chaste

Aktiivijäsen
  • Content count

    998
  • Joined

  • Last visited

About chaste

  • Rank
    Aktiivi

Profile Information

  • Location
    pk-seutu

Recent Profile Visitors

2496 profile views
  1. Mintaka onnittelut vauvasta <3 ei vielä kannata luovuttaa <3 pumppaatko vauvalle muuten maitoa? Jos rinnalla ei jaksa pitkään olla? Harjottelette vaan kovasti ja pumppaat sitten jos vauva ei jaksa imeä, niin samalla sun maidontuotanto pysyy. Sitten kun vauva on vähän vahvempi ja jaksaa imeä kunnolla niin sitten rinnalla vaan niin paljon kun mahdollista. Vauva saa kuitenkin aina rinnasta enemmän irti kuin pumppu. Pidät vauvaa sylissä mahdollisimman paljon iho ihoa vasten ja koitat vaan rentoutua niin paljon kun mahdollista. Tiedän että se on vaikeeta kun on keskonen ja kaikesta pitää koko ajan huolehtia ja katsoa että vauva syö tarpeeks ja kaikkea mahdollista. Imetysteetä voi juoda tai muita sellasia mitkä tehostais maidontuotantoa. Mutta eniten auttaa se vauvan lähelläpito ja rentoutuminen ja että antaa sun rintojen ja kropan tehdä se mitä sen kuuluu. Mä itse en ekan kanssa pystyny imettämään, olin niin kierroksilla ja mun maidot ei vaan noussu ja sit mentiin korvikkeella ja imetin vaan yhdestä rinnasta puolet ajasta. Et kaikenlaista voi olla ja jos sä haluat täysimettää niin miksei se ois mahdollista mutta keskosen kanssa tarvii vaan tehdä enemmän töitä. Koska kyllä sellanen laskettuna aikana syntynyt vauva osaa jo tehokkaammin syödä, niin tissitkin sit joutuu siihen tottumaan. Keskosen kanssa pitää vähän kauemmin harjotella ja auttaa että se menee yhtä tehokkaaksi. Mut älä luovuta, jos imetys on sulle unelma niin ei minkään tarvitse sitä estää <3 Imetysasennoista kannattaa kans kattoa että mikä on tehokkain ja mikä toimii itselle parhaiten, se merkkaa myös tosi paljon. Kannattaa kokeilla erilaisia asentoja
  2. Hello! Onkohan täällä kohtalotovereita. Mulla kaksi lasta ja kummassakin raskaudessa tullut pukamat. Mutta viimisen raskauden jälkeen (4v sitte) ne ei sitten enää lähtenytkään veke! Tai oikeastaan on vaan yks sellanen ns. pussukka mikä siellä roikkuu. Ihana mielikuva :/ Kävin puoltoista vuotta sitten jo yhen kerran kumilenkkihoidossa mutta kokemus oli niin kivulias että en uskaltanu mennä uudestaan. 2 viikkoa tuntui kuin olisi ollut ponnistuskipuja. Mitään selvää apua siitä ei ollu. Nyt uskaltauduin uudelleen ja tällä kertaa sama lääkäri sano että ei se enää 'normaaliksi' tule koskaan. Eli ellei leikata niin aina tulee sellanen uloke olemaan. Ja mun kivut tos hoidon aikana ei ollu kuulemma normaalia että mun kroppa selvästi tosi kipuherkkä. Tällä kertaa laitettiinkin vaan yks kumilenkki etten oo taas ihan sika kipeenä. Pukamavaiva ei sinänsä satu mitenkään, lähinnä mulla on sellanen olo ku jollain vanhalla koiralla että joutuu sikana pyyhkimään ja jotain sieltä ns. falskaa taas nätti mielikuva. Onks kellään muulla vastaavaa ja ootteko mihinkään leikkaushommiin lähteny? Toisaalta kun ei sen ihmeempää vaivaa ole niin ei kiinnostais riskeerata että tulee joku arpi jos se vielä pahentais menoa, mutta toisaalta on tää tällanen ylimääränen turha vaiva.
  3. väärä paikka
  4. Meidän vanhemmalla pojalla todettiin kuulonalenema vasemmassa korvassa 5-vuotiaana. Huomattiin että usein poika ei reagoinut jos jotain sanoi ja puhuu aina kovalla äänellä. 5v kuulostestistä ei sitten päässytkään läpi ja siitä mentiin jatkotutkimuksiin. Taustalla monet monet korvatulehdukset ja liimakorva. Putkitettu 4 kertaa mutta silti tulehdukset ehti tehdä sen verran tuhoa että sisäkorvan kuuloluut on vaurioitunu ja kuulo selvästi huonompi vasemmassa korvassa. Nyt just mennään ens viikolla taas kuulokokeeseen että onko kuulo muuttunut mihinkään suuntaan. Poika puhuu todella kovaan ääneen ja välillä ei kunnolla kuule. Sitten yritetään muistuttaa että katso ihmistä kun puhuu niin saa helpommin selvän, tai kääntää oikean korvan puhujaan päin. Muutoin ei meillä onneksi haittaa tästä ole. Tosin ois kiva jos ei koko ajan huutais niin kovaan ääneen kun kaikki muut kuitenkin kuulee normaalisti.
  5. Hei kaikki keskosten äidit. Mites teillä nykyään menee?
  6. Esikoinen tais laskeutua vasta synnytyksessä (syntyi 2kk etuajassa) ja toka ei laskeutunut ollenkaan. Toka synnytys kesti todella pitkään kun ei päästy ponnistamaan kun vauva oli jatkuvasti ylhäällä. Oltiin jo menossa sektioon mutta sain kuin sainkin sen pukerrettua sitten alakautta ulos (syntyi 37+0). Oli myös perätilassa todella pitkän aikaa raskauden aikana.
  7. Piitukka! onnittelut uudesta raskaudesta
  8. Pitipä tännekin vielä kirjottaa että meillä on nyt kuukauden ikäinen poika. Syntyi tasan rv 37+0 eli täysaikaiseksi päästiin just. Syntymäpaino oli alle 3 kg eli pieni poika tuli, mutta on tää kyllä ollut ihan erilaista kun tollasen 2kk ennenaikaisesti tulleen vauvan kanssa. Eli kannattaa ite kärsiä loppuun asti vaikka kamalaa onkin, on se sen arvosta.
  9. Onko täällä kellään ollut Raynaudin syndroomaa rinnoissa ja miten ootte siitä päässy eroon/hoitanut?
  10. Takana kaksi synnytystä ja ne olivat aivan erilaiset. Ensimmäinen Yhteiskesto 5h50min, ponnistusvaihe 50 min. Kivunlievityksenä epiduraali. Alatiesynnytys ja episiotomia. Poika 1980g (rv 31+4) Toinen Yhteiskesto 15h, ponnistusvaihe 23 min. Kivunlievityksenä epiduraali (2 annosta) ja pudendaali. Alatiesynnytys ja pari repeämää. Poika 2985g (rv37+0). Koin toisen synnytyksen erittäin paljon kivuliaampana kuin ensimmäisen. Vaikka vauva oli isompi, oli synnytys silti pidempi ja vauva ei laskeutunut ollenkaan mikä aiheutti avautumisen jälkeen ongelmia. Ensimmäisessä synnytyksessä myös lapsivedet alkoivat tihkumaan 2 päivää ennen synnytystä ja olin jo laitoksella. Tokalla kertaa synnytys käynnistyi supistuksilla.
  11. Ensimmäisessä synnytyksessä epiduraali (yksi annos) Nyt toisessa synnytyksessä epiduraali (kahtena annoksena) ja pudendaali (joka kuitenkin laitettiin liian aikaisin ja vaikutus ehti loppua ennen kuin oikeasti alettiin ponnistamaan). Avauduin nopeasti mutta vauva ei laskeutunut ja ponnistusvaihe oli todella myöhään. Toinen synnytys huomattavasti kivuliaampi kuin ensimmäinen.
  12. June joo kaikki raskaudet on niin erilaisia ja vaikka mulla ekassa raskaudessa oli ei kivuliaita supistuksia mitkä avas paikkoja niin tällä kertaa mulla on sitten ollu tosi kivuliaita supistuksia mitkä ei tee yhtään mitään jo monta kuukautta. Etukäteen ei voi koskaan tietää. Kannattaa vaan käyttää kaikkia mahdollisuuksia mitä tarjotaan sen oman olon ja vauvan seurantaan. Mulla on nyt 36 vko täynnä ja oon jo niin kypsä tähän jatkuvaan kipuiluun että vauvalla on jo lupa tulla. On kasvanut tosi hyvin ja vauvalla on ollu kaikki koko ajan ihan mallikkaasti. Mulla alkaa vaan sekä kroppa että pää prakaa tän jatkuvan kipuilun kanssa, eli toivon että tämä syntyisi pian (vaikken siis keskosta toivokaan mutta omasta mielestäni ollaan jo niin hyvillä viikoilla että en enää tässä vaiheessa keskoseks sanois).
  13. Onnea sarah ja ihanaa että pääsitte kotiin! June onnittelut uudesta raskaudesta! Mulla on myös tässä toisessa raskaudessa ollut todella vaikeaa. Selkä on erittäin kipeä ja kärsin kivuista päivittäin. Silti edelleen vauva on mahassa (nyt 35+2). Olen ollut jo pari kuukautta kotona (saikulla ja varhennetulla äippälomalla) ja vain makoillut parhaani mukaan, makuuasento ollut paras kipujen suhteen. Vaikka itsellä on todella kamala olo niin vauvalla on onneksi ollut kaikki hyvin koko ajan. Suosittelen että haet kyllä sairaslomaa jos oma olo käy liian tukalaksi. Olen itse varma että omalla makoilulla on ollut paljon vaikutusta tämän kertaisen raskauden kestoon. Varsinkin kun edellisellä kerralla ei ole ollut mitään syytä ennenaikaisuuteen niin kannattaa vain ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Paljon tsemppiä!
  14. Paljon onnea GE ja toivotaan että tällä kerralla kaikki menee hienosti!