Henkka

Kiitos Maiskis, juuri nuo muut vaihtoehdot kuin epiduraali minua kiinnostavat. Jostain luin Salossa käytettävän myös vyöhyketerapiaa yhtenä keinona... Onko jonkulla siitä kokemuksia. Jokaisellahan kokemus on aina yksilöllinen, mutta kiva kuulla silti muiden ajatuksia ja kokemuksia!

Tietääkö joku onko Salossa perhehuoneita? Ja kuinka monta? Onko jonkulla sieltä kokemuksia kivunlievityksestä... siis muista kuin epiduraalista?

Niin ja piti vielä sanoa, että kyllä positiivisessa mielessä annettu palaute on rakentavampaa kuin arvosteleva ja alentava... Vomia kaikille painonsa kanssa painiville ja lapsesta haaveileville!

Palautetta sain minäkin lääkäriltä painosta BMI oli 29. ICSI on tässä keväällä vielä edessä koska siemennesteessämme on vajavuutta. Mutta tosiaan lääkäri kehoitti painoa pudottamaan koska silloin hoidoille saadaan parempi vaste. Hassua... Toki tiedän että lievästi ylipainoa on tässä vuosien varrella kertynyt, mutta että sitä on niin paljon, että siitä on haittaa! Mutta suunta on ollut nouseva, joten hyvä se varmasti on ainakin pysäyttää. Nyt on muutama viikko takana ja neljä kiloa pudonnut. Keinoni on ollut radikaalisti herkkujen vähentäminen, hieman ruuasta nipistäminen (erityisesti leivän, perunan/pastan/riisin määrää) ja säännöllinen liikunta (n. kolme kertaa viikossa). Nälkää en ole kärsinyt. Toivottavasti jaksan jatkaa ja kevään/kesän hoidot tuottavat haluamamme tuloksen. Tsemppiä kaikille muillekin omiin projekteihin!

Ei meiltäkään oo entisistä kumppaneista kyselty, mut juuri noista lapsista edellisissä suhteissa ja onko kumpikaan sairastanut sukupuolitautia joskus.

Yksi sukulainen alkoi tossa päivänä eräänä kyselemään, että onko teille kenties vahinko sattunut ja katsoi mahaani (olen ehkä vähän pyöristynyt). Sanoin napakasti, että ei ole. Hän kysyi miten voin olla asiasta niin varma, mihin minä sitten tokaisin, että v***u me mitään lapsia saada ja aloin poraamaan. Näin tahattomasti lapsettomana olevana olen kyllästynyt kuulemaan vahingoista. Ja jos jonkulle kertoo lapsettomuudesta, niin hyvin yleinen kommentti on, että kyllä se sieltä tulee kun ei stressaa. Niitä ei jaksaisi kuulla. Tai aina voi adoptoida... En usko että sekään niin itsestään selvää on!

Meillä syy lapsettomuuteen löytyi miehestä, mikä oli iso järkytys hänelle. Hän tunsi itsenä turhaksi. Hän ei koe tarvetta puhua asiasta muille vaikka muuten maailmaa parantaakin ystäviensä kanssa. Minun kanssani hän puhuu, kun otan asian puheeksi. Hän ei haluasi minunkaan puhuvan asiasta muiden kanssa, mikä on minulle todella vaikeaa. Mutta siihenkin ajatukseen pikkuhiljaa tottuu. Silti mielestäni mieheni tulisi jutella asiasta jonkun toisen miehen kanssa... En tiedä, vaikeita asioita!

Onpa kiinnostavaa huomata miten paljon ihmiset pelkäävät lapsettomuutta jo etukäteen... itsekin siihen "syyllistyin". Ajattelin aina, että koska äitinikin on ollut lapsettomuus tutkimuksissa, niin kyllä minäkin varmasti joudun. Siitä huolimatta, kun mieheni ehdotti perheen perustamista, halusin minä viettää häät ensiksi, joihin oli kuitenkin aikaa lähes kaksi vuotta mieheni ehdotuksesta. Ehkäisyä en jättänyt häitä ennen pois koska en halunnut siitä stressiä... Halusin juhlia täysillä omia häitäni, ainoita sellaisia juhlia mitkä olin ajatellut itse järjestäväni ja missä me olisimme keskipisteinä! Miten turhamaista. Voi miten minua harmittaa näin jälkikäteen elämämme suunnittelu. Niin kuin en olisi tiennyt, ettei lapsia niin vain saada kun se minulle sattuu sopimaan. Että tällaisia asioita voi ajoittaa juuri omaan elämään sopivaksi. Ja vaikka samalla pelkäsin, että minussa on jotain vikaa ja tiedostin mahdolliset ongelmat... No. Pelot tulivat tosiksi. Tosin vika on miehessä, toisin kuin ajattelin. Minä minä minä... Olen niin kovin pahoillani rakkaanikin puolesta, ettemme antaneet mahdollisuutta heti... löytäneet syytä aikaisemmin... päässeet hoitoihin aikaisemmi. En minä muuten niin itseäni soimaisi, mutta kun olemme reilusti yli kolmekymppisiä... Ja kaikkihan tietää miten prosenteille käy iän lisääntyessä! Aikaa on mennyt melkein neljä vuotta "hukkaan"! Sen vain sanoisin niille, jotka suunnittelevat tarkkaan raskauden ajankohtaa ensi syksyyn tai ensi vuoteen... Että jos ei ole mitään hyvää syytä ja lapsia haluatte, niin älkää ajatelko että sitten vasta on hyvä hetki. Ainoa lohdutukseni on, että häämme olivat täydelliset omalla epätäydellisellä tavallaan! Ilta oli ihana ja sain ihanan miehen! Elämämmekin on epätäydellisen täydellistä lapsettomuudesta huolimatta. Huh huh, mikä purkaus...