iinnn

Aktiivijäsen
  • Content count

    2622
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by iinnn

  1. Esikoisesta taisi edellisenä päivänä tulla jonkin verran. Tokasta taas monena päivänä, ehkä kolmena, sellaisia oikeasti kipeitä supistuksia. Lievempiä viikkokausia ennen.
  2. Ekalla kerralla puhkaistiin kalvot ehkä pari tuntia ennen lapsen syntymää, tokalla kerralla vedet tuli vasta lapsen mukana
  3. Mieli muuttui ja en halunnut seuraavalla kerralla Mentiin ilman ja vaikka epiduraali sinänsä ekalla kerralla toimikin, niin oltiin kyllä sekä minä että vauva virkumpia synnytyksen jälkeen lääkkettömällä kerralla. Ja ponnistaminen oli helpompaa.
  4. Mulla on viimeiset kolme vuotta ollut sellainen ilmastoahdistus, että kyllä se vaikuttaa. Mulla varmaan muuten olis sellainen "ehkä joskus" - fiilis kolmannesta lapsesta, mutta ilmastonmuutoksen takia se on kallistunut sinne ein puolelle. Sekä sen takia, että pelottaa millainen tulevaisuus lapsilla on, että sen takia, että lapsen hankkimatta jättäminen on suurin ympäristöteko minkä voi omalla kohdallaan tehdä.
  5. Mullekin on kolmas ehdoton ei, joten siksi tää onkin niin hankalaa Pakko vaan pelata niiden kumien kanssa ainakin osa kierrosta... Meille ei oo kummankaan sterikään vielä vaihtoehto, kun ei kriteerit täyty. Ja ehkä tässä nyt sen muutaman vuoden voi tuumata muuttuuko mieli ja jos ei muutu niin sitten varmaan miehelle vasektomia. Mutta ku tietäisi mitä tekis siihen asti
  6. Samaa kyselisin kuin Galentin vuosia sitten, onko kellään kokemusta junamatkailusta Euroopassa? Omatunto ei anna lentää ja muutenkin mietin, että junamatkailu vois olla ihan toimivaa, jos matkan suunnittelee hyvin ja sille on tarpeeksi aikaa. Vai onko sittenkään? Meillä ensi kesänä 3- ja 5-vuotiaat. Ois kiva, kun pääsisi samalla reissulla näkemään useita kaupunkeja Mitä paikkoja ylipäätään suosittelisitte tuon ikäisten kanssa?
  7. En tiedä oliko toiveesta kyse, vaan fiiliksestä. Ajattelin aina itseni tytön äidiksi ja miehenkin kanssa mietittiin, että meille tulee varmaan vaan tyttöjä (molempien suvuissa tosi tyttöpainotteista ja muutenkin oli se fiilis). Kaksi poikaa saatiin ja jos joskus satutaan vielä lapsi saamaan, niin toivon poikaa En osaisi kuvitella itseäni enää tytön äidiksi.
  8. Me asutaan nyt omakotitalossa, jossa kolme makuuhuonetta ja reilu 100 neliötä. Toivon, että tää on loppuelämän koti
  9. Olisin halunnut lapset samaan ryhmään ja aluksi sisarusryhmästä paikka luvattiinkin, mutta sitten ennen aloitusta esikoinen siirrettiinkin toiseen ryhmään, koska tuossa sisarusryhmässä ei ollut muita yhtä isoja lapsia. Näkeehän ne toisiaan joo ulkona, mutta uskoisin että etenkin kuopukselle päiväkotiarki olisi helpompaa, kun olisi isoveli turvana. Hän ei parin kuukauden hoidon jälkeen edelleenkään juurikaan puhu päiväkodissa, vain silloin kun on veljensä kanssa pihalla tai silloin kun me tullaan hakemaan...
  10. Lapset oli noin 4,5v ja 2,5v, kun menivät hoitoon. Oon tyytyväinen, että pystyttiin pitämään heidät niin pitkään kotona töistä ja opiskeluista huolimatta ja nytkin lasku oli kevyt, kun hoitoajaksi riittää max. 20h/vko.
  11. Nää ehkäisyasiat on niin hankalia... Tässä viime aikoina oon tuskaillut että mitä sitä tekis, mutta järkevää ratkaisua en oo keksinyt. Nyt on menty Natural Cycles + kondomi -yhdistelmällä ja se on toiminut ihan ok, mutta mieluummin ottaisin jotain varmempaa ja huolettomampaa. Hormoneita en halua. Kuparikierukkaa oon miettinyt, mutta siinä mietityttää tulehdusriski ja mahdollinen vuodon lisääntyminen. Kaikista suurin kysymys on tietysti siinä, että en tiedä voiko mulle edes laittaa kierukkaa herttamaisen kohdun takia... Että eipä juuri jää vaihtoehtoja
  12. Mulla on ollut vuoden käytössä. Oon kyllä varovainen käyttäjä ja kaikkiin ennen ovista oleviin vihreisiin päiviin en luota, lähinnä kierron ihan muutamaan ekan päivään. Oviksen on tunnistanut hyvin ja sen jälkeisiin vihreisiin päiviin oon uskaltanut luottaa. Mutta tämmöseen varovaiseen käyttöön riittäis varmaan joku muukin kierronseurantasovellus, jossa yhdistyy lämpötilojen ja ilmojen seuranta.
  13. Kiitos Doremifa tästä, osallistun! Mutta samalla mietin, että onko kukaan enää vastuussa tästä foorumista ja mahdetaanko päivitystä viedä koskaan loppuun? Silloin tällöin tulee se fiilis, että joku päivä tää koko foorumi vaan katoaa ilman varoitusta.
  14. Oon kyllä myös toisaalta sitä mieltä, että kaikesta selviää! En missään nimessä halua liikaa pelotella. Ja monilla tutuilla on mennyt niin päin, että toinen lapsi on ollut helppo, ja silloinhan tilanne on ihan eri. Joka tapauksessa se on yleensä vaan se eka vuosi, tai ekat pari vuotta, lyhyt aikahan se loppujen lopuksi on Ja sitten tosiaan tässä vaiheessa on hirmu kiva, että lapsista on toisilleen seuraa ja yhteisiä leikkejä alkaa olla. Ja että ne "vajailla aivoilla" menneet ajat meni siinä heti peräkkäin ja nyt voi keskittyä eri tavalla esimerkiksi työelämään.
  15. Meillä on lapsilla ikäeroa 2v 2kk ja se alku oli kyllä tosi rankka. Se riittämättömyyden tunne oli mulla ekan vuoden aikana aivan hirvittävä, kun oli niin paljon niitä tilanteita, että piti valita kumman antaa huutaa. Eli ei riittänyt käsiä ja aikaa molemmille samaan aikaan. Toki siihen vaikutti paljon se, että kuopus oli aika itkuinen vauva ja esikoinen taas juuri siinä uhmaiässä, kun piti koetella rajojaan ja olisi tarvinnut äitiä monissa tilanteissa vielä tosi paljon. Esikoinen myös lopetti päiväunien nukkumisen samoihin aikoihin kun kuopus syntyi, joten päivällä ei voinut mistään kunnon lepohetkestä haaveilla. En tiedä miten olisin selvinnyt pienemmästä ikäerosta, kun tuossa vaiheessa kuitenkin oli helpottavaa se, että esikoinen oli jonkin verran omatoiminen - söi itse, oli kuiva, viihtyi lukemassa kirjoja ja leikkimässä itsekseen ja niin edelleen. Ylipäätään toisen lapsen syntyminen muutti elämää tosi paljon. Meillä esikoinen sujahti elämään tosi helposti ja sitä pystyi tekemään asioita melkein entiseen tyyliin. Toinen lapsi muutti aika paljon ja arki muuttui haastavammaksi. Siinä missä ekan kanssa pystyi rauhassa pesiä ja imettää, eikä oma syöminen ollut niin justiin, niin toisen kanssa piti huolehtia kuitenkin koko ajan esikoisesta ja esimerkiksi säännöllisistä ruoka-ajoista ja rytmistä muutenkin. Pukemiset ja lähtemiset vei aikaa ja juuri niinä hetkinä yleensä huudettiin - sitten kun lapsilla oli kamppeet päällä niin toisella olikin kakka vaipassa tai pissähätä tai jotain muuta. Jos vauva rikkonaisen yön jälkeen olisi nukkunut pitkään, niin esikoisen kanssa piti kuitenkin nousta ja pahimmillaan se vauvakin heräsi siinä samalla ja oli kärttyinen kun heräsi liian aikaisin. Siis kaikki tämmöinen säätäminen ja vaiva lisääntyi ihan älyttömästi. Oman ajan saaminenhan riippuu taas paljon siitä, kuinka aktiivinen puoliso on (ja/tai miten muuten on tukiverkostoa) ja paljonko itse pystyy olla vauvasta erossa. Minä opiskelin koko ajan kuopuksen syntymää ennen ja jälkeen, joten se oli mun omaa aikaa ja mies kyllä otti vastuuta huushollin pyörittämisestä siten, että sain jotain tehtyäkin Enimmäkseen toki silloin pikkuvauva-aikana opiskelin kotona ihan jo senkin takia, että poika ei suostunut syömään pullosta. Enkä kyllä olisi pystynyt pitkiä aikoja erossa olemaankaan. Nyt kun lapset on 4 ja pian 2, elämä on leppoista ja mukavaa ja pojista on toisilleen seuraa, yhteisiä leikkejä alkaa olla tosi kivasti. Mutta se vauvavuosi, huh. Selvittiinpä siitäkin kuitenkin Enää en lähtisi noin pieneen ikäeroon tai pienempään, mutta toisaalta tiedän monia, jotka tykkää pienestä ikäerosta ja homma toimii hyvin niin! Mulla vaan juuri se riittämättömyyden tunne oli pahin, kun tuntui, että kumpikaan lapsista ei saa tarpeeksi aikaa ja huomiota.
  16. Hahaa, esikoisenkin kanssa kyllä mentiin enimmäkseen perhepedillä 1,5-vuotiaaksi, jolloin alkoi nukahtaa omaan sänkyyn, mutta tuli öisin viereen lähes 4-vuotiaaksi saakka Kuopuksen kanssa perhepeteiltiin myös reilu 1,5 vuotta, jolloin samalla kaavalla omaan sänkyyn alkuyöksi, mutta tulee viereen yöllä
  17. Sama tilanne edelleen, aika kurja on foorumia käyttää. Onko tietoa päivityksestä?
  18. Ennen lasten saamista ja esikoisenkin jälkeen ajateltiin, että 3-4 lasta voisi olla hyvä. Nyt toisen lapsen jälkeen on kuitenkin sellainen olo, että nämä varmaan riittää Toki en sano mitään varmaksi, ollaan vielä nuoria ja mieli on avoinna vielä kolmannellekin, ehkä joskus muutaman vuoden päästä.
  19. Rivitalokolmio 79m2. Kaksi aikuista ja kaksi lasta. Hyvin mahdutaan ja tämä asunto ostettiinkin vasta vuosi sitten Joka tapauksessa kuitenkin muutetaan pian, katsotaan mikä sitten on tilanne. Jossain vaiheessa haaveissa vähän isompi asunto tai oma talo.
  20. Ah, hauskaa, oon joskus vuosia sitten lukenut tätä keskustelua! Silloin mietin, että ollaan oltu liian vähän aikaa yhdessä ja edelleen nuoria, enkä voi sen takia osallistua keskusteluun Me tavattiin vähän mun 16-vuotissynttäreiden jälkeen ja siitä se vähitellen muuttui seurusteluksi. 17-vuotiaina mentiin kihloihin ja 18-vuotiaina naimisiin. Nyt ollaan oltu reilu 9 vuotta yhdessä. Jonkin verran kuultiin aluksi (kihlauksen ja naimisiinmenon yhteydessä) ihmettelyjä, mutta yllättävän vähän - meillä on sellaisia ihmisiä lähipiirissä, jotka osaa olla hiljaa, vaikka olisivatkin eri mieltä. Toki moni kommentoi, että onpa teillä kiire. Koettiin kuitenkin, että mitäpä sitä viivyttelemään, kun kerran hyvältä ja oikealta tuntuu. Ja näin ajattelen edelleen, en mä tiedä että onko nämä vuodet mitenkään muuttaneet mua varmemmaksi tuosta miehestä. Niin varma olin jo silloin kun kosintaan myöntävästi vastasin. Yksi isompi luottamuskriisi meillä on ollut, jota edelleen tietysti vähän paikkaillaan kun kerran luottamuksesta on kyse. Ollaan kuitenkin tosi onnellisia ja viihdytään edelleen toistemme seurassa ihan niin kuin alkuaikoina. Toki kumpikaan ei oo koskaan ehtinyt sitä itsenäistä elämää kokeilemaan, mutta mitäpä tuo haittaa. Molemmilla on lupa ottaa myös omaa aikaa ja nähdä omia kavereitaan, mutta enemmän me vaan halutaan olla kotona ja viettää aikaa toistemme kanssa Ollaan sellaisia kotihiiriä, ja lisäksi meidän kaveritkin on melko lailla yhteisiä ja tavataan sitten yhdessä kaveriperheitä jne. Ja etenkin nyt ruuhkavuosien myötä koetaan, että tämä kaikki lasten, mun opiskelujen ja miehen töiden yhteensovittaminen vaan ottaa sitä aikaa ja nyt panostetaan siihen. Tai ainakin mies on saanut mut vilpittömästi uskomaan, että niin hänkin ajattelee, toivottavasti ei muhittele erilaisia ajatuksia päässään. Onhan se varmaan onneakin vaatinut, että ollaan kasvettu yhteen ja hitsauduttu entistä tiiviimmäksi pariksi vuosien mittaan. Oli myös hyvä, että ehdittiin olla reilu viisi vuotta yhdessä ennen esikoisen syntymää. Siihen mennessä ne toisen toimintatavat oli tullut niin tutuiksi, että vauva-arki lähti soljumaan melko vaivatta. Ja samoin oltiin ehditty tehdä kahdestaan paljon, joten oli helppo ajatella, että nyt selviää muutaman vuoden vähän tiukemmissa merkeissä ja vähemmällä kahdenkeskisellä ajalla Nyt onkin ollut ihanaa huomata, että kun lapset kasvaa ja elämä helpottaa, niin tuntuu kuin olisi taas vastarakastunut Kyllä mä koen, että miehen löytäminen niin nuorena on ollut kuin lottovoitto. Monesti kavereiden juttuja kuunnellessa tulee se olo, että paljolta on säästynyt, kun ei ole tarvinnut rikkoa itseään aikaisemmissa suhteissa. Meidän suhteessa kaikki on niin vaivatonta, voin olla täysin oma itseni ja voin luottaa siihen, että mies ei helpolla mun viereltä mihinkään lähde. Se on mun tuki ja turva. Plussana tietysti se, minkä joku mainitsikin, että paljon on ehtinyt unelmia toteutumaan jo tässä iässä. Oon 25 ja meillä on 7 aviovuotta takana, kaksi ihanaa lasta, oma koti ja pian saan maisterin tutkinnon ulos ja valmistun unelma-ammattiini.
  21. Esikoisen kohdalla ei ollut, hän oli helppo vauva. Kuopuksen kohdalla joo, oli itkuinen ja löytyi allergioita ja muita, muutenkin vaativamman luonteinen. Esikoisen kohdalla vaikein vuosi oli kolmas vuosi, kun oli tahtojen taistelut uhmaiän myötä ja samalla kuopuksen rankka vauvavuosi. Jälkikäteen kyllä miettii, että mistä sitä repi voimat siihen että sai sen ajanjakson rämmittyä läpi, mutta onneksi se on nyt ohi ja kuopuskin on nykyään ihanan leppoinen tyyppi Allergioistakin selvittiin tyypilliseen tapaan, eli vauvana puhjenneet hävisivät myöhemmin.
  22. Onnea tiitiainen!
  23. Muoks, ostettiinkin jo istuin
  24. Meillä ikäeroa on 2v 2kk. Mun mielestä olisi voinut olla vähän enemmänkin, mutta nyt toinen tärppäsi nopeammin kuin ensimmäinen. Hyvä tämäkin on kyllä ollut, meillä esikoinen oli jo kuiva, puhui ajatuksensa ja oli muutenkin kypsä ikäisekseen siinä vaiheessa kun vauva syntyi. Vähän uhmaa oli päällekkäin sen pikkuvauva-ajan kanssa js toki se varmaan jatkuu vielä hetken, mutta tosi helpolla on päästy. Meille siis hyvä kompromissiratkaisu. Ikäero on sen verran iso, että esikoinen osaa jo tehdä asioita itse ja auttaa vauvanhoidossa vähäsen, mutta sen verran pieni, että pojille varmasti tulee yhteiset kivat jutut vielä. Se näkyy nyt jo, kun isoveli on 2v 8kk ja pikkuveli 6kk.