AvioPapu

Kiitos vinkeistä Sylvi-neidille! Muksutalli onkin meidän kauppareissun varrella, ja vaikka oon siellä käynytkin joskus niin en muistanut että sieltä saa noita Carriwelleja, hyvä kun sanoit. Ja Pirkkalassa pitänee myös poiketa tuolla Pepinossa! Koskikeskuksessa alkaa miinusviirus - onkohan Polarn O. Pyretillä jotain alessa!? Pitänee poiketa tarkistamassa

^No jus jotain tommosta pelkäänkin, yleensä nämä hommat ei mene putkeen vaikka kuinka selvästi yrittäisi itsensä ilmaista. Mutta varaudun sitten vaan suosiolla ottamalla omia eväitä ja laittamalla miehen tuomaan ruokaa, jos ei muu auta. Kiitos kun kerroit kokemuksestasi m.crane

Voi kökkö noita juustojuttuja! Minä olen syönyt ainakin parmesaania "raakana", ja olen kyllä syönyt myös sinihomejuustoa, Ricotta-tuorejuustoa, fetaa ja mozzarellaa sekä vuohenjuustoa uuniruuissa. Lähinnä tuo sinihomejuusto nyt alkoi vähän arveluttaa kun joku tuolla aikaisemmin mainitsi, että sen pitäisi olla vielä pastöroituakin, että sitä voisi syödä kypsennettynä. Ei hajuakaan asiasta. Olen ehkä saattanut syödä myös tuorejuustoa kylmiltään, epäilin että sitä oli yhdessä ravintolan sienisalaatissa, mutta en sitten alkanut kyselemään, jätin vaan lautaselle loput. No, se mitä on jo syöty, on syöty, turha kai tässä on hysteriaa ja paniikkia kehittää. Vointi on hyvä ja vauva sen kun molskii mahassa, mutta ehkä taas jatkossa olen sitten tarkempi... Pöh.

Minäkin juuri latasin iTunesiin siskoni levyhyllystä paljon lastenmusiikkia, mm. M.A. Nummista ja niitä perinteisiä lastenlevyjä ja PMMP:n Puuhevosen. Yksi ihanimmista vauvalevyistä on Vauvan vaaka, siellä on aivan ihania lauluja! Perinteisistä kappaleista tulisi mieleen vaikka seuraavia: Ihme ja kumma Saunavihdat (lapsoset ketterät kotihaassa jne.) Päivänsäde ja menninkäinen Sininen uni Makeasti oravainen... jne (en muista nimeä) Oravan pesä Tiu tau tilhi (Pikku-Inkerin laulu) Pieni tytön tylleröinen Pii pii pikkuinen lintu Tuu-tuu tupakkarulla Sitten mun mielestä ihana sylittelykappale on Vuokko Hovatan laulama Syleily, Lempieläimiä-levyltä. Lapsille sopivaa musaa löytyy omasta hyllystä muutenkin, mm. Ultra Brata (ne hauskimmat kappaleet) ja Laila Kinnusta (osa on aika kepeää 50- ja 60-luvun iskelmää, hauskoja!).

Mun mielestä sekä keskustan isolla Hennesillä että Ideaparkin H&M:llä on hyvä äitiysvaatevalikoima, en nyt osaa sanoa oliko jotenkin eri vaatteet niissä. Molemmista olen löytänyt tosi hyviä tuotteita, mulle ainakin löytyy paljon paremmin sopivia kuin esim. Stockan Mamalicious-osastolta. Koskarissa on tietenkin vielä Polarn O. Pyret, eikös sielläkin ole jotain valikoituja äitiysvaatteita? En ole vielä käynyt, mutta mielessä on ollut. Imetystoppeja/liivejä saa myös Kalevasta BabyStylestä, siellä on ainakin Anitan tuotteita, ostinkin jo yhdet toppimalliset imetys/odotusliivit sieltä. Bella Bambinasta ei kokemusta, enkä kyllä myöskään törmännyt äitiysvaatteisiin kirpputoreilla (voi tosin johtua siitä että en paljoa käy kirppiksillä...) Huutonetissähän noita kyllä näyttäisi olevan. Tietääkö joku mistä saa Carriwellin pehmoimetysliivejä ja muita Carriwellin tuotteita Tampereen seudulla?

Huh, tätä kastemekkokysymystä äitinikin jo tiedusteli, että liekö mieheni suvussa perinnnekastemekkoa vai käytetäänkö meidän suvun omaa. Mutta kun tässä on semmonen juttu että todennäköisesti sitä lasta ei edes kasteta, vaan nimetään, eikä aiia liitetä seurakuntaan, kun meilläkin on jo aikoja sitten ollut tarkoitus erota kirkosta, ei vaan olla saatu aikaiseksi. Tätä ei äiti meinaa ollenkaan ymmärtää. En sitten tiedä tarvitaanko koko kastemekkoa vai laitetaanko lapsella vain juhlavaatteet. Kai sitä kastemekkoa voi nimiäisissäkin käyttää (vai voiko?) jos se ihan välttämättömältä tuntuu, mutta mulle kelpais kyllä koko seremonia ilman sitä mekkoakin. Mutta tää ei nyt oikein vastannut tähän aiheeseen edes, tulipahan vaan mieleen

Minä laitoin päivityksen rakenneultran jälkeen, mainitsin että päästiin moikkaamaan meidän mukulaa ultrassa ja että puolet odotuksesta olis jäljellä. Aika moni kavereista tiesi sen jo etukäteen, kaikki joiden kanssa olin ollut tekemisissä muutenkin. Jotenkin teki mieli jo kertoa, kun en yleensäkään malta olla kertomatta hyviä uutisia! Tuon jälkeen en ole raskauteen naamakirjassa muistaakseni viitannut, kun en muutenkaan usein päivitä nykyään (kun viihdyn paremmin täällä vauvafoorumilla...), ja vielä en osaa sanoa aionko laittaa vauvasta aikanaan kuvia. Jonkun isomahaisen kuvan itsestäni voisin sitten ihan hyvin laittaakin loppuraskaudesta, jos joku hyvä kuva sattuu kohdalle osumaan.

Kiitos vastauksista! Viiliä syön muutenkin mielelläni, joten se on tosi ok. Tuota ruokien peruna/riisi/pasta-voittoisuutta vähän pelkäänkin, mutta ehkä siitä neuvottelemalla selviää, ja jos tosiaan on kasviksiakin tarjolla niin niitä vaan sitten reilummin jos mahdollista. Olen kanssa jotenkin ihan varma, että nälkä tulee olemaan sitten hillitön, joten ehkä värvään sitten miehen tuomaan sinne osastolle jotain grillikylkeä tai grillattua broileria pahimpaan nälkään. Lisäksi syön yleensä aamuisin aika tukevasti (jotain munaruokaa ja esim. raejuustoa, kinkkua, paljon vihanneksia ja marjoja ja luonnonjugurttia), niin tuntuu että jos aamupalavaihtoehdot on puuro/viili/leipä niin nälkä siinä kyllä jää. Mies sitten saa kuskata mulle tukevampaa safkaa jos ei muu auta.

Mietin just näitä syöntijuttuja jo etukäteen. En syö mitään viljatuotteita enkä sokerisia juttuja sen takia että niistä seuraa mulle hiivatulehdus, joten menen suht vähähiilihydraattisella linjalla normaalisti. Osaako joku sanoa voikohan Taysiin ilmoittaa erityisruokavaliota tuollaisella syyllä? Saako sieltä jääkaapista jotain muutakin kuin sokeroituja jugurtteja tai voileipiä tai semmoista? En myöskään sokerisia mehuja tai limskoja voi juoda tietenkään. Ruisleipää nyt voin hätätapauksessa pari viipaletta syödäkin, mutta en monena päivänä peräkkäin. Pitääkö sinne nyt tämän takia varata omat eväät? Jotenkin vois kuvitella, että siellä suhtauduttaisiin äidin hyvinvointia edistäviin asioihin ymmärtäväisesti, kun kyse ei tosiaan ole mistään laihdutuskarppaamisesta vaan siitä, että elimistöni sietää tosi huonosti sokeria ja kehittää alta aikayksikön kivuliaan hiivatulehduksen. Synnytyksestä toipuminen ottaa oletetusti tuolla alakerrassa muutenkin oman aikansa, ei siinä enää mitään hiivoja kaivata.

Joo, tämä oli tosiaan paras!

Mua ärsyttää finnit. Myönnetään, aika vähäinen haitta, mutta niinä päivinä jolloin ei olo ole muutenkaan hehkeä niin nuo finnit ei ainakaan auta asiaa yhtään...

Wilma, missä päin Pyynikillä tuommosia alennusmyyntejä järjestetään, kerro lisää?! Tiedän vain Finlaysonin myymälän Kuninkaankadulla.

Törmäsin tänään tällaiseen menopeliin, onko kenelläkään kokemuksia tästä? En ainakaan äkkiä onnistunut löytämään keskustelua aiheesta. Esitteen perusteella vaikuttaisivat käteviltä, pitäisi vaan kuulla vähän käyttäjäkokemuksia ja päästä vielä kokeilemaan, että osaisi sanoa mitään sen tarkemmin. Mutta kiinnostuin vähäsen.

Entäpä kun ystäväpariskunta ei ole kertonut kärsivänsä lapsettomuudesta, ja kerroimme jo raskaudesta? Huomasimme vasta kertoessamme, että aihe taitaakin olla arka. Meillä on noin nelikymppinen lapseton ystäväpariskunta, josta olimme mieheni kanssa jotenkin molemmat luulleet, että ovat ehkä omasta halustaan lapsettomia, mutta he eivät siis ole koskaan puhuneet asiasta. Miehet ovat olleet keskenään työkavereita, ja me naiset olemme tutustuneet heidän kauttaan, emmekä ole mitenkään erityisen läheisiä. Mutta tekemisissä kuitenkin ollaan oltu suht säännöllisesti. Kerroimme heille raskaudesta samoihin aikoihin kuin muillekin tutuille, emmekä mitenkään tajunneet kertoa asiaa erityisen hienovaraisesti, koska emme tienneet että aihe on arka. Kerrottuamme kuitenkin tajusimme, että aihe todellakin on arka, sillä he eivät onnitelleet, vaan lähinnä tyrmistyivät ja vaikenivat, eikä raskaudesta ole sen jälkeen ollenkaan puhuttu - siitä tuli siis kertaheitolla tabu. Menin sen verran varovaiseksi, että en ole itse ottanut mitään raskauteen tai vauvaan liittyvää puheeksi, vaikka maha näkyy jo ihan selvästi ja tämä esikoisen odotus on tietenkin meillä itsellä päällimmäisenä mielessä. Jos meiltä kysytään, mitä meille kuuluu, niin tätähän meille kuuluu, vauvan odotusta lähinnä. Joten kuulumisten vaihto on mennyt aika suppeaksi. En kertakaikkiaan uskalla sanallakaan viitata vauvan odotukseemme, vaikka maha on jo huutomerkkinä pystyssä. Tuntuu tyhmältä, että aihetta ei kertakaikkiaan voi mitenkään käsitellä, eikä osaa edes pyytää anteeksi jos pahoitin heidän mielensä, kun he eivät omasta lapsettomuussurustaan ole kertoneet. Mitä voin tehdä? Voin vain arvella, että tämä aihe on heille arka, ja heillä on/on ollut surua lapsettomuuden takia, mutta en kai voi oikein asiaa ottaa puheeksikaan, jos he eivät itse kerro siitä? Koska eihän niinkään voi olettaa, että kaikki lapsettomat pariskunnat kärsisivät lapsettomuudesta, onhan monia jotka valitsevat elämän kahdestaan ilman lapsia. Mutta oletan, että reaktio ei olisi heillä ollut tällainen, jos aiheeseen ei heillä liittyisi mitään kriisiä. Mitä sitten kun se vauva syntyy, eikö me sitten voida enää nähdä ollenkaan, tai eikö me voida miehen kanssa kertoa perheemme kuulumisista? Tässä ollaan ihan solmussa, kun yrittää olla hienotunteinen, mutta kuitenkin ahdistaa kauheasti, että aihe on kokonaan tabu. Auttakee, ihmiset!

* tuplat pois!

^^Nisäkäs se on ihminenkin...

Juuri näin, olen ihan samaa mieltä. Minäkään en ymmärrä miksi naiset kyttäävät toisten naisten läskejä tai miksi ylipäätään kenenkään paino on millään tavalla relevantti puheenaihe. Tuntuu että toisten paino-ongelmia paheksuvat hanakimmin vielä ne, jotka ovat itse luonnostaan hoikkia ja pysyvät helposti yhteiskunnan asettamissa ihannemitoissa. Ottaa kyllä päähän se kun moititaan toisten tai omia läskejä. Sanon tämän itse ihan normaalipainoisena henkilönä - mikä taas ei ole millään tavalla oleellinen tieto edes, piti vaan päästä sanomaan, ettei joku läskipoliisi taas ajattele että pullukka siellä valittaa kun häntä ei suvaita. Ylipainoisuus on toki ongelma kansanterveyden kannalta ja monelle ihan henkilökohtainen kriisikin, mutta silti jokaisen oma asia. Ja miksi ihmeessä pitää jopa raskaana olevien naisten "itsensä lihomaan päästämistä" kytätä ja paheksua? Mikä velvollisuus kaikilla on mahtua samaan muottiin? Täällä on tullut jo monta hyvää pointtia siitä, että ei se lihominen ole niin yksiselitteinen juttu, ja kaikkien kropat reagoivat raskauteen tosiaan eri lailla, taustalla voi olla turvotusta tai järjetöntä pahoinvointia tai muita vaivoja jotka tekevät liikkumisen hankalaksi tai mahdottomaksi.

^ Mun silmäni kostuivat eilen aamulla kun joku vanhempi herrasmies oli laittanut lehteen vanhan hääkuvansa ja siinä alla oli teksti "Rakkaalle vaimolleni rubiinihääpäivänä - Minä rakastan sua / se totta on tänään / ja enemmän, enemmän / se tarkoittaa... jne"

Onpas mielenkiintoista keskustelua! Sinänsä ei ole itselle ajankohtainen vielä n. 15 vuoteen, kun esikoinen on vasta tulossa, mutta kannanpa silti oman korteni kekoon tässä ketjussa. Olen ihan viime aikoina pohtinut sitä, miten ahdistavaa oli kun äidin (puhumattakaan isästä) kanssa ei voinut keskustella esim. seksiasioista tai yökyläilyistä tms. Äiti veti hepulit heti jos kerroin avoimesti, että oli ollut jotain pussailua tai muuta vastaavaa, maalaili mielessään tietenkin heti pahimmat uhkakuvat teiniraskaudesta ja sukupuolitaudeista, vaikka seksiä en tosiaankaan tuossa vaiheessa ollut harrastanut. Kaipasin sitä, että olisin voinut sanoa äidille miten kivaa on pussailla ja istua sylikkäin poikakaverin kanssa, mutta ei. Yleensäkin sävy oli syyllistävä ja häpäisevä, ei sellainen, että seksi tai mikään siihen liittyvä olisi luonnollinen asia. Ehkä äitiä vaan pelotti kauheasti, että mulle tapahtuu jotain ei-toivottua, mutta silti toivoin aikuiselta ihmiseltä rauhallisempaa ja asiallisempaa suhtautumista itsellekin uuteen asiaan. Sellaista luottamuksellista keskustelevaa ilmapiiriä ei vaan ollut, vaikka muuten äidin kanssa suhde olikin aina ollut hyvä. Ehkä hän järkyttyi, että hänen oma kuopuksensa, kiltti kympin tyttö, oli yhtäkkiä murrosikäinen ja seurusteli ensimmäisen poikakaverinsa kanssa. Poikakaverissakin oli kyllä vähän toivomisen varaa, ei siis mikään joka äidin unelmapoika tosiaankaan. Se seurustelusuhde oli huono, ja olisinkin ehkä kaivannut äitini tukea sen lopettamiseksi, tai edes sen että hän olisi voinut keskustella siitä kanssani ilman että olin heti takajaloillani syyllistämisen ja panikoimisen takia. Onneksi murkkuikä meni nopeasti ohi... sen verran kamalaa aikaa. Tästä kaikesta on tullut mulle itselleni ajatus, että vaikka tuntuisi kuinka vaikealta myöntää, että oma kullannuppu on nyt siinä iässä että seksiä ja muuta aikuisuuteen kuuluvaa kokeillaan, yritän itse pysyä rauhallisena ja säilyttää keskusteluyhteyden. Mutta sitä mieltä toki näyttäisi tässä ketjussa olevan pääsääntöisesti muutkin. Ja aikahan sen sitten näyttää, onko tämä suunnitelma helpommin sanottu kuin tehty... Tupakkaa en muuten koskaan ole maistanut, sen suhteen tuskin vanhemmatkaan olivat huolissaan. Humalassa olin ensimmäistä kertaa n. 15-vuotiaana ja pahimmat kännini koin 17-vuotiaana, jonka jälkeen meno tasaantui ja on nyt aikuisena ihan tavallista, viiniä silloin tällöin lähinnä. Näistä asioista en muista nuorena kokeneeni ahdistusta, mutta eipä äiti näistä panikoinutkaan, ilmeisesti luotti että emme tee tyhmyyksiä kun ei isompi siskonikaan ollut tiettävästi pahemmin sekoillut.

Tuleva lapsemme kutsunee mun vanhempia nimillä Ukki ja Mummu (heillä on jo 2 lapsenlasta, siskoni lapset, joten nimet ovat vakiintuneet, ja tuntuu että isäni ei edes muuta kutsumanimeä enää tottele kuin tuota Ukkia, ts. minäkin sanon häntä jo nyt usein Ukiksi!) Mun oma mummuni on sitten Isomummu. Anoppini tulee olemaan Mummi ja hänen miesystäväänsä kutsutaan varmaan etunimellä, tai siihen voi lisätä arvonimen Vaari. Appiukko taas on varmaan Pappa ja hänen naisystäväänsä varmaan kutsutaan ihan etunimellä, ei ole erityisen tuttu tai läheinen meille. Mieheni ainoa elossa oleva isovanhempi on sitten varmaan etunimi+mummi. Luulen että nuo nimitykset Ukki ja Mummu on aika tavalliset siellä mistä olen kotoisin, kun taas täällä eteläisemmässä Suomessa kuulee Mummia/Mummoa ja Pappaa/Vaaria enemmän. Vaikka kai tämä on aika perhekohtaista kuitenkin. Minusta "vaari" kuulostaa ihan ikälopulta, siis vähintään 90-vuotiaalta ihmiseltä!

Aamuaurinko - ihan selvä vauvapötsihän se! Maikun maha on kasvanut söpösti!

Viimeksi kun mulla oli lääkärineuvola, tyrmistyin vallan kun kävellessäni lääkärin huoneeseen tajusin että se oli semmonen nuori mies. Ei ollut tullut mieleenkään, että voisi olla! Ja vähän siinä pitkin hampain kyllä alkkareita riisuin, niin että ymmärrän ehdottomasti, jos joku muukin toivoo naiskätilöjä ja lääkäreitä alapäässä tapahtuvia operointeja varten... Ei ollut kiva. Vaikka kyllä siitä tilanteesta sitten selvittiin. Lähinnä toivoisin, että jos synnytyksessä tarvitaan mieslääkäriä, niin se olisi ainakin joku muu kuin yksi puolituttu synnytyslääkäri, joka sattuu olemaan mun entinen naapuri ja hyvän ystäväni ex-poikaystävä... se tilanne vois olla jo vähän outo! Sorry, tämä ei vastannut yhtään tuohon alkuperäiseen kysymykseen, että voiko naislääkäriä toivoa, mutta tulipahan vaan mieleen...

Erotin vauvan liikkeet suoliston muljahduksista n. viikolla 17, mutta liikkeet olivat hentoja muljahduksia ja edelleen kovin hentoisia. Mutta siellä ne jo tuntuvat!

Jee, täällähän on paljon tammikuisia! Ihania vatsakumpuja!

Tampereen Hennesiltä löysin viikko sitten aivan ihanat supermukavat housut. Ne on sellaista ohutta sinistä farkkukankaan tapaista kangasta, löysät lantiolta ja reisistä ja lahkeensuissa resorit, siis ihan kasarityyliset (ei sentään kivipestyt!). Niissä on hullun mukava ja tilava maharesori ja kiristysnauha lantiolla, ja kerrankin sopivan mittaiset lahkeet tällaiselle persjalkaiselle! Niitä olen nyt pitänyt melkein joka päivä, kun tavallisiin istuviin mammafarkkuihin ei tee mieli vielä sonnustautua, mutta shortseissakaan ei enää tarkene. Toinen hyvä löytö mulle olivat vero modan t-paidat ja topit (ne joissa lukee että "always available in all sizes"), ne kun ovat tosi joustavaa trikoota ja helmasta riittävän pitkiä, oli myös kivoja värejä, ja niistä voi huoletta ottaa oman normaalin kokonsa ja hyvin mahtuu päälle. Nyt on kiva pitää jo istuvia tiukkoja paitoja kun maha näyttää vauvamahalta eikä normaalilta rellotukselta.