Hebu

Lapseton on huoleton No eiköhän tuo murehtiminen jossain määrin sisälly raskausaikaan meillä kaikilla... Ja kyllä se aika kultaa taas muistot tästäkin raskausajasta, mutta olisihan tämä odottaminen voinut olla huolettomampaakin

Mietin kirjoitanko huoleni ja murheeni tänne, kun koko raskausaikani on ollut yhtä huolta ja murhetta... Päätin sitten kirjoittaa, kun huomasin samoilla raskausviikoilla olevia muitakin huolestuneita . No pitkälle ollaan päästy kaikista vaikeuksista huolimatta, joten ehkä osan huolista voikin jo heittää menemään . Ensi alkuun pelkäsin siis keskenmenoa taustani sekä jatkuvan hematoomavuodon vuoksi. Kun päästiin raskaudessa pidemmälle, hematooma aiheutti korkean lapsiveden menon ja lääkärit eivät paljoa toivoa antaneet vaan käskivät varautua raskauden keskeyttämiseen. Kun vedentulo loppui ja kaikki näytti muuten hyvältä alkoivat supistukset, jotka ovat nyt kypsyttäneet paikkoja. Niin ja yhdessä vaiheessa pelkäsin raskausmyrkytystä, kun silmissä näkyi tähtiä, proteiinit oli vähän plussalla ja verenpaineet nousivat nousemistaan (no se oli turha huolenaihe). Tämänhetkisenä huolena ja murheena on vauvan ennenaikainen syntyminen, vauvan perä-jalkatarjonta sekä mahdollinen sektioon joutuminen. Perätilaan liittyen murehdin kaikkea mahdollista, mikä vauvalla voi olla hätänä (esim. napanuora kaulan ympärillä, lyhyt napanuora, huonot virtaukset) sekä perätilan seurauksia (kuten lonkkaluksaatiota). Ja välillä sitä kun vauva ei enää pyöri ja venkslaa samalla tavalla tuolla mahassa kuin ennen (ehkä on vain löytänyt hyvän asennon tai tila on vähentynyt ). Huolta ja murhetta riittää siis vielä vähän loppuajallekin (synnytystä/sektiota/seurauksia ei parane edes alkaa miettimään ). Ajatellaan positiivisesti, unelmoidaan hartaasti ja pidetään lippu korkealla!

Kullannuppu 32: Tampereelta Muksutallista, mutta eipä näy sielläkään enää tuota mallia myytävänä. Täytynee kysellä onko vuoden 2017 mallistoa tulossakaan maahan... https://www.muksutalli.fi/tuotteet/lastenvaunut-ja-rattaat/lastenvaunut/201/

Kullannuppu 32: Hartan Topline X:t oli meillä käytössä ensimmäisen lapsen kanssa ja nytkin ajattelimme hankkia joko Hartanit tai Gessleinit (ehdimme valitettavasti myymään edelliset vaunut tässä välissä). Tässä vähän meidän kokemuksia niistä... Plussaa: korkeussäätöinen heittoaisa, helppo kasaus, isot ja kestävät renkaat, hyvä työnnettävyys, iso pehmeä koppa ja pitkä käyttöikä(tilaa jaloilla) Miinusta: pieni tavarakori, hoitolaukun vetoketjun hajoaminen puolen vuoden sisään, melko tilaa vievät autossa, ei varsinaista käsijarrua

Noista harjoittelijoista minulla on arvatenkin kokemusta ja paljon . Sama juttuhan minullakin monesti oli, että tuppasi ärsyttämään kun ehdotettiin harjoittelijan paikallaoloa. Kaikkein ikävin kerta oli, kun paikalla oli kokonainen "ryhmä" opiskelijoita (4 kpl). Ajattelin kuitenkin niin, että koska kyseessä on yliopistollinen sairaala, joka harjoittaa opetustoimintaa, harjoittelijoiden mukana olo kuului asiaan. Ja koska kaikki raskaudet eivät ole helppoja, eivätkä aina pääty onnellisesti lapsen syntymään, harjoittelijat saivat hyvää kokemusta tulevaisuutta varten. Tulevaisuudessahan he mahdollisesti toimivat kyseisissä tehtävissä ja kaikkea ei voi opetella kirjoista. Harjoittelijat oppivat myös arvokkaita vuorovaikutustaitoja kun kohtasivat keskenmenoja itkevän potilaan. Mutta tottakai harjoittelijoista voi aina kieltäytyä ja pitääkin jos siltä tuntuu.

Tuo Heidima, olen siis minä. Olin näköjään ulkona...

Pingvi: En usko, että keskenmenoihin koskaan varsinaisesti turtuu, mutta suru voi tulla eri muodossa ja ehkä eri aikaan. Kerronpa nyt hieman omia kokemuksia, vaikka ajattelin, etten julkisesti niitä välitä jakaa. Toivottavasti niistä joku saa toivoa ja jaksamista elämäänsä lapsettomuuden kanssa. Tiedän kuinka mahdotonta on hyväksyä ajatusta siitä, ettei voi saada lasta. En tiedä kauanko omalle mielenterveydelle ja fysiikalle on terveellistä yrittää lasta ja milloin olisi aika hyväksyä lapsettomuus. Itse en koskaan sitä hyväksynyt. Taustalla kymmenen vuotta lapsettomuutta (8 keskenmenoa) ja nyt viime vuonna ensimmäinen onnistunut raskaus ja sitä kautta syntynyt pikku päivänsäde . Keskenmenojani alettiin tutkia ensimmäisen kerran kolmannen keskenmenon jälkeen ja muutamaa keskenmenoa myöhemmin samat tutkimukset toistettiin vielä uudestaan (kromosomit, hyytymistekijät, kilpirauhanen, munuaiset jne.) . Myös puolisoni kromosomit tutkittiin. Minulle tehtiin kohdun väliseinän leikkaus (herttamaisen kohdun vuoksi), mutta se ei ratkaisuna ainakaan heti auttanut asiaa. Tutkimuksista ei selvinnyt syytä toistuville keskenmenoille, jotka kaikki tapahtuivat raskausviikoilla 6-9. Lääkityksinä kokeiltiin erilaisia yhdistelmiä lugesteronia (keltarauhashormoni), estrogeenia, primaspania ja minihepariinia (Fragmin eri annoksia). Estrogeenista lisänä ei ollut merkittävää apua. Lugesteroni vain pitkitti keskenmenon alkamista. Viimeisessä raskaudessani, joka siis johti tyttäreni syntymään, käytin primaspania ja fragminia yhdistelmänä. Varsinaista syytä tämän raskauden onnistumiseen ei silti osata selittää, sillä samat lääkkeet minulla oli käytössä kahdessa edellisessäkin raskaudessa. Aiemmin alkiot kiinnittyivät kohtuni etuseinämään, mutta viimeisin puolestaan takaseinämään. Olisiko ollut kyseessä sitten huono kiinnittymiskohta, tiedä häntä... Joka tapauksessa keskenmenoni jäivät selittämättömiksi, mitään vikaahan ei tutkimusten perusteella minusta löytynyt. Syitä voi arvailla loputtomiin (painavien esineiden nostelu, stressi, jokin ruoka mitä söi, harrastukseni, minun ja mieheni geenien yhteensopimattomuus, elimistöni tapa hylkiä vierasta kudosta jne. , jne.). Viimeisinkään raskaus ei ihan ongelmaton ollut. Kohtuun tuli hematooma, joka vuosi pitkään (16-17 viikoille asti). Stressi oli aivan valtava ja neuroottisesti noudatin neuvolan antamia ruokavalio ym.ohjeita enkä uskaltanut nostaa edes kauppakassia. Olin sairauslomalla lähes koko raskauden (aluksi hematooman vuoksi ja myöhemmin ennakoivien supistusten). Sain kortisonipiikit rv 32, kun tyttö oli aikeissa syntyä. Lopulta tyttö syntyi 36+1 rv ja oli lastenosastolla viitisen päivää syömättömyyden vuoksi sekä ekat pari viikkoa kotosalla nenämahaletkussa. Lapsettomuuden aika ei suoranaisesti pääty tai unohdu lapsen syntyessä. Totta kai on aivan uskomattoman onnellinen lapsesta, mutta siltikin kokee itsensä lapsettomaksi ja mieltää itsensä edelleen siihen ryhmään kuuluvaksi. Keskenmenojen vaikutuksia elämään joutuu varmasti käsittelemään vielä pitkään. Ja samat ongelmat ovat edessä uudestaan niillä, jotka haluavat yrittää lapselleen sisarusta. Olemme puolisoni kanssa todella kiitollisia tytöstä, joka syntyi monien tuttujen ja tuntemattomien rukouksen voimalla. Muistan rukouksissani kaikkia, jotka elävät lapsettomuuden vaihetta tällä hetkellä.

Sirpale: Itsellä taustalla keskenmenoja ja hematoomia + yksi onnistunut raskaus, joten joka raskaudessa saa pelätä pahinta kun alkaa vuoto. Tyttöä odottaessani kohdussani oli myös hematooma, joka vuoteli sinne 16-17 viikolle asti, mutta loppuraskaus meni kuitenkin hyvin. Jonkinlaisia vuotoja esiintyy lähes joka viidennellä raskaana olevalla, joten toivotaan parasta sinunkin kohdallesi.

Isomahaisen äitiysvaatteet; olen kokoa xs, joten riitti, että osti s-koon paitoja ja vyötäröltä vähän suurempia housuja. Lisäksi tyttö syntyi ennenaikaisena, joten ei tullut aivan valtavaa mahaa.

Fifi ja Kiraru: Ilmeisesti pistelette sitten aivan oikein. Itselle tuli välillä patteja ja mustelmia, mutta pääosin pistoksesta jäi vain pieni jälki. Kiraru: Oletko yrittänyt kiertämällä avata korkkia? Ainakin minulla korkki aukesi helpommin (ja piikki ilman pisaraa) kun varovasti kiersi. Kaino-Aino: En saanut myöskään epiduraalia (pistin illalla ja tyttö syntyi yöllä), mutta kohdunkaulanpuudute ajoi varmasti saman asian (epiduraalia kokemattomana). Ainakin tehosi tosi nopeasti ja kipu laski kasista kakkoseen. Muistanpa sen sitten pyytää ensi kerrallakin.

Itse olen ensimmäistä kertaa nyt odotusaikana alkanut tosissani miettimään mitä pistän suuhuni. Todella kiinnostavan sivuston E-lisäaineista löysin tässä googlettamalla yksi päivä (http://www.ekoodi.com), ja sivusto sai kyllä ajattelemaan uudestaan entistä ruokavaliotani...

Itse olen nyt odotusaikana myös herännyt tähän e-ravinnon paljouteen ja ensimmäistä kertaa alkanut tosissani miettimään mitä pistän suuhuni. Vielä kun saisin miehenikin samoille linjoille ostosten teossa (hän katsoo mieluummin hintaa kuin laatua...). Pikkuhiljaa ajattelin häntä valistaa ostosten teossa (+ se auttaa, jos käy itse kaupassa). Todella kiinnostavan sivuston löysin tässä googlettamalla yksi päivä (http://www.ekoodi.com), ja sivusto sai kyllä ajattelemaan uudestaan entistä ruokavaliotani...

Kiitos hyvistä vinkeistä! Nyt selvisi ainakin osa syistä, miksi noita mustelmia mulle kertyy... - En ole meinaan kovin lähelle napaa pistellyt, ja olen pistänyt vinoon nuo piikit - Ja samalle puolelle olen kanssa joutunut useamman päivän pisteleen, kun ei vaan ole onnistunut toiselle puolelle pistäminen. Tuota olen pohtinutkin, että miten se pistäminen sitten loppuvaiheessa onnistuu, kun ei ole sitä "makkaraa" mistä ottaa kiinni , mutta hyvä kuulla että sekin onnistuu. Mitenköhän tuo pistäminen vaikuttaa kivunlievitykseen synnytyksessä? Luin jostakin, että epiduraalia ei kai välttämättä voida laittaa, jos ei ole tarpeeksi pitkä aika piikittämisestä. Voipi tulla tuskainen synnytys, kun minulla tuo kipukynnys ei ole maailman korkein .

Tampereen Babystylessa kävin ekalla lastentarvikeliikekäynnilläni ja palvelu oli erinomaista ei voi kyllä muuta sanoa. Taitaa tulla vaunut (ja vähän muutakin tavaraa...) tuolta mukaan ensi käynnillä. Täytyypi toki katsastaa vielä nuo muut vaihtoehdot ja tuo Muksutalli ihan vaan uteliaisuudesta .

Löytyykös täältä muita, joiden maha näyttää karttapallolta? Toisinaan pistäminen onnistuu ekalla ja toisinaan vasta sillä kymmenennellä kerralla. Ja toisinaan tulee mustelmia, toisinaan sitten taas ei. Vinkkejä siis kaipailisin tuohon piikittämiseen... Mihin kohtaan on ollut helpointa piikittää? Voiko tuon piikin työntää liian syvälle (osua siis vauveliin) ? Mulla tämä urakka jatkuu ihan tuonne loppuun saakka, joten saa nähdä miltä maha sitten lopussa näyttää .