Estate

Aktiivijäsen
  • Content count

    284
  • Joined

  • Last visited

About Estate

  • Rank
    Aktiivi
  1. Mulle tuli ekan ja vikan neuvolan välillä 13 kiloa (en ollut punninnut itseäni kotona ennen). Nyt 9 päivää synnytyksen jälkeen on noista kiloista hävinnyt 10, eli kolme kiloa vielä jäljellä. Tosin lähtöpaino lievän ylipainon puolella, joten ei haittaa, vaikka imettäessä kiloja lähtisi muutama enemmän.
  2. Itsellä ei ollut mitään odotuksia, mutta positiivisia yllätyksiä oli silti monta: - Vauvan syntyessä olin ollut hereillä 32 tuntia. En ollut oikeastaan syönyt mitään melkein vuorokauteen. Ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia. Silti en missään vaiheessa tuntenut itseäni väsyneeksi tai että voimat olisivat lopussa, vaikka olen siis ihan rapakunnossa. - Supistukset tai ponnistaminen eivät sattuneet missään vaiheessa liikaa, joten en sitten pyytänyt mitään lääkkeellistä kivunlievitystä (lämmin geelipussi + mies hieromassa oli kyllä käytössä). - Pelkäsin etukäteen repeämistä ihan hirveästi. No, repesin, mutta ei sekään menoa haitannut. - Ajattelin, että huudan koko ponnistusvaiheen kuin syötävä. No, aluksi huusin ja pahoittelin kätilöille metelöintiäni. He sanoivat, että tottakai saan huutaa, mutta se vie vain tehoa ponnistuksilta. Tämän jälkeen en enää huutanut vaan siirsin tosiaan kaiken energian siihen ponnistamiseen. - Ja tosiaan tuo, että kipu päättyi heti vauvan tultua ulos.
  3. Karkit olivat turhia. Olin ostanut ison säkin irtokarkkeja, mutta tietysti vierailijat toivat kasapäin herkkuja osastolle. Nyt oltu kohta. Viikko kotona ja edelleen se karkkipussi on siellä sairaalakassissa. Liivinsuojukset olivat myös turhia, sillä maito nousi kunnolla vasta ekana yönä kotona.
  4. Ultrattiin tiistaina sillä hetkellä 3300 grammaiseksi. Tyttö syntyi saman viikon perjantaina ja painoi 3695 grammaa. Eli aika paljon alakanttiin meni tuo.
  5. Supistukset alkoivat neljän aikaan päivällä. Kahdeltatoista tulivat viiden minuutin välein säännöllisesti ja lähdettiin sairaalaan. Sairaalan papereiden mukaan säännölliset supistukset alkoivat klo 8 aamulla. Klo 10 menivät vedet ja kuuden jälkeen tyttö oli maailmassa.
  6. Ei leikattu epparia. Pieni repeämä tuli, taidettiin laittaa kolme tikkiä. Tuli sen verran piiloon, että vessareissut ovat olleet kivuttomia ja särkylääkkeille ei ole ollut tarvetta.
  7. Kyljelläni olin koko ponnistusvaiheen. Mulla tuli supistukset tosi harvakseltaan (ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia), joten välissä laskin aina jalan alas toisen jalan päälle ja lepäsin.
  8. Esikoinen syntyi perjantaina ja kivunlievityksenä toimi avautumisvaiheessa lämmin geelipussi selässä. Ihan avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa mies hieroi/paineli selkää. Hyvin tuntui toimivan, kun missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että kipu olisi liiallista.
  9. From the album Estaten kuvat

  10. Tjotin alkaessa olin 28 ja mies 30. Kummallakin määräaikainen työ ja olimme juuri hakemassa rakennuslupaa omakotitalollemme (ja muuttamassa vuodeksi appisten nurkkiin asumaan). Koska tjot kesti yli vuoden, tulevan lapsen toivottavasti marraskuussa syntyessä tilanne on muuttunut sen verran, että olemme nyt molemmat yli 30, omakotitalo on valmis ja asumme siinä ja mies on saanut vakituisen työpaikan, minä edelleen määräaikaisena.
  11. Tätä olen myös itse pohtinut. Olen siis nyt 30 ja mies 32 ja meille on toivottavasti marraskuussa esikoinen tulossa. Omat vanhempani olivat 22-vuotiaita kun synnyin (olen esikoinen) ja minusta oli/on mukavaa, että vanhempani olivat niin nuoria. Siksi koen olevani jo ihan ikäloppu äidiksi, varsinkin, kun haluaisin sen useamman kuin yhden lapsen. Mutta vaikka näin ajattelen, niin en olisi yhtään aiemmin lapsia halunnut. Ollaan miehen kanssa tavattukin "vasta" 23 ja 25 vuotiaina ja halusimme rauhassa nauttia kahdestaan olosta. Uskon, että olisin ollut hyvä äiti ja mieheni hyvä isä, vaikka olisi käynyt vahinko jo silloin heti seurustelun alussa, mutta olen silti onnellinen, että asiat ovat menneet kuten ovat menneet. Olipas sekava pohdinta. Samaan aikaan koen siis olevani jo "liian wanha" ja toisaalta täsmälleen oikean ikäinen. Muiden kohdalla en ole ikää miettinyt, eipä ole minun asiani.
  12. Meillä meni reilu vuosi ennen plussaa. Mistään yrityskierroista en voi puhua, kun ei varsinaisesti yritetty ja toisaalta kierto oli ensimmäiset puoli vuotta niin sekaisin, että sekin vaikeuttaisi laskemista. Emme olleet emmekä olleet aikeissakaan mennä mihinkään tutkimuksiin, tosin tuon kierron kävin hoitamassa kuntoon lääkkeillä (juu-u kuukauden jatkuvat "kuukautiset" ajavat saamattomankin ihmisen varaamaan ajan gynelle...)
  13. Kolme testiä. Ostin sellaisen apteekin kahden testin pakkauksen ja ensin tein ekan ja parin päivän päästä tokan. Kyllähän molempiin ilmestyi jonkinlainen viiva, mutta kun se oli niin paljon himmeämpi kuin se kotrolliviiva, niin ajattelin, että ehkä en sittenkään ole. Mies sitten kävi ostamassa digitestin ja sen jälkeen uskoin, että raskaana tässä ollaan.
  14. Sama kuin TurSulla yllä, eli esimies oli ensimmäisiä (tai siis ensimmäinen), joka sai tietää. Ihan tuon neuvola/ultra-asian takia halusin kertoa. Mies kertoi omalla työpaikallaan tulevasta vauvasta heti nt-ultran jälkeen. Oli käynyt viemässä työpaikalle karkkeja mystisen viestin kanssa. Olivat sitä kuulemma töissä sitten pähkäilleet, että kenelle on nyt sitten lapsi tulossa.
  15. Pidettiin homma miehen kanssa muilta salassa aina nt-ultraan asti. Ainoastaan mun esimieheni tiesi enne, kun en halunnut valehdella, miksi mun tarttee palkallisesti päästä kesken työpäivän käymään sairaalalla.