Mursu

Mä niin toivoisin että tuon synnytys jutun kirjoittanut kokisi saman kuin mä. Kuinka kivunlievitystä ei enää annettu vaikka ponnistusvaihe pitkittyi yli 2 tuntiin ja sain valtavat repeämät. Kuinka ylimielinen lääkäri melkein aiheutti mun ja syntyvän lapsen kuoleman asenteellaan "sen kun ponnistat sen ulos" vaikka lapsi ei mahtunut väärässä asennossa tulemaan. Kuinka lapsi ei ensimmäisiin kuukausiin tehnyt muuta kuin itkenyt ja, kuinka itse synnytyksen jälkeen valtavan rajun infektion kourissa ja 40 asteen kuumeessa yritin imettää yötä päivää kun lapsi oli hiljaa vain tissi suussa. Jep, enpä taida kirjoittaa enempää siitä. Mutta tekisi mieli saattaa tiettyjen mieli piteiden levittelijät saunan taa omien kokemusteni jälkeen...

Niin ja kiinteät aloitettiin tosiaan siinä 4kk iässä, mutta eivätpä ne auttaneet kun tuli niitä allergioita vaan ilmi.

Mä olen lukenut tutkimuksesta jossa kaikilta tutkituilta koliikkivauvoilta on löytynyt suolistosta sama bakteeri, joka liittyy siis juurikin herkkävatsaisuuteen (älkää kysykö enempää kun en muista mutta jostain tiede lehdestä ton luin). Meidän poika oli koliikkivauva ja on vaikea sanoa mihin koliikki loppui ja muut vaivat alkoi kun muutaman kuukauden iässä paljastui mm. erilaisia ruoka aineallergioita. Myös tempperamentti vaikutti meidän pojalla, on erittäin herkästi ärtyvä ja tulistuva. Mun synnytys oli hirveän vaikea, poika oli tosi pitkään jumissa ja joutui teholle synnyttyään. En tiedä vaikuttiko se koliikkiin, todennäköisesti ainakin vähän. Mutta eniten mä syytän ton poitsun vatsaa, nykyäänkin reagoi mahallaan kaikkeen Raskaus ajalla en usko olleen mitään tekemistä koliikin kanssa.

Täytyy tulla vielä tänne kertomaan omasta tilanteesta. Raskauduin siis tästä viimeisimmästä kierrosta, ja olin silloin ottanut buranaa menkkojen aikaan oviksen aikaan ja vielä 3 päivää oviksen jälkeen. 1-2 kpl per kiputila. Ei siis toiminut tämä ehkäisykeinona

Tässä tämänaamuinen pregcheckin testi, dpo15. Kyllä tää taitaa olla ihan oikea plussa http://aijaa.com/007379441347

Kiitos Templar, Peppar, icela ja pikku12 Ehkä mä uskallan jo vähän iloita. Niin ja huomenna teen puikkomallisen ei-niin-herkän testin, sittenpähän selviää...ainakin joitan...kai Mollamaija22:lla näyttää kans hyvältä. Punaista näkyy jo vaikka noin aikaiset dpo:t

Tässä nää mun haamuset joita on ilmestynyt davidin testeihin dpo11 lähtien. Nämä viivat on dpo12, dpo13 ja dpo14, järjestys siis ylhäältä alas. Luonnossa näkyvät hiukan paremmin, kuvassa jouduin säätämään kontrasteja. saa nähdä mihin nämä johtavat kun viivat on edelleen niin kovin vaatimattomat http://aijaa.com/003489437208

Tässä asiassa mä kyllä käyttäisin maalaisjärkeä. Itse joudun syömään pari kolme buranaa per kuukausi muulloinkin kuin menkkojen aikaan, syynä tosi pahat niska ja hartia säryt. Jos jätän buranan ottamatta kun tällainen särky iskee, saattaa se aiheuttaa migreenin ja pidemmällä aikavälillä kroonistua. Muille särkylääkkeille (panacod ym) olen yliherkkä ja parasetamoli ei vaan auta. Mutta siis siihen maalaisjärkeen...Mä olen tän jutun ajatellut niin, että kun "täydellistä" ehkäisykeinoa ei ole keksitty, eivätkä edes jälkiehkäisy pillerit ole 100% tehokkaita vaikka melkoista myrkkyä ovatkin, niin voisiko tosiaan olla niin että burana toimisi yllättäen parhaiten - niin että raskaus jäisi alkamatta jos sellaisen ottaisi vaikkapa ovulaation jälkeisenä päivänä? Epäilen suuresti. Ja mullahan on kerran jo raskaus alkanutkin tästä satunnaisesta buranan syönnistä huolimatta Eri asia tietty sitten on jos kyllästää kroppansa kokonaan buranalla 24/7...

Kiitos mielipiteistä Me nyt päädyttiin kuitenkin jättämään poika tänään kolmeksi tunniksi yksin hoitoon. Juteltiin siitä vielä aamulla hoitajan kanssa ja hän vakuutteli että näin on paras (ja oikeasti sillä hoitajalla on kyllä TOSI paljon kokemusta ja on luotettavan oloinen). Tottahan poika itki ihan hirveästi kun huomasi että äiti vaan häippää ovesta, mutta 30 min myöhemmin sain tekstarin että itkut on itketty ja lelut kiinnostavat kovasti Ja kun menin hakemaan poikaa kotiin, ei siinäkään tullut itkua! Mun reipas ihanaiseni Tällainen aloitus olikin siis meidän tapauksessa ihan hyvä, eipähän tarvitse nyt jännätä miten lapsi yksin pärjää kun se on jo koettu. Eihän sitä tiedä miten jatko menee, mutta poika kuulemma oli heti hyväksynyt hoitajan mikä lupaa aina hyvää jatkolle. Toki seuraava kriisin paikka on kun lapsi huomaa että hoitoon joutuukin jäämään jatkuvasti eikä ollut kerta luontoista, mutta kyllä mä nyt olen aika luottavainen. Tää viikko tehdään lyhyttä päivää ja jatkossa sitten tarpeen mukaan (jos löydän töitä niin päivät toki pitenee automaattisesti). Niin ja tää on yksityinen pph joten asioista ei ole muita tahoja päättämässä...

Mä en vaan jotenkin enää kehtaa mennä sinne hoitopaikkaan "väkisin" kun pph tosiaan teki selväksi ettei se ole hyvä idea. Se on kuitenkin sen hoitajan koti ja puhelimessa sain sen kuvan että hän ei haluakaan sinne ylimääräisiä ihmisiä...Hoitopäivien pituudesta aion kyllä pitää oman pääni, eli vien pojan aluksi vain puolikkaiksi päiviksi. Luulisi sen olevan hoitajallekin ihan kiva kun ei tarvitse tehdä niin paljon duunia ja sama palkka kuitenkin Nyt vaan kaduttaa koko hoitoon vieminen, tahtoisin pitää lapseni vielä kotona vaikka syksyllä olin innoissani tulevasta elämän muutoksesta

En tiedä onko tätä jo kysytty, mutta: meidän vajaa 2 vee aloittaa huomenna perhepäivähoitajalla. Olin varautunut "pehmeään laskuun" jota kaikkialla mainostetaan, eli siis olisin ekan päivän pojan mukana ehkä tokankin, ja sitten jatkettais eka viikko muutaman tunnin päivillä. No, tää meidän pph onkin sitä mieltä että ei missään nimessä. Lapsi ehtii sopeutua ensin siihen että vanhempi on aina mukana hoidossa ja sitten onkin hirveä shokki kun joutuu jäämään yksin. Ja sama juttu päivien pituudessa, jos ehtii tottua lyhyeen päivään on vaikea sopeutua enää pitempään päivään. Onko tosiaan näin, tai siis tuntuu niin kamalalta vaan viedä poika vieraaseen paikkaan heti koko päiväksi ja olettaa että sopeutuminen on helpointa näin!? Miten muilla, oletteko vaan vieneet lapsen hoitoon vai saaneet tehdä "pehmeän laskun"? Tuntuu niin pahalta, vielä kun poika on tosi arka ja äitissä kiinni

Meilläkin lelut pidetään olkkarissa muovilaatikossa. Tää mamma on jatkuvasti keräilemässä niitä lattioilta, ja joitain leluja esim. legoja en edes anna kuin ehkä kerran päivässä leikkeihin koska sotkevat niin pahasti Melko hysteeristä tiedän, mutta en ole koskaan jaksanut katsella epäjärjestystä ja sitä paitsi se sattuu ihan sikana kun astuu jonkun legon päälle!

Meillä on aika lailla sama tilanne ja historia. Tähän asti olen ajatellut että yksi lapsi todellakin riittää. Vauvakuume kuitenkin yllätti ihan puskista nyt kun poika lähentelee kahta vuotta. Tätä ennen en siis halunnut lisää lapsia ja vieläkin on tunne että mitä jos toinenkin vauva vuosi on yhtä vaikea - kannattaako yrittää. Mutta, jätin kuitenkin pillerit pois joulukuun alussa ja nyt siis odotellaan mitä tapahtuu. Mitään suurta surua tuskin tunnen jos toista lasta emme saakaan mutta aion silti jättää sen kohtalon päätettäväksi

Me ei olla valehtelematta koskaan saatu pojan hampaita pestyä niin että sitä voisi pesemiseksi kutsua Se on vaan niiiiiin inhottavaa pojan mielestä, että sulkee suunsa tiukasti eikä avaa vaikka mitä poppa konsteja yrittäis. Ollaankin sitten annettu "pestä" itse hampaitaan (eli siis syö hammastahnan harjasta) ja annetaan perään ksylitolpastilli. Meille sanoi hammashoitaja että se riittää.

Me opetettiin lapsi n. 1,5 vuoden iässä nukkumaan uninallen kanssa. ensin laitettiin joka päivä nalle sekä päivä että yöunille mukaan sänkyyn, ja aika pian siitä tuli niin rakas että nyt poika ei luopuisi siitä edes päiväsaikaan, ja syöttää ja juottaakin sitä samalla kun itse ruokailee sitä ennen ei tosiaan ollut mitään - edes tuttia - nukkumaan mennessä.