chaste

Mintaka onnittelut vauvasta <3 ei vielä kannata luovuttaa <3 pumppaatko vauvalle muuten maitoa? Jos rinnalla ei jaksa pitkään olla? Harjottelette vaan kovasti ja pumppaat sitten jos vauva ei jaksa imeä, niin samalla sun maidontuotanto pysyy. Sitten kun vauva on vähän vahvempi ja jaksaa imeä kunnolla niin sitten rinnalla vaan niin paljon kun mahdollista. Vauva saa kuitenkin aina rinnasta enemmän irti kuin pumppu. Pidät vauvaa sylissä mahdollisimman paljon iho ihoa vasten ja koitat vaan rentoutua niin paljon kun mahdollista. Tiedän että se on vaikeeta kun on keskonen ja kaikesta pitää koko ajan huolehtia ja katsoa että vauva syö tarpeeks ja kaikkea mahdollista. Imetysteetä voi juoda tai muita sellasia mitkä tehostais maidontuotantoa. Mutta eniten auttaa se vauvan lähelläpito ja rentoutuminen ja että antaa sun rintojen ja kropan tehdä se mitä sen kuuluu.

Mä itse en ekan kanssa pystyny imettämään, olin niin kierroksilla ja mun maidot ei vaan noussu ja sit mentiin korvikkeella ja imetin vaan yhdestä rinnasta puolet ajasta. Et kaikenlaista voi olla ja jos sä haluat täysimettää niin miksei se ois mahdollista mutta keskosen kanssa tarvii vaan tehdä enemmän töitä. Koska kyllä sellanen laskettuna aikana syntynyt vauva osaa jo tehokkaammin syödä, niin tissitkin sit joutuu siihen tottumaan. Keskosen kanssa pitää vähän kauemmin harjotella ja auttaa että se menee yhtä tehokkaaksi. Mut älä luovuta, jos imetys on sulle unelma niin ei minkään tarvitse sitä estää <3 Imetysasennoista kannattaa kans kattoa että mikä on tehokkain ja mikä toimii itselle parhaiten, se merkkaa myös tosi paljon. Kannattaa kokeilla erilaisia asentoja

Hello! Onkohan täällä kohtalotovereita. Mulla kaksi lasta ja kummassakin raskaudessa tullut pukamat. Mutta viimisen raskauden jälkeen (4v sitte) ne ei sitten enää lähtenytkään veke! Tai oikeastaan on vaan yks sellanen ns. pussukka mikä siellä roikkuu. Ihana mielikuva :/

Kävin puoltoista vuotta sitten jo yhen kerran kumilenkkihoidossa mutta kokemus oli niin kivulias että en uskaltanu mennä uudestaan. 2 viikkoa tuntui kuin olisi ollut ponnistuskipuja. Mitään selvää apua siitä ei ollu. Nyt uskaltauduin uudelleen ja tällä kertaa sama lääkäri sano että ei se enää 'normaaliksi' tule koskaan. Eli ellei leikata niin aina tulee sellanen uloke olemaan. Ja mun kivut tos hoidon aikana ei ollu kuulemma normaalia että mun kroppa selvästi tosi kipuherkkä. Tällä kertaa laitettiinkin vaan yks kumilenkki etten oo taas ihan sika kipeenä.

Pukamavaiva ei sinänsä satu mitenkään, lähinnä mulla on sellanen olo ku jollain vanhalla koiralla että joutuu sikana pyyhkimään ja jotain sieltä ns. falskaa  taas nätti mielikuva.

Onks kellään muulla vastaavaa ja ootteko mihinkään leikkaushommiin lähteny? Toisaalta kun ei sen ihmeempää vaivaa ole niin ei kiinnostais riskeerata että tulee joku arpi jos se vielä pahentais menoa, mutta toisaalta on tää tällanen ylimääränen turha vaiva.

väärä paikka

Meidän vanhemmalla pojalla todettiin kuulonalenema vasemmassa korvassa 5-vuotiaana. Huomattiin että usein poika ei reagoinut jos jotain sanoi ja puhuu aina kovalla äänellä. 5v kuulostestistä ei sitten päässytkään läpi ja siitä mentiin jatkotutkimuksiin.

Taustalla monet monet korvatulehdukset ja liimakorva. Putkitettu 4 kertaa mutta silti tulehdukset ehti tehdä sen verran tuhoa että sisäkorvan kuuloluut on vaurioitunu ja kuulo selvästi huonompi vasemmassa korvassa. Nyt just mennään ens viikolla taas kuulokokeeseen että onko kuulo muuttunut mihinkään suuntaan.

Poika puhuu todella kovaan ääneen ja välillä ei kunnolla kuule. Sitten yritetään muistuttaa että katso ihmistä kun puhuu niin saa helpommin selvän, tai kääntää oikean korvan puhujaan päin. Muutoin ei meillä onneksi haittaa tästä ole. Tosin ois kiva jos ei koko ajan huutais niin kovaan ääneen kun kaikki muut kuitenkin kuulee normaalisti. 

Hei kaikki keskosten äidit. Mites teillä nykyään menee?

Joo! Moi! Mä kans!

Esikoinen tais laskeutua vasta synnytyksessä (syntyi 2kk etuajassa) ja toka ei laskeutunut ollenkaan. Toka synnytys kesti todella pitkään kun ei päästy ponnistamaan kun vauva oli jatkuvasti ylhäällä. Oltiin jo menossa sektioon mutta sain kuin sainkin sen pukerrettua sitten alakautta ulos (syntyi 37+0). Oli myös perätilassa todella pitkän aikaa raskauden aikana. 

Piitukka! onnittelut uudesta raskaudesta  

Pitipä tännekin vielä kirjottaa että meillä on nyt kuukauden ikäinen poika. Syntyi tasan rv 37+0 eli täysaikaiseksi päästiin just. Syntymäpaino oli alle 3 kg eli pieni poika tuli, mutta on tää kyllä ollut ihan erilaista kun tollasen 2kk ennenaikaisesti tulleen vauvan kanssa. Eli kannattaa ite kärsiä loppuun asti vaikka kamalaa onkin, on se sen arvosta.

Onko täällä kellään ollut Raynaudin syndroomaa rinnoissa ja miten ootte siitä päässy eroon/hoitanut?

Takana kaksi synnytystä ja ne olivat aivan erilaiset.

Ensimmäinen

Yhteiskesto 5h50min, ponnistusvaihe 50 min. Kivunlievityksenä epiduraali. Alatiesynnytys ja episiotomia. Poika 1980g (rv 31+4)

Toinen

Yhteiskesto 15h, ponnistusvaihe 23 min. Kivunlievityksenä epiduraali (2 annosta) ja pudendaali. Alatiesynnytys ja pari repeämää. Poika 2985g (rv37+0).

Koin toisen synnytyksen erittäin paljon kivuliaampana kuin ensimmäisen. Vaikka vauva oli isompi, oli synnytys silti pidempi ja vauva ei laskeutunut ollenkaan mikä aiheutti avautumisen jälkeen ongelmia. Ensimmäisessä synnytyksessä myös lapsivedet alkoivat tihkumaan 2 päivää ennen synnytystä ja olin jo laitoksella. Tokalla kertaa synnytys käynnistyi supistuksilla.

Ensimmäisessä synnytyksessä epiduraali (yksi annos)

Nyt toisessa synnytyksessä epiduraali (kahtena annoksena) ja pudendaali (joka kuitenkin laitettiin liian aikaisin ja vaikutus ehti loppua ennen kuin oikeasti alettiin ponnistamaan). Avauduin nopeasti mutta vauva ei laskeutunut ja ponnistusvaihe oli todella myöhään.

Toinen synnytys huomattavasti kivuliaampi kuin ensimmäinen.

June joo kaikki raskaudet on niin erilaisia ja vaikka mulla ekassa raskaudessa oli ei kivuliaita supistuksia mitkä avas paikkoja niin tällä kertaa mulla on sitten ollu tosi kivuliaita supistuksia mitkä ei tee yhtään mitään jo monta kuukautta. Etukäteen ei voi koskaan tietää. Kannattaa vaan käyttää kaikkia mahdollisuuksia mitä tarjotaan sen oman olon ja vauvan seurantaan.

Mulla on nyt 36 vko täynnä ja oon jo niin kypsä tähän jatkuvaan kipuiluun että vauvalla on jo lupa tulla. On kasvanut tosi hyvin ja vauvalla on ollu kaikki koko ajan ihan mallikkaasti. Mulla alkaa vaan sekä kroppa että pää prakaa tän jatkuvan kipuilun kanssa, eli toivon että tämä syntyisi pian (vaikken siis keskosta toivokaan mutta omasta mielestäni ollaan jo niin hyvillä viikoilla että en enää tässä vaiheessa keskoseks sanois).

Onnea sarah ja ihanaa että pääsitte kotiin!

June onnittelut uudesta raskaudesta! Mulla on myös tässä toisessa raskaudessa ollut todella vaikeaa. Selkä on erittäin kipeä ja kärsin kivuista päivittäin. Silti edelleen vauva on mahassa (nyt 35+2). Olen ollut jo pari kuukautta kotona (saikulla ja varhennetulla äippälomalla) ja vain makoillut parhaani mukaan, makuuasento ollut paras kipujen suhteen. Vaikka itsellä on todella kamala olo niin vauvalla on onneksi ollut kaikki hyvin koko ajan. Suosittelen että haet kyllä sairaslomaa jos oma olo käy liian tukalaksi. Olen itse varma että omalla makoilulla on ollut paljon vaikutusta tämän kertaisen raskauden kestoon. Varsinkin kun edellisellä kerralla ei ole ollut mitään syytä ennenaikaisuuteen niin kannattaa vain ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Paljon tsemppiä!

Paljon onnea GE ja toivotaan että tällä kerralla kaikki menee hienosti!

sekhmet meille on tulossa toinen poika, esitteli sukukalleuksiaan jo kahteen eri otteeseen reteesti ultrassa niin ei jääny yhtään arvailujen varaan.

Mun on pitäny jättää sormukset pois jo pari viikkoa sitten, eilen testasin vielä yhtä vähän isompaa sormusta ja sekään ei mee enää sormeen (yleensä se nyt on menny kun on sen verran väljä). Ja jalat on turvonnu, tänään pistin nilkkurit jalkaan niin puristi kengät. Ballerinat on viel pahemmat kun sit se turvotus jää siihen kengän reunaan ja jalat niinku paisuu siitä päältä yli. Iltasin kun menee nukkuu ni jalat on sellaset keitetyt nakit ja ei pysty esim. venyttää varpaita alaspäin. Ja juon kyllä jatkuvasti ja suolaakin oon syönyt, mutta muutenkin turpoon kuumassa.

Potkuja mulla on tuntunu jo tässä monta viikkoa, ihan voimakkaita potkuja on.

Mulla tässä raskaudessa ei oo missään vaiheessa tullut sitä insuliinin tarpeen vähenemistä, koko ajan on vaan nostettu. Esikoisesta joutu loppuvaiheessa nostaa ihan järjettömiä määriä, eli sitä odotellessa. Nyt on siis rv 22+2.

Mulla sokerit vieläki heittää, nyt ehkä vähän parempi kun tossa esim kuukausi sitten, mutta saa pistää kyllä tosi paljon varsinkin pikaa.

Päätä särkee tosi paljon, varsinkin iltapäivisin ja muutenkin oon tosi väsyny, vaikka sokerit ei oiskaan korkeella. Tuntuu tosi rankalta tää kuumuus ja oma jaksaminen. Ja mitään urheilua ei vois kuvitellakaan ku on niin kuuma, hyvä kun jaksaa vaan olla hereillä.

Mä en valitettavasti osaa tohon synnytysasiaan vastata kun mulla esikoinen tuli spontaanisti liian aikasin ulos. Tai sain kyllä oksitosiinia vauhdittamaan hommia ja 5 tuntia siinä yhteensä meni.

sekhmet suosittelen omepratsolia jos kovasti närästelee ja tuntuu korventavan. Itelläni on refluksi ja syön sitä päivittäin, saa syödä raskausaikana. Toivottavasti lääkärikin osaa enemmän kertoa sit rakenneultrassa että miten noi käynnit yms. menee.

Miten te pärjäätte tällai kuumalla? Mulla on tosi paha olla, päätä särkee ja sokerit nousee ylös. Vaikka luulis että kuuma ilma laskee sokereita, mut ei kyllä mulla. On tosi tukalaa :/ Juon kyllä koko ajan mut ei tunnu auttavan. Jalat ja kädetki on turvonnu.

Fifth kuulostaapa tutulta!

Mä oon joutunu nyt sikana nostaa pikainsuliinia, ei pärjää normiannoksilla enää ollenkaan. 

kmk mulle esikoisesta kävi sillai et aamulla joutu pistää sekä pitkää että lyhyttä heti aluks ja sit vielä lyhyttä erikseen aamupalalla. Ne vaan nous pilviin aina aamusin. Sitä taas odotellessa.

Onnittelut Piitukka täysaikaisuudesta! Tosi hienoa Ja toivottavasti loppuraskaus menee hienosti, eikä mene kauheen pitkälle

Joo, on kyl ollu harvinaisen rankkaa tää raskaus, vaikka tokan raskauden pitäis olla helpompi ku on jo kerran eläny kaiken niin ei oo kyllä näin täällä. Vaikka pahoinvoinnit on puuttunutkin niin sit on kaikki muu mikä painaa mieltä. Tällä hetkellä en jaksa uskoa että tää menis täysaikaseks asti mut mul on joku pessimistivaihe näköjään muutenki menossa.

Mul on ollu joskus aikasemmin pari kertaaa se sensori ja en kyl voi sanoa että siitä ois ollu yhtään mitään apua. Plus että se kun ottaa kudoksesta sen verensokerin niin se näkyy aina viiveellä että onko menossa ylös vai alas. Jotenki nää mun tuntemukset vaan pahenee vuosien myötä, ei mulla nuorempana ollu mitään pahoja tuntemuksia korkeista. Emt, pitäis varmaa alkaa jolleki tiukalle dieetille tai söis vaan jotain tiettyjä ruokia et tietää miten ne reagoi kropassa. Mut tosiaan ei mul paria vuotta aikasemmin oo tällasia ongelmia ollu vaikka ois syöny ties kuinka paljon hiilarillista.

Fift ja kmk mites teillä menee?

Mulla sokerit heittelee ihan miten sattuu ja en saa niitä yhtään mitenkään hallintaan. Vaikka mittaan tosi usein ja pistän sen mukaan mitä syön niin ei tässä silti oo mitään päätä eikä häntää. Pahoin pelkään että hba1 on taas ihan sika korkee. Tänään just hyvä esimerkki että oli klo 15 verensokeri 4,0 ja siihen sitten söin ehkä 40g hh (mihin myös pistin) ja tunnin päästä ku mittasin niin oli 15,6! Että sillai. Ei täs oo mitään järkee. Oon kyllä ollu tosi stressaantunu ja se varmaan vaikuttaa noihin sokereihin, mutta milläs sit näitä pidät yhtään kurissa ku en tollasiin asioihin ite pysty vaikuttamaan tai johonkin hormoneihin. Ens viikolla äippäpoli, pitää siellä taas valittaa. Ja hiivaa on ku sokerit heittelee mut en mä siitä eroonkaan pääse ku ei noi pysy yhtään kurissa. Tää on ihan perseestä. Esikoisesta ei ollu mitään ongelmia, koko ajan pysy tasasena vaikka mitä söi.

Mites Piitukka voi? Sullahan on mahtavat viikot jo!

Scarlet, mites teiän vauvan maha?

Mua on alkanu supistelee ja hiivaa on ollu ja koko ajan valuu jotain housuun ja jotenki usko loppuu siihen että kaikki menis hyvin loppuun. Ens viikolla onneks taas lääkäri, mut on tää kyllä aikamoista taistelua ittensä kanssa kun on niin epävarma olo ja ei sillai pysty vaan olemaan ja ihastelemaan mahaa. Koko ajan kuulostelee että mistäköhän kolottaa ja mitä nyt tapahtuu. Ja pelkään että tällä kertaa vauva syntyykin jo sitten tosi ajoissa.

Mahtavaa Piitukka!

Mä en oikeen aina ees tajuu et oon raskaana, maha ei oo vielä ihan kauheen iso (paitsi sillon kun vatsa ei  toimi kunnolla ja on tosi turvonnu). Kahen viikon päästä ultra.

16+1

Mulla tulee kohta täyteen 20 vuotta. Must itestä tuntuu että viime aikoina on ollu vähän vaikeampaa tän sairauden kanssa, varsinkin kun on lapsi niin omat hypot ja muut tuntuu jotenkin paljon vaikeammilta kun pitäis toisesta huolehtia siinä samalla. Vaikka tosiaan en koskaan oo ulkopuolista apua tarvinnu, niin kyllä tää tauti välillä ihan suoraan sanottuna vituttaa. Mutta pois siitä ei pääse ja onneks ei oo vakavampaa.

Mul oli joskus opiskeluaikoina sokerit tosi korkeella välillä et nykyään pitkät veret on kyl paljon parempia, mutta välillä silti tuntuu fyysisesti pahemmalta. 

Ja mitään lisäsairauksia mulla ei oo todettu, oikeessa silmässä oli jotai muutoksia pari vuotta sitten mutta nyt en oo ees viime kuvien tuloksia saanu :/ Ja oon miettiny että eiköhän ne sieltä lääkäristä ota yhteyttä jos mulla jotain tosi pahasti ois vialla.