Annis_

Seitsemäs päivä tuhrua ja niagara antaa odottaa itseään. Miksi kroppani pelleilee eikä suostu tulemaan raskaaksi? Niin kuin Ellakin sanoi, AINA on jotain. Kuinka kauan tässä vielä pitää odottaa?

Onnea kaikille plussista, etenkin niille jotka ovat joutuneet omiaan odottamaan liian kauan. Pidän peukkuja, että kaikki menisi hyvin.

Siitä keksinnöstä voisi saada ehkä Nobelin palkinnon. *huokaus* Pakko sen onnen on meitäkin joskus potkaista!

^^Ja minä myös...

Iiiks! Onnea Sanelma! Onhan siinä viiva!

Yk 7 vittujee. Tarvitseeko sanoa, että VITUTTAA? Joo okei, ei ole edes pitkä aika yrittää ja plaaplaa, mutta juuri siksi en olekaan lapsettomuuspuolella vinkumassa vaan täällä. Jos taustani olisi vähänkään erilainen, en ehkä vetäisi näistäKÄÄN menkoista tällaisia pultteja. Nyt kun esikoisen on joutunut hautaamaan ja toista raskautta toivonut about ensimmäisistä synnytyksen jälkeisistä menkoista saakka, fiilis alkaa latistua. SAATANA.

Aamen. Juuri näin.

Minunkin mielestäni tuo on selvä plussa...

T*ssu, minä taas näen jotain. Näen! Ja sitä paitsi, noihin testeihin tulevat viivat ovat yleensä todella hailakoita. Iiks! Olet raskaana kunnes toisin todistetaan.

Tilda kuulostaa vanhalta mummelilta, annan siis 5. Entäpä Mika?

Ihanaa Panda, että teille kuuluu hyvää nykyään. Kunpa tuo syöpähelvetti olisi nyt selätetty ikuisiksi ajoiksi.

Oijoi! Onnea, teepannu! (Sitä päivää odotellessa, että voin itsekin näitä kuvia tänne postata...)

En jaksa. EN JAKSA! TämäKIN kierto on nyt sitten siinä, kun bongasin jo eilen tuhrua. Yk 7, here I come.

Vuodan jo 11. päivää. Taitaa mennä hutikierroksi. No, ehkä ensi kuussa sitten? Joohan?

^ Espoon neuvoloissa ei ole ultraa, joten jos alkuraskauden ultran tahtoo, pitää mennä yksityiselle. Toki lähetteen saa ultraan julkiselle puolelle, jos on esim. vuotoja tai muuta harmia raskausaikana. Ja onnea kaikille plussista! (Olisi ihan kiva jos itsekin saisin tulla tänne lähitulevaisuudessa hehkuttamaan...)

Arvaa montako kertaa täällä on kirottu ja huudettu pihalla suoraa huutoa saman asian vuoksi? Jumankeuta että v*tuttaa. Kp 3, yk 6. Mahtaakohan tästäkään tulla elävää lasta? Eipä varmaan ei.

Komppaan Mollamaijaa. Minä taas en koe kuuluvani edes kunnolla sekundaarisiin lapsettomiin, koska konkreettista lastahan ei sylissä ole. Kirjoittelen siksi mieluummin tuonne "Lapsensa menettäneet" -osastolle... sielläkin tosin on aika kuolluttahiljaista tällä hetkellä.

Minäpä taas pelkään sekundaarista lapsettomuutta. En tajua mistä se pelko kumpuaa, kun tiedän että on ihan normaalia odottaa sitä raskautta vuosi ennen tutkimuksiin hakeutumista. Kai minä sitten olen niitä kusipäitä, jotka kuvittelevat sen nappaavan jo yk 1:sta, vaan eipä ole onnannut. Nyt alkaa vasta yk 5, ja yritän rauhoitella itseäni. Annan itselleni luvan vittuuntumiseen vasta siinä joulukuun jälkeen, jolloin alkaisi yk 13. Vaan pelottaahan se silti, kun edellinen raskaus meni päin... no joo. Kyllä te tiedätte mitä silloin tapahtui. Kai sitä lapsettomuutta saa pelätä vaikka ei olisi yrityskään päällä? Tuleehan sitä mietittyä että onnistuuko itsellä vai ei, ja mielestäni se on ihan normaalia. Ymmärrän kyllä, että monien vuosien yrittämisen jälkeen voipi "vähän" vituttaa kun lukee joidenkin hermostuvan yk 5:n alkamisesta, mutta toisaalta se jokainen kp 1 tuntuu pahalta kun raskaus kuitenkin on toiveissa. Toivon ihan hirveästi plussaonnea kaikille, joilla ei vielä sitä lasta ole ja sellainen on toiveissa. Etenkin niille, jotka ovat odottaneet vuoroaan jo pirun kauan.

Jep, alkuraskauden oireet ovat luonteeltaan todella ailahtelevaisia. Yhtenä päivänä tissejä särkee ja oksettaa, ja toisena päivänä voi olla ihan normaali olo. Koeta jaksella ultraan asti, toivon että saisit hyviä uutisia siellä!

Jospa raskaus onkin alkanut oletettua myöhemmin, ja hcg-tasot nousevat sen mukaan? Sinuna en vielä heittäisi kirvestä kaivoon! Tsemppiä ihan kauheasti!

Esikoiselle sain lahjaksi tuon Mauri Kunnaksen vauvakirjan, mutta kun Peikkis kuoli kohtuun, en voi enää kuvitellakaan ostavani mahdolliselle seuraavalle valmista kirjaa. Ajattelin (jos nyt tässä kävisi niin ihanasti että tulisin raskaaksi) ostaa tyhjän ison kirjan, ja kirjoittelisin sinne fiiliksiä, ajatuksia, laittaisin ultrakuvia ja masukuvia ja kaikenlaista. Sinne voisi sitten puoliskokin kirjoitella vapaasti. Ajattelin, että se olisi ihana muisto lapselle, ja sen voisi antaa vaikka yo- tai valmistujaislahjaksi joskus.

Onnea Ink Q! IHANAA!

Ihan normaalisti juon. Plussaanhan se sitten loppuu joka tapauksessa. Mielestäni on typerää (ainakin omalla kohdallani) alkaa miettiä joka v*tun kuukausi, että jos nyt olisi tärpännyt ja plaaplaa. Alkiohan on joka tapauksessa alussa ilman yhteistä verenkiertoa äitiin, joten sitten kun plussa pärähtää testiin, on hyvä lopettaa se alkoholinkäyttö. Haluan elää mahdollisimman normaalia elämää yritysaikanakin, ja jos nyt jotain bileitä on, niin miksi vetää vesilinjaa vain siksi, että _saattaa_ olla raskaana? Joo, kivittäkää vain, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. (Ja edellisessä raskaudessakin lopetin siihen, kun plussa pärähti tikkuun.)

Löysin jo. On hirveää, että meitä on niin monta täällä. Toisaalta vertaistuesta saa paljon voimaa. Itse sain uutiset tänään.

Tuota pitääkin tässä joku päivä maistaa, kiitos suosituksesta! Kuivat omenasiiderit ovat nimittäin parasta ikinä.