Ida-Mari

Meiän tyttö on ryhmiksessä, jossa 6 2-5-vuotiasta ja 3 eskaria tulee koulun jälkeen. 2 työntekijää.

Tyttö ulkoilee hoidossa kerran tai kahdesti päivässä mun työvuorosta riippuen. Arkena harvemmin iltaisin enää ollaan ulkona, kesällä ja syksyllä kyllä enempi kuin talvella. Viikonloppuisin ulkoillaan päivittäin vähän säästä riippuen. Pakkasrajaa en oo pitänyt, tyttö hyppii seinille jos ei pääse ulos. Tänään oli -32 ja pyörähdettiin sellainen 20min ulkona.

Meiän tytöllä on talveksi kuomat ja karvakengät, keväälle/syksylle goret ja huopakumpparit ja kesälle lenkkarit, ballerinat, sandaalit ja kumpparit. Niin ja tottakai juhlakenkiä on sitten tarpeen mukaan, nyt just ei oo yksiäkään sopivia.

Meidän parivuotiaalta on kuultu mm. näitä: sikkoppi - ketsuppi su-ujaa - maitoa (oli piiitkään käytössä, nykyään osaa jo oikein) makalia - makaronia sääkua - piirtää (väännös saamenkielisestä sanasta, jostain syystä ei vain käytä tuota piirtää-sanaa) tohvo - kaikki kissat (E:n kummitädin kissa on nimeltään Toffo) kuttimussi - jogurttia ja mysliä kumise - kumpparit pimpelipom - se pieni lumihiutale-laulu Ja sitten jossain vaiheessa sanoi kaikkia variksia saameksi "pöllökärpäsiksi"

Tulin kurkkaamaan ketjua kun meidän 2-vuotiaalla on edelleen paljon karstaa ja sitä vaan tulee ja tulee ja tulee vaikka kuinka poistelisi. Kiitän siis noista shampoomerkkivinkeistä!

1v-synttärikakun jälkeen tyttö on saanut kahvipöydässä herkkua silloin kun muutkin. Syksyllä 2v-synttäreiden korvilla sai ensimmäisiä kertoja maistaa karkkia ja suklaata, jäätelöä söi kesällä. Samalla linjalla mennään silti edelleen; tyttö saa silloin kun muutkin, mutta karkit syödään tytön mentyä nukkumaan. Karkkipäivää yritetään kyllä vältellä ainakin kouluikään saakka, mieluummin pidettäis sama linjaus kuin itsekin eli silloin saa syödä kun mieli tekee, mutta ei montaa kertaa viikossa eikä mitään älyttömiä määriä.

Niilas/Niillas on saamelaisia nimiä. On myös kirjoitusasulla Niijlas mutten tiedä onko sitä virallisena nimenä (omankin lapsen nimen virallinen kirjoitusasu on suomeksi).

-

Ehdottomasti mahdollisuus. Toki meiän lapsi on vielä pieni, mutta ollaan jo aikoja sitten puhuttu, että jos vaan kipinää on niin meidän puolesta saa harrastaa niin tosissaan kuin haluaa ja me kannustetaan siihen. Oli se sitten joku urheilulaji, partio tai vaikka soittaminen. Itse edelleen kilpaurheilua harrastavana saan ja olen saanut omasta lajista niin mielettömiä kokemuksia, että haluan ehdottomasti tukea myös oman lapsen kiinnostuksia. Kuitenkin niin, etten tee lapsesta väkisin lentopalloilijaa jos tämä haluaa mieluummin hiihtää kilpaa tai soittaa viulua Eli siis lapsen toiveita kuunnellen ja tukien. Käsittääkseni voimistelu kuuluu niihin lajeihin, joissa pätee periaate "mitä nuorempana, sen parempi". Vaikka kaks kertaa viikossa voi kuulostaa 4-vuotiaalle hurjalta määrältä, niin on hyvä muistaa, että tietyt lajit vaan vaatii sen. Kovin vakavaksi se tuskin muuttuu ihan heti, vaikka kilpailuissa käytäisiinkin ja tavoitteitakin olisi.

Noin klo 20 2-vuotias menee sänkyyn, nukahtamiseen menee 15-45 minuuttia. Joskus menee satunnaisista syistä myöhempään ja jos on tosi väsynyt, saattaa mennä jo puoli kaheksan maissa nukkumaan. Unta riittää 11-12 tuntia.

Oon ihan samaa mieltä! Kaiken lisäksi leivät ja kaikki tuntuvat olevan tosi usein sitä vaaleaa pullaleipää eli ihan turhaa höttöä. Sokeria tai sokeroitua hilloa laitetaan aamupuuroon jne. Mä itse syön tosi puhtaasti, terveellisesti ja proteiinipitoisesti ja siltikin katson oman lapsen ruokailuja tosi paljon läpi sormien. Eli en todellakaan oo mikään natsi, joka syöttää myös lapselleen pelkkiä proteiininlähteitä ja kasviksia. Mutta vaikka miten laajentaisin sitä omaa näkökulmaa ja katsoisin läpi sormien monia juttuja (tyyliin ihan niitä vehnäjauhosta tehtyjä pannukakkuja sun muita, jota en kotona tee), mahtuu sinne ruokalistaan edelleen ihan liian vähän oikeasti terveellistä ja ravitsevaa ruokaa... Näitä lukiessa en voi kun ihmetellä, miten erilailla asiat voi olla. Me tehdään ite ruoka töissä, eikä se tosiaan ole mitään hiilarihöttöä. Perunaa juu löytyy, mutta löytyy myös kasviksia, salaattia jne. Itse tehdään aina veri- ja pinaattilätyt ja jos vain saadaan sopivaa kalaa niin myös kalapihvit. Käytetään paljon marjoja eikä valmishilloja tms. ole kaapissa koskaan. Leipä on aina ruisleipää, joskus leivotaan itse sämpylöitä. MUTTA. Tytön päiväkodissa ruoka tulee keskuskeittiöltä, mutta ei sielläkään mitään puuroja tms. ole, vaan ihan perusterveellistä ruokaa. On siellä Saarioisten äitien tekemiä kiusauksia ja verimakkaroita yms, mutta tuollaista on kerran viikkoon korkeintaan. Kalakeitossa on oikeasti kalaa ja kanakastikkeeseen on laitettu reippaalla kädellä kasviksia.

Ei mulla ole mitään tietoa perusteista. Positiivista on se, että viimeksi pari viikkoa sitten asia on nostettu kunnanhallituksessa esille ja siihen on vaadittu parannusta

Meilläkin mies tienaa tuplat siitä mitä minä, joten olis ihan järjetöntä pudottaa mies kotihoidontuelle. Täällä kuntalisää saa, jos on ollut ennen hoitovapaata 3 vuotta samassa vakkarityöpaikassa. Kummallakaan meistä ei tuo ehto täyty.

Mä kyllä tällaisesta sanoisin jo päiväkotiin, että ei kiitos meidän lapsen puuroon. E:n toinen hoitaja laittaa aina sokeria lasten puuroon ja oon E:n kohdalta kieltänyt senkin, kun mun mielestä se on vaan turhaa. Paljon mieluummin se teelusikallinen margariinia tai kaikkein mieluiten marjoja pakkasesta.

Karkki on kyllä inhottavaa, sitä ei E:n hoitopaikassa eikä meillä töissä oo koskaan. Eikä karkit mun mielestä kuulu päivähoitoon, just siksi kun pienet ei yleensä ole saaneet karkkia vielä kotonakaan.

Tytön hoitopaikassa on perjantaisin jäätelöä välipalalla, syövät ensin aina leipää ja sitten saavat pienen palan jäätelöä tai esim. Eskimon. Siihen lisäksi kerran viikossa on kiisseliä/pannaria/lättyjä/rahkaa/vastaavaa. Lounaalla ei ole ikinä jälkiruokaa. Mun mielestä tuo perjantain jäätelö on tosi turha tapa, mutta laitetaan (vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävän) hoitajan piikkiin, veikkaan että toi tapa loppuu kun hän lähtee. Tuo, että kerran viikossa on jotain herkkua (näin on myös meillä töissä), on mun mielestä ihan ok. Syövät kuitenkin aika vähän per nokka (esim. meillä töissä rajoitus on 1,5 lättyä tai vohvelia, jäätelöä ei saa ikinä lisää, 1 pulla, 2 pientä keksiä) ja aina tosiaan leipää tai hedelmää ennen sitä. Mehua juovat ehkä 2-3 kertaa viikossa, mutta sekä tytön hoidossa että meillä töissä tehdään itse mehut, joten ei ole mun mielestä ollenkaan paha. Juodaanhan me kotonakin itsetehtyä mehua monta kertaa viikossa, en yhtään osaa ajatella sitä herkkuna. Retkille ottavat aina evääksi leipää, keksiä ja pillimehut, joskus makkaraa ja kuivalihaa jos on mahdollisuus paistaa. Sekin on mun mielestä ihan ok, kun lasten kanssa on aika paljon kätevämpi ottaa 8 pillimehua kuin iso pullo mehua, 8 mukia ja toivoa ettei kukaan kovin paljon hanskat kädessä sählää sitä juomaa vaatteille. Ja retkillä käydään ihan maksimissaan kerran kuussa ja yleensä paljon harvemminkin, niin ei kai tuo nyt maailmanloppu ole Lisäyksenä, jos leipovat pullaa tai piirakkaa, niin se on sitten sen viikon herkku. Tai jos joku tuo synttäriherkkuja, niin samoin se on sen viikon herkku. Karkkeja ei saa tuoda.

.

Pohjoisesta

Tänään bongattu Aana.

Tähän piti vielä sanoa, että kyllä kaksivuotiaan pitää mun mielestä tajuta, ettei hän saa kaikkea ensimmäisenä heti nyt just tasan tässä. Tai ainakaan meidän lapsi ei saa kotonakaan, vaikka toista ei olekaan. Ja siis puhutaan nyt ihan asioista tyyliin "äiti tekee nyt ruokaa joten odotat hetken, ennenkuin nostan sinulle kirjan hyllystä" tmv, samoja juttuja ne on siellä päiväkodissakin. "Minä laitan tälle toiselle pipon päähän ja tumput käteen, odota puoli minuuttia niin on sun vuoro."

No juu, ehkä mä vaan sitten olen niin sairaan hyväonninen ja asun poikkeuksellisen hyvällä seudulla, kun olen itse töissä, lapsi on hoidossa ja olen kavereilta kuullut pelkkää hyvää päiväkodeista (myös niiltä, jotka ovat sellaisissa itse työskennelleet).

Täällä käytäntönä on, että aamupala on 8-8:15 ja tuona aikana tai aiemmin hoitoon tulleet sen saavat. Lounasta aletaan syömään klo 11 ja ne jotka tulevat tuota ennen hoitoon ja lähtevät 11:30 jälkeen (eli ehtivät syödä) niin saavat ruoan. Tietty jos vanhemmat ilmoittavat että aamiainen (tai lounas, jos noin aikaisin hakee/myöhään tuo) syödään kotona, niin sitten ei tarvitse syödä.

Tasan samaa mieltä. Mä haluan nähdä sen päiväkodin, jossa pienet jää _oikeasti_ jalkoihin, kenelläkään ei ole aikaa nostaa syliin jos itkettää, haavoille tuhahdellaan, ruoka viedään nenän edestä ennenkuin lapsi on syönyt tai vaihtoehtoisesti pakotetaan syömään ruokaa josta ei tykkää, lapset huutaa ja kiljuu ja möykkää ja pienimmät itkee, ulkona palellutaan, pienet ei saa nukkua tarpeeksi pitkiä päikkäreitä ja sitä rataa. Tällainen kuva päiväkodeista tuntuu monella olevan ja mä en ihan tosi usko, että tuollaista on. Ja jos on, niin eiköhän siitä ole vanhemmat tehneet ilmoituksen jo aikoja sitten ja vaihtaneet hoitopaikkaa.

Ja tämähän todella on ainoa tapa järjestää lasten päivähoito. Perhepäivähoitajia, ryhmiksiä, pieniä päiväkoteja tai isoja, mutta toimivia päiväkoteja ei ole. Ai niin ja ainoa mahdollinen hoitopäivä on tosiaan se 9h. Ei ole mahdollista palata esim. osa-aikatöihin tai järjestää vanhempien töissäkäynti niin, että toinen menee aikaisin töihin ja toinen myöhempään. Ehkä todella osalle nämä on ainoita vaihtoehtoja. Mutta väittäisin, että aika marginaalissa tällaiset perheet on.

Olen samaa mieltä. Omalla työpaikallani esimerkiksi on tilanne, että siellä joudutaan pitämään paikkoja sellaisille jotka ovat jääneet äitiyslomalle jo lähes kymmenen vuotta sitten. Lapsia on tullut useampi ja aina vaan ennen sen edellisen täytettyä 3v. Minusta on todella epäreilua, että tällaisille ihmisille pitää säilyttää se vakkari paikka siellä vaikka eivät ole työpaikan ovesta astunet sisään töitä tehdäkseen lähes kymmeneen vuoteen. Täysi komppaus. Tiedän myös tapauksen, jossa äiti on ollut nyt 5 vuotta yhteen putkeen vapailla ja on raskaana, eli vapaat jatkuu edelleen. Koko tämän ajan sijainen on ollut sama. Mun mielestä on myös sijaisen kannalta ihan superepäreilua, että hän tekee noin pitkään ja vielä pidempään töitä saamatta vakipaikkaa, koska se paikka on perhevapailla olevan.