MaariaU

Poikamaha edellisellä kierroksella, poika tuli. Poikamaha nytkin, tyttöä odotellaan.. voihan tämä vielä muuttua

Koko raskausajan olen ollut sitä mieltä, että sektioon suorilta tällä kertaa. Esikoinen syntyi hätäsektiolla 21 h "synnyttämisen" jälkeen ja koko touhusta jäi tosi kurja fiilis. Itse synnytys ei varsinaisesti pelota, mutten halua kokea sitä epätietoisuutta, avuttomuutta ja äänettömyyttä enää. Äänettömyydellä meinaan sitä että viime kerralta jäi tunne, ettei kukaan kuullut minua tai kysymyksiäni, asioita ei selitetty tarpeeksi selkeästi. Haluaisin, että tämä kerta olisi rauhallinen ja selkeä, ja pääsisimme vauvan kanssa samalle osastolle! Nyt on alkanut ahdistamaan ajatus alatiesynnytyksestä, jos lääkärit päättävätkin, ettei tuntemukseni ole tarpeeksi vahvat, että saisin sektion

Mä suihkuttelin Ceridalia pojan päähän, myssy päähän pariksi tunniksi ja sitten muistaakseni harsolla pyyhin pään, toisinaan riitti pehmeällä harjalla harjaaminenkin. Lähti tosi nopeasti, vaikka karstaa oli ihan kiitettävä määrä pahimpana aikana.

Keskenmeno 28.9. plussa tuli... Pitää ihan tarkistaa kalenterista... 27.10. Nopeasti siis, yksiäkään menkkoja ei ehtinyt tulla, mutta keskenmeno olikin tosi varhainen, sanoisin 5+?, en tarkkaan muista.

^Helsinki-Vantaalla ainakin on rattaita, että siellä selviää kyllä Meillä poikanen istui Barcelonan kentällä niissä käsimatkatavaran kuljetus vaunuissa (vaikka se siinä vaunussa muka kiellettiin) ja hyvin pärjättiin, joka kentällä taitaa sentään jotain kärryn tapaista olla.

Lennettiin juuri Barcelonaan ja takaisin, menomatka alkoi kuudelta, tästä lennosta poikanen (1,5 v.) nukkui äitini sylissä 45 min. aamu oli ollut sen verran aikainen, muttei ollut enää niin väsynyt, että olisi nukahtanut uudestaan, kun heräsi. Sitten luettiin upouutta kirjaa ja poikanen piirteli, iPadille oli myös ladattu katseltavaa. Yleisesti ottaen neljän tunnin lento meni hyvin, olin varautunut huutokonserttiin, kun ei tuo meidän poika oikein jaksa olla paikoillaan pitkiä aikoja. Tulolento oli yölento ja sen poikanen nukkui kokonaan, ennen kun kone pääsi kiitoradan päähän, oli tuo unessa. Heräsi kerran, kun vieressä olevalle lapselle tuli itkukohtaus, hetken aikaa molemmat itkivät niin, että kone raikasi, mutta poikanen nukahti sitten syliini loppumatkaksi ja heräsi vasta, kun oltiin maassa Helsingissä kippasin sitten pojan Glon sänkyyn ja sinne jäi jatkamaan uniaan, olikin tosi kätevää jäädä yöksi kentälle, meillä matka jatkui Ouluun seuraavana päivänä.

Matkustamista, tai no, oltiin me viikko Barcelonassa poikasen kanssa, mutta ei se ole samanlaista vapaata kulkemista. Poikasen ehdoilla mentiin ja päikkäreitä nukuttiin toisinaan vaunuissa toisinaan asunnolla, ei voinut kuljailla koko päivää pitkin katuja tai käydä kauempana retkillä, sen verran vilinää täynnä kaupunki, ettei tuo meidän sähikäinen voinut oikein muuta, kun istua rattaissa ja mitkään junamatkat eivät tahtoneet onnistua, kun oli pojasta niiiin tylsää Kierrettiin sitten eläintarhaa ja akvaariota, mitkä olivat kyllä ihan kivoja paikkoja No, tämä vaihe on nyt, parissa vuodessa muuttuu jo aivan toisenlaiseksi. (Sitten kai ollaan vesipuistoissa kaiket päivät )

Kyllä munkin silmiin Coralinen testissä kaksi viivaa osuu

En meikannut, sitä turvotusta ja pöhöä ei olisi saanut pelastettua millään pakkelilla ja kun lapsi oli teho-osastolla, itse selviämässä hätäsektiosta, oli mielessä muuta, kuin meikkaaminen.

Vastasin "Kyllä, aina." Vaikka totuus on, että jos lähden nopeasti käymään vaikka kaupassa ja nappaan vaan avaimet ja muut rojut mukaan, kypärä usein unohtuu, vaikka se on ollut käytössä jo vuosia. Mutta pääasiassa siis pidetään koko perhe aina, mä taidan olla ainoa unohtelija.

Meillä on miehen kanssa kaksi kummilasta ja ainakin nyt tuntuu, että tämä määrä riittää, koska haluamme osallistua heidän elämään, olla kaverina ja touhuta heidän kanssa. Ehkä sitten, kun aikaa kuluu ja kummitytöt kasvavat "tilaa" olisi useammallekin Onneksi tyttöjen vanhemmat ja me olemme samaa tiivistä kaveriporukkaa, että kaikki kuljetaan sitten samassa paketissakin ja kun näkee toista niin voidaan hyvin nähdä toistakin tyttöä. Oma poika asettuu ikänsä puolesta sinne tyttöjen väliin

Oltiin molemmat 27-vuotiaita.

Me alotettiin harjaamaan pojan hampaita pari viikkoa takaperin, eli n. 5,5 kk ikäsenä, kun kaksi alahammasta olivat tulleet selvästi esiin. Ostin sen vauvaharjan ja apteekista mautonta ja vaahtoamatonta hammastahnaa, jota käytetään ehkä joka toinen, joka kolmas kerta. No, hampaiden pesu on meidän pikku-ukon illan kohokohta, kun näkeekin harjan, avaa suunsa apposen ammolleen ja alkaa nauraa, ihan alusta asti on tykännyt hampaiden harjauksesta ja tykkää itsekin "harjailla" hampaitaan. Toivottavasti tykkää touhusta jatkossakin

Me kerrottiin ensimmäinen nimi, mutta muut pidettiin salassa, ihan vain kiusalla Etunimeä toitotin jo siitäkin syystä, että kaikki tietävät meidän antavan sen nimen pojalle, että jos ei muut sitä sitten nappaisi, tai jos nappaisivat, niin voisivat olla varmoja, että meidän pojalla on sitten sama nimi. No, kaikki lapset jotka saivat nimen ennen poikasta olivatkin tyttöjä, joten ei pelkoa siitä, että "meidän" nimi olisi viety Eräs ystäväni taas ei kerro lapsiensa nimiä etukäteen, koska kertoi esikoisensa nimen ennen kastajaisia ja hänen ystävä sitten nappasikin sen nimen kaikkia nimiä (paitsi sukunimeä) myöten omalleen, joten sen jälkeen ei kukaan ole saanut tietä heidän lapsien nimiä, ennen kun kastajaiset/nimiäiset on vietetty. muoks. tulipa taas selkeästi kirjoitettua tekstiä, koittakaa kestää

Ei iskenyt, eikä ole vielä iskenyt ja vahvasti epäilen, ettei iskekään. Mä olen vauvakuumeillut vaan raskausaikana, se olikin hyvä aika kuumeilla, kun 'lääkitys' oli jo kohdillaan