chaste

Ummetus ja fyysiset kivut. Ihan hirvee ummetus mikä vaikuttaa ihan kaikkeen muuhun tekemiseen ja aiheuttaa mahan kiristymistä, mikä sitten aiheuttaa selkäsärkyä mikä sattuu myös kyljessä ja kädessä. Ja toisinpäin: selkä ja kylkikivut joiden takia missään asennossa ei oo hyvä olla ja seki aiheuttaa mahan kiristymistä ja supistuksia. Myös kesällä odotan innolla turpoilevia jalkoja joista kärsin muutenkin aina kuumalla ilmalla.

tyttö tiedossa.. poika tiedossa.. * Vatsasi on levinnyt sivulle. * Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin. * Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. * Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa. *Olit yhdynnässä muutamaa päivää * Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan. ennen ovulaatiota. * Viiva vatsassasi päättyy napaan. * Viiva vatsassasi jatkkuu aina rintojen korkeudelle. * Vauva potkii hillitysti. * Vauvan potkut ovat voimakkaita. *Edellinenkin lapsesi on tyttö. * Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika. * Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. * Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina. * Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne. * Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä. * Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. * Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt. * Kätesi on aiempaa pehmeämmät. * Kätesi kuivuvat helposti. * Vauvasi sydämen syke on yli 140. * Vauvasi sydämen syke on alle 140. * Olet normaalia kiukkuisempi. * Olet rauhallinen ja hyväntuulinen. * Vauvasi hikottelee usein. * Vauvan isä lihoo odotusaikanasi. * Ikenet verestävät odotusaikanasi. * Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät. Poikaahan tää lupaa ja poika on myös tulossa

Kävin just rakenneultrassa ja lääkäri siellä kysyi että onko kukaan koskaan sanonut että mulla olisi hieman sydämen muotoinen kohtu. Tosi erikoista ettei sitä aikasemmin oo mitenkään nähty. Voiskohan johtua että kun kohtu on kasvanut niin se näkyy jotenkin selvemmin nyt. Lääkäri sanoi ettei siitä mitään haittaa oo vauvalle ja normaalisti se siellä mahtuu pyörimään. Oli tosiaan vain ihan lievästi sydämen muotoinen eli ei mitään väliseinää tms. Erikoisinta on että mun siskolle on sanottu nuorempana normaalissa gynekologitutkimuksessa että hänellä on sydämenmuotonen kohtu ja kerrottu keskenmeno ja keskosriskistä. Mun mielestä erikoista että samassa perheessä kummallakin on 'samaa' vikaa.

Mul on käytössä Levemir ja Novorapid ja tota Levemiriä jouduin nostaa jo tosi paljon muutamia viikkoja sitten. Nyt sokerit pysyy tasasina jos syö vähähiilarisesti, mut heti jos sattuu vähänki esim. leipää syömään niin jostain syystä joutuu pistää tuplasti enemmän ku normaalisti. Kyselin kans toissaviikolla diabeteshoitajalta että mitä pitäs tehä niin käski vaan kattoa varsinkin aamupalalla sitä ravinnon laatua. Et toi perusinsuliini pitäs olla kyl ihan ok. Aikasemmin söin aamusin bran flakeseja ja vaikka söi ihan pienen kupin ja pisti 5-6 yksikköä niin silti sokerit saatto tunnin päästä olla jossain 12 lukemissa. Aikamoista säätöä tää on kyl koko ajan. Mulle näytettiin ekalla lääkärikerralla sellanen kaavio että miten diabeetikon perusinsuliinin tarve vaihtelee raskauden aikana ja aluks mul meniki tosi hyvin ja joutu pudottaa yksikköjä tosi nopeesti alas kun sokerit alko vetää koko ajan matalaks. Mut se nousukausi pitäs alkaa vasta tässä 20 viikon korvilla ja mulla sitä on ollu jo ainaki 3-4 viikkoa, et ei ihan mee samassa tahdissa sen peruskaavion kanssa. Noh, kai sitä jokainen ihminen on oma yksilönsä. Ärsyttää kans et ei voi jotenki syödä samalla tavalla ku aikasemmin ku joutuu niin paljon pistää tota insuliinia per ateria ja sit pelkää et noh, jos nyt pistääki sit vaikka yhenki yksikön liikaa, ni sit heti vetää matalaks. Tänään söin 'burgerin' lounaaks missä oli yks pala leipää ja päällä sit lohta ja muita sörsseleitä ja pistin jo ennen ruokaa 5 ja ruoan jälkeenki viel 4 yksikkö, mikä on kyl enemmän ku mitä siin koko burgerissa oli hiilareita ja silti tuli sellanen olo et nyt on sokerit korkeella ja janottaa ja tosi inhottavaa ja mittasin ni ne oli 12. Eilen söin lounaaks picnikin caesar salaatin ja pistin jotai 4 yksikköä (söin myös patonkia) ja oli koko päivän sokerit ihan perfect. Rasittavaa Aikasemmin mul on tullu noita korkeen sokerin tuntemuksia vasta kun sokerit on jotai yli 15 mut nyt niit tulee vaikka ois 9. Mä en yhtään tiiä että mitä syitä siihen sektioon on, mä veikkaan et varmaan suurin on se lapsen koko verrattuna äidin mittasuhteisiin, sit varmasti se että miten päin se vauva siellä on ja et onks sillä kaikki kunnossa. En oo yhtään perehtyny kyllä näihin, vois ens kerralla kysyä vähän lisää. Oon menossa rakenneultraan 16. päivä joten siellä vois samalla sit vähän kysellä tarkemmin kaikkea. Joo, on kyl tosi mahtavaa et täällä on joku toinenkin jolla sama 'tauti' niin on joku joka ymmärtää et millasta tää on. Välillä vaan tekee mieli sillai vaipua oikeen itsesääliin kun on nii hankalaa noitten sokereitten kaa ja nousee ja laskee ja plaah, mut sit toisaalta vois olla asiat tosi huonostiki ja kuitenki sitä pitää itestään huolta. Mun maha kasvo viime viikolla tosi paljon. Olin viime viikon lomalla ja ku tulin takas ni kaikki töissä ihmetteli et miten iso toi nyt jo on Alkaaki koht mietityttää että mihin sitä pystyy pistää kun alkaa jotenki toi maha kiristyä ja ite oon ennen pistäny alavatsaan, niin sinne ei oikeen enää onnistu. Saaks kysy Knatte että minkä ikänen sä oot? Mä oon 29 v. Et onks meil melkeen sama ikäkin kun noi raskausviikotki on melkeen samat

Täällä myös yks 1 tyypin diabeetikko. Diabetes ollut 16 vuotta matkassa mukana ja on ollu hyviä ja huonoja aikoja ennen raskautta. Tähän mennessä kaikki menny hyvin. Sokerit oli aluks todella hyvät ja ei oikeastaan ite tarttenu niitä ees mitenkään miettiä. Nyt on alkanu olee taas tosi korkeita ja esim. tänään on ollu tosi huono päivä sokereitten suhteen kokonaan. Välillä tuntuu että ei auta vaikka mitä tekis. Eka on korkeella ja sit vetää matalaks ja pitääki taas syödä. Tietyt ruuat näyttää nostavan kans ihan eri tavalla kun aikasemmin. Ja silti on niitä korkeita vaikka miten yrittää tsempata. Pitää vaan jotenki ajatella että parhaansa tässä tekee ja muuta ei oikeastaan pystykään tekemään. Mä toivon myös alatiesynnytystä. Ja uskonkin että se on mahdollinen etenkin kun mulle on sanottu että synnytys käynnistetään ennen laskettua aikaa, just varmasti näiden sokereiden ja mun diabeteksen tason takia ennen raskauttakin. Toisaalta luotan myös siihen että ammattilaiset sanoo mikä on loppuvaiheessa mahdollista ja mikä ei. Mä en usko että pelkästään se vauvan iso koko vois jotenki estää alatiesynnytyksen, tuleehan niitä muutenkin isoja vauvoja maailmaan. On varmasti tosi paljon ihmisen omasta fysiologiasta kiinni. Vaikka tosiaan on ollu tosi ihana raskausaika niin välillä tulee niitä ajatuksia että oonko mä nyt tehny tarpeeks sen vauvan eteen, mitä mä voisin vielä tehdä ja miten mä voisin korjata tasapainoa yms. yms. toisaalta ei kukaan nyt varmaan tahallaan sokereita ylhäällä muutenkaan pidä ja diabeteshoitajalta kuultuna monet joilla on ollu korkee hba1c on synnyttäny ihan normaalisti terveitä lapsia. Ihanaa että täällä muitakin samassa tilanteessa olevia niin voi kysellä muidenkin ajatuksia ja menoa

Mulla on varsinkin öisin todella kovia 'menkka'kipuja. Eli alkavat yhtäkkiä ja kestävät 5-20 minuuttia. Pari kertaa on ollu todella tuskaista ja tuntuu että hajoo siihen paikkaan. Tätä jatkunut nyt viikon ja vieläkin öisin tulee näitä kipukohtauksia. Oon kyllä aika herkkis, että mua sattuu melkeen kaikki Sit mulla oli pari päivää ihan hirvee punasen lihan himo, alkoi ihan yhtäkkiä ja oli läsnä muutamia päiviä. En tiiä liittyykö se raskauteen, mutta oli todella kummallista kun ei oo koskaan aikasemmin vastaavaa ollut. Mitään muita oireita ei oo ollu, paitsi nyt lisääntyvä paha olo, eli tuntuu kun ois koko ajan krapula ja väsyttää todella paljon aina välillä.

Meillä kolmas kuukausi toden sanoi. Ja esikoinen meille tulossa Olin jo ite hermostunut että ei tästä mitään tule, koska lähelläni on ystäviä joilla lapsettomuutta ja rupesi miettimään että jos itselle käy samalla tavalla. Mutta hyvin tässä näytti käyneen <3

Tänään aamulla heräsin ennen seitsemää ja olin edellisenä iltana laittanut jo kaikki valmiiksi testiä varten ja kun silmäni avasin niin en voinut enää odottaa. Tein ruokakaupasta ostetun halpistestin ja aluksi kattelin että jaahas mitään ei näy, mutta sit yhtäkkiä alkoikin toinen erittäin haalea viiva näkymään. Kävin sitten herättämässä miehen 'tuu kattoo yks juttu!', toinen raukka ihan unen pöppörössä vielä ja kysyin että mitä sä näät. No eihän se mitään mukamas nähnyt kun niin väsynyt vielä oli että jotain tuhahti ja meni takas nukkumaan Noh kävin sitten aamupäivällä apteekista hakemassa digitaalisen mittarin ja tein testin ja tulin sen kanssa olkkariin ja siinä luki 'raskaana 1-2 viikkoa' <3 Mies ei ollut uskoa silmiään ja suu vääntyi koko ajan hymyyn ja kumpikin vaan kiemurteli ja ei osannut oikein olla ollenkaan. Meillä oli vasta kolmas yrityskuukausi, mutta olin lasta jo kauan aikaa toivonut. Samalla meillä on tässä ollut kaikkea menossa että olin varma ettei tästä kerrasta nappaa, mutta nyt kävi näin! Mies sanoi että ihanaa, mutta ei osannut vielä ollenkaan käsittää asiaa Nyt se kyllä tossa haluis ihmisille ilmottaa uudesta tulokkaasta Ja hassusti yrittää mahan päälle laittaa kättä Mä oon ihan varma että mun naamasta kyllä näkee heti että jotain on tapahtunu, oon niin huono pitää kaikkia tällasia juttuja sisälläni kauan sitten kihlauksestakin ehdin vaan päivän olla hiljaa kun sit oli pakko paljastaa yhdelle kaverille Varasin jo ens viikolle gyne ajan, jotta saadaan vielä varmuus tästä ja hoidettua kaikki muutkin asiat kuntoon. Itselläni on 1 tyypin diabetes ja koko ajan pelkäsin että se jotenkin estäisi tai vaikeuttaisi raskautumista, mutta onneks nyt kävi näin <3

Minä 28 vuotta ja mies 29, esikoista odotellessa kuuluvaksi

Meillä mä oon aika kova painostamaan ja kuumeilenkin aika pahasti. Tuntuu että biologinen kello tikittää ihan supervauhtia. Mies on niin huolehtivainen että pelkää että jotain menee pieleen ja haluaa että vauva on terve ja on aina ollut meistä se joka aina pelkää pahinta. Mä taas oon aina menny vaan tunteiden mukaan ja ajattelen yleensä aina vaan positiivisesti. Mun pitäis kans aina saada kaikki ja heti, niinku nyt vauvakin masuun

Mulla itellä on sellanen olo että jotain niinku kaipaa, on sellanen olo että jotain vähän puuttuu. Ja sit taputtelen mahaa iltasin aina sohvalla ja mietin et mitä jos siellä joku ois sisällä. Mies on vielä vähän pelokas vaikka monta vuotta on jo puhuttu asiasta, on niin huolehtivainen että pelkää että jotain menee pieleen. Mutta eiköhän tästä piakkoin yritellä. Itellä kun ei oo yhtään pelonhiventäkään tai huolta tulevasta tällä hetkellä.

Mä oon kans miettiny tätä tosi paljon. Koska oon aina kaikissa juhlissa kuitenkin juonu ihan normaalisti ja oon ollu aika kova menemään, niin jos nyt kokonaan lopettaisi kaiken juomisen niin varmasti ihmiset ihmettelisi että mikä nyt on ja varsinkin työpaikalla varmasti alettaisiin supisemaan. Meillä kun on aika usein kokouksia missä iltaohjelmaa yms. Samoin ruoan kanssa jotenkin on niin normaalia ottaa lasi viiniä että tuntuis hassulta se lopettaa ellei oikeesti ole vielä raskaana. Eli varmaankin juon ihan normaalisti vähän kunnes tosiaan testit näyttää jotain positiivista.

Itselleni ei sopinut ollenkaan e-pillerit kun niitä muutaman vuoden käytin. Sitten vaihdoin minipillereihin joista siirryin hormonikierukkaan. Ja mulla ei ole kyllä halvaistua pahaa sanaa koko kierukasta. Toimi mulla kuin unelma. Menkat loppu ja ei mitää sivuoireita ja oli ihan mahtavaa. Ainoa mikä oli kamalaa oli kierukan laitto, synnyttämättömälle ja pienelle naiselle oli vähän hankalaa laittaa sitä. Poisto olikin sitten tuhat kertaa nopeempi ja helpompi operaatio. Ja poistin kieruka siis lapsen saanti haaveiden takia.

Oma paritalo 3h+k Espoosta

Ensin poika, sitten tyttö ja sen jälkeen vielä poika. Mulle on tehty tää aikasemmin neulatestinä (neula hiukseen ja kämmenen ylle) ja sillon tuloksena oli ensin poika, sitten tyttö. Eli katotaanpas sitten että onko vanhan kansan tarut tosia vai ei

Mies haluais 3 ja mäkin oon siihen määrään totuttautunu Jos nyt kuitenki yks edes alkuun saatais niin ois ihan kiva.

Minä parin viikon päästä 28 ja mies muutaman kuun päästä 29. Mut multa kysytään vieläki alkossa paperit