Ida-Mari

Aktiivijäsen
  • Content count

    3336
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Ida-Mari

  1. Haluan tuoda tänne ketjuun yhden blogin ja erityisesti tämän yhden blogitekstin, kun tästäkin aiheesta tässä ketjussa taannoin keskusteltiin. http://monikielisyysmietteet.wordpress.com/2013/07/26/uskallusta-puhua-kakkoskielta-2/
  2. Hmmh, mä olen tosiaan ryhmiksessä töissä ja samanlaiseen kidutuskammioon laitoin myös oman lapseni 1v 1kk-ikäisenä, erittäin hyvällä mielellä. Lapsi on iloinen, sosiaalinen, puhuu nyt piirun alle kaksivuotiaana paljon sanoja ja tapailee jonkunsortin lauseita (on siis kaksikielinen), viihtyy sekä hoitopaikassa että kotona loistavasti ja on kaikin tavoin kyllä kaikkea muuta kuin vakavasti traumatisoitunut. Mutta ehkä sitten meilläkin on vaan niin valtavan hyvä tuuri tuon hoitopaikan suhteen... vai mitkä Hibin syyt on siihen ettei enää ikinä noin pientä päiväkotiin?
  3. Ja jotkut vaan ihan tosi HALUAA tehdä työtä X vaikka palkka olisi mikä tai sitä ei saisi ollenkaan (tavallaan osa mun työtä...). Onhan sekin toki valinta... no tästä nyt on ehkä turha vääntää tässä kun menee ohi aiheen kokonaan.
  4. Juu täytyy sanoa, että ei sillä rahallakaan ihan kaikkea saa. Mä vaihdoin todella hyväpalkkaisen vakiviran surkeapalkkaiseen lastenhoitotyöhön, jonka jatkuminen riippuu valtion budjetista. Rakastan työtäni, se ei ole mulle vain se tilinauha kuun viimeinen päivä vaan ihan tosissaan sydämen asia. Olen kiitollinen siitä, että olen tuota työtä tekemässä. Sillä hinnalla mies ei voi jäädä kotihoidontuelle, mutta sille ei vaan mitään voi.
  5. Mä oon lastenhoitoalalla ja mies ehkä vähän keskiarvoa huonompipalkkaisessa esimiestyössä, joten taloudellisesti ei olis mitään järkeä miehellä jäädä kotiin. Mies saa siis tuplapalkan siitä mitä minä, ja mun palkka on huono. Meillä tekee välillä tiukkaa jo nyt, kun molemmat ollaan töissä, saati sitten jos menetettäis 2/3 tuloista... jos ei olis rahasta kiinni, niin mies jäisi varmaan ihan mielellään joksikin aikaa kotiin.
  6. Tasan samaa mieltä. Mun mielestä mahdollisuus olla tuettuna 2 vuotta kotona on jo tosi paljon. Se taas, että onko 2-vuotias valmis päiväkotiin, on vähän eri keskustelu. Juu varmasti on paljon ongelmakohtia ja onhan se 2-vuotias vaikka 50-paikkaiseen päiväkotiin oikeasti aika pieni, mutta onko paras ratkaisu siihen esim. lisätä perhepäivähoito- ja ryhmäperhepäivähoitopaikkoja vai pitää ne lapset kotona? Ja tää seuraava on nyt vähän tahallinen provo, mutta; musta tuntuu, että jotkut haluavat pitää siitä kolmesta vuodesta niin hanakasti kiinni vain siksi, että itse kaipaavat taukoa työelämästä. Onhan siellä kotona oikeasti tosi kiva olla, niin olisi minustakin, jos taloudellisesti siihen venyttäisiin. Itse olen tosiaan ryhmiksessä töissä, ja täytyy sanoa että en ihan heti keksi, miksei siellä kaksivuotias selviäisi vallan mainiosti. Ja selviääkin. Oma lapsi meni taloudellisista syistä ryhmäperhepäivähoitoon 1v 1kk-iässä ja on pärjännyt loistavasti. Hoitajilla on aikaa ottaa syliin ja huomioida myös pieniä, kun ryhmä on pieni.
  7. Yritin saada miehen tekemään tuota testiä niin se vain katto mua kulmien alta silleen "juu ei". Mutta kerroin omat tulokseni, johon se hymähti että "olisin voinu kertoa tuon sulle". Eli ei tainnu olla sinnekään suuntaan yllätys.
  8. Mulla 1. Sinulle on tärkeää olla kumppanisi paras ystävä ja 2. Sinulle fyysinen läheisyys on kaikkein tärkeintä. Nää yhteensä oli n. 70%. Sitten 3. Sinä haluat kuulla kauniita sanoja kumppanisi sanomana, 4. Sinä arvostat arjen jakamista ja 5. Sinä haluat olla nainen, joka nostetaan aika ajoin arjen yläpuolelle. Kaks ekaa ei yllättänyt ollenkaan. Mä tykkään olla lähellä ja esim. mulle on tosi tärkeää, että joka kerta erotessa ja tavatessa vaihdetaan suukot, vaikka vaan pikaisesti poskelle. Ja jos ollaan päiviä erossa, niin kaipaan nimenomaan eniten sitä yhdessä nukkumista. Ja sitten taas joo, mies on ehdottomasti se, jonka kanssa jaetaan ihan kaikki arkisimmista ärsytyksistä kaikkein syvimpiin juttuihin ja se, joka mut tuntee ihan oikeasti kunnolla. Yllättynyt olin vähän tuosta, missä järjestyksessä 3. ja 4. on. Tuntuu että niiden pitäis olla toisinpäin, kun viimeksi eilen mäkätin että taas oon saanut yksin siivota...
  9. Mä lopulta päätin ettei ollu mitään niin kivaa mikä olis pakko saada nyt heti. Kattoa sitten aleista tai joskus jostain...
  10. Anteeksi jo valmiiksi pilkunviilaus, mutta se on (Laura Jenna) Ellinoora Aleksandra, ei Nellinoora.
  11. 10. maaliskuuta 2011 oon näköjään kirjoittanut listani, katsellaanpas - Lapsi syö samaa ruokaa kuin kaikki muutkin. Ei siis korvata "pahoja" ruokia hampurilaisilla eikä millään muullakaan. Meillä tehdään yhtä ruokaa (toki allergioiden rajoissa) ja piste. Jos ei tykkää oikeasti jostain yhdestä asiasta niin ok, mutta kaikkea pitää maistaa. Jos ei jaksa syödä, ei ole pakko, mutta seuraavan kerran syödään seuraavaan ruoka-aikaan. No juu, tässä on pysytty, isovanhempien mielestä liiankin tiukasti (kun pitäishän nyt E:n saada leipää kun se pyytää, ei se haittaa jos ei edes maista lihapullaa!!!!). - Paahtoleipä/vaalea leipä on aamupala. Muulloin ruisleipää. Turhan paljon oon lapsenvahtina ollessa nähnyt tätä "mutkun äitin lutunen Tiina-Tapio ei tykkää muusta kuin pullamössövehnäleivästä"-touhua. Samoin tämä on pysynyt. - Kaupassa ei syödä ennen maksamista yhtään mitään. Tästä olikin puhetta jo paljon tässä ketjussa, pätee myös meillä. Ja tämä! - En unohda itseäni. Mulla on myös harrastuksia, kavereita ja minä saan ostaa uusia vaatteita, käyttää meikkiä, lakata kynsiä ja käydä kampaajalla. Kollarit menee joissain tilanteissa ja joskus ne on ihan paikallaankin, mutta asioille/kaupungille pukeudutaan muihin vaatteisiin. No tuotamm... tai siis ei, en ole unohtanut itseäni. Mulla on harrastuksia, kavereita, vaatteita, meikkiäkin. Kynnet ja kampaaja on vähän toinen juttu ja ne kollaritkin eksyy jalkaan aika usein. No mutta ydinpointti on selvä! - En aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä, jos en joskus jaksa puunata kotia viimeisen päälle tai tehdä lapsen päiväuniaikaan muuta kuin torkahtaa itsekin. Hhahahahahahhahahah. Mulla on jatkuvasti ihan hirveä olo, kun täällä on niin järkyttävä siivo välillä aina. - En aio puhua vain lapsestani koko aikaa ja kaikille. Lapsi täyttää elämän varmasti varsinkin alussa, mutta elämässä pitää olla muullekin tilaa ja aivoissa kapasiteettia rekisteröidä muutakin kuin vauvan kakan koostumuksen vaihteluita. Aika paljon kyllä tytöstä puhun, oikeastaan koko ajan ja kaikille No kun se on niiiiiiiiiin ihana! - EN VIE/HAE/PYYDÄ LASTA TYÖPAIKALLE KOULUN JÄLKEEN. Harvat poikkeustapaukset on tietenkin ok, mutta ei aina. Lapsen paikka ei ole töissä. Mites kun mulle suunnitellaan töissä siirtoa lapsen päiväkotiin?! - Karkkipäivä on karkkipäivä, muulloin ei syödä karkkia. Juhlat on asia erikseen ja joskus viikolla voi ostaa esim. jäätelöä, mutta ei joka viikko. Myös vanhemmat noudattaa tätä, meillä ei tehdä niin että lapset pannaan nukkumaan ja sitten nostetaan karkit/sipsit/jätskit esille. Haluaisin myös pitää lapset erossa karkista aika pitkään, mutta en tiedä miten se onnistuu niin monen innolla odottelevan isovanhemman ja isoisovanhemman kanssa Kesä. Kesä kesä kesä. Syypää kaikkeen. Mm. siihen, että lapsi on syönyt jätskiä todellakin joka viikko. Mummo taas on syypää siihen, että tyttö tietää suklaan olevan "hekkuuuuu!". Ja tosta lapset nukkumaan ja karkit pöytään- jutusta en edes aloita Mutta pääsääntöisesti ollaan pysytty tässä kyllä, ihan joka päivä ei syödä herkkuja. Ei paha!
  12. Rovaniemellä tulee pysähdyttyä Napapiirin Shellillä (tilava lastenhoitohuone + kassalta saa varavaipan jos tarttee, leikkinurkka, ruoka perus huoltsikkatasoa) tai sitte nelostien varressa Neste Reissumiehellä kaupungin eteläpuolella (hyvä lounas, leikkinurkka, perus lastenhoitohuone). Jos on enemmän aikaa niin Angry Birds-ulkopuisto löytyy miltei keskeltä kaupunkia. Ja jos on kebabin nälkä niin Torikebabista löytyy aivan parhaat
  13. Voi miten ihanat nuo turkoosit/kirkkaansiniset haaremit! E saa kyllä takuulla tuollaiset.
  14. Meillä oli paikalla vain ihan ydinporukka; mun vanhemmat ja kaks siskoa, miehen isä ja veli, mun mummo ja pappa sekä lapsen kummit eli kolme meidän ystävää. Lisäksi pappi ja me kolme. Ei vaan yksinkertaisesti haluttu ketään muita paikalle, ja aivan ihana juhla meillä olikin. Tulevien lasten kanssa menetellään todennäköisesti aivan samoin, eli ei yhtään ylimääräistä ihmistä. Yks iso syy rajaukselle oli ja on se, että mulla on niin älyttömän suuri suku, että jos kutsuu yhdenkään ydinperheen ulkopuolisen, niin "pitää" kutsua sitten 20 muutakin kun ovat ns. samalla viivalla eli yhtä läheisiä tai kaukaisia meille. Napinaa ei kuulunut mistään, kun kaikille kerrottiin suoraan että halutaan pitää kastejuhla pienenä ja intiiminä juhlana. Juhla oli meillä kotona, se oli siivousstressistä huolimatta erittäin jees ja aika luonnollistakin, kun pieni perhejuhla oli kuitenkin kyseessä. Tarjottavat teki mun äiti, seuraavalla kerralla teen itse, syitä en jaksa alkaa erittelemään... kukat oli ihan kukkakaupasta, en osaa yhtään itse näpertää mitään koristeita. Koti meillä siunattiin samalla, oli ihan kiva, kun erikseen ei varmaan olisi tullut mietittyä sitäkään. Huonot kuvat harmittaa, kun sisko ei jostain syystä keskittynyt hommaan ollenkaan ja esim. meidän perhekuvassa meidän naamat on ihan keltaiset. No asiansa ajavat kuitenkin, mutta olis se ihan kiva kun olis kunnon kuvat. Tyttö kastettiin 1,5kk- ikäisenä, ihan hyvä ajankohta kun oma toipuminen synnytyksestä oli nopeaa ja tyttö nukkui alussa tosi hyvin eli en ollu todellakaan mitenkään kuolemanväsynyt. Mitäs vielä. No seuraavalla kerralla ehkä osaan lujemmin sanoa äitille vastaan ja teen asiat niinkuin itse haluan, enkä siten miten äidin mielestä on paras. Liittyen siis just noihin tarjottaviin sekä tytön kastepukuun.
  15. En löytänyt ketjua aiheesta, ja aihe nousi esiin meillä eilen kun riideltiin miehen kanssa ja tyttö tapitti silmät suurina lattialla. Eli riidelläänkö teillä lasten nähden? Välttelettekö tietoisesti riitelyä lasten nähden, miksi/miksi ei? Jos riitelette, yritättekö aina myös sopia lasten nähden? Miten toimitte isompien lasten kanssa jos lapsi vaikka kysyy että miksi isä huutaa äidille tai toisinpäin? Kiroiletteko? Me juteltiin tästä aiheesta riidan jälkeen kun huomattiin että tyttö seurasi tosi tarkkaan mitä me oikein räyhätään. Mä oon ite aika erittäin temperamenttinen persoona, joten räiskähtelen milloin mistäkin mutta lepyn myös nopeasti. Jos en heti saa räjähtää jostain asiasta niin se jää sitten muhimaan ja paisumaan pääkoppaan niin että seuraavan kerran kun räjähdän niin räjähdän sitten oikein tosissani. Mies on vähän samanlainen, mutta maltillisempi kuitenkin siinä mielessä että harvoin korottaa ääntään kun taas itse saatan ärähtää kovastikin jos joku ärsyttää. Kumpikaan meistä ei kiroile juuri lainkaan, hyvinhyvin harvoin saattaa lipsahtaa mutta normaalisti ei siis kiroilla koskaan. Tultiin siihen tulokseen, että ei jatkossakaan ruveta tietoisesti välttämään lapsen/tulevaisuudessa lasten edessä riitelyä, koska halutaan opettaa että kaikki tunteet on sallittuja eikä suuttumusta/ärtymystä/turhautumista tarvii peittää. Kuitenkin halutaan myös opettaa että sopiakin pitää ja anteeksi pyytää ja pyritään varsinkin tytön kasvaessa siihen, että sovitaan ja pyydetään anteeksi aina tytön nähden. Näin meillä, miten teillä?
  16. Mulla ja mun 3v nuoremmalla siskolla oli lapsena läheiset, teininä etäiset ja nyt taas mun asetuttua kunnolla aloilleni ja ehkä vähän siskonkin aikuistuttua ihan hyvät välit. Ei mitkään superläheiset sillä tavalla, että kaikkein syvimpiä tuntoja jaettaisiin, mutta selkeästi sisko on kuitenkin aivan erityinen ihminen. Nähdään harvakseltaan, kun sisko muutti opiskelujen perässä tietty pois. 10v nuoremman siskon (joka siis on nyt sen 13v) kanssa nähdään paljon ja sisko on paljon meillä, varsinkin näin kesäaikaan. Meillä on hyvät ja lämpimät välit, sisko tietää olevansa tänne aina tervetullut ja onkin meidän kanssa tosi mielellään. Äitin kanssa mulla varsinkin on tosi vaikeaa ajoittain ja välillä äiti ihan tosissaan tekee kaikkensa, jottei siskojen kanssa nähtäis ainakaan kovin paljoa. Äiti käyttäytyy tosi lapsellisesti ja typerästi, jos sisko soittaa sille että on täällä meillä yötä ja varsinkin jos sisko kertoo että meillä oli kivaa yhessä. Äiti arvostelee ja haukkuu jatkuvasti siskolle meitä, meiän kotia, meiän tapoja olla jne ja yrittää saada siskolle semmosta mielikuvaa, että meillä täällä "korvessa" (15km kylältä) on tosi tylsää ja ikävää eikä täältä pääse mihinkään koskaan ja sitä rataa. Esim. keväällä siskon piti tulla viikoksi meille, kun äiti ja isä lähti kaveripariskunnan kanssa mökille, mutta äiti otti siskon mukaan aikuisten ryyppyreissulle mieluummin kuin päästi sen meille. Onneksi sisko näkee tuon äitin touhun läpi eikä välitä siitä yhtään, antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
  17. Mun vanhemmat asuu 15km päässä ja osallistuu meidän arkeen aika paljon. Viikoittain nähdään ja viikoittain tyttö on siellä hoidossakin tarpeesta riippuen yhdestä tunnista useampaankin. Äiti varsinkin tunkee välillä liian lähelle ja osaa olla tosi idiootti, mutta tyttöä kohtaan on käyttäytyy pääsääntöisesti oikein kivasti ja se naljailu yms. kohdistuu vaan minuun. Isä taas on maailman ihanin pappa ja tytölle tosi tärkeä, syöksyy aina suoraan syliin kun nähdään ja "pappa" oli ihan ekojen sanojenkin joukossa. Apua on tullut paljon myös materian puolesta, mutta koskaan ei ole tullut mitään turhaa vaan aina tarpeeseen ja vaatteetkin on olleet sopivan kokoisia ja muuhun vaatekaappiin istuvia. Miehen isä ja morsiamensa asuu n. 60km päässä ja vaikkei niin usein nähdä niin ollaan kuitenkin tosi läheisiä. Soitellaan viikoittain ja nähdään aina kun vaan saadaan aikataulut sopimaan yhteen. Appi on ihan huippu tytön kanssa ja samoin on morsiamensa. Jotain kertoo se että yhden 15min tapaamisen jälkeen annoin tytön hälle hoitoon erittäin hyvillä mielin pariksi tunniksi. Sit taas mun isovanhemmat osallistuisivat mielellään enemmänkin, mutta ovat sen verran vanhuudenhöperöitä jo etteivät voi tyttöä keskenänsä hoitaa. Nähdään kuukausittain ja mummo ostaa tytölle aika paljon kaikenlaista, muttei toistaiseksi ainakaan ole tullut mitään totaalista hutia. No olis se varmaan pärjännyt yhdellä smurffipehmolla kahden sijaan mutta sen saa mummo anteeksi. Miehen mummo on aivan käsittämättömän ihana ja innoissaan ainoasta lapsenlapsenlapsestaan. Mummo neuloo tytölle paljon ja aina on ollut kyllä ihan nappiin koon puolesta ja muutenkin. Välimatkaa on reilu 200km, joten ei nähdä niin usein kuin haluttaisiin. Parin-kolmen kuukauden välein kuitenkin.
  18. Tytön päivähoitopaikassa eikä myöskään meillä töissä ole erillisiä jumppatuokioita, mutta aamuin illoin ulkoillaan aina (aamulla 45-60min ja iltapäivällä hakuajasta riippuen 45-90min) eikä lapset todellakaan seisoskele siellä... että en kyllä menis sanomaan että liikkuvat jotenkin liian vähän.
  19. LKS:ssa tyttö puettiin kyllä heti äidin moikkaamisen ja mittausten jälkeen ja annettiin kapalossa isälle, eli alle tunti syntymästä oli jo vaatteet päällä. En tiiä sitte vaikuttiko mun kohtuuheikko happi tuohon.
  20. Käynnistettiin ja alateitse syntyi.
  21. Me asutaan omakotitalossa, ja kyllä käyn viemässä roskat tai hakemassa postin tai ripustamassa pyykit tai viemässä koirille vettä tai hakemassa puita tytön päikkäriaikaan. Voin jättää samojen toimitusten ajaksi yksin jos tyttö on hereillä, mutta jätän sitten ulko-oven auki, kun kävelemään opittuaan tuo liikahtaa aika vikkelästi paikasta toiseen eikä järkeä ole päässä ollenkaan. Mieluiten teen nuo hommat tytön nukkuessa tai sitten otan matkaan. Mies tekee aika paljonkin sitä, että tytön nukahdettua yöunille menee pihalle puuhailemaan jotain omia juttujaan vaikka olisivat kahdestaan kotona (eli muutaman kerran viikossa, kun olen omissa menoissani). Itkuhälytin on taskussa aina ja jos ei ole niin vaihtoehtosesti nyt kesäaikaan jättää tytön huoneen ikkunan raolleen niin että kuulee mahdollisen itkun. Mies on yleensä autotallissa tai sen edustalla, ja autotalli on tosiaan samaa rakennusta talon kanssa eli apu on alle puolen minuutin päässä jos tarve on. Itselläni ei ole niinkään tarvetta käydä illalla ulkona tytön nukkuessa. No viime kesänä kävin iltaisin joskus keräämässä mansikat, jos päivällä ei oltu jostain syystä ehditty. Mansikkamaa on ihan talon vieressä ja toimitus kesti alle 10 minuuttia. Autoon olen jättänyt tytön esim. mun vanhempien pihalle, jos on nukkunut ja asia on ollut parin minuutin mittainen. Kaupan pihalle en jätä, vaikka olisi vain 1-2 ostosta. Automaatilla käydessä voisin jättää, ei vain ainakaan muistaakseni ole ollut tarvetta. Kauppareissu ja lapsi kotona nukkumassa olisi ehdoton ei.
  22. Pyöräilen tosi vähän, lähinnä joitain satunnaisia lenkkejä kesässä. Käytän aina kypärää, olis vain ja ainoastaan typerää olla käyttämättä kun pyöräilen maantiellä jossa 80km/h rajoitus. Sitä en tiiä mitä se auttais jos oikein paska tuuri kävis mutta esim. ojaanajossa (näitä sattuu yks-kaks toisinaan tuolla tiellä kun esim. rekka ajaa ohi ja vastaan tulee auto ja vaihtoehtoina on ajaa rekan keulaan tai ojaan) varmasti. Mies ei pyöräile oikeastaan ikinä, mutta niillä harvoilla reissuilla on myös kypärä päässä. Ja joku viittas jo niihin rullaluistimiin, ei voi muutako silmiä pyöritellä kun porukka luistelee tuolla samalla tiellä ilman kypärää ja ehkä jotku ranne- tai polvisuojat päällä...
  23. ^ Hauska kyllä, en oo ikinä kuullut. Silba tarkoittaa saameksi hopeaa.
  24. Oonko kamala kun mä seisoin. Tai siis, mies ennen inttiin menoa puhui rauhanturvaajahommista ja sanoin, että jos mun mielipiteellä on mitään väliä niin et mene. No näkö ja astma olis olleet haaveen tiellä jokatapauksessa, niin ei ihan nin kamalan huono omatunto ole. Mutta mä vaan en ole kaukosuhteilija, nyt kun on pitkin vuotta ollut pakko olla vaihtelevasti 2-6pv erossa jatkuvasti niin hermot on menneet aika monta kertaa. En vaan kestä ajatusta pidemmästä erosta, onneksi ei ole tarvettakaan.