Sol

Päiväkodille on noin puoli kilometriä, mutta menomatka on pelkkää ylämäkeä. Esikoisen kanssa on menty alkuun rattailla tai pyörällä (lapsi kyydissä) ja vähän isompana kävellen, potkulaudalla, pulkalla ja omalla fillarilla. Saas nähdä, miten elokuussa mennään kahden lapsen kanssa. Ehkä pyörällä, niin ei tarvitse säilöä rattaita ulkona (varasto tosi pieni) ja pääsen sitten itse parissa minuutissa kotiin töitä tekemään ja tas parissa minuutissa takaisin lapsia hakemaan. Esikoinen on kuitenkin jo eskarilainen ja taitava pyöräilemään. Talvella toki eri juttu.

Esikoisen hoitoura alkoi 2-vuotiaana, kuopus aloittaa elokuussa ollessaan 1v 8kk. Esikoisella hoitopäivät olivat max. 7 tuntia päivässä, nyt on tarkoitus aloittaa osa-aikahoidolla ja samalla myös esikoinen tulee eskarista kotiin lounaan jälkeen.

Tupu*lle ehdotan: Tarmo, Urho

Törmäsin Jupiter-nimiseen poikaan.

Saa poistaa http://www.vauva.info/foorumi/topic/21931-saa-poistaa/?p=1819023

Saa poistaa http://www.vauva.info/foorumi/topic/21932-saa-poistaa/?p=1819026

Mun varsinaista leipätyötä ei voi tehdä etänä, mutta sivutyötä voi ja sillä tienaan meille hoitovapaan aikana hirmuisen tärkeät lisäeurot. Mutta kyllähän tämä meiltä vanhemmilta melkoista sumplaamista ja venymistä vaatii, että saadaan oikeasti ne työt tehtyä. Usein tuntuu, ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja ja joskus mietin, että olisi helpompaa erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan, jos mies tekisi töitä pelkästään konttorilla. Mutta lapsille tämä on hyvä systeemi . Mä en tiennyt haluavani lapsia ennen kuin 27-vuotiaana. En rehellisesti sanottuna edes miettinyt koko asiaa, se ei ollut millään tavalla ajankohtaista mulle. Ja kyllä mä elätin itseni paremmin kuin juuri ja juuri, piti vain tarkkaan miettiä mihin haluaa rahansa pistää. Mutta mä myös koen olevani oikealla alalla, työ ei ole ollut pakkopullaa. Harvassa on olleet ne aamut, kun vituttaa mennä töihin. Se on jotain, mitä ei voi mitata rahassa. Asuntolainaa meillä ei ole. Vuokrallakin on ihan hyvä asua .

Mun on pakko vielä lisätä omasta tilanteestamme pari juttua. Samankaltaisia järjestelyjä kun saattaa olla muillakin, mutta nehän eivät näy missään tilastoissa, vaan meidänkin elämämme näyttää juuri sellaisena isä käy töissä ja äiti on kotona -järjestelyltä. Mun mies pystyy tekemään aika paljon töitään etänä. Ja tekeekin. Tämä tarkoittaa käytännössä useimmiten sitä, että mies tekee kotona tai konttorilla hommia aamupäivän, kun meidän 5-vuotias esikoinen on päiväkodissa. Esikoinen haetaan kotiin useimmiten lounaan jälkeen ja iltapäivällä ja illalla mies viettää aikaa lasten kanssa sen, minkä töiltään pystyy. Yleensä mies jättää tunnin-pari töitä tehtäväksi, kun lapset on menneet nukkumaan. Mies on siis keskivertoa enemmän mukana arjessa. Minäkin teen hieman töitä kotoa käsin ja silloin vetovastuu lapsista on miehellä. Mutta kotihoidon tuki tulee (lokakuusta alkaen) mun tilille ja mä jään varsinaisesta työstäni hoitovapaalle. Ja kyllä, olemme todella onnekkaita, kun tämmöinen on mahdollista. Eniten tässä voittavat lapset, kun saavat viettää molempien vanhempiensa kanssa paljon aikaa .

Musta tämä on tosi outo kysymys. Hoito- ja sosiaaliala perinteisesti vetävät naisia puoleensa ja niillä aloilla palkka on usein huonohko. Tuskinpa lähihoitajaopiskelija on lähtenyt alalle miettien, että pitääpä iskeä varakas mies. Mä en silloin parikymppisenä ajatellut yhtään, minkä verran tulevassa ammatissani tienaisin. Valitsin alan kiinnostuksen perusteella. En myöskään ajatellut, että pitäisi löytää rikas mies elättämään . Ja vielä vähemmän mietin lasten tekemistä, se ajatus tuli mieleen vasta vuosia valmistumisen jälkeen ja vasta, kun olin (keskipalkkaisen) mieheni tavannut. Kamalaa, jos jo lukiossa pitäisi olla laskelmat kaiken mahdollisen varalle ja kouluttautuisi sen mukaan. Yksin eläessäni pärjäsin huonolla palkallani ihan ok, pienessä asunnossa ja pienillä menoilla. Ja pärjäisin samalla tavalla edelleenkin. Ja näillä tuloilla asuisin jossain maaseudulla ihan mukavastikin, mutta töitä en taitaisi löytää pk-seudun ulkopuolelta. Meidän perheessä paras vaihtoehto on, että minä jään hoitovapaalle. Mun kollegan perheessä isä (kollegani) jäi hoitovapaalle, koska puolisonsa tienaa enemmän. Valitettavasti raha sanelee näissä asioissa aika paljon ja meidänkin perhe on joutunut laskemaan tosi tarkkaan, miten pitkään voin kotona olla. Helsingissä jo pelkästään asumiskustannukset on todella suuret ja lohkaisee tuloista leijonanosan. Toki sitä voisi muuttaa poiskin, mutta mistä uudet vakituiset työpaikat? Ja Helsinki on meidän koti.

Mies jäisi todella mieluusti kotiin ja olisi jäänyt jo esikoisenkin kanssa, mutta me ei millään pärjättäisi mun palkalla + kotihoidon tuella . Tekee tiukkaa muutenkin näillä Helsingin hinnoilla (joo, oma valinta asua täällä). Tiedän, että sama juttu on veljeni perheessä. Jokunen viikko sitten mies ja veljeni tätä asiaa harmittelivat kahvipöydän ääressä. Mutta minkäs teet, kun minä ja käly ollaan molemmat valittu huonosti palkattu ala . Tunnen aika monta miespuolista kollegaa, jotka ovat jääneet kotiin lasten kanssa, koska se on niin päin ollut kannattavampaa.

^ Tiedän veljekset Jimi ja Joel .

Me käytiin eilen Verkkokaupassa ottamassa passikuvat 8 kk:n ikäisestä. Pistin vauvan jakkaralle ja pidin kiinni, kun kuvaaja napsautti sormiaan ja otti kuvan ennen kuin poju ehti tajutakaan, mitä tapahtui . Kaksi sormien napsautusta ja kaksi ottoa ja homma oli purkissa. Kahdeksaan kuvaa maksoi yhden euron. Nyt pitäisi vielä käydä tekemässä passihakemus.

Ihanat nimet!

^

Oi, kiitos ihanista kommenteista .