Lia

^Kyllä mullakin hoitokierrossa jotain limoja ilmeni, mutta en nyt enää muista, oliko normaalia ovislimoja vastaavaa vai niukempaa. Eiköhän se jarrulääke kuitenkin oviksen pidä poissa. Tähän ainakin itse luotin. Tuskin sullakaan mitään aihetta huoleen on, jos olet kerran tänään ultrassa käynyt, eikä lääkäri ole mistään ennenaikaisesta oviksesta puhunut. Rakkuloiden määrästä: Liika määrä lienee suhteellista, joten vaikea sanoa mitään tiettyä lukua, jonka jälkeen rakkuloita olisi liikaa. Toisilla voi suuresta määrästä huolimatta mennä kaikki hyvin, eikä esim. hyperstimulaatiota tule, toisilla pienempikin määrä riittää aiheuttamaan oireita. Itselläni punktoitiin 41, eikä tuoresiirtoa tehty, koska lääkärin mielestä riski hyperstimulaatioon olis kohdallani ollut liian suuri, jos raskaushormonia olis annettu. Tästä ei kyllä kannata vetää mitään johtopäätöksiä, vaan varmasti sunkin lääkäri osaa sun kohdalla arvioida, miten tilanteessasi kannattaa edetä. Mua ohjeistettiin ison rakkulamääräni kanssa ottamaan viikko ennen punktiota rauhassa, ei muuta liikuntaa kuin kävely, ja juomaan paljon vettä. Punktio ei mun kohdalla ollut rakkuloiden suuresta määrästä huolimatta mikään kauhukokemus, vaan kaikki meni tosi hyvin (tosin ehkä juuri siksi, etten saanut raskaushormonia irrotuspiikiksi enkä punktion jälkeen). Pakkaseen saatiin ihan kivasti alkioita, vaikka katoa olikin käynyt (41 rakkulasta munasoluja oli 22:ssa ja 8 alkiota siis saatiin pakkaseen). Tsemppiä!

Kiitos vastauksista! Mä aina unohdan kysyä lääkäriltä kaikki mielessä olevat kysymykset, mutta onneksi on tämä palsta!

Vastaan tuohon jälkimmäiseen kysymykseen: Mulla oli ekassa lyhyen kaavan ultrassa (joka tehtiin kp9, koska pyhien takia en päässyt suunnitellusti kp6:na ultraan) pienimmät follit 8mm (2kpl) ja isoimmat 16.5mm (2kpl), loput olivat tuolta väliltä. Yhteensä mulla oli tuossa vaiheessa 31 follia, eli vähän liikaa, koska niitä tuli sitten sen jälkeen vielä lisää. Kahden päivän päästä (kp11) lääkäri merkkas vaan 12.5mm ja isommat (isoimmat oli 19mm) ylös, mutta pienempiäkin mulla siis oli. Niistä pienistä ei vissiin punktiossa (kp13) löytynyt munasoluja. Pidettiinkö sun pistosannostus samana vai kasvatettiinko sitä? Olen ymmärtänyt, että jos follit ovat liian pieniä tai niitä on liian vähän, niin annostusta voidaan nostaa. Lääkärimme mukaan follit kasvavat pari milliä päivässä. Oma kysymys: Miksi pakkasalkionsiirto pitää ajoittaa ovulaatiosta/LH-huipusta (mikä se nyt olikaan) tietyn ajan päähän, ja minkä mukaan se määräytyy, että pitääkö siirto tehdä esim. kolmen, neljän vai viiden päivän kuluttua positiivisesta ovistestistä? Entä tuleeko pakkasalkion siirron jälkeenkin Lugesteronit tai jotkut muut hormonit käyttöön?

Nääkään ei varsinaisesti käsittele lapsettomuutta, mutta tänään (ma 9.1.) tulee kolme ohjelmaa vähän aiheen vierestä, ehkä jotakuta kiinnostaa silti: LIV klo 19.00: Liv D: Koti ongelmanuorelle. "14-vuotiaat Justine ja Lakeisha toivovat löytävänsä itselleen adoptiovanhemmat. Moni pari valitsee mieluummin pienen lapsen, ja teinien adoptiohaaveet kariutuvat käytösongelmiin." Teema klo 20.05: Elämän alku ja loppu. "Lapsen syntymä innoitti ohjaaja Valérie Winklerin elämän perusasioiden äärelle. Dokumentti kuvaa vastasyntyneitä ja kuolemansairaita sekä heidän riippuvuuttaan avusta ja muista ihmisistä." TV1 klo 21.30: Dokumenttiprojekti: Ikuisesti sinun. "Sijaisvanhemmilla lapset ovat konkreettisesti vain lainassa."

Jatkan tyhmillä kysymyksillä, kun en ole enää varma, muistanko oikein: eli niinä päivinä, kun lyhyessä hoitokaavassa pistetään sekä Puregonia että Orgalutrania (tai jotain muuta jarrulääkettä), niin pistänkö ne samaan kellonaikaan, mutta eri puolille ihoa? Ja voiko pistoshoidon aikana harrastaa liikuntaa normaalisti (siis tehdä esim. vatsalihasliikkeitä ja kiertoja jumpissa, lenkkeillä jne.), vai pitääkö kohtua, munasarjoja ym. elimiä jotenkin varoa tai säästellä?

Kiitos kaikille vastauksista kysymyksiini!

Liuta tyhmiä kysymyksiäni: -voiko flunssa estää tai sotkea hedelmöityshoidot, jos se iskee esim. ennen piikittelyjen alkua tai niiden aikana? Voiko flunssassa mennä punktioon tai alkionsiirtoon? En siis ole flunssassa, kunhan spekuloin etukäteen... -ilmeneekö punktion jälkeen vuotoa eli pitääkö varustatutua jollain suojalla? -miltä tuntuu, kun punktiossa annetaan suonensisäisiä lääkkeitä? Siis tuntuuko se lääkkeen meno suoneen joltain tai tuleeko siitä välittömästi "pöhnäinen" olo? Lääkäri myös väitti, että suurin osa naisista ei muista punktiosta paljon mitään juuri noiden lääkkeiden takia. Onko näin? -pistoshoidot (Puregon) on määrätty aloitettavaksi kp1:nä. Oliko niin, että kp1 on vasta se päivä, jolloin tulee kunnolla vuotoa? Onko siitä sitten jotain vaaraa tai haittaa, jos pistämisen aloittaakin liian aikaisin/myöhään? Välillä nimittäin on vähän vaikea arvioida, mikä on se oikea kp1, varsinkin jos menkat ovat niukat eikä vuotoa tule minään päivänä kovin paljon...

1. Onko aina ollut selviä kuukautis- /PMS-oireita? Joskus teini-ikäisenä ei ollut mitään, mutta vanhemmiten menkkaoireita (kipuja, turvotusta) on kyllä ollut. Ilman särkylääkkeitä en pysty olemaan, enkä aina niidenkään kanssa. PMS-oireita sen sijaan ei ole ollut oikeastaan ikinä. Ehkä kerran on ollut jotain päänsäryn tapaista pari päivää ennen menkkojen alkamista. 2. Huomaatko ovulaatiota helposti limoista tai muista tuntemuksista? Limoista huomaan yleensä, mutta mitään en tunne, eikä esim. mielihaluissa tapahdu mitään muutoksia suuntaan tai toiseen. 3. Onko e-pillerit tai muut hormonivalmisteet aiheuttaneet oireita? Olen syönyt e-pillereitä vain tosi lyhyen aikaa, joten en tiedä, miten kroppa reagoisi esim. vuosien käyttöön. Oman lyhyen käyttöjaksoni aikana pillerit aiheuttivat lähinnä tiputteluvuotoa. Kerran olen myös siirtänyt menkkoja progestiinivalmisteella, josta ei tullut mitään sivuoireita.

Lasta ei vielä ole, joten tässä vaiheessa täytyy vielä kirjoittaa, että jos minusta tulee äiti: -aion pitää huolta siitä, että lapseni seurassa ei juopotella eikä humalaisten seuraan tarvitse tottua (tämä tulee kyllä muuttamaan sosiaalisia suhteita jonkin verran, koska ystäväpiirissä ja sukulaisissakin on niitä, joiden mielestä lasten seurassa on ihan ok juoda paljonkin) -myöskään tupakointia lapseni seurassa en aio hyväksyä -haluan lapseni ja itseni välille sellaisen suhteen, että kaikista asioista voi ja pitää uskaltaa puhua -aion laulaa ja lukea lapselle paljon sekä kannustaa lasta luovuuteen -aion pitää huolta lapsen liikunnalisuudesta ja terveellisistä elämäntavoista ja olla itse esimerkkinä -aion yrittää pitää huolta myös siitä, että vanhemmilla on mielellään joka päivä ainakin vähän myös kahdenkeskistä aikaa, ja mielellään myös ihan täysin omaa aikaa (esim. lukemiseen, urheiluun, rentoutumiseen) -haluan että lapsi tapaa myös muita hänelle tärkeitä ihmisiä (isovanhempia, serkkuja, tätejä, setiä, kummeja yms.) useammin kuin itse olen lapsena tavannut. Harmittaa ihan, että itselläni on niin etäiset välit mm. sukulaisiini, kun olen nähnyt heitä elämäni aikana niin kovin harvoin -yritän muistaa sen, että kukaan ei ole täydellinen, eikä esim. imetyksen onnistumattomuus, väsymys, sotkuinen koti tai oman ajan kaipaaminen tee kenestäkään huonoa äitiä/vanhempaa

Asutaan 106-neliöisessä omassa paritalossa miehen kanssa kaksin, mutta hyvin mahduttais tänne yhden tai kahden lapsenkin kanssa.

Minä 26-vuotias yrityksen alkaessa ja opiskelujen loppuvaiheessa. Mies vakitöissä ja minua vanhempi.

Miten odottava äiti saisi pidettyä (ruokavalion avulla) kolesteroliarvonsa mahdollisimman alhaalla, jos arvot ovat perinnöllisesti korkeat, kun kerran Benecolia, ProActivia ja muita kasvistanolia tai -sterolia sisältäviä elintarvikkeita ei suositella? Jos liikuntakin jää raskauden myötä vähäisemmäksi, niin pitänee sitten syödä vaan tosi paljon kasviksia, öljyjä ja rasvaisia kaloja, vai?

Mun mielestä nelikymppinen (tai vähän ylikin) voi olla ihan loistavan ikäinen äidiksi, jos kroppa toimii ja raskaus sujuu hyvin. Itse tosin koen, että haluan raskautua ja saada lapset merkittävästi nuorempana, mielellään jo reilusti ennen 35-vuoden ikää, koska en halua ikäeroa lapseen liian suureksi.

Haaveilen kaikkein eniten siitä, että saisimme mieheni kanssa elää terveinä pitkään ja onnellisesti, ja että haaveilemamme perheenlisäys meille suotaisiin. Sitten on monia vähemmän merkityksellisiä haaveita, kuten isompi talo, opiskelujen saattaminen kunnialla loppuun, kiva työpaikka ja hyvä toimeentulo.

Haaveissa kaksi, mutta jos saataisiin edes yksi, niin oltais superonnellisia!

Minulla on sama kolmas nimi kuin äidilläni on toisena nimenä, mutta tätä nimeä en aio itse antaa eteenpäin, jos siis tyttölapsi sattuisi ylipäätään tulemaan. Miehen suvussa vanhin poikalapsi saa aina isänsä etunimen toiseksi nimekseen ja mies haluaisi jatkaa tätä traditiota. Minä en ole ajatuksesta kovin innostunut, koska meidän tapauksessamme miehen nimi on sen verran erikoinen, että se vaikeuttaisi sopivan ensimmäisen etunimen ja mahdollisen kolmannen nimen löytämistä. Mies taitaa kyllä pitää päänsä tässä asiassa, jos siis poikalapsi joskus tulee.