Lia

Aktiivijäsen
  • Content count

    1892
  • Joined

  • Last visited

About Lia

  • Rank
    Addikti

Recent Profile Visitors

726 profile views
  1. Meillä oli esikoisen ristiäisissä Tuomme luokse Jeesuksen (sävel sama kuin Herraa hyvää kiittäkää) ja Merikannon Kiitos sulle Jumalani. Kuopuksen ristiäisissä oli Juhla on nyt riemullinen (sävel sama kuin Jumala loi...) ja Mä silmät luon ylös taivaaseen. Lisäksi kuopuksen ristiäisissä solisti esitti Mestaripiirros-kappaleen. Esikoisen ristiäisissä oli laulutrio kahvittelujen aikana esittämässä mm. Maan korvessa ja Hyvin hiljaa.
  2. JS

    Hyvin samanlainen kokemus mulla, synnytin Jorvissa viikko sitten. Ei ollut ruuhkaa ja kaikki tapaamamme kätilöt sekä synnytyksessä mukana ollut kätilöopiskelija olivat ihania. Me päästiin myös perhepesään synnytyksen jälkeen (meille syntyi siis toinen lapsi), eli oltiin miehen kanssa molemmat kaksi yötä siellä. Infektioaikana osastolla oli vierailukielto eli esikoinen ja isovanhemmat eivät päässeet meitä katsomaan, mutta eipä mekään siellä sairaalassa kovin kauaa oltu. Omatoiminen sai perhepesässä tosiaan olla, mutta kyllä meistä ainakin silti pidettiin hyvää huolta eikä tuntunut siltä, että oltais jääty jotenkin oman onnemme nojaan. Imetykseenkin sai hyvin apuja. Tosi tyytyväinen olen Jorvin synnytys- ja lapsivuodeosastoon.
  3. Minäkin olen piikittänyt Klexanea ihan alkuraskaudesta asti. Mulla oli alkuraskaudessa valtimoveritulppa, mutta varmuuden vuoksi aloitettiin sitten tämä laskimopuolenkin tulppien ehkäisyhoito. Alavatsa on mustelmilla ja nyt rv 34 lähestyessä alkaa olla jo vaikea pinkeästä vatsasta löytää sopivia pistopaikkoja. Mulle Klexane on aiheuttanut myös selvää hiustenlähtöä ja ihon kutinaa. Odotan aika innolla, että tää piikittäminen ja sivuoireet loppuu...
  4. Hienoa, että sait pistettyä! Nuo kutina, punoitus ja kirvely kuulostavat ihan normaaleilta Orgalutranin kanssa. Itse en muuten ole edes ilmakuplaa koskaan poistanut Orgalutranista, sillä sain siitä ihan klinikan hoitajalta aikanaan ohjeen, ettei tarvii poistaa (eikä siitä siis ole siellä vatsanahassa mitään vaaraa), jos ei välttämättä halua.
  5. ^Jos pistät vahingossa pintaverisuoneen, niin ruiskua ulos vetäessä siitä pistoskohdasta voi tulla pieni veripisara ja siihen kohtaan voi kehittyä pieni mustelma. Ei sen kummempaa eikä ole vaarallista.
  6. Mahaan olen aina pistänyt enkä ole koskaan vetänyt mäntää ulospäin.
  7. @Meow: Olikos teillä yhdistelminä vielä ne Vikingit? Jos on ja olet niistä luopumassa, niin mua voisi kiinnostaa...
  8. Mulla on tuosta kierronkartoituksesta jo viitisen vuotta aikaa, mutta muistelisin, että kun meillä ensikäynti osui suunnilleen ovulaation aikaan (ja se ultrassakin näkyi), niin tuo pregesteroni otettiin siinä kierrossa ja seuraavan kierron alussa sit loput. Eli kahdesta eri kierrosta oli mulla ne labrat.
  9. Kastetuista bongattu Kalla (n), Hopea (m) ja Orion (m).
  10. Kappas, meitä on täällä muitakin! Mua viehättävät mm. semanttiset nimet ja luontonimet, kuten: Toivo, Valo, Onni, Armas, Usva, Sade, Oiva, Aarre, Sointu yms. Poikien nimissä mua viehättävät -el-loppuiset nimet kuten Daniel, Fidel, Noel, Eliel, Gabriel, Mikael... Danielia ja Noelia mietittiin pitkään meidän pojalle, mutta nimeksi valikoitui lopulta kuitenkin ihan eri nimi, eikä se sitten ollut edes -el-loppuinen. Meillä on sukunimi aika "rosoinen" ja konsonanttivoittoinen, joten etunimissä tykkään "pehmeistä" nimistä ja nimistä, joissa on vokaalien lisäksi soinnillisia konsonantteja kuten b, g, m, n, v, l. Tykkään myös harvinaisemmista ja jopa täysin uniikeista nimistä.
  11. Tutulta kuulostaa... Meilläkin poika on ollut aina enemmän minun perääni ja varmasti juuri siksi, että olen ollut enemmän hänen kanssaan kotona kuin mies. Poika oli kotihoidossa 2 v 4 kk:n ikäiseksi saakka, eli ehdittiin paljon kahdenkeskistä aikaa viettääkin. Päivähoidon aloitus ei varsinaisesti muuttanut tilannetta, vaan sen jälkeen poika on ollut entistä tarkempi siitä, että saa viettää minun kanssani paljon aikaa ja myös olla ihan iholla, eli kaipaa sylissä tai kainalossa olemista ja sitä että olen leikeissä mukana ihan vieressä. Arkipäivisin isä kelpaa huonohkosti, viikonloppuisin vähän paremmin, kun ollaan koko perhe aamusta iltaan yhdessä. Meilläkin isä kuitenkin kelpaa ihan hyvin silloin, kun minä en ole paikalla. Eli pojalla ja miehellä on myös kivaa keskenään. Mutta jos poika saa valita, niin se on äiti, joka auttaa, hoivaa, työntää rattaita, leikkii jne. Korostuu etenkin väsyneenä. Lisäksi on vielä oidipaalista vaihettakin havaittavissa. Rasittavaahan tuo on, mutta me ollaan kans pyritty siihen, että lapsi ei voi vain määräillä, kuka saa mitäkin tehdä ja kuka ei. Eli yritetään olla tiukkoina siinä, että kumpikin vanhempi kelpaa ja saa osallistua. Lapsi ei tietenkään tätä monestikaan hyväksy, vaan raivoaa, eli pitkää pinnaa kyllä kysytään... Me ollaan huomattu, että mies kelpaa vähän paremmin, kun saa viettää pojan kanssa paljon aikaa kahdestaan. Eli kun lapsikin saa tarpeeksi niitä kokemuksia, että isäkin voi ja osaa vaikka auttaa syömisessä tai laittaa nukkumaan tms., niin ainakin välillä ( ) isä kelpaa niihin hommiin silloinkin kun minä olen myös paikalla. Sitten taas jos vaikka viikon aikana mies on monena päivänä töiden jälkeen vielä iltamenoissa eikä käytännössä näe poikaa päivän aikana juuri ollenkaan, niin poika kyllä rankaisee heti, eikä taas vähään aikaan kelpuuta miestä mihinkään. Yksi juttu muuten, mihin mies meillä kelpaa erittäin hyvin, on kantaminen. Poika tietää, että minä en häntä kanniskele esim. kauppareissuilla tai leikkipuistossa (koska osaa ja jaksaa kyllä kävellä itsekin), niin kinuaa sitä sitten isältään. Ja mies suostuu, koska kokee, että saa silloin edes vähän aikaa olla se kiva ja haluttu vanhempi.
  12. Meidän poika siirtyi lastensänkyyn (tai itse asiassa ihan 2 metriä pitkään sänkyyn) vasta 2 v 10 kk:n iässä. Mahtui hyvin pinnikseen siihen asti, eikä koskaan halunnut tulla sieltä esim. aamulla itse pois, vaikka olisi osannut ja päässyt. Tuosta normisängystäkään ei ole karannut kertaakaan pois, vielä ainakaan.
  13. Kastetuista bongattu Raparperi (n).
  14. Poika aloitti 2 v 4 kk:n iässä perhepäivähoidon. Tätä ennen en itse olisi ollut valmis laittamaan lasta hoitoon.