Ida-Mari

Aktiivijäsen
  • Content count

    3336
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by Ida-Mari


  1. Ensimmäisenä kannattaa varmaan muistaa, että mikään "pienempi annoskoko, herkut pois ja ei turhia hiilareita"-höpönlöpö ei ole imettäessä (tai no muutenkaan :D) toimiva ratkaisu. Ehdoton ei myös kaikille varsinaisille dieeteille joissa tarkoituksena on elää jollain naurettavilla 1500kcal/päivässä. Imettäessä et tuolla määrällä pärjää mitenkään ja harvoin kyllä normaalielämässäkään.

     

    Itse tiputin raskauskilot ja pari ylimääräistä ihan vaan ruokavalion järkevöittämisellä ja liikunnalla. Kotiäitiaikana oli helppoa treenata vaikka viitenä päivänä viikossa. Tietenkään siis painonpudotus ei tuollaista määrää vaadi, mutta itse kun urheilusta tykkään ja se on mun henkireikä niin määrätkin oli isoja.

     

    Ruokavalion järkevöittäminen oli käytännössä mun kohdalla sitä, että söin tarpeeksi ja oikeasti fiksua ruokaa. Paljon kasviksia (joka aterialla noin 200 grammaa minimissään eli oikeasti _paljon_), smoothieita, puuroa aamulla jne. Viisi kertaa päivässä fiksuja annoksia, eikä mitään hiilarikammoa vaan just aamulla puuroa, lounaalla ja päivällisellä riisiä, perunaa tai bataattia, väli- ja iltapaloilla banaania, riisikakkuja, melkein joka aterialla jotakin. Täysjyväpastakaan ei ketään lihota vaikka nykyään välillä siltä kuulostaa :) Itse syön hyvin vähän maitotuotteita, mutta joku rahka tms. on kans aina hyvä, jos siitä tykkää. Herkkujakin voi ihan hyvin syödä vaikka kerran tai pari viikossa, jos se ei tarkoita 500g irtokarkkipussia joka kerta. Yksi pulla kerran viikossa on ihan sama kun muu ruokavalio on kunnossa.

     

    Laihduttamista siis jollain kyseenalaisella kalorimäärällä tai just jollain "ota pienempi lautanen niin ruokamäärä näyttää isommalla"-metodilla en missään nimessä suosittele imettäjälle (enkä muillekaan tietenkään), mutta tosiaan jos sen jokapäiväisen suklaa-annoksen jättää pois, niin siinä ei mitään myrkkyjä kyllä vauvalle mene :) Kukka Laakso on sanonut musta hyvin; olennaista ei ole se mitä jätät pois, vaan se mitä laitat tilalle.


  2. Meillä alkaa pikkuhiljaa varmaan olla sama edessä, ei vaan enää jaksa tätä yösekoilua ja oon jo aika varma näppituntumalta että ei tuolla enää ole öisin nälkä vaan herää juurikin hakemaan turvaa ja lohtua. Muuten sais herätäkin, mutta äiti alkaa olla "vähän" väsynyt. Ajateltiin mennä samalla kaavalla kuin ensimmäisen kanssa, jolloin parhaiten toimi suoraan omaan huoneeseen siirto ja mies kävi hyssyttelemässä ekoina öinä sitten, juuri sen maidontuoksun takia. Ja kerrasta poikki tosiaan meni, meillä ensimmäinen heräsi 5+ kertaa yössä ja samoin tämä toinen tällä hetkellä. Ensimmäisen kanssa homma oli ohi muutamassa yössä, eka oli kamala, mutta sitten helpotti.

     

    Tsemppiä! Ei se kivaa ole, mutta joskus ihan tarpeellinen ratkaisu. :)


  3. No onpahan käytöstä aikuisilta ihmisiltä, aivan sanattomaksi vetää...

     

    Itse ehkä tilanteessasi ilmoittaisin nyt miehelle että mikäli hän ei uutta paikkaa itse järjestä, niin juhlat pidetään ilman appiukkoa ja mies lopettaa osaltaan lapsellisen pelleilynsä. Todella inhottava tilanne sinulla, tsemppiä loputtomasti! ♡


  4. Niin siis onko miehen ongelma juhlapaikassa? Oletan että tällaisessa tilanteessa miehellä on appivanhempiensa (?) kanssa jotain....? Jos näin on, niin yrittäisin kyllä miehen kanssa keskustella että mikä olisi sitten hänelle sopiva juhlapaikka. Kuulostaa lyhyen viestisi perusteella nyt siltä, että olet väsynyt (ja mies myös) etkä jaksa miettiä kotona siivoamista, ja helppouden vuoksi haluat pitää juhlat vanhemmillasi. Ja tämä ei miehellesi syystä tai toisesta sovi. Ymmärsinkö oikein? Jos kyllä, niin komppaan kyllä ehdottomasti edellisiä. Väsyneenä sitä tekee välillä vähän hölmöjä ratkaisuja jotka kaduttaa myöhemmin.

     

    Kannustaisin siis minäkin puhumaan miehen kanssa muusta järjestelystä. Jos kotona ette halua juhlia, niin olisiko esim. se seurakuntasali neutraali paikka?


  5. Hauska miten niin moni sanoi että olisi suuttunut vauvan ns. nappaamisesta. Eihän sitä tartte noin puun takaa tuoda että joo moro tulin ja heippa nyt mennään :grin:  Siis voihan siinä kyläillessä kysäistä että mitä jos muuten minä kävisin vaunuttelemassa vauvan kanssa niin saisit levätä tai muuten jotenkin "pehmeämmin" tuoda asian esille. Toisaalta kuitenkin tarpeeksi jämäkästi, koska mä ainakin huitelen kaikelle epämääräiselle käsiäni että "eeheeeeei kyyyyllä me pärjätään" vaikka samaan aikaan pieni ääni päässä kiljuu että ETTEKÄ PÄRJÄÄ MENE NUKKUMAAN NAINEN. Ja itse ainakin siis olisin kaivannut tällaisena jääräpäänä juuri tuollaista, että joku määrätietoisesti tulee ja auttaa, koska minähän en apua pyytänyt. Enkä pyydä vieläkään.


  6. Mua kiinnostaa myös nimet paljon ja luen kanssa kirkolliset aina suurella mielenkiinnolla :) Ja täällä seuraan nimiketjuja paljon vaikken hirveästi kommentoikaan.

     

    Mua kiinnostaa erityisen paljon nimissä se, mistä ne tulee. Meillä omien lasten nimet on pitkälti suvusta tulleita ja jokaisella nimellä on joku muukin merkitys kuin se, että "se on kiva". Paitsi esikoisella on tuplanimi väliviivalla, sen eka puolikas on vaan kiva joka sopi hyvin sen toisen puolikkaan kanssa.


  7. Meillä 4v tykkää yleensä ihan leikkiäkin itsekseen, mutta parhaimman rauhan takaavat värityskirjat, palapelit, piirtäminen ja muovailu.

     

    Yhdessä tykätään mm. leipoa sekä oikeasti että leikisti. Jälkimmäinen sotkee vähemmän ja ensimmäinen vie enemmän aikaa + tuore pulla on aina tuore pulla.

     

    Koko perheen ehdoton lemppari on makkaranpaistoretket. Joskus kauemmas, joskus käytännössä takapihalle - pääasia, että on tulet, makkaraa ja jotain keksintynkää. :grin:


  8. Paras apu ystävälle on minustakin juurikin Catherinen mainitsemat, kyselemättä tuodut avut; ruoka, siivous, vauvan "nappaaminen" (tyylillä "mepäs lähdetään nyt vaunuilemaan, heipat!"), roskien viemiset jne. Itse kaipaisin niitä tässä kahden lapsen kotiäitiarjessa edelleen kaikkein eniten, vaikkei mitään ongelmaakaan ole. Juuri se että joku vain tulisi, koska pyytäminen on vaikeaa :)


  9. Juu moro vaan! Itkua, epämääräisiä naurukohtauksia ja sitä ah-niin-ihanaa raivoamista. Esim. siitä, että mies ei tuonut mulle pakastimesta jäätelöä, siitä, että paistamani sämpylät olivat "liian kovia" (wtf), siitä, että koira istui mun neulomuksen päälle sohvalla (aiheuttamatta mitään vahinkoa)... joo. Ihanaa. :girl_sigh::grin:


  10. Mulla on kaksi siskoa ja jotenkin oon aatellut itseni "aina" tyttölasten äitinä. Kun ensimmäinen oli tyttö, toivoin toisesta kovastikin poikaa ja olin ihan varma että poika se on, vaikka yhdessä ultrassa saatiin aika vahva tyttöveikkaus. No pikkusisko sieltä tuli ja oikeastaan heti se tuntui ihan oikealta, enkä osaa enää ajatellakaan meille poikaa. Kolmatta ei ole tulossa, joten serkun poika saa toimia mun poikalapsena :)


  11. ^Aristokatit ja Kaunotar ja Kulkuri (ja sen kakkososa) on meidän 2v:n suosikkeja ja se on aika arka katsoja. Molemmissa on joku ihan lyhyt jännempi kohta mutta hyvin nössöllä tasolla. Vertailuksi sama lapsi jätti 101 dalmatialaisen ja Prinsessa Ruususen jännimmät osat väliin ja Frozenista ei päästy edes traileria loppuun. :D Frozenista me on nyt katseltu Youtubesta lyhyitä laulupätkiä, kun ne prinsessat ois vaan niin parhaita.

     

    Se Frozenin traileri on ihan karsea :grin: :grin:  Mieki taisin ekalla kerralla kelata sen ohi... mut onhan siinä pari aika jännää kohtaa ja se loppukohtauskin on aika karu, vaikka loppuukin sitten hyvin.

     

    Me ollaan katsottu tytön kanssa edellisen päivityksen jälkeen Madagaskar ja Joulupukki ja noitarumpu, molemmat jees. Tuhkimo voisi olla seuraava.


  12. Ekasta tuli 11,5kg, sairaalaan jäi puolet ja loput oli ristiäisaamuna poissa. Tuolloin oli ylipainoa muutenkin kohtuureilusti. Nyt ennen toista painoin 12kg vähemmän kuin ennen ekaa raskautta, ylipainoinen olin edelleen mutta hyväkuntoinen ja lihaksikas. Kiloja tuli 18. Viikko synnytyksestä oli kadonnut 8,9. Jospa ne loputkin tästä hiljalleen kun pääsee taas liikkeelle :)

     

    Lisäys, 5,5 kuukautta meni että kilot oli poissa ja koko vaatekaappi käytössä taas. Eikä lähteneet imettämällä vaan, kyllä varsinkin viimeiset 3-4kg sai tosissaan pudottaa.


  13. 4-vuotias tuo on ja vauva tosiaan syntyy viimeistään ensi viikon alussa. Ehkä vuosi sitten sanoi eka kerran pelkäävänsä, ja on tullut viereen oikeastaan siitä lähtien kun siirtyi lastensänkyyn... eli kaaaauan. Joskus on ollut pitkiä kausia ettei tule tai tulee vasta 5-6 aikaan, mutta pääsääntöisesti E tulee meidän sänkyyn joskus 1-3 välillä jokaikinen yö.


  14. Meidän tyttö pelkää pimeää myös ja jos yöllä herää, niin aivan toivotonta edes yrittää saada omaan sänkyyn nukkumaan vaan viereen pitää päästä. Ollaan luovutettu tän taistelun kanssa jo ajat sitten, nukutaan kaikki paremmin kun annetaan periksi. Nyt vaan mietityttää piakkoin syntyvä vauva yhtälössä... aikanaan tyttö nukkui meidän vieressä imetyksen helppouden takia, mutta neljästään ei kyllä mitenkään sovita samaan sänkyyn. No toki meidän pitäisi ostaa uusi sänkykin, mutta ei ihan nyt just tähän saumaan olisi varaa :D sivuvaunupinnis on varmaan ainoa järkevä vaihtoehto.


  15. Ei siinä mitään mainintaa ollut, mutta luulisi? Eihän siinä muuten ole mitään järkeä... ja onneksi myös osa-aikatyöntekijän (ja -opiskelijan) lapsella on kokopäiväoikeus. Mutta ääh, jotenkin tuo silti tökkii koko homma. Just noiden ryhmäkokojen takia. Tuo antaa niin paljon mahdollisuuksia pelailla ja sitten saadaan aikaan hirveitä megaryhmiä... kun kyllä se osa-aikainenkin lapsi tarvitsee ihan kokonaisen sängyn, tuolin ruokapöydässä ja mielellään sitä syliäkin.


  16. - Ei voi tietää. Ehkä, ehkä ette, riippuu vauvasta, sinusta, miehestä, tukiverkostosta, kuusta ja tähdistä, Nelosen talven tv-ohjelmistosta ja lumitilanteesta.

     

    - Ei voi tietää. Ehkä, ehkä et.

     

    - No tämä riippuu varmasti eniten sinusta itsestäsi. Voi olla että menee hetki ilman yksinäistä omaa aikaa (imetys), mutta aika pian voit varmasti käydä jo pieniä reissuja vaikka täysimetetynkin vauvan kanssa. Eiköhän melkolailla jokainen yli kuukauden ikäinen pärjää tunteroisen ilman ruokatarjoilua. :) Imetyksen jälkeen/harventuessa sitten ihan oman pään, vauvan ja puolison mukaan. Mutta siis pääsääntöisesti tottakai saat.

     

    - Tuskinpa vaan, eiköhän se oma persoona säily siellä vaikka jonkinsortin kasvua tapahtuu eittämättä kaikille.

     

    - Kestää se. Paljon voit vaikuttaa itse ja paljon voit olla vaikuttamatta. Terkuin kilpaurheilija, jonka kroppa on aivan paskana raskauden loppumetreillä täysin itsestä riippumattomista syistä. Mutta kyllä se tästä taas pikkuhiljaa. Sanoisin että paljon suurempi koettelemus kropalle on raskausaika kuin varsinaisesti vauvavuosi.

     

    - Varmasti tulee hetkiä kun ajattelet, että kannatikohan tämä homma nyt taas. Se joka väittää ettei ole tullut, valehtelee tai on joku yli-ihminen. :)

     

    - Etköhän sinä rakasta. Jos ei heti mitään hirveää tunteiden ilotulitusta olekaan, niin kyllä se sieltä pikkuhiljaa.

     

    Kaikki voi mennä hyvin ja hyvin suurella todennäköisyydellä meneekin. Äitiyden lisäksi olet nainen, et ehkä heti, mutta hetken päästä. Parisuhde eikä seksielämä automaationa kuole vauvaan. Voi kuolla kyllä, ja se, miten paljon siihen voi itse vaikuttaa tuntuu olevan melko iso mysteeri...

     

    Mutta siis joo, meidän parisuhde (sis. makkarielämä) voi oikein loistavasti. Ennen raskautta mulla oli runsaasti omaa aikaa ja niin myös miehellä. Arki rullaa ja juhlat on yhtä juhlaa. Rakkautta riittää lapselle, kohtapuoliin saapuvalle pikkusisarukselle, miehelle ja kolmelle koirallekin vielä.

    Toki itsellä nyt raskaus on ollut niin järkkyä taas, että vaikka lapsia voisin ottaa vaikka viisi, niin raskaana en halua enää ikinä olla. Mutta kyllä nämä kaksi olivat sen lopputuloksen arvoisia ehdottomasti. :)


  17. 1v-synttärikakun jälkeen tyttö on saanut kahvipöydässä herkkua silloin kun muutkin. Syksyllä 2v-synttäreiden korvilla sai ensimmäisiä kertoja maistaa karkkia ja suklaata, jäätelöä söi kesällä. Samalla linjalla mennään silti edelleen; tyttö saa silloin kun muutkin, mutta karkit syödään tytön mentyä nukkumaan. Karkkipäivää yritetään kyllä vältellä ainakin kouluikään saakka, mieluummin pidettäis sama linjaus kuin itsekin eli silloin saa syödä kun mieli tekee, mutta ei montaa kertaa viikossa eikä mitään älyttömiä määriä.

     

    Hehheheheheheh. :grin:

     

    Varsinaista karkkipäivää ei ole vieläkään (siis esim. että joka lauantai on karkkipäivä), mutta "karkkipäivästä" puhutaan kyllä ja silloin tyttö saa itse valita mitä karkkia haluaa. Pienen karkkiaskin tai suklaapatukan tai pienen pussillisen itsevalittuja irtokarkkeja. Tai sit ostetaan koko porukalle yhteinen irtokarkkipussi ja tyttö syö siitä vapaaasti sen mitä syö. Jäätelöä, pullaa, jne. saa suunnilleen 0-3 kertaa viikossa. Joskus menee kaksi-kolme viikkoa ilman mitään herkkuja, joskus syödään viitenä päivänä putkeen (esim. kesällä syötiin paljon jäätelöä). Pillimehua saa mökillä saunan jälkeen (ei käydä kovin usein, ehkä kerran kahdessa kuussa), joskus autossa jos ei muisteta kotoa ottaa vesi-/tiivistemehupulloa sekä mettässä (kesällä monta kertaa viikossa, talvella ehkä kerran parissa viikossa). Roskaruokaa syödään n. kerran kuussa ja silloin saa ranskiksia tai pizzaa, hampurilaisista ei niin välitä. Kahdesti ollaan kai otettu lastenateria mutta hukkaan menee se raha, kun haukkaa vain muutaman palan, sama antaa omasta sen verran. Jos syödään ulkona (hyyyyvin harvoin) niin saa itse valita annoksensa. Yleensä haluaa ranskiksia kun kotona joutuu syömään ihan peruspottuja vaan. :grin:

     

    Ollaan tässä asiassa varmaan aika lepsuja, kun ei laskeskella mitään päiviä eikä pidetä mitään tiettyjä välejä herkkujen kanssa. Leivotaan silloin kun sattuu olemaan sellainen fiilis, syödään kahvin kanssa ehkä pari keksiä, paistetaan iltapalaksi lättyjä, ostetaan jätskiä jälkkäriksi vaikka tiistaina jos sellainen himo nyt sattuu tulemaan kaupassa. Mutta toisaalta; syödään alusta asti itse laitettua (luomu- ja lähi-)ruokaa, joka aterialla kasviksia, paljon marjoja ja hedelmiä, ei vaaleaa leipää koskaan (paitsi joskus itseleivottuja sämpylöitä tai harvakseltaan jotain paistopistepatonkeja), ei juoda mitään valmiita sokerimehuja, vältellään muuten kaikkia turhia lisäaineita, tyttö ei syö mitään suklaa- tai sokerimuroja vaan tylsiä lähes sokerittomia Elovena-muroja, ei syödä myöskään sokeroituja myslejä, jogurttina syödään joko vähäsokerista rahkajogurttia tai sitten Luonto+-tyylisiä vähäsokerisia jogurtteja, tyttö ei juo kaakaota edes viikoittain, syödään viisi kunnon ateriaa päivässä, ei napostella ruoka-aikojen välissä, liikutaan paljon ja mitäs näitä nyt on.

     

    Tiivistettynä meidän ruokafilosofia on siis se, että herkutellaan, mutta myös muuhun ruokaan panostetaan paljon. Meillä ei kulu piilosokeria eikä eineksiä, joten en koe, että herkut olisi mikään pakkovälteltävä paha. Paljon huonompana pidän einesmaksalaatikkoa tai kalapuikkoja tai suklaamuroja arkiruoan seassa kuin sitä, että kerran kuussa saa pizzaa ja muutaman kerran viikossa vähän suklaata. :girl_sigh: Kärjistettynä siis. Ja tarkennan vielä, että herkkujen kerta-annokset ei ole tosiaan mitään valtavia, ja ne syödään tietyssä aikaikkunassa. Eli se tytön itsevalittu irtokarkkipussi painaa ihan maks. 100g ja se syödään selvästi ruoan jälkeen, ennen iltapalaa, tai sitten esim. pitkällä reissulla ruokatauon jälkeen autossa. Tai sitten paistetaan ne lätyt iltapalaksi ja jämät menee koirille, ei seuraavan päivän aamiaiselle. Tai kun ollaan kahvipöydässä, niin piirakkapala tai pulla syödään siinä, ja sitten kun sanotaan kiitos niin sen jälkeen hetki on ohi eikä hetken päästä tulla takaisin vielä kärttämään lisää.


  18. Mua ärsyttää kaikkein eniten noi päivähoito- ja iltapäiväkerhomaksujen korotukset. Tosin edelleenkään ei ole kerrottu miten tuo käytännössä toteutetaan... jossain vaiheessa muistan lukeneeni mm. sellaista väläytystä että maksuihin lisättäisiin yksi tuloluokka lisää eli maksu ei vaikuttaisi pienempituloisiin ollenkaan. Toivon että tää on näin eikä esim. niin että luokkien tulorajoja nostetaan, koska ne on nyt jo ihan naurettavat.

     

    Edit, jaa olihan siellä toinenkin erityisesti Lapin perheitä kiristävä tekijä... Kelan maksamia matkakorvauksia ollaan leikkaamassa, mutta ei vielä tiedetä miten. No sehän kiva. Meillä kun on pakko matkustaa mm. korvien putkitukseen 300km/suunta. Nyt reissusta saa korvausta omalla autolla ajaessa 88 euroa. Pieniruokaisella diesel-autolla toki on varaa tuosta leikatakin, toki silloin se kattaa vain ja ainoastaan polttoainekulut mutta se kai on tarkoituskin. Yöpymisistä maksettavat korvaukset on jo aika pieniä ja niistä ei toivottavasti enää leikata, kyllähän sitä päiväreissunkin käy toki mutta on se varsinkin kipeälle lapselle turhan HC.