Ilola

Tein isyyspakkauksen työkalulaatikkoon (jota meijen isillä siis ei ollu vielä). teetin sinne isälle paidan ja pojalle samanlaisen ( Keravalla on liike My Collection, jossa saa omiinkin paitoihin mieleisensä tekstin) ja pojalle nimipaidan. Vaippoja ja hoitotarvikkeita, tutteja, söpön potkarin, jonkun viskipullon, hoitoliinoja, korvatulpat, ehkäisyvälineitä (joihin kaveri keksi lisäillä vhän muutakin). Ainoa ongelma pakkauksen kanssa tuli kun lähtö tulikin 5 viikkoa liian aikasin, että kaveri joutu sooloilemaan yhdessä illassa homman loppuun ja hilkulla olikin ehtiminen, kun synnytyksen jälkeen suoraan tie vei kotiin.

Sain minäkin 17v esikon, sitten toisen, sitten kolmannen.. Oli aikamoinen haaste suorittaa sitten ammattitutkinto ja aloittaa työelämä. Ei kannata jäädä niinsanotusti tuleen makaamaan ja odottelemaan ihmeitä. Hyviä äitejä on nuorissakin, mutta helpolla ei tule pääsemään. Nyt sitten neljättä odottaessa olen keksinyt, että haluan vaihtaa alaa, eli taas opiskelemaan ja toivottavasti oppisopimuksella pääsee sitten pidemmälle. Raskaudet nuorempana oli helpompia ja jaksoi hyvin. Nyt tuntuu, että kuolema tulee, kun vertaa aiempaan.

Sairaalan aiheuttama ahdistus on sellaista luokkaa, että en oikeen tiedä miten sitä voi edes lähteä purkamaan. Kaikkiin ihmisten toiveisiin ei tietenkään voida vastata.

Ainakin oma exäni on ottanut ihan hyvin sen että meille tulee vauva. Itse olen kyllä hänen avioliittoaikeitaan kritisoinut, vaikkei asia minulle kuuluisi, mutta kun se kuuluu lasten suista, eikä hyvällä. Mainittakoon, että jos pariskunta on viimeisen 8kk:n aikana eronnut kahdesti ja exällä on ollut jopa uusi nainen arjessa ja sitten toisella kertaa molemmilla oli uudet, onkohan se ihan oikeasti avioliitolla korjattavissa oleva tilanne. Exä kuitenkaan ei koskaan ole ollut yhden naisen mies. Ja tälläiset aiheuttaa sitten kuitenkin tappelua kotona niin että astiat lentelee ja lapset laulaa siitä sitten meillä (ja valitettavasti yrittää matkia (3v) joka sitten koituu sille itselleen ongelmaksi, kun meillä ei sitten edes huudeta..) Tulipas asian vierestä. No, mutta, exä kuitenkin tuntui tiedostavan tilannetta hyvinkin, kaikki kun ei oo ihan normaalisti ja hänen kesävapaansa lyheni hujahtamalla. Kyllähän me sovitellaan lapsia isovanhemmille ja tädeille, että exä voi sitten puuhata omat juttunsa ja matkansa, jotka oli jo varannut alkuperäissuunnitelman mukaan. Meillä miehen kanssa on hyvin samantapaiset tyylit kasvattaa ja omat lapseni on taas niin vauvamyönteisiä, että ongelmia tulee kun sylitysvuoroja jaetaan tai hoitopuuhia. Isoimmat on jo saaneet riidat pystyyn kaverin vauvan huomiosta "tuo omii ton, ihan epäreiluu". Meillä on kuitenkin miehen kanssa tänä vuonna jo 3v päivä ja pienin lapsistani ei edes muista ajasta jolloin mieheni ei ois ollut olemassa.

Tähän ei tullut vastausta näköjään, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että ihan normaalilla ultralla tarkasteltiin rakennetta ja 3d kuvia näkyi näytöllä paljon, joista katsottiin myös tutkittavaa kohtaa ja rakennetta. Sukupuolen näkyminenhän ei sinäänsä riipu siitä onko 3d/4d vai ei, vaan sikiön asennosta. Meille tarjoiltiin hienoa kuvaa, jossa se näkyi selkeästi ihan tavan ulrtakuvissa. " Ei pidä sanoa varmasti, mutta ei tuo ny oikeen muita vaihtoehtoja anna".

Heippa. Joudun tuonne menemään. Ja haluaisin tietää, kuinka paljon ne ottaa huomioon synnyttäjän toiveita, pelkoja, tauostoja ja elämäntilannetta? Meiden vauva menee suoraan sinne lastenklinikalle, eli olisi oikeastaan suorastaan törkeää edes laittaa huoneeseen, jossa on terveiden vauvojen äitejä. Ja ylipäätänsä vieraat ihmiset on ihan ylitsepääsemätön asia samassa huoneessa. Ekassa synnytyksessä henkilökunta vei epähuomiossa sänkyni täyteen huoneeseen - sain ahdistuskohtauksen ja pyörryin. Muutoin olen aina saanut olla yksin huoneissa, tosin en ole kolmen lapsen aikana viettänyt kuin 4 yötä sairaalassa. Voihan sieltä kai lähteä ulos ja notkua sitten siellä lastenklinikalla päivät pitkät, jos synnytys onnistuu alateitse ja ei tule itselleen mitään ongelmia, mutta leikkauksen mahdollisuus kuitenkin on valitettavan suuri Pelottaa suorastaan ihan äärettömän paljon.

Mikkelin sairaalassa on ollut hyvää, että ei ole tupaten täynnä ja on helppo vastata asiakkaan toiveisiin. Synnytyksessä kerran oli ikävä kätilö, joka sai aikaan aikamoisen ja pitkään jatkuneen riittämättömyyden tunteen. Vikassa kätilö ei ollut vuoroon tullessa tutustunut "kansioon" ja passitettiin se lukasemaan tarinat ja homma sujui sitten loistavasti. Siellä oli mahollisuus olla ammeessa, pois pääsee nopsaan jos kaikki on hyvin ja sai olla totaallisen rauhassa. Isän läsnäolon mahdollisuus 24/7 on tietysti iso miinus. Grillejä on niin lähellä, että noudettu ruoka ei ehdi kylmettymään

Kyllä maksaisin ja synnyttäisin yksityisellä. Mielestäni päivän parin osastolla olosta ja itse synntytksestä (normaalista) ei pitäisi joutua maksamaan yli tonnia.

Haaveilin kovasti, että saisin synnyttää tämän neljännen veteen, kaikissa synnytyksissä olen ollut avautumisvaiheessa vedessä ja vesi nyt on kaikin puolin se minun juttuni. No, kylläpä sitten romuuntui ne haaveet ihan totaallisesti, kun kaikki ei sitten olekkaan normaalisti. Varmaan menee pahimillaan sektioon . Mutta ehkä sitten se viides??

Vaatteita, tavaroita, lapselle teetetty vaippa jne. Miehellä on apina, jonka on saanut ihan vauvana ja siellä se meijen makkarin hyllyssä istuu, ei ole leikeissä lapsilla. Ja käytän taas neljännelle lapselle samaa kietasupaitaa, joka oli itselläni vauvana

Kerrostalo neliö, saunalla. n.75 m2. Ja oma, vihdoin ja viimein. Tuossa menee vielä jokunen vuosi, mutta haaveissa ok-talo. Tosin voi joutuahaaveilemaan pitkäänkin, kun on pidettävä talous tasapainossa.

Itseltäni on kyselty uskonnollisuutta kolmesta lapsesta. Tosin ikääni eivät ole tienneet. Sitten on välillä tiputettu todellisuuteen niitä, jotka olettaa, että olen lähempänä täysi-ikäisyyttä kuin kolmeakymppiä. Neljäs lapsi tulossa ja varmaankin viideskin tulee, aiheesta on jo joitakin sanoja vaihdettukin..

Meillä kommunikoidaan kyllä minun lapsiin kohdistuvista päätöksistä yhdessä. Oikeastaan vähän kaikki asiat, niin minun kenkäostokset kuin miehen hilavitkuttimet "keskustellaan", yleensä kaikessa ollaan samaa mieltä tai ei tyrmätä toisiamme. Yksinkertaisesti ollaan samoilla linjoilla hyvin pitkälti kaikessa. Ei kumoilla toisiamme. Tosin nyt vähän "hiertää" tulevan vauvan kanssa, kun mies on monesti jo puhunut että jäisi kotiin sitten 9-10kk jälkeen, mutta kun sillä ei ole maitovarastoja ja..ois todella orpo-olo itselläni jos joutusin niin pienestä eroon työpäiviksi.

Olen kokeillut ja en halua kokeilla ihan heti uudestaan. Ihan toivotonta se on lasten kannalta katsottuna, etenkin kouluiässä. Silleen sujuu kyllä jos toinen on vuorotyössä ja toinen kotona, sitten vaan sopeudutaan. Itse vuorotyötä tehneenä poltin reilussa vuodessa akut ihan loppuun.

Täällä uusperheellinen äiti. Minulla on kolme tytärtä ja odotetaan nyt miehen kanssa yhteistä lasta.