-hippu

Eka synnystys käynnistettiin 42+2, 10 h supistuksia, hätäsektioon hapenpuutosepäilyn takia. Toinen käynnistyi lapsivedenmenolla 40+2, jälleen 10 h supistuksia ja synnytyksen pysähtyminen tuntemattomasta syystä, kiireellinen sektio perään. Kolmas syntyi suunnitellulla sektiolla aiempien arpien vuoksi 39+1. Nyt odottelen aikaa synnytystapa-arvioon, viikot on nyt 35.

Ajattelin etukäteen lähipiirin vastaanoton olevan aika paljon negatiivista koska olen jo aika vanha Mutta yllätys yllätys, kaikki ovat olleet iloisesti yllättyneitä ja positiivisia. Huono vastaanotto oli vain mun oma turha pelkoni. Jos epäilijöitä on ollut, he ovat osanneet pitää ajatukset omana tietonaan. Pari rouvaa on hiljaa kuiskannut ja kysynyt oliko raskaus vahinko? Kysymyksen ymmärtää kun tietää kysyjien oman historian...

Ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 27 v. Molemmat olimme mieheni kanssa vastavalmistuneita ja ensimmäisissä työpaikoissamme. Pitkään toivottu uusi vauva on tulossa, RV 31+

Ensimmäisillä lapsillani on ikäeroa 1,5 v ja tulevan vauvan kanssa 12 - 13 v. Omasta kokemuksesta tiedän että ikäero kutistuu pois mitä vanhemmaksi sisarukset kasvavat, aikuisena ikäerolla ei ole merkitystä - persoonalla on enemmän tekemistä asiassa.

Omassa asunnossa rivitalossa, 100 m2, ahtaasti! Lastenhuoneet on jo varattuja muille lapsille. Vauvelille on koetettu tehdä tilaa meidän aikuisten makuuhuoneeseen. Nyt sitten yritetään pärjätä tällä lailla muutama vuosi.

Sain vatsan hitaan toiminnan takia neuvolasta vinkin nestemäisestä Iron vital F juomasta. Hemoglobiini ei noussut muttei laskenutkaan, vatsan toimintaan ei myöskään vaikuttanut mitenkään. Hassu juttu, vaikka neuvolassa sanottiin siitä olevan oikein hyviä kokemuksia, mulla ei vaan toiminut millään lailla, harmi!

Meillä on mummu, mummo ja papat, sitten käytetään mammaa eri versioina, Salmen mamma, isomamma ja pikkumamma. Olen ajatellut itse sitten joskus aikanaan olla mummeli, jos sinne asti päästään.

Meille on tulossa tilkkutäkkiperheeseemme vauva, molemmilla meillä on teini-ikäiset lapset edellisistä liitoista. Yhdessä olemme olleet kuusi vuotta ja molempien eroista on kymmenen vuotta. Lapset ovat ottaneet vauvauutisen ihan hyvin vastaan, teini-ikäinen tyttäreni puhuu asiasta luontevasti, mieheni yläasteikäinen poika ei oikein noteeraa asiaa mitenkään, enintään pitää asiaa nolona että isä vielä ryhtyi SIIHEN puuhaan. Mutta huonoimmat kommentit ovat tulleet miehen exältä: toi ei oo totta, se on varmasti joku vitsi. Ei tullut onnitteluja. Ei vaikka erosta on kauan ja siihen päädyttiin melkoisen vahvasti hänen aloitteestaan.

Kaikilla lapsillani on ollut aina max yksi harrastusilta viikossa, alle kouluiässä ei välttämättä yhtään. Harrastuksia on tullut ja mennyt, jotkut pojan urheiluhommat kuten judo loppui siihen että yksi päivä viikossa ei enää riittänyt vaan olisi pitänyt sitoutua vahvemmin. Sitten tuli koris, sekin loppui samalla tavalla. Lapsiani kiinnostavat monet asiat, liikunta, musiikki ja kuvataiteet, siksi yhteen juttuun on hankalaa panostaa koko paketti. Meille tärkeää on myös ollut aito vapaa-aika, siis se ettei ole mitään tekemistä. Siitä tunteesta ettei lapsella ole yhtään mitään tekemistä, nousee tosi hienoja luovia hetkiä!