>helmiina<

Mulla ekassa synnytyksessä puhkaistiin kalvot ja synnytys todellakin nopeutui sillä, olin tuolloin 3 cm auki ja 1,5 h päästä vauva oli maailmassa. Toisessa synnytyksessä vedet menivät itsestään ja sen seurauksena synnytys eteni todella vauhdilla, olin tuolloin 3 cm auki ja puolen tunnin päästä vesien menosta kokonaan auki... Tosin vesien menosta ei mennyt kuin hetki, kun alkoi jo ponnistuttamaan, eli luultavasti olin alle puolessa tunnissa auki kokonaan, mutta puoli tuntia meni ennen kuin kätilö tutki uudestaan. Eli mulla ainakin vesien meno nopeutti synnytystä huomattavasti. Eikä se tosiaan satu yhtään vaikka kalvot puhkaistaankin.

Niinpä! Tuntuu todellakin siltä, että teet niin tai näin niin koskaan ei ole hyvä ja aina joku kritisoi ratkaisuasi. Mikä on todella raivostuttavaa, koska jokainen tekee itse päätöksensä oman tilanteensa mukaan.

Olen ihan samoilla linjoilla Armadillon kanssa eli totaalikomps! Muoks. Adelita ehti väliin - tosi hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä kanssasi! Mä en voi käsittää sitä, miten joku voi sanoa että kotihoidontuki on niin suuri, että se kannustaa äitejä jäämään lasten kanssa kotiin??? Mä koen sen kyllä ihan toisin päin ja kyllä ainakin meidän tuttavapiirissä se on niin päin, että äidit lähtevät vastahankaisesti töihin vaikka haluaisivat olla lapsen kanssa pidempään kotona, koska kotihoidontuelle ei pysty jäämään kun se on niin pieni. Enpä kyllä tiedä ketään, kuka jäisi kotiin vanhempainvapaan jälkeen sen takia, että kotona ollessaan tienaa niin hyvin Mun mielestä tää on sellainen asia, mitä ei voi ajatella vaan taloudelliselta kannalta, vaan muut seikat ovat paljon merkittävämpiä. Esikoinen meni hoitoon 1,5 vuotiaana ja mun mielelestä se oli ihan liian aikaisin - vaikka hän pääsikin tosi ihanalle perhepäivähoitajalle ja kaikki meni hyvin. Mutta alusta asti on ollut selvää, että tätä toista ei ennen kahden vuoden ikää hoitoon viedä. Täällä päin on tosi surkea tilanne päivähoidon suhteen, vasta oli lehdessä että 60 lasta on vailla hoitopaikkaa ja hoitopaikkoja ei yksinkertaisesti ole ja niinpä väsätään sitten väliaikaisratkaisuja ties mihin tiloihin että saadaan kaikki hoitopaikkaa vailla olevat hoitoon. Taitaa käydä aika kalliiksi kunnalle? Ryhmät ovat tupaten täynnä, pöpöt kiertävät ja vanhemmille tulee paljon sairaspoissaoloja töistä. Maksaahan sekin. Meille päätös siitä, viedäkö yksivuotias päiväkodin hälinään vai antaako hänen olla kotona minun ja siskonsa kanssa, oli hyvin helppo. Mulle on tällä hetkellä paljon tärkeämpää hoitaa pieniä lapsiani kotona, kuin käydä töissä. Töissä ehdin olla sen 40 vuotta vielä, mutta näitä lasten ensimmäisiä vuosia ei saa takaisin. Niinpä me kituutetaan nyt tällä huimalla kotihoidontuella ja miehen palkalla, jotta nuorimmainen saa olla kaksivuotiaaksi kotona. Miinuksellehan tässä taloudellisesti jäädään, mutta ihan sama.

Kävimme lasten kanssa terveyskeskuksessa, jossa meidän piti kulkea hoitajan perässä paikasta toiseen. Hoitaja jutteli tytölle, että tulepa tänne päin ja tarjosi sitten kättään, että otatko kädestä kiinni ja tyttöhän otti heti. Hoitaja siinä sitten puheli (ihmetteli?), että oletpa sinä luottavainen tyttö. Tyttö kyllä katsoi mua ensin ja "varmisti", että asia ok, mutta itseä alkoi sitten mietittymään että niin, onko tuo tyttö liian luottavainen? Vieraiden ihmisten kanssa on kyllä mielestäni varovainen ja tuttujenkin kanssa, joita ei ole aikoihin nähnyt, kestää lämmetä, mutta kuitenkin. Kaikki ihmiset kun eivät ikävä kyllä ole niitä mukavia tätejä ja setiä, jotka haluavat vain auttaa ja mietinkin, miten tuota lasta pitäisi opettaa asian suhteen? Ja miten tehdä se siten, että hänelle ei tule pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan?

Mulla ensimmäinen synnytys alkoi juuri näin. Tuli tuntikaupalla säännöllisiä, kivuttomia supistuksia, jotka olivat ihan kunnon "aaltomaisia" supistuksia ilman kipua. Siitä alkoivat sitten kipeytymään ja tihenemään ja kun lähdettiin sairaalaan, olivat jo oikein mojovia, tosi kipeitä suppareita kolmen minuutin välein.

Meidän isompi neiti on ollut hyvin terve elämänsä ajan, muutamia flunssia, yksi erittäin lievä mahatauti (yksi oksennus) eikä yhtään korvatulehdusta tai muuta tulehdusta. Pestään kädet aina kun tullaan kotiin ja pyritään siihen, että tautiaikaan myös meille kylään tulevat käyvät ensin kädet pesemässä. Kotona muuten ei kyllä siivouksen suhteen nipoteta, neiti saattaa "hakea välipalaa" keittiön pöydän alta jos sinne on jotakin leivänpalaa jäänyt jne. Uskon, että käsien pesu auttaa osaltaan, mutta täysin en sen voimaan kyllä usko, koska pöpöt ovat sellaisia että ne tarttuvat käsien pesusta huolimatta jos ovat tarttuakseen. Esimerkkinä lasten teho-osasto, jossa käsihygienia huippuluokkaa ja kädet desinfoidaan mennen tullen ja lapsilla on omat hoitajat, jotta pöpöjen ei sitäkään kautta pitäisi levitä ja silti huonekaverin mahatauti tarttui kaikkiin...

Wau mitä kakkuja!

Minä olen myös miettinyt Pallas-fixiä esikoiselle, kun kohta pitää ostaa hänelle uusi istuin kun pienempi pitää siirtää kaukalosta turvaistuimeen. Millä hinnalla olette tuon Pallas-fixin saaneet ja mistä? Onko kukaan tilannut mistään ulkomailta? Aika harvassa paikassa näyttää olevan tuota myynnissä.

Meillä myös syödään Katti Matikaisia ja Pikkukakkosia, molemmat kelpaa

Kivoja vinkkejä täällä! Mä myös kaipaisin vinkkejä, mitä voisi tehdä vääränkokosista suodatinpapereista. Ja minkälaisia pääsiäisaskarteluja voisi tehdä 2,5v kanssa?

Onpa kiva lukea että on muitakin mattimyöhäisiä... Meillä neiti 2,5 v ei ole lähelläkään päiväkuivaa. On aina käynyt mielellään potalla ja tehnyt sinne pissit ja keväällä oli lähellä päiväkuivaa, mutta pikkusiskon tulo sotki kuviot. Nyt ei halua käydä potalla yleensä ollenkaan. Jos vapaaehtoisesti joskus potalle haluaa, tulee sinne heti pissat eli tietää kyllä mistä on kyse, tunnistaa pissa- ja kakkahädän jne., mutta ei vaan halua potalla käydä. En ole pakottanut, kun ei jaksa alkaa tappelemaan asiasta ja olen myöskin kuullut, että pottailuun ei pitäisi pakottaa. Milläköhän sitä saisi tuon neidin innostumaan pottailusta??

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiuksia alkoi lähtemään oikein urakalla 3kk synnytyksestä ja niitä lähti PALJON! Toisen synnytyksen jälkeen hiuksia on lähtenyt jonkun verran, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin ekalla kerralla.

Toisen synnytyksen jälkeen jälkisupistukset alkoivat heti, pyysin kipulääkettä jo synnytyssalissa ensi-imetyksen yhteydessä kun jälkisupistukset heti alkoivat. Kestivät muistaakseni 4-5 päivää koko ajan hieman laantuen.

Omakotitalossa asutaan, kaksi lasta. Sopivasti tilaa.

Ennen lapsia olin varma, että haluan kaksi lasta. Näin oikeastaan myös ekan lapsen syntymän jälkeen, mutta toista lasta odottaessa alkoi tuntumaan siltä että kolme voisi olla se meidän luku. Katsotaan...