iinnn

Aktiivijäsen
  • Content count

    2622
  • Joined

  • Last visited

About iinnn

  • Rank
    Addikti

Recent Profile Visitors

1963 profile views
  1. Esikoisesta taisi edellisenä päivänä tulla jonkin verran. Tokasta taas monena päivänä, ehkä kolmena, sellaisia oikeasti kipeitä supistuksia. Lievempiä viikkokausia ennen.
  2. Ekalla kerralla puhkaistiin kalvot ehkä pari tuntia ennen lapsen syntymää, tokalla kerralla vedet tuli vasta lapsen mukana
  3. Mieli muuttui ja en halunnut seuraavalla kerralla Mentiin ilman ja vaikka epiduraali sinänsä ekalla kerralla toimikin, niin oltiin kyllä sekä minä että vauva virkumpia synnytyksen jälkeen lääkkettömällä kerralla. Ja ponnistaminen oli helpompaa.
  4. Mulla on viimeiset kolme vuotta ollut sellainen ilmastoahdistus, että kyllä se vaikuttaa. Mulla varmaan muuten olis sellainen "ehkä joskus" - fiilis kolmannesta lapsesta, mutta ilmastonmuutoksen takia se on kallistunut sinne ein puolelle. Sekä sen takia, että pelottaa millainen tulevaisuus lapsilla on, että sen takia, että lapsen hankkimatta jättäminen on suurin ympäristöteko minkä voi omalla kohdallaan tehdä.
  5. Mullekin on kolmas ehdoton ei, joten siksi tää onkin niin hankalaa Pakko vaan pelata niiden kumien kanssa ainakin osa kierrosta... Meille ei oo kummankaan sterikään vielä vaihtoehto, kun ei kriteerit täyty. Ja ehkä tässä nyt sen muutaman vuoden voi tuumata muuttuuko mieli ja jos ei muutu niin sitten varmaan miehelle vasektomia. Mutta ku tietäisi mitä tekis siihen asti
  6. Samaa kyselisin kuin Galentin vuosia sitten, onko kellään kokemusta junamatkailusta Euroopassa? Omatunto ei anna lentää ja muutenkin mietin, että junamatkailu vois olla ihan toimivaa, jos matkan suunnittelee hyvin ja sille on tarpeeksi aikaa. Vai onko sittenkään? Meillä ensi kesänä 3- ja 5-vuotiaat. Ois kiva, kun pääsisi samalla reissulla näkemään useita kaupunkeja Mitä paikkoja ylipäätään suosittelisitte tuon ikäisten kanssa?
  7. En tiedä oliko toiveesta kyse, vaan fiiliksestä. Ajattelin aina itseni tytön äidiksi ja miehenkin kanssa mietittiin, että meille tulee varmaan vaan tyttöjä (molempien suvuissa tosi tyttöpainotteista ja muutenkin oli se fiilis). Kaksi poikaa saatiin ja jos joskus satutaan vielä lapsi saamaan, niin toivon poikaa En osaisi kuvitella itseäni enää tytön äidiksi.
  8. Me asutaan nyt omakotitalossa, jossa kolme makuuhuonetta ja reilu 100 neliötä. Toivon, että tää on loppuelämän koti
  9. Olisin halunnut lapset samaan ryhmään ja aluksi sisarusryhmästä paikka luvattiinkin, mutta sitten ennen aloitusta esikoinen siirrettiinkin toiseen ryhmään, koska tuossa sisarusryhmässä ei ollut muita yhtä isoja lapsia. Näkeehän ne toisiaan joo ulkona, mutta uskoisin että etenkin kuopukselle päiväkotiarki olisi helpompaa, kun olisi isoveli turvana. Hän ei parin kuukauden hoidon jälkeen edelleenkään juurikaan puhu päiväkodissa, vain silloin kun on veljensä kanssa pihalla tai silloin kun me tullaan hakemaan...
  10. Lapset oli noin 4,5v ja 2,5v, kun menivät hoitoon. Oon tyytyväinen, että pystyttiin pitämään heidät niin pitkään kotona töistä ja opiskeluista huolimatta ja nytkin lasku oli kevyt, kun hoitoajaksi riittää max. 20h/vko.
  11. Nää ehkäisyasiat on niin hankalia... Tässä viime aikoina oon tuskaillut että mitä sitä tekis, mutta järkevää ratkaisua en oo keksinyt. Nyt on menty Natural Cycles + kondomi -yhdistelmällä ja se on toiminut ihan ok, mutta mieluummin ottaisin jotain varmempaa ja huolettomampaa. Hormoneita en halua. Kuparikierukkaa oon miettinyt, mutta siinä mietityttää tulehdusriski ja mahdollinen vuodon lisääntyminen. Kaikista suurin kysymys on tietysti siinä, että en tiedä voiko mulle edes laittaa kierukkaa herttamaisen kohdun takia... Että eipä juuri jää vaihtoehtoja
  12. Mulla on ollut vuoden käytössä. Oon kyllä varovainen käyttäjä ja kaikkiin ennen ovista oleviin vihreisiin päiviin en luota, lähinnä kierron ihan muutamaan ekan päivään. Oviksen on tunnistanut hyvin ja sen jälkeisiin vihreisiin päiviin oon uskaltanut luottaa. Mutta tämmöseen varovaiseen käyttöön riittäis varmaan joku muukin kierronseurantasovellus, jossa yhdistyy lämpötilojen ja ilmojen seuranta.
  13. Kiitos Doremifa tästä, osallistun! Mutta samalla mietin, että onko kukaan enää vastuussa tästä foorumista ja mahdetaanko päivitystä viedä koskaan loppuun? Silloin tällöin tulee se fiilis, että joku päivä tää koko foorumi vaan katoaa ilman varoitusta.
  14. Oon kyllä myös toisaalta sitä mieltä, että kaikesta selviää! En missään nimessä halua liikaa pelotella. Ja monilla tutuilla on mennyt niin päin, että toinen lapsi on ollut helppo, ja silloinhan tilanne on ihan eri. Joka tapauksessa se on yleensä vaan se eka vuosi, tai ekat pari vuotta, lyhyt aikahan se loppujen lopuksi on Ja sitten tosiaan tässä vaiheessa on hirmu kiva, että lapsista on toisilleen seuraa ja yhteisiä leikkejä alkaa olla. Ja että ne "vajailla aivoilla" menneet ajat meni siinä heti peräkkäin ja nyt voi keskittyä eri tavalla esimerkiksi työelämään.
  15. Meillä on lapsilla ikäeroa 2v 2kk ja se alku oli kyllä tosi rankka. Se riittämättömyyden tunne oli mulla ekan vuoden aikana aivan hirvittävä, kun oli niin paljon niitä tilanteita, että piti valita kumman antaa huutaa. Eli ei riittänyt käsiä ja aikaa molemmille samaan aikaan. Toki siihen vaikutti paljon se, että kuopus oli aika itkuinen vauva ja esikoinen taas juuri siinä uhmaiässä, kun piti koetella rajojaan ja olisi tarvinnut äitiä monissa tilanteissa vielä tosi paljon. Esikoinen myös lopetti päiväunien nukkumisen samoihin aikoihin kun kuopus syntyi, joten päivällä ei voinut mistään kunnon lepohetkestä haaveilla. En tiedä miten olisin selvinnyt pienemmästä ikäerosta, kun tuossa vaiheessa kuitenkin oli helpottavaa se, että esikoinen oli jonkin verran omatoiminen - söi itse, oli kuiva, viihtyi lukemassa kirjoja ja leikkimässä itsekseen ja niin edelleen. Ylipäätään toisen lapsen syntyminen muutti elämää tosi paljon. Meillä esikoinen sujahti elämään tosi helposti ja sitä pystyi tekemään asioita melkein entiseen tyyliin. Toinen lapsi muutti aika paljon ja arki muuttui haastavammaksi. Siinä missä ekan kanssa pystyi rauhassa pesiä ja imettää, eikä oma syöminen ollut niin justiin, niin toisen kanssa piti huolehtia kuitenkin koko ajan esikoisesta ja esimerkiksi säännöllisistä ruoka-ajoista ja rytmistä muutenkin. Pukemiset ja lähtemiset vei aikaa ja juuri niinä hetkinä yleensä huudettiin - sitten kun lapsilla oli kamppeet päällä niin toisella olikin kakka vaipassa tai pissähätä tai jotain muuta. Jos vauva rikkonaisen yön jälkeen olisi nukkunut pitkään, niin esikoisen kanssa piti kuitenkin nousta ja pahimmillaan se vauvakin heräsi siinä samalla ja oli kärttyinen kun heräsi liian aikaisin. Siis kaikki tämmöinen säätäminen ja vaiva lisääntyi ihan älyttömästi. Oman ajan saaminenhan riippuu taas paljon siitä, kuinka aktiivinen puoliso on (ja/tai miten muuten on tukiverkostoa) ja paljonko itse pystyy olla vauvasta erossa. Minä opiskelin koko ajan kuopuksen syntymää ennen ja jälkeen, joten se oli mun omaa aikaa ja mies kyllä otti vastuuta huushollin pyörittämisestä siten, että sain jotain tehtyäkin Enimmäkseen toki silloin pikkuvauva-aikana opiskelin kotona ihan jo senkin takia, että poika ei suostunut syömään pullosta. Enkä kyllä olisi pystynyt pitkiä aikoja erossa olemaankaan. Nyt kun lapset on 4 ja pian 2, elämä on leppoista ja mukavaa ja pojista on toisilleen seuraa, yhteisiä leikkejä alkaa olla tosi kivasti. Mutta se vauvavuosi, huh. Selvittiinpä siitäkin kuitenkin Enää en lähtisi noin pieneen ikäeroon tai pienempään, mutta toisaalta tiedän monia, jotka tykkää pienestä ikäerosta ja homma toimii hyvin niin! Mulla vaan juuri se riittämättömyyden tunne oli pahin, kun tuntui, että kumpikaan lapsista ei saa tarpeeksi aikaa ja huomiota.