Aali84

Itselläni oli reilu vuosi sitten ku ja se päättyi leikkaukseen, munanjohtimen poistoon jonne alkio oli alkanut kasvamaan. Kaikki oli siihen saakka hyvin kunnes tunsin viiltävää kipua alavatsalla poikaa hakiessa eskarista. Sen jälkeen kävely olikin yhtä tuskaa ja kotiin ei onneksi ollut pitkä matka. Minulla ei ollut mitään ennakkoon varoittavia merkkejä; ei vuotoa, ei erityisempiä kipuja. Kivut vain yltyi iltaa kohden ja yöllä ei nukuttu yhtään. Kipu oli niin valtavaa että en pystynyt ollenkaan olemaan selälläni. Kotona vessassa käydessä piti ottaa lavuaarista tukea että pysyin pystyssä sillä silmissä oli pimentyä kun oloni oli niin heikko. Seuraavana aamuna menin sitten heti klo 8 tk päivystykseen. Pääsin heti lääkärille. Siellä vielä lääkäri tutki ja paineli vatsaa sekä kyseli asioita. Pissanäytteen annoin vielä kun varmistettiin että kyse on raskaudesta. Lääkäri antoi heti lähetteen gyne polille ja siellä sitten vielä passitettiin varalta verikokeisiin josta otettiin kaikenlaisia vereen liittyviä juttuja mm. veriryhmä yms. Gyne ultrasi minut ja totesi että kohtu ja sen ympäristö täynnä verta ja hyytymiä. Pääsin sieltä suoraan osastolle ja odottelemaan leikkausta. Sain samantien kipulääkettä, verta ja muita juttuja tipan kautta. Molemmissa käsissä oli tipat. Samana iltapäivänä pääsin leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen (seuraavana päivänä) lääkäri kertoi että olin vuotanut verta vatsaonteloon melkein 2 litraa! Oli kyllä lähellä etten kuollut kotiin edellisenä yönä. Sain ohjeen että seuraavien kuukautisten jälkeen saa yrittää uudelleen. Nyt vähän päälle vuosi tuon jälkeen olen saanut plussan testiin ja nyt pelottaa mutta onneksi täällä on neuvola lääkärillä ultralaite niin voi ultrata kun käyn siellä ensi maanantaina. Kaikki on toistaiseksi vaikuttanut olevan hyvin. Ja nyt pidetään peukkuja ja rukoillaan että seuraavassa ultrassa näkyisi jotain ja olisi oikeassa paikassa muru kasvamassa.

Pakko tulla tälle puolelle purkamaan ajatuksiani. Kolmas päivä keskenmenosta. Mahaa nipistelee aika paljonkin edelleen. Tunteet heittelee laidasta laitaan, toisena hetkenä itken kuin viimeistä päivää ja toisena hetkenä olen täysin omissa ajtuksissani ja mietin tätä tilannetta edelleen että miksi, miksi näin kävi. Esim viime yönä itkun kautta nukkumaan näiden ajatusteni kanssa ja tänään aloitin päivän itkun kanssa kun tuntui että kukaan ei ymmärrä miltä minusta tuntuu ja mikä olo mulla on. Olen miettinyt jopa että minussa on jokin vika tai että olen sanonut alkuraskauden aikana jotain negatiivista (esim että olen huono äiti, enhän pärjää noiden kahdenkaan kanssa niin miten sitten kolmen kanssa) mikä tämän sitten sai aikaan. Ja tämä kipu, on jotain mitä ei jaksais enää... vuodon kyllä jaksaisin mutta ei tätä kipua (nipistelyä) kolmatta päivää jo... Huomenna ollaan viisaampia tämänkin asian suhteen, että mitä tuleman pitää... Pääsen huomenna onneksi tarkastettavaksi polille jota olinkin jo odottanut eilisestä saakka. Ruokakaan ei maistu samalailla kuin aikasemmin, ei vain ole nälkä tai on mutta ei mitään tee mieli syödä kun olo niin kurja... Pelottaa nyt että miten käy tulevien raskauksien, tuleeko meille vielä kolmatta... Onneksi on jo nuo kaksi lasta jo tuolla touhuilemassa mutta silti ei haluais että lapset jää siihen...

Minulla mies suhtautui koko raskaus uutiseen alkuun vähän passiivisesti että katotaan jos se nyt jatkuu yli 12 viikon ja sitten voi sanoa että oot raskaana kun on se 12 viikkoa kulunut (sanoi että siihen asti kaikki on korkeimman kädessä). Nyt kun km iski rv 9+0 niin totesi vain että ehkä se oli tarkoitettu näin ja eikö sulla ole tekemistä noissa kahdessakin ihan tarpeeksi. Luulin todellakin että sekin halusi kolmatta lasta yhtä paljon kuin minä. ester: Miehet (ainakin minun) ei välttämättä aina ymmärrä että kyseessä on todellakin todelliset kivut, luullaan että ei se kuukautisia pahempia voi olla ja älä valita koko ajan kun olet kipeä jne. Tympeää mutta ei auta kuin jaksaa. Itse mietin että kun on 2 lasta ja jos pitäis lähteä Oyssiin asti niin mihin itse lykkään lapset? Vaikka mies siellä naapurissa melkein töissä niin ei välttämättä pääse kovin helppoon lähteen siitä, pitää kyllä puhua vielä asiasta.

Minunkin kirjoitettava jotain sillä mulla on nyt menossa rv 5+6 ja epäilen että voisko olla tuplat tulossa? Maha selkeästi isompi kuin aikaisemmissa raskauksissa tähän mennessä ja turvotus jotain aivan mahdotonta! Äiti saanut joskus kaksoset jotka kyllä menehtyneet (syntyteen keskosina joskus 60-70 luvulla jolloin hoito ei niin hyvää kuin nykyään) ja siskopuolella (eri isä kuin minulla) on elävät täysi-ikäiset kaksoset eli mahdollisuus minulla siihen myös on. Muilla sisaruksilla ei kaksosia tietääkseni ole ollut. Luulisin että äidillä alkoi tuo kaksosraskaus aikoinaan luomusti. Onko kellään ollut tähän asti oireetonta tupla raskautta? Vai onko ne aina voimakkaampia oireita kuin ns. yksikköraskaudessa?

Tyttö tuli ekasta, poika toisesta ja kolmanneksi lupailee tyttöä. Kyllä tuo ennustus piti paikkansa ainakin kahden ekan kohdalla, saas nähä miten tämän kolmosen kanssa käy. Tyttö olo kyllä ois.

Kaikkea muuta sinne kyllä päivittelen mutta en mitään raskaus uutisia. Olen päättäny että sitten kun syntyy niin sitten voi julkistaa sielläkin. Sukulaiset on jotenkin niin niuhoja ettei sais tehä ku sen kaks lasta niiden mielestä ja nyt on kolmas tulossa niin pidän suuni hyvin visusti kiinni tästä asiasta myös livenäkin. Tulkoon sitten yllärinä kaikille. Toisaalta ehkä muutamalle hyvälle kaverille ja miehen sukulaisille voi kertoa mutta kasvotusten sekin mielellään.

Mulla eka synnytys kesti vähän vajaa 8 tuntia mutta seuraava olikin sitten 4,5 tuntia, olin about 5-6 cm auki kun pääsin sairaalaan niin heti saliin. Nyt mietityttää että puolittuuko taas aika... Ei toisaalta haittais kyllä jos ois sellainen ns. "salama" synnytys kunhan ei synny kotia tai matkalle (30 km sairaalaan) ei tarvis kärvistellä siellä salissa niin kamalan kauon. No elokuussa sen sitten näkee.

Tässä vähän juttua vielä asiasta: Tuo äskeinen juttu kokonaisuudessaan löytyi siis täältä

Minulla todettiin kilpirauhasen vajaa toiminta tyttöä odottaessa ja sain lääkityksen. Seurattiin ultraamalla ja muutenkin tarkemmin viikon-parin välein. Ja seuraavan raskauden kohdalla otettiin heti arvot verrestä ja kaikki oli ok silloin eli en tarvinut lääkkeitä. Ja ajattelin nytkin kysyä ne arvot myös kun suvussa (äidillä ja siskolla) kilpirauhasen vajaatoimintaa. Olin jo yli puolenvälin ja väsymys oli ainut oire mistä huomasin koko asian. Tyttö syntyikin tasan 3 viikkoa ennakkoon. En ole kuullutkaan että kilpirauhasen vajaa toiminnalla ja raskausmyrkytyksellä olisi jotain yhteyttä mutta voisi melkein tutkia asiaa.

Kyllähän tuo piti paikkansa... eka tyttö ja toinen poika... saas nähä miten seuraavan kohilla...

ekasta ei ollu mitään työnimeä, toisesta oli heppuli... jos oikein muistan niin tais olla siinä napero lasten ohjelmassa tuo heppuli nimi, oli minun mielestä niin mainio nimi että se päätyi sitten työnimeksi... Kolmas tuleva on varmaanki sitten napero tms.

minua itseä ärsyttää sekin myös kun kotityöt jää toisinaan kyllä niin taka-alalle tämän kuumeilun ja palstailun takia... ja siitä kärsii sitten koko perhe, että nyt on otettava itteä niskasta kiinni ja alettava hommiin!

Minua itseä ärsyttää se kun oireitakin on ja silti sieltä sitten menkat tuleekin... eli kierto venyy...

Mari oppi täys kuivaksi siinä joskus puolisen vuotta sitten eli täytettyään 3 v.

Minä en vielä shoppaile vauva tavaroita vaikka vaunuja yms. kattelenki tässä samalla kun netissä muutenki surffailen... ois niin ihanaa kyllä saada uudet vaunut ym. tavarat mutta kaukalo meillä ainaki pitää hankkia uutena kun edellinen ollut yli puoli vuotta tuolla autotallissa lian yms töryn seassa ettei kyllä viitti enää käyttää...