan lisää raivoa. Itse olen kyllä siinä suhteessa ihan samanlainen ja ollut aina. Mun täytyy saada lauhtua ensin rauhassa itsekseni, sen jälkeen voidaan sitten halailla. Mutta kaikki kosketus ja kiinnipitely on mulle kiukkukohtauksen aikana jotain kammottavaa. Jollain tavalla koen sen alistavana, ja se jos mikä aiheuttaa kiukun räjähtämisen uusiin sfääreihin. Samaa mieltä olen edellisten kanssa siitä, että ei tunnekirjoaan opettelevaa uhmista voi raivarin vuoksi jäähyttää, vaan silloin tosiaan tarvitaan sitä sanoittamista ja syliä sitten kun lapsi on sylittelyyn valmis. Eri asia sitten taas, jos raivari menee sille asteelle, että lapsi alkaa tuhoamaan paikkoja, tai lyö esim. toista lasta. Mä annan lapsen raivota rauhassa niin kauan kun se ei vahingoita mitään, ketään, itseään, mutta sitten jos tilanteesta aiheutuu vaaraa tai ympäristötuhoja, jäähy toimii meillä paremmin kuin kiinnipitely. Sylit ja halit ja selitykset sitten jäähyn jälkeen. Mä olen kyllä ihan varma että meidän muksu ymmärtää syitä ja seurauksia vaikka on alle 2. Kai sen nyt vanhemmat siitä omasta lapsesta näkee tajuaako se asioita ja miten hyvin tai huonosti sen kanssa voi kommunikoida. Ei jäähyttämisessä mun mielestä ole mitään järkeä (paitsi ehkä se rauhoittuminen) jos ei lapsi tajua selityksestä miksi jäähylle joutui. Lapsissa on kuitenkin niin isoja eroja niin temperamentin kuin kommunikaatiotaitojen osalta, että ei vaan ole mahdollista tehdä jotain yleispätevää ohjetta "kasvata lapsesi oikein", niin että se toimisi kaikille yhtä hyvin.
  5. Meillä asuu kaksi todella voimakkaalla temperamentilla varustettua henkilöä (muksu ja minä), ja olenkin ollut helisemässä pojan kanssa ihan pienestä pitäen. Ei ole missään vaiheessa ollut puhettakaan, että poika kuuntelisi puhetta tai tottelisi kieltoja. Mä kävin jo hyvin aikaisessa vaiheessa neuvolapsykologin kanssa juttelemassa mieltä painavista asioista ja yhtenä pöydällä oli tämä temperamenttisuus ja se, etten saa poikaa tottelemaan millään lempeillä metodeilla. Neuvolapsykon ohjeistus oli, että jo vuoden vanhalle voi kokeilla jäähyttämistä (silloin kun mikään muu ei auta). Ja tosiaan enintään minuutti / ikävuosi istutusta. Kerran voi varoittaa, mutta sen enempi varoittelu tai "neuvottelu" on turhaa, toisesta kerrasta jäähylle. Ja tosiaan tuo monien mainitsema "pick your battles" kannattaa muistaa. Jäähytys menettää nopeasti tehonsa jos sitä käytetään kaikkeen. Ja mitä vähemmän jäähyn arvoisia asioita on, sitä helpompaa on pitää niistä säännöistään systemaattisesti kiinni. Sellaisen neuvon psyko lisäksi antoi, että aina se vanhempi, joka jäähyn antaa, käsittelee sen myös loppuun, päästää siis lapsen poist jäähyltä, sylittelee ja sopii asian. Makes sense. Meillä jäähylle joutui alkuun just tuosta autotielle juoksemisesta (poika n 1v2kk ) ja tahallisen väkivaltaisesta käytöksestä, eli lyöminen ja pureminen. Mulla on sellainen pieni lastentuoli jota käyteään jäähypenkkinä, ja kun poika aluksi karkaili penkiltä, käänsin sen seinää päin, niin ettei karkaaminen ollut ihan niin helppoa. Ja palautin penkille välittömästi, eli vahdin aluksi aika läheltä. Tosi nopeasti meillä tapahtui edistystä, ensin siinä, että poika ei enää yrittänyt karata penkiltä ja pian myös siinä, että todellakin oppi välttämään noita vaarallisia asioita. Nykyään tosi harvoin tarvitsee jäähyttää, ja usein jäähypenkin mainitseminen riittää rauhoittamaan pojan menoa. Ei tuo sillä lailla mikään kiva konsti ole, että siinä on tietyllä tavalla kyse siitä lapsen tahdon murtamisesta, mutta niin se nyt vaan menee, että maailmassa on sääntöjä ja rajoituksia, ja niitä on toteltava riippumatta siitä, ymmärtääkö miksi ne säännöt on olemassa. En mä olisi voinut neuvotella reilun yksvuotiaan kovaa juoksevan pikkumiehen kanssa siitä, että saako vai eikö saa juosta tielle. Ja siihen, että tuo oikeasti ymmärtää sen syyn, menee vielä monen monta vuotta.
  6. Vaikea sanoa mikä oli painelun vaikutus oikeasti, mutta kahden kipeän supistuksen jälkeen googlailin ohjeet ja runnoin aika voimalla niitä synnytyssupistuksia voimistavia pisteitä (muistaakseni ainakin käsissä ja jaloissa). Supistukset tehostui ja tiheni tosi pian, ja synnytys oli kokonaisuudessaan aika "plop", 3h15min. Noita ensimmäisiä kipeitä supistuksia tosin edelsi pitkä sarja kyykkyjä ja muita häätötoimenpiteitä, ja voi olla että olisi tapahtunut ihan yhtä liukkaasti ilman paineluakin, ei voi tietää. Kuitenkin, kun ei tuosta painelusta haittaakaan ole, niin kyllä mä kokeilisin seuraavallakin kerralla. Edit: Yo. linkin akupisteistä siis CO4 ja SP6 oli ne, mitä mä painelin.
  7. Mä haluan tehdä tunnustuksen. Mulla on paha tapa, paitsi pissiä niihin tikkuihin säännöllisesti ja usein, jättää ne pissityt tikut lojumaan vessan kaappiin. Kun voi sit verrata jne. Edellisessä kierrossahan siis raskauduin, mutta meni viikon jälkeen kesken. Siivoskelin tuossa päivänä eräänä veskiä, ja tajusin, että olin viime kierrossa ehtinyt kartuttaa vessan pissittyjen testien kokoelmaa arviolta 20 liuskalla ja 3 digillä. Eniten hävettää kaikki. Lisäksi harmittaa, että pissimättömien testien lukumäärä on nyt alhainen. Vaan 7 Davidia ja 1 digi. Miten noilla muka pärjää?
  8. En oo tainnut tälle puolelle vielä raportoida, että eipä ollut tuntemukset väärässä, kun pari päivää sitten kirjoittelin puolivitsillä, että OneStepit ei taida vaan tietää mun raskaudesta. Näin siis kävi: DPO8-DPO12, OS nega DPO13, Iltapäivällä PC:llä roskisplussa, illalla PC+OS testiajalla negat, kuivumisen jälkeen haamut DPO14, Aamulla PC+OS negat, kuivumisen jälkeen haamut, IP:llä PC:ssä haamu DPO15, viikkodigi "Raskaana 1-2", OS viivanpaikkaa, PC testiajalla ehkä haamu, kuivumisen jälkeen jotain näkyvää DPO16, OS valoa vasten tiirattava haamu, PC plussaa Esikoista tehdessä pidin itseäni vähän hassuna kun piti parin päivän välein testata, ja yhteensä tuli itehtyä varmaan 7 liuskaa ja viikkodigi. Nyt on tässä kierrossa tullut testattua 15 liuskaa ja digi. Ja juuri laitoin uusia testejä tilaukseen. Testausmenestystä kaikille!
  9. ACK, milloin sä oot viimeksi testannut? Mikä tilanne? Itse olen saattanut epähuomiossa kuseksia ehkä kuuteenkiin onesteppiin viime päivinä. Jokohan sitä uskois että ei se tärppi nyt vieläkään käynyt. Eilen illalla huomasin ajattelevani, että jos noi OS:t nyt vaan on just niin surkeita testejä, että ne vaan ei vieläkään tiedä että mä olen raskaana, ja että ehkä Pregcheck tietäis paremmin.
  10. Onnea carrus, ja ihanaa kun laitoit tuon testihistorian. Kummasti lisää tsemppihenkeä omien negojen jälkeen. Siis kun jos vaan sitkeesti jatkaa testaamista niin KYLLÄ NE VOI muuttua plussiksikin! Omaa napaa juilii ja kramppailee mennen ja tullen, mutta One stepit näyttää negaa, negaa, negaa.
  11. Tulin vaan hehkuttamaan, että bongasin tänään ekaa kertaa ehkä ikinä ihan selvän ovisplussan, ja eilinenkin oli jo jotain sellaista, että olisin sen plussaksi laskenut jos ei tuo tämänaamuinen olisi ollut noin räikeä. Ja toissayönä näin unta, jossa mun kaksiviivaiset ovistestit yhtäkkiä olivatkin r-testejä, ja olinkin ylläripylläri raskaana. Arvatkaa huviksenne miten varma mä olen, että nyt tärppää, nyt tärppää...
  12. Onnea Enna, oli kyllä kännykän näytölläki ihan selvä, punainen viiva. Mun piti aloittaa ovistestaus tänään, mut unohdin! Mutta ei tässä nyt kai vielä pitäis olla mitään kiirettä.
  13. Onnea Piiku! Lallis, oon miettinyt samaa noista One stepeistä. Siis kun monet sanoo saavansa niillä herkästi viivanpaikkoja ja haamuja, mutta mä en oo koskaan saanut minkään näköistä viivanpaikkaa vaikka oon yrittämällä yrittänyt käännellä valoa vasten. Luulen, että on hyvinkin jostain pissan ominaisuuksista kyse, tai sitten noissa testeissä itsessään on tosi iso vaihtelu. Edellisessä kierrossa mulla nyt sitten tulikin joku roskishaamu One stepillä, ja se oli kyllä ihan perseestä, että ensin on tikku jossa on väriä, mutta sit taas seuraavissa tikuissa ei mitään. Tästä suivaantuneena kävin hakemassa lähimarketista suunnilleen ostoskorillisen Pregcheckejä..
  14. No en sitten tullut, kun himppasen harmitti.. :/ Mutta siis viallinen testi tms oli se mun haamuni, muut testit pysyi valkosina ja tätikin tuli vaan päivän myöhässä.
  15. Anye, hyvähän se on vaan käyttää niitä testejä pois, ettei vaan ehdi mennä vanhaks raskausaikana..